Hyvistä johtajista pulaa kautta maailman

Mies oli kirjailija ja runoilija ja odotti tulevaisuutta toiveikkain mielin. Noin 90 vuotta sitten hän kuvaili mielikuvituksessaan näkemäänsä paikkaa seuraavasti: ”Missä henki on ilman pelkoa, siellä kannetaan pää korkealla; missä tietäminen on vapaa; missä maailmaa eivät ahtaat kotoiset seinät särje kappaleiksi; missä sanat tulevat totuuden syvyyksistä; missä uupumaton pyrkimys kurkottaa kätensä kohti täydellisyyttä.”

KIRJAILIJA ilmaisi sitten toivovansa, että jonakin päivänä hänen maansa ja muu maailma toteaisivat olevansa sellaisessa paikassa. Jos tuo Nobelin palkinnon saanut runoilija eläisi nykyään, hän olisi hyvin pettynyt. Kaikista edistysaskeleista ja läpimurroista huolimatta maailma on särkynyt kappaleiksi pahemmin kuin koskaan ennen. Ja kaiken kaikkiaan ihmiskunnan tulevaisuus näyttää edelleen synkältä.

Kun eräältä maanviljelijältä kysyttiin, miksi hänen maassaan puhkesi äkisti väkivaltaisuuksia kansanryhmien välille, hän sanoi pitävänsä yhtenä syynä ”kelvottomia johtajia”. Samanlaisen näkemyksen ilmaisee historioitsija Jonathan Glover 1900-lukua käsittelevässä kirjassaan: ”Kansanmurha [samaisessa maassa] ei ollut spontaani heimovihan purkaus; sen olivat suunnitelleet ihmiset, jotka halusivat pysyä vallassa.” (Humanity —A Moral History of the Twentieth Century.)

Kun 1990-luvun alussa syttyi sota entisen Jugoslavian kahden tasavallan välillä, eräs toimittaja kirjoitti: ”Elimme onnellisina yhdessä vuosikausia, ja nyt tapamme toistemme pikkuvauvoja. Mitä meille oikein on tapahtumassa?”

Tuhansien kilometrien päässä Euroopasta sijaitsee Intia, alussa mainitun runoilijan synnyinmaa. Luennoidessaan aiheesta ”Voiko Intia säilyä yhtenä kansakuntana?” kirjailija Pranay Gupte totesi, että noin 70 prosenttia Intian suuresta väestöstä on alle 30-vuotiaita, mutta heillä ei ole johtajia, joita ottaa roolimalleikseen.

Joissakin maissa johtajia on poistettu asemastaan korruptiosyytösten vuoksi. Ilmeisesti maailma kokee siis monestakin syystä johtajuuskriisiä. Tilanne vahvistaa erään noin 2600 vuotta sitten eläneen profeetan sanojen todenmukaisuuden. Hän sanoi: ”Ihmisen tie [ei] kuulu hänelle. Miehelle, joka vaeltaa, ei kuulu edes askeleensa ohjaaminen.” (Jeremia 10:23.)

Onko maailman nykyisestä ahdingosta poispääsyä? Kuka pystyy johtamaan ihmiset maailmaan, jossa heitä eivät enää raasta riidat eivätkä pelot, jossa tosi tietoa saa vapaasti ja runsaasti ja jossa ihmiskunta kulkee kohti täydellisyyttä?

[Kuvan lähdemerkintä s. 3]

Fatmir Boshnjaku