Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Voit voittaa yksinäisyyden

Voit voittaa yksinäisyyden

Voit voittaa yksinäisyyden

KUKAPA ei olisi kokenut yksinäisyyden aiheuttamaa tuskaa. Moni asia voi saada meidät tuntemaan itsemme yksinäiseksi. Erityisen ahdistavalta yksinäisyys voi kuitenkin tuntua naisista, jotka eivät ole koskaan menneet naimisiin tai jotka ovat jääneet leskeksi tai eronneet.

Esimerkiksi nuori kristitty nainen nimeltä Frances kertoo: ”Kun täytin 23 vuotta, näytti siltä, että kaikki ystäväni olivat menneet naimisiin ja minä olin jäänyt yksin.” * Yksinäisyyden tunne voi kasvaa, kun vuodet vierivät ja mahdollisuudet avioitua vähenevät. ”En koskaan aikonut pysyä naimattomana ja haluaisin vieläkin mennä naimisiin, jos siihen avautuu tilaisuus”, myöntää Sandra, joka lähestyy nyt viittäkymmentä. Viisikymmentä jo täyttänyt Angela kertoo: ”En ole tehnyt harkittua päätöstä pysyä naimattomana, mutta niin tässä vain on käynyt. Alueella, jonne minut määrättiin erikoistienraivaajaksi, oli hyvin vähän naimattomia veljiä.”

On kiitettävää, että monet kristityt naiset päättävät olla menemättä naimisiin, koska he noudattavat uskollisesti Jehovan ohjetta avioitua ”vain Herrassa” (1. Korinttilaisille 7:39). Toiset sopeutuvat naimattomuuteen hyvin, mutta toiset havaitsevat, että halu avioitua ja hankkia lapsia kasvaa vuosien mittaan. ”Aviopuolison puuttumisesta johtuva tyhjyyden tunne on ainainen seuralaiseni”, tunnustaa Sandra.

Jotkin muut tekijät, kuten iäkkäistä vanhemmista huolehtiminen, voivat lisätä yksinäisyyden tunnetta. ”Koska en ole naimisissa, perhe odotti minun pitävän huolta iäkkäistä vanhemmistamme”, Sandra sanoo. ”Kannoin pääosan tästä vastuusta 20 vuoden ajan, vaikka meitä lapsia on kuusi. Elämä olisi ollut paljon helpompaa, jos minulla olisi ollut mies, joka olisi pitänyt puoliani.”

Frances mainitsee vielä yhden tekijän, joka tekee yksinäisyydestä entistä vaikeampaa. Hän kertoo: ”Joskus ihmiset kysyvät minulta suoraan: ’Mikset ole mennyt naimisiin?’ Tuollainen kommentti saa minut tuntemaan, että naimattomuuteni on jotenkin omaa syytäni. Melkein kaikissa häissä, joissa olen vieraana, joku esittää minulle sen saman kysymyksen, jota pelkään jo etukäteen: ’No milloinkas sinä menet naimisiin?’ Ja alan ajatella, että jos hengellismieliset veljet eivät ole kiinnostuneita minusta, niin ehkei minulla ole tarvittavia kristillisiä ominaisuuksia tai ehkä en yksinkertaisesti ole viehättävä.”

Miten yksinäisyyden tunteet voidaan voittaa? Miten toiset voivat auttaa, ja onko se ylipäätään mahdollista?

Luota Jehovaan

Psalmista lauloi: ”Heitä taakkasi Jehovalle, niin hän itse tukee sinua. Koskaan hän ei salli vanhurskaan horjua.” (Psalmit 55:22.) Tässä käytetty ”taakkaa” vastaava heprean sana tarkoittaa kirjaimellisesti ’osaa’, ja se viittaa niihin huolenaiheisiin, joita osamme elämässä saattaa tuoda mukanaan. Jehova tietää nämä taakat paremmin kuin kukaan muu, ja hän voi antaa meille voimaa niiden kantamiseen. Juuri Jehova Jumalaan luottaminen on auttanut Angelaa kestämään yksinäisyyden tunnetta. Hän kertoo kokoaikaisesta palveluksestaan: ”Kun aloitin tienraivauksen, tienraivaustoverini ja minä asuimme pitkän matkan päässä lähimmästä seurakunnasta. Opimme luottamaan Jehovaan täysin, ja tämä luottamus on auttanut minua läpi koko elämäni. Kun minulla on kielteisiä ajatuksia, puhun Jehovalle ja hän auttaa minua. Psalmi 23 on aina lohduttanut minua suuresti, ja luen sitä usein.”

Apostoli Paavalilla oli kannettavanaan jokin huomattavan suuri taakka. Ainakin kolme kertaa hän ’pyysi hartaasti Herralta, että tuo piikki lihassa poistuisi hänestä’. Paavalia ei autettu ihmeen välityksellä, mutta hänelle luvattiin, että Jumalan ansaitsematon hyvyys tukisi häntä. (2. Korinttilaisille 12:7–9.) Paavali myös oivalsi tyytyväisyyden salaisuuden. Hän kirjoitti myöhemmin: ”Kaikessa ja kaikissa oloissa olen oppinut sekä kylläisenä olemisen että nälän näkemisen, sekä runsaudessa olemisen että puutteen kärsimisen salaisuuden. Kaikkeen minulla on voimaa hänen välityksellään, joka voimistaa minua.” (Filippiläisille 4:12, 13.)

Miten voimme saada Jumalalta voimaa, kun tunnemme itsemme lannistuneeksi tai yksinäiseksi? Paavali kirjoitti: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi, niin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, varjelee teidän sydämenne ja mielenne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” (Filippiläisille 4:6, 7.) Sandra soveltaa tätä neuvoa käytäntöön. Hän selittää: ”Koska olen naimaton, vietän paljon aikaa yksin. Niinpä minulla on runsaasti mahdollisuuksia rukoilla Jehovaa. Tunnen olevani hyvin lähellä häntä ja voin puhua hänelle vapaasti ongelmistani ja iloistani.” Frances sanoo puolestaan: ”Kielteisiä ajatuksia vastaan taisteleminen on raskasta yksin. Mutta se, että kerron tunteistani avoimesti Jehovalle, auttaa valtavasti. Olen vakuuttunut siitä, että Jehova on kiinnostunut kaikesta, mikä voi vaikuttaa hengelliseen ja henkiseen hyvinvointiini.” (1. Timoteukselle 5:5.)

”Kantakaa edelleen toistenne taakkoja”

Kristillisessä veljesseurassa taakkoja ei tarvitse kantaa yksin. ”Kantakaa edelleen toistenne taakkoja ja täyttäkää siten Kristuksen laki”, kehotti apostoli Paavali (Galatalaisille 6:2). Kun olemme tekemisissä toisten kristittyjen kanssa, voimme kuulla rohkaisun ”hyvän sanan”, joka voi keventää yksinäisyyden kuormaa (Sananlaskut 12:25).

Luodaanpa silmäys myös siihen, mitä Raamatussa kerrotaan Israelin tuomarin Jeftan tyttärestä. Ennen kuin Jefta sai voiton Ammonin vihollisjoukoista, hän vannoi antavansa Jehovalle sen, joka hänen talonväestään tulisi ensimmäisenä onnittelemaan häntä. Tuo henkilö oli hänen tyttärensä. (Tuomarit 11:30, 31, 34–36.) Vaikka tämä merkitsi Jeftan tyttärelle sitä, että hän pysyisi naimattomana ja eikä perustaisi perhettä, kuten yleensä oli tapana, hän alistui halukkaasti isänsä valaan ja palveli Silossa sijaitsevassa pyhäkössä koko loppuikänsä. Jäikö hänen uhrauksensa huomiotta? Päinvastoin: ”Vuodesta vuoteen Israelin tyttäret kävivät antamassa kiitosta gileadilaisen Jeftan tyttärelle, neljä päivää vuodessa.” (Tuomarit 11:40.) Kiitoksen saaminen voi tosiaankin olla rohkaisevaa. Älkäämme siksi jättäkö antamatta kiitosta niille, jotka sitä ansaitsevat.

Meidän on hyvä tarkastella myös Jeesuksen esimerkkiä. Vaikka juutalaismiehillä ei ollut tapana keskustella naisten kanssa, Jeesus vietti aikaa Marian ja Martan kanssa. Todennäköisesti he olivat joko leskiä tai naimattomia naisia. Jeesus halusi heidän molempien saavan hengellistä hyötyä hänen ystävyydestään. (Luukas 10:38–42.) Voimme jäljitellä Jeesuksen esimerkkiä ottamalla naimattomia hengellisiä sisariamme mukaan vapaa-ajan viettoomme ja tekemällä järjestelyjä, jotta voisimme osallistua saarnaamistyöhön heidän kanssaan (Roomalaisille 12:13). Arvostavatko he tällaista huomiota? Eräs sisar sanoi: ”Tiedän, että veljet rakastavat ja arvostavat minua, mutta olen kiitollinen, kun he osoittavat minulle henkilökohtaisempaa huomiota.”

Sandra selittää: ”Koska meillä ei ole perhettä, meillä on suurempi tarve saada rakkautta, tuntea olevamme osa hengellisten veljien ja sisarten perhettä.” Jehova on selvästikin kiinnostunut niistä, joilla ei ole puolisoa, ja me olemme yhteistyössä hänen kanssaan, kun annamme heidän tuntea, että he ovat haluttuja ja rakastettuja (1. Pietarin kirje 5:6, 7). Osoittamamme kiinnostus ei jää huomiotta, sillä ”joka osoittaa suopeutta alhaiselle, lainaa Jehovalle, ja Hän [Jehova Jumala] maksaa hänelle takaisin hänen tekonsa” (Sananlaskut 19:17).

”Kukin joutuu kantamaan oman kuormansa”

Vaikka toiset voivatkin auttaa ja heidän tukensa voi olla hyvin rohkaisevaa, ”kukin joutuu kantamaan oman kuormansa” (Galatalaisille 6:5). Kantaessamme yksinäisyyden kuormaa meidän täytyy kuitenkin olla varuillamme eräiden vaarojen suhteen. Yksinäisyys voisi saada meistä yliotteen, jos esimerkiksi vetäytyisimme kuoreemme. Toisaalta voimme voittaa yksinäisyyden rakkaudella (1. Korinttilaisille 13:7, 8). Antaminen ja toisten kanssa jakaminen ovat parhaita keinoja saada iloa – olosuhteistamme riippumatta (Apostolien teot 20:35). ”Minulla ei ole kovin paljon aikaa ajatella sitä, että olen yksin”, sanoo eräs ahkera tienraivaajasisar. ”Kun tunnen olevani hyödyllinen ja olen työn touhussa, en tunne itseäni yksinäiseksi.”

Meidän täytyy varoa myös, ettei yksinäisyys aja meitä solmimaan epäviisasta suhdetta. Olisi todella surullista, jos halu avioitua saisi meidät esimerkiksi sulkemaan silmämme niiltä monilta ongelmilta, joita seuraa avioitumisesta ei-uskovan kanssa, ja erityisesti Raamatun neuvolta välttää sellaista iestä (2. Korinttilaisille 6:14). Muuan eronnut kristitty nainen sanoi: ”Yksi asia on paljon pahempi kuin naimattomuus. Se että on naimisissa väärän ihmisen kanssa.”

Jos jotakin ongelmaa ei voida ratkaista, sitä täytyy kenties vain kestää, ainakin toistaiseksi. Jumalan avulla yksinäisyyden tunnetta voi kestää. Kun jatkamme Jehovan palvelemista, voimme olla varmoja siitä, että jonakin päivänä kaikki tarpeemme täytetään parhaalla mahdollisella tavalla (Psalmit 145:16).

[Alaviite]

^ kpl 3 Haastateltujen naisten nimet on muutettu.

[Kuvat s. 28]

Yksinäisyys voidaan voittaa antamalla ja toisten kanssa jakamalla