Valtakunnan julistajat kertovat

”Halusin palvella Jumalaa”

”LÄHTEKÄÄ siitä ulos, minun kansani.” Apostoli Johannes kuuli nämä enkelin esittämät sanat ensimmäisellä vuosisadalla. Meidän päivinämme miljoonat vilpitönsydämiset ihmiset ovat noudattaneet tätä kehotusta ja paenneet ”Suuresta Babylonista”, väärän uskonnon maailmanmahdista. (Ilmestys 18:1–4.) Heidän joukossaan on haitilainen Wilner, joka kertoo kokemuksensa.

”Synnyin vuonna 1956 hartaaseen katoliseen perheeseen Saint-Marcin pikkukaupungissa Haitissa. Voit kuvitella, miten iloinen perheeni oli, kun olin yksi niistä kolmesta, jotka valittiin kaupungistamme pappisseminaariin Haitin Saint-Michel-de-l’Atalayehen. Sitten meidät lähetettiin vuonna 1980 Stavelot’hon Belgiaan saamaan lisäkoulutusta. Siellä opiskelimme myös katolisessa yliopistossa.

Aluksi olin innoissani pappisurasta. Eräänä päivänä pappi, joka oli vastuussa ryhmästämme, pyysi minua jäämään hänen juttusilleen ruokasaliin muutamaksi minuutiksi, koska hänellä oli minulle jotain asiaa. Kuvittele, miten järkyttynyt olin, kun hän kertoi minulle avoimesti, että hän tunsi sukupuolista vetoa minua kohtaan! Torjuin hänen ehdotuksensa, mutta olin äärimmäisen pettynyt. Kirjoitin tapahtuneesta perheelleni ja lähdin seminaarista muutaman kuukauden kuluttua, vaikka se ei ollutkaan heille mieleen. Löysin kylästä asunnon ja jatkoin opiskelua, mutta vaihdoin alaa.

Palattuani Saint-Marciin en enää luottanut katoliseen kirkkoon lainkaan. Silti halusin palvella Jumalaa, mutten tiennyt, mitä tehdä. Kävin adventtikirkossa, baptistien Ebeneser-kirkossa ja mormonikirkossa. Olin hengellisessä mielessä tuuliajolla.

Sitten muistin, että ollessani Belgiassa pappisseminaarissa olin lukenut Cramponin Raamattua. Siitä olin havainnut, että Jumalalla on nimi. Rukoilin siis palavasti käyttäen hänen nimeään, että hän auttaisi minua löytämään tosi uskonnon.

Pian sen jälkeen kaksi Jehovan todistajaa muutti naapurustooni. He käyttäytyivät hillitysti, kunnioittavasti ja arvokkaasti. Heidän elämäntapansa teki minuun vaikutuksen. Eräänä päivänä toinen noista todistajista kutsui minut vuotuiseen Kristuksen kuoleman muistojuhlaan. Nautin tuosta kokouksesta valtavasti ja suostuin tutkimaan Raamattua säännöllisesti todistajien kanssa. Noin puolessa vuodessa tulin vakuuttuneeksi siitä, että olin löytänyt oikean tavan palvella Jumalaa. Vihin elämäni Jehovalle ja kävin kasteella 20. marraskuuta 1988.”

Aikanaan Wilner astui kokoaikaiseen palvelukseen. Nykyään hän toimii seurakunnan vanhimpana. Hän ja hänen vaimonsa sekä heidän kaksi lastaan palvelevat onnellisina seurakunnan yhteydessä.

[Kuva s. 9]

Wilner havaitsi Raamattua lukiessaan, että Jumalan nimi on Jehova