Pitäisikö uskon perustua järkeen?

”Liian monista ’uskonnollisista’ ihmisistä tulee uskonnollisia nimenomaan siksi, ettei heidän tarvitsisi ajatella”, kirjoitti erään teologisen seminaarin dekaani Yhdysvalloissa. ”He haluavat vain hyväksyä kaiken ’uskon perusteella’”, hän lisäsi.

VAIKUTTAA siltä, että useimmat uskoviksi tunnustautuvat eivät pohdi, miksi he uskovat niin kuin uskovat ja onko heidän uskolleen riittävästi perusteita. Ei ihme, että monet ovat tulleet haluttomiksi keskustelemaan uskonnosta.

Valitettavasti esimerkiksi uskonnollisten kuvien käyttö ja ulkoa opittujen rukousten toistaminen eivät myöskään edistä loogista ajattelua. Miljoonilla ihmisillä uskonnollisten kokemusten piiri jääkin vain tällaisiin tapoihin – vaikuttavan arkkitehtuurin, taidokkaiden lasimaalausten ja mukaansatempaavan musiikin ohella. Vaikka jotkin kirkot väittävätkin uskontonsa perustuvan Raamattuun, niiden sanoma ”usko Jeesukseen, niin pelastut”, ei kannusta tutkimaan Raamattua vakavasti. Toiset saarnaavat sosiaalista tai poliittista evankeliumia. Mihin kaikki tämä on johtanut?

Eräs uskonnollisiin asioihin erikoistunut kirjoittaja sanoi Pohjois-Amerikan tilanteesta: ”Kristillisyys – – tahtoo jäädä pintapuoliseksi, [ja] sen kannattajilla on hatarat tiedot uskonnosta.” Muuan mielipidetutkija jopa kuvaili Yhdysvaltoja ”raamatunlukutaidottomien maaksi”. Tasapuolisuuden vuoksi on sanottava, että nämä havainnot pitäisivät paikkansa muistakin maista, joissa niin sanottu kristillisyys on vallalla. Myöskään monissa ei-kristillisissä uskonnoissa ei suosita järjen käyttöä vaan korostetaan sen sijaan joidenkin ilmausten koneellista toistamista, rituaalisia rukouksia ja erilaisia mietiskelyn muotoja, joihin sisältyy pikemminkin mystiikkaa kuin loogista, rakentavaa ajattelua.

Silti jokapäiväisessä elämässään samat ihmiset, jotka eivät pohdi juuri lainkaan uskonnollisten käsitystensä paikkansapitävyyttä tai totuudellisuutta, usein harkitsevat muita asioita hyvinkin tarkkaan. Eikö tunnu oudolta, että ihminen, joka ottaa asioista perusteellisesti selvää ostaessaan autoa – vaikka se jonakin päivänä päätyy romuttamoon – sanoo uskonnostaan: ”Jos se kelpasi vanhemmilleni, niin kyllä se kelpaa minullekin”?

Jos olemme todella kiinnostuneita Jumalan miellyttämisestä, eikö meidän pitäisi miettiä vakavasti sen paikkansapitävyyttä, mitä uskomme hänestä? Apostoli Paavali sanoi, että joillakuilla hänen päiviensä uskonnollisilla ihmisillä oli ”palavaa intoa Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon mukaan” (Roomalaisille 10:2). Sellaisia ihmisiä voitaisiin verrata mieheen, joka on palkattu maalaamaan taloa ja joka tekee kyllä ahkerasti  työtä mutta käyttää vääriä värejä, koska hän ei kuuntele omistajan ohjeita. Maalari on ehkä tyytyväinen työhönsä, mutta kelpaako se omistajalle?

Millaista on Jumalalle otollinen palvonta? Raamatussa vastataan: ”Tämä on hyvää ja otollista Pelastajamme, Jumalan, silmissä, jonka tahto on, että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen.” (1. Timoteukselle 2:3, 4.) Joistakuista voi tuntua, että nykyajan monien uskontojen joukosta on mahdoton löytää totuutta. Mutta ajattele: jos Jumala tahtoo, että ihmiset tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen, niin olisiko hän niin epäoikeudenmukainen, että salaisi sen heiltä? Raamatun mukaan näin ei ole, sillä siinä sanotaan: ”Jos etsit häntä [Jumalaa], hän sallii sinun löytää itsensä.” (1. Aikakirja 28:9.)

Miten Jumala antaa itsestään tietoa häntä vilpittömästi etsiville? Seuraavassa kirjoituksessa vastataan tähän.