Jumalaa kirkastetaan Filippiinien vuoristoseudulla

Mielikuva Filippiineistä saarivaltiona on aivan oikea. Tuossa maassa on kuitenkin myös mahtavia vuoria. Saarnaamistyö, jota Jehovan todistajat tekevät, on ollut kaupungeissa ja alankoseuduilla suhteellisen helppoa ja tehokasta, mutta vuoristoseuduilla tilanne on aivan toinen.

FILIPPIINIEN upeat vuoret muodostavat jyrkän vastakohdan hiekkarannoille, koralliriutoille, kalastajakylille ja tasankojen vilkkaille kaupungeille. Vuoret ovat myös melkoinen haaste, kun on kysymys Jumalan valtakunnan ”hyvän uutisen” saarnaamisesta (Matteus 24:14).

Filippiinien saaret sijaitsevat kohdassa, missä kaksi maankuoren laattaa osuu toisiinsa. Maan poimuttuminen tällä alueella on synnyttänyt suurimpiin saariin teräviä harjanteita. Ne yli 7100 saarta, joista Filippiinit muodostuu, sijaitsevat Tyynenmeren tulirenkaan länsikaarteessa. Niinpä saarissa on siellä täällä tulivuoria, mikä osaltaan vaikuttaa maiseman vuoristoisuuteen. Tällainen hankalakulkuinen maasto on eristänyt vuoriston asukkaat muista. Heidän luokseen on vaikea päästä, koska moottoriajoneuvoille soveltuvia teitä on varsin harvassa.

Näistä esteistä huolimatta Jehovan todistajat ymmärtävät, että heidän täytyy etsiä ”kaikenlaisia ihmisiä” (1. Timoteukselle 2:4). Niinpä filippiiniläistodistajat ovat työskennelleet Jesajan 42:11, 12:n hengen mukaisesti: ”Huutakoot kallion asukkaat ilosta. Huutakoot ihmiset äänekkäästi vuorten huipulta. Antakoot he kunnian Jehovalle ja kertokoot saarilla hänen ylistystään.”

Tiiviit ponnistelut todistuksen antamiseksi vuoristojen asukkaille alkoivat yli 50 vuotta sitten. Toisen maailmansodan jälkeen lähetystyöntekijät antoivat sysäyksen tälle työlle. Monet paikalliset asukkaat omaksuivat Raamatun totuuden ja ryhtyivät vuorostaan levittämään sitä kaukaisissa vuoristokylissä. Tulokset olivat erinomaisia. Esimerkiksi Luzonin saaren pohjoisosassa Cordillera  Central -vuoristossa on yli 6000 hyvän uutisen julistajaa. Useimmat heistä kuuluvat alkuperäiskansoihin, joita ovat muun muassa ibaloit, ifugaot ja kalingat.

Vuoristossa on silti edelleen vaikeapääsyisiä paikkoja. Niiden asukkaita ei kuitenkaan ole unohdettu. Miten jotkut heistä on tavoitettu, ja millainen on ollut vastaanotto?

Aito usko korvaa perinteen

Pohjoisessa sijaitsevassa Luzonin saaressa Abran provinssin vuoristoalueella asuu tinggianeja. Tämä nimi saattaa olla peräisin muinaisesta malaijinkielisestä sanasta tinggi, joka merkitsee ’vuorta’. Tosiaan osuva nimi! Seudun asukkaat käyttävät itsestään ja kielestään myös nimeä itneg. He uskovat Kabunian-nimiseen jumalaan, ja taikauskolla on suuri vaikutus päivittäiseen elämään. Esimerkiksi sen ajatellaan olevan huono enne, että joku, joka on lähdössä jonnekin, sattuu aivastamaan. Hänen on odotettava pari tuntia, jotta paha vaikutus lakkaa.

Vuonna 1572 espanjalaiset tulivat Filippiineille ja toivat mukanaan katolilaisuuden, mutta he eivät opettaneet tinggianeille aitoa kristillisyyttä. Ne joista tuli katolilaisia, pitivät kiinni uskostaan Kabunianiin ja noudattivat perinteisiä tapojaan. Raamatun täsmällinen tuntemus tavoitti nämä ihmiset ensi kertaa 1930-luvulla, jolloin Jehovan todistajat alkoivat levittää Valtakunnan sanomaa noilla vuorilla. Monet vilpittömät tinggianit ovat siitä lähtien ryhtyneet kirkastamaan Jehovaa ”vuorten huipulta”.

Esimerkiksi Lingbaoan oli aiemmin kunnioitettu heimopäällikkö tuolla alueella. Hän oli läpikotaisin perehtynyt tinggianien kulttuuriin. ”Noudatin uskollisesti tinggianien perinteitä. Jos joku tapettiin, esitimme hautajaisten jälkeen tanssin ja soitimme kumistimia. Lisäksi uhrasimme eläimiä. Uskoimme Kabunianiin, enkä tuntenut Raamatun Jumalaa.” Näin oli siitä  huolimatta, että hän oli nimellisesti katolilainen.

Jehovan todistajien sananpalvelijoita tuli saarnaamaan tuolle alueelle. He tapasivat Lingbaoanin ja kehottivat häntä lukemaan Raamattua. Hän muistelee: ”Juuri Raamattu sai minut vakuuttumaan siitä, että Jehova on tosi Jumala.” Sitten muuan todistaja tutki Raamattua hänen kanssaan, ja Lingbaoan päätti palvella tosi Jumalaa. Hän jätti entisen elämäntapansa, muun muassa asemansa heimopäällikkönä, mikä suututti paikallisen papin ja Lingbaoanin entiset ystävät. Lingbaoan oli kuitenkin päättänyt toimia Raamatusta oppimiensa totuuksien mukaan. Tätä nykyä hän palvelee seurakunnassa vanhimpana.

Seitsemän päivää ja kuusi yötä

Vaikka joissakin osissa Abraa hyvää uutista kerrotaan nykyään melko säännöllisesti, joillakin syrjäseuduilla todistusta annetaan vain silloin tällöin. Joitakin aikoja sitten todistajat päättivät mennä yhdelle tällaiselle alueelle. Eräs 35 todistajan ryhmä lähti saarnamatkalle Tinegissä Abrassa sijaitsevalle vapaalle alueelle, jossa ei ollut käyty 27 vuoteen.

Koko matka tehtiin jalkaisin, ja se kesti seitsemän päivää. Kuvittele, että ylittäisit köysisiltoja ja syviä jokia ja kävelisit tuntikausia yli harjanteiden kantaen matkatavaroitasi, koska haluaisit saarnata hyvää uutista niille, joilla on vain harvoin tilaisuus kuulla sitä! Matkalla vietetyistä kuudesta yöstä neljä nukuttiin vuoristossa avoimen taivaan alla.

Vaikka sitkeät retkeläiset kantoivat mukanaan jonkin verran ruokaa, sitä ei ollut tarpeeksi koko matkaksi. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä ihmiset vaihtoivat hyvin mielellään ruokaa raamatulliseen kirjallisuuteen. Todistajat saivat runsaasti maataloustuotteita, kalaa ja lihaa. Joistakin epämukavuuksista huolimatta ryhmään kuuluvat totesivat: ”Se ilo jota koimme, korvasi kaikki uhraukset.”

Noina seitsemänä päivänä nämä sananpalvelijat todistivat kymmenessä kylässä ja levittivät 60 kirjaa, 186 lehteä, 50 kirjasta ja monia traktaatteja. He näyttivät 74 ryhmälle, miten raamatuntutkistelua pidetään. Tinegin kaupungissa paikallisten viranomaisten ja joidenkin huomattavien asukkaiden pyynnöstä pidettiin seurakunnankokous, ja läsnä oli 78 henkeä. Useimmat heistä olivat opettajia ja poliiseja. Toivottavasti vielä monet tinggianit liittyvät niihin, jotka ’huutavat’ ylistystä Jehovalle vuorten huipulta.

Jotakin parempaa kuin kulta

Kauempana Filippiinien eteläosassa on saaria, joilta espanjalaiset löysivät kultaa. Siitä juontuu nimi Mindoro, joka on lyhenne espanjan kielen sanoista mina de oro eli ’kultakaivos’. Nyt noilta saarilta löytyy kuitenkin jotakin parempaa kuin kulta: ihmisiä, jotka haluavat palvella tosi Jumalaa, Jehovaa.

Noin 125000 syntyperäistä asukasta, joita sanotaan mangjaneiksi, elää keskellä syrjäistä metsää Mindoron sisäosissa. Heidän elämänsä on yksinkertaista, ja he pysyttelevät enimmäkseen omissa oloissaan. Heillä on myös oma kielensä. Useimmat ovat animisteja ja polyteistejä, ja he uskovat erilaisiin luonnon henkiin.

 Toisinaan ruoan tai muiden tarvikkeiden puute saa jotkut mangjanit tulemaan alas rannikkoseudulle työnhakuun. Näin kävi Pailingille, joka kuuluu mangjanien alaryhmään, batangan-heimoon. Hän kasvoi kansansa keskuudessa vuoristometsissä ja kannatti heimonsa uskonkäsityksiä ja tapoja. Ihmiset pukeutuivat tavallisesti yksinkertaiseen lannevaatteeseen. Hyvän sadon varmistamiseksi heimoperinne vaati, että palvojat tappoivat kananpojan ja antoivat sitten sen veren valua veteen samalla kun he rukoilivat.

Pailing ei enää noudata noita perinteitä. Miksei? Kun hän meni alangolle, hän sai työtä Jehovan todistaja -perheissä. Yksi perheistä käytti tilaisuutta hyväkseen ja kertoi Pailingille Raamatun totuudesta. Pailing suhtautui kuulemaansa myönteisesti ja oli iloinen saadessaan tietää, mikä on Jehovan tarkoitus ihmisen ja maan suhteen. Todistajat auttoivat häntä pääsemään alkeiskouluun ja alkoivat lisäksi tutkia hänen kanssaan Raamattua. Pailing kastettiin Jehovan todistajaksi 24-vuotiaana. Kolmikymmenvuotiaana hän oli oppikoulun toisella luokalla ja piti koulua saarnaamisalueenaan. Nyt häntä kutsutaan Rolandoksi (alangolla käytetty nimi).

Rolando on tätä nykyä hyvin pukeutunut, hymyilevä sananpalvelija, joka toimii kokoaikaisena saarnaajana ja avustavana palvelijana eräässä Mindoron seurakunnassa. Hän meni äskettäin takaisin vuoristoseudulle – ei harjoittamaan batangan-heimon perinteitä – vaan kertomaan siellä asuville elämää antavia Raamatun totuuksia.

Innokkaita saamaan valtakunnansalin

Bukidnonin provinssi sijaitsee etelässä Mindanaon saarella. Nimi Bukidnon on cebun kieltä ja tarkoittaa ’vuorten asukkaita’. Tuolla seudulla on vuoria, kanjoneita, jokilaaksoja ja ylätasankoja. Tämä viljava maa tuottaa ananaksia, maissia, kahvia, riisiä ja banaaneita. Ylänköseudulla asuu talaandigeja ja higaononeja. Myös heidän on saatava tietää Jehovasta. Äskettäin tähän avautui tilaisuus hyvin kiinnostavalla tavalla lähellä Talakagin kaupunkia.

Ylängölle matkalla olleita todistajia odotti kylmä ilma mutta lämmin vastaanotto. Paikalliset asukkaat ilmaisivat uskovansa kaikkivaltiaaseen Jumalaan, Isään, mutta he eivät tienneet hänen nimeään. Koska he viettävät suurimman osan ajastaan metsässä, he tapasivat Jehovan todistajia nyt ensimmäistä kertaa. Heille kerrottiin, mikä on Jumalan nimi ja hänen suurenmoinen Valtakuntaan liittyvä tarkoituksensa. Ihmiset olivat ihastuksissaan, joten heidän kyläänsä päätettiin tulla uudelleen.

Kylässä käytiinkin useita kertoja. Tämän johdosta sen asukkaat tarjosivat paikkaa Jehovan todistajien ”talolle”. Todistajat ottivat tarjouksen ilomielin vastaan. Tuo paikka oli seudun korkeimman kukkulan huipulla, ja sieltä oli näköala tielle. Rakennus valmistettiin puusta, bambusta ja palmunlehdistä. Työ saatiin päätökseen kolmessa kuukaudessa ja kymmenessä päivässä. Kilpi ”Jehovan todistajien valtakunnansali” laitettiin näkyvälle paikalle rakennuksen julkisivun puolelle. Valtakunnansali siis rakennettiin ennen kuin oli muodostettu edes seurakuntaa!

Myöhemmin muuan kokoaikaisena sananpalvelijana toimiva seurakunnan vanhin sekä eräs avustava palvelija muuttivat kylään. Yhdessä lähiseutujen todistajien kanssa he alkoivat työskennellä sen hyväksi, että kylään saataisiin perustettua seurakunta. Näin tapahtuikin elokuussa 1998. Nyt tuo pieni seurakunta käyttää valtakunnansaliaan ahkerasti, kun se auttaa vuoriston asukkaita oppimaan Raamatun totuuksia.

Jehova on tosiaankin käyttänyt auliita palvelijoitaan merkittävällä tavalla Valtakunnan totuuden viemisessä myös Filippiinien vaikeapääsyiselle vuoristoseudulle. Jesajan 52:7:ssä meitä muistutetaan: ”Kuinka miellyttävät ovatkaan vuorilla hyvän uutisen tuojan jalat.”

[Kartat s. 11]

(Ks. painettu julkaisu)

ABRA

MINDORO

BUKIDNON

[Lähdemerkintä]

Maapallo: Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.

[Kuvat s. 10]

Vuoristossa saarnatessa on patikoitava tuntikausia hankalakulkuisessa maastossa

[Kuva s. 10]

Kaste vuoristojoessa