Kaksi pappia jotka arvostivat Russellin kirjoituksia

CHARLES TAZE RUSSELL, joka teki arvokasta työtä Jehovan kristittyjen palvojien keskuudessa, matkusti ensimmäistä kertaa Eurooppaan vuonna 1891. Joidenkin tietojen mukaan hän tapasi professori Daniele Rivoiren, entisen valdolaispapin, pysähtyessään Italiassa Pinerolossa. * Vaikka Rivoire oli läheisissä tekemisissä valdolaisten kanssa vielä sananpalveluksensa lopetettuaankin, hän oli ennakkoluuloton ja luki monia Russellin kirjoittamia julkaisuja.

Vuonna 1903 Rivoire käänsi italiaksi Russellin kirjan Jumalan aikakausisuunnitelma ja painatti sen omalla kustannuksellaan. Tämä tapahtui paljon ennen virallisen italiankielisen käännöksen julkaisemista. Rivoire kirjoitti kirjan esipuheessa: ”Jätämme tämän ensimmäisen italiankielisen laitoksen Herran huomaan. Siunatkoon hän sitä, niin että se puutteistaan huolimatta tuottaisi kunniaa hänen kaikkein pyhimmälle nimelleen ja kannustaisi hänen italiaa puhuvia lapsiaan suurempaan antaumukseen. Olkoon kaikkien niiden sydän, jotka tämän kirjan lukemisen ansiosta arvostavat Jumalan suunnitelmassa ja rakkaudessa ilmenevän rikkauden, viisauden ja tiedon syvyyttä, kiitollinen itse Jumalalle, jonka armosta tämän teoksen julkaiseminen on ollut mahdollista.”

Rivoire alkoi kääntää italiaksi myös lehteä ”Siionin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut”. Tämä Vartiotornin edeltäjä ilmestyi neljännesvuosittain vuonna 1903. Vaikka professori Rivoiresta ei koskaan tullut raamatuntutkijaa, jolla nimellä Jehovan todistajat tuolloin tunnettiin, hän osoitti suurta kiinnostusta Raamatun sanoman levittämiseen sellaisena kuin se selitettiin raamatuntutkijoiden julkaisuissa.

”Kuin suomukset olisivat pudonneet silmistäni”

Toinen valdolaispappi, joka arvosti Russellin julkaisuja, oli Giuseppe Banchetti. Hänen isänsä, joka oli ollut katolilainen ennen kääntymystään, antoi hänelle valdolaisen kasvatuksen. Vuonna 1894 Giuseppesta tuli pappi, ja hän palveli useita valdolaisyhteisöjä Apuliassa ja Abruzzissa sekä Elban ja Sisilian saarilla.

Russellin Jumalan aikakausisuunnitelman virallinen italiankielinen käännös julkaistiin vuonna 1905. Banchetti kirjoitti siitä intoa hehkuvan arvostelun, joka ilmestyi protestanttisessa aikakauslehdessä La Rivista Cristiana. Hän kirjoitti: ”Meidän mielestämme – – [Russellin kirja] on valistunein ja varmin opas, minkä kukaan kristitty voi löytää hyödylliseen ja siunaukselliseen Raamatun tutkimiseen. – – Heti kun olin lukenut sen, minusta tuntui kuin suomukset olisivat pudonneet silmistäni, että tie Jumalan luokse oli suorempi  ja helpompi. Jopa aivan ilmeisiltä näyttäneet ristiriidat hävisivät suurimmaksi osaksi. Opit, jotka olivat aiemmin vaikeita ymmärtää, tuntuivat yksinkertaisilta ja täysin hyväksyttäviltä. Siihen asti käsittämättömiltä vaikuttaneet asiat selvenivät. Ihmeellinen suunnitelma maailman pelastamiseksi Kristuksessa aukeni edessäni niin suurenmoisen yksinkertaisena, että se sai minut huudahtamaan apostolin tavoin: Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä!” (Roomalaisille 11:33.)

Kuten Remigio Cuminetti totesi vuonna 1925, Banchetti tunsi ”suurta sympatiaa” raamatuntutkijoiden työtä kohtaan ja oli ”täysin vakuuttunut” heidän opeistaan. Banchetti myös yritti omalla tavallaan tehdä näitä oppeja tunnetuksi.

Banchettin kirjoituksista käy selvästi ilmi, että hän uskoi Jehovan todistajien tavoin Raamatun opettamaan maalliseen ylösnousemukseen. Hän selitti sopusoinnussa raamatuntutkijoiden näkemyksen kanssa myös, että Jumala oli säätänyt Jeesuksen kuolinvuoden etukäteen ja paljastanut sen 70:tä viikkoa koskevassa Danielin profetiassa (Daniel 9:24–27). Useammin kuin kerran hän vakuutti avoimesti vastoin kirkkonsa opetuksia, että Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistojuhlaa tulisi viettää vain kerran vuodessa, ”juuri sinä päivänä, joksi sen vuosipäivä osuu” (Luukas 22:19, 20). Hän hylkäsi Darwinin evoluutioteorian ja oli sitä mieltä, että tosi kristittyjen ei pitäisi osallistua maalliseen sodankäyntiin (Jesaja 2:4).

Erään kerran Banchetti väitteli Russellin kirjoituksista J. Campbell Wall -nimisen miehen kanssa. Vastatessaan Wallin kritiikkiin Banchetti sanoi: ”Olen varma, että jos lukisitte Russellin kuusi kirjaa, tuntisitte voimakasta ja syvää iloa ja kiittäisitte minua liikuttuneena. En lyö rumpua oppien puolesta, mutta luin nuo kirjat 11 vuotta sitten ja kiitän Jumalaa joka päivä siitä, että hän pani eteeni tällaisen valon ja lohdutuksen tämän teoksen välityksellä, joka perustuu yksinomaan ja vankasti Raamattuun.”

”Meidän tulisi – – kuunnella, kuunnella, kuunnella”

On merkille pantavaa, että nämä kaksi valdolaispappia, Daniele Rivoire ja Giuseppe Banchetti, ilmaisivat arvostavansa tapaa, jolla Russell selitti Raamattua. Banchetti kirjoitti: ”Sanon, ettei kukaan meistä evankelisista, eivät edes pappimme eivätkä teologian professorimme, tiedä kaikkea. Päinvastoin, meillä on vielä paljon, paljon opittavaa. – – meidän tulisi – – jäädä kuuntelemaan, ei kuvitella, että tiedämme jo kaiken, eikä torjua sitä, mitä tarkasteltavaksemme tarjotaan, vaan kuunnella, kuunnella, kuunnella.”

Joka vuosi tuhannet kuuntelevat Valtakunnan sanomaa, jonka Jehovan todistajat tuovat heidän koteihinsa. Ennakkoluulottomat ihmiset, jotka janoavat Raamatun totuuksia, noudattavat kaikkialla seuraavaa Jeesuksen kutsua: ”Tule minun seuraajakseni.” (Markus 10:17–21; Ilmestys 22:17.)

[Alaviite]

[Kuva s. 28]

Professori Daniele Rivoire

[Kuva s. 29]

Giuseppe Banchetti

[Lähdemerkintä]

Banchetti: La Luce 14.4.1926