Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Milloin on viisasta paeta

Milloin on viisasta paeta

Milloin on viisasta paeta

NYKYMAAILMALLE on usein ominaista uhmakkuus ja vihamielisyys. Se on myös tulvillaan kiusauksia. Ihmistä, joka pakenee jostakin tilanteesta, pidetään yleensä heikkona tai pelkurimaisena. Häntä saatetaan jopa pilkata.

Raamattu tekee kuitenkin selväksi, että joskus pakeneminen on sekä viisasta että rohkeaa. Esimerkiksi Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen ennen kuin hän lähetti heidät sananpalvelukseen: ”Kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen.” (Matteus 10:23.) Jeesuksen opetuslasten piti tosiaankin yrittää päästä pakoon vainoojiensa käsistä. Kyse ei ollut minkäänlaisesta ristiretkestä, siitä että he yrittäisivät käännyttää toisia pakolla. He veivät rauhan sanomaa. (Matteus 10:11–14; Apostolien teot 10:34–37.) Kristittyjen ei pitänyt antaa vihansa leimahtaa, vaan paeta, lähteä pois harmin aiheuttajan luota. Tällä tavoin he säilyttäisivät hyvän omantunnon ja arvokkaan suhteensa Jehovaan (2. Korinttilaisille 4:1, 2).

Raamatun Sananlaskujen kirjassa on vastakkainen esimerkki. Siinä kerrotaan nuoresta miehestä, joka ei paennut jouduttuaan kiusaukseen, vaan lähti prostituoidun perään ”niin kuin teuraaksi menevä sonni”. Mihin tämä johti? Onnettomuuteen, koska hän lankesi kiusaukseen, jossa oli kyseessä hänen oma sielunsa. (Sananlaskut 7:5–8, 21–23.)

Entä jos sinulle tulisi kiusaus syyllistyä sukupuoliseen moraalittomuuteen tai joutuisit johonkin muuhun mahdolliseen vaaratilanteeseen? Jumalan sanan mukaan saattaisi hyvinkin olla viisasta paeta, lähteä heti pois paikalta. (Sananlaskut 4:14, 15; 1. Korinttilaisille 6:18; 2. Timoteukselle 2:22.)