Turvallisuudentunne nykyään – turvassa ikuisesti

MIKSI turvallisuutta on usein vaikea saavuttaa, ja miksi se on monesti tilapäistä? Voisiko turvallisuudentunteemme perustua kuvitelmiin – siihen, mitä toivomme saavuttavamme, pikemminkin kuin siihen, minkä todella voimme saavuttaa? Tällaista kuvittelua voitaisiin sanoa haavemaailmassa elämiseksi.

Mielikuvitus sallii mielen siirtyä epävarmuustekijöitä sisältävästä todellisuudesta kauniiseen, turvalliseen olotilaan, josta on poissa kaikki, mikä voisi pilata tuon unelman. Usein todellisen maailman ongelmat kuitenkin tunkeutuvat yhtäkkiä tähän haavemaailmaan ja pyyhkäisevät säälittä pois hyvinvoinnin tunteen, jolloin uneksija herää karuun todellisuuteen.

Tarkastellaanpa nyt sitä, miten jotkut etsivät turvaa jostakin maantieteellisestä paikasta. Esimerkiksi suuri kaupunki saattaa näyttää lupaavalta ja herättää mielikuvia hauskanpidosta, isosta palkasta ja hienoista asunnoista. Se voisi näyttää tarjoavan kauan kaivattua turvallisuutta. Mutta ovatko tällaiset mielikuvat realistisia?

Paikka – suuri kaupunki vai suuret unelmat?

Kehitysmaissa suurten kaupunkien vetovoimaa lisäävät mainokset, jotka voivat kiihottaa vilkasta mielikuvitusta. Tällaisten mainosten takana olevat organisaatiot eivät välttämättä ole kiinnostuneita sinun turvallisuudestasi, vaan pikemminkin omasta liikevaihdostaan. Ne peittävät todellisen maailman ongelmat näkymillä, joissa kuvataan menestystä ja turvallisuutta. Näin turvallisuus yhdistyy niiden mainostamaan tuotteeseen ja suureen kaupunkiin.

Mietihän seuraavaa esimerkkiä. Eräässä Länsi-Afrikan maassa viranomaiset panivat esille mainostauluja, joissa osoitettiin elävästi, että tupakan polttaminen ei todellisuudessa eroa kovalla työllä hankitun rahan polttamisesta. Ne olivat osa kampanjaa, jonka tarkoitus oli varoittaa kansalaisia tupakoinnin vaaroista. Tupakantuottajat ja -myyjät vastasivat taitavasti suunnitelluilla mainostauluilla, joiden katseen vangitsevissa näkymissä tupakoijat esitettiin onnellisina ja menestyvinä. Lisäksi eräs tupakkayhtiö puetti joukon työntekijöitään hienoihin peliasuihin ja baseball-lippalakkeihin ja pani heidät jakamaan savukkeita kadulla liikkuville nuorille. Siellä he kannustivat näitä: ”Kokeile sitä.” Monet näistä nuorista olivat tulleet kylistä, ja koska he eivät tunteneet ovelia mainostusmenetelmiä, he menivät lankaan. Heistä tuli tupakan orjia. Nuoret kyläläiset olivat tulleet suureen kaupunkiin tavoittelemaan turvallisuutta, jotta he voisivat tukea perhettään  tai saavuttaa taloudellista menestystä. He polttivat kuitenkin savuna ilmaan suuren osan siitä rahasta, jonka he olisivat voineet käyttää parempiin tarkoituksiin.

Aina suuren kaupungin menestyksekästä elämää eivät mainosta kauppiaat. Niin voivat tehdä myös ihmiset, jotka ovat muuttaneet kaupunkiin ja joita nolottaa palata kotikyläänsä. Koska he eivät halua antaa sellaista vaikutelmaa, että he olisivat epäonnistuneet tavoitteissaan, he paisuttelevat kaupungissa kokoamaansa varallisuutta ja saavutuksiaan. Heidän asemansa lähempi tarkastelu kuitenkin paljastaa, ettei heidän elämänsä ole sen hohdokkaampaa nyt kuin aiemmin kylässäkään; he sinnittelevät pienten tulojen varassa niin kuin useimmat muutkin kaupunkilaiset.

Varsinkin suurissa kaupungeissa vasta saapuneet turvallisuuden tavoittelijat joutuvat usein häikäilemättömien ihmisten uhreiksi. Tämä johtuu yleensä siitä, että heillä ei ole ollut aikaa luoda läheisiä ystävyyssuhteita ja he ovat kaukana perheestään. Heillä ei ole neuvonantajia, jotka voisivat auttaa heitä välttämään materialistisen kaupunkielämän salakuopat.

Josué ei mennyt tupakoinnin ansaan. Sitä vastoin hän tajusi, että kaupunkielämän asettamat vaatimukset ylittivät hänen kantokykynsä. Hänen tapauksessaan kaupunki pystyi parhaimmillaankin tarjoamaan vain suuria, toteutumattomia unelmia. Hän ymmärsi, ettei hänellä ollut kaupungissa todellista turvaa ja että hän ei yksinkertaisesti kuulunut sinne. Tyhjyyden, huonommuuden ja epäonnistumisen tunteet saivat hänestä yliotteen, ja lopulta hän nieli ylpeytensä ja palasi kyläänsä.

Josué oli pelännyt, että häntä pilkattaisiin. Sen sijaan hänen perheensä ja tosi ystävänsä ottivat hänet avosylin vastaan. Perheensä lämmön, tutun ympäristön ja kristillisessä seurakunnassa olevien ystäviensä rakkauden ansiosta hän tunsi olonsa pian paljon turvallisemmaksi kuin suuressa kaupungissa, missä monien unelmat muuttuvat painajaisiksi. Kun Josué ahersi isänsä kanssa pellolla, perheen tulot olivat hänen yllätyksekseen suuremmat kuin hänen nettopalkkansa olisi ollut kaupungissa.

Raha – mikä on varsinainen ongelma?

Voiko raha antaa ihmiselle turvallisuudentunteen? Kanadalainen Liz kertoo: ”Nuorena uskoin, että raha vapauttaisi huolista.” Hän rakastui mieheen, jonka talous oli turvattu, ja pian he menivät naimisiin. Tunsiko hän olonsa turvalliseksi? Liz jatkaa: ”Naimisiin mentyämme meillä oli kaunis koti ja kaksi autoa, ja taloudellinen asemamme soi meille vapauden nauttia mistä tahansa, mitä maailmalla oli tarjottavana niin aineellisessa mielessä kuin matkailun ja huvitusten alalla. Kumma kyllä olin silti yhä huolissani rahasta.” Hän selittää, mistä se johtui: ”Meillä oli niin paljon menetettävää. Näyttää siltä, että mitä enemmän ihmisellä on, sitä turvattomammaksi hän tuntee olonsa. Raha ei tuonut vapautusta huolista ja peloista.”

Jos sinusta tuntuu, ettei sinulla ole tarpeeksi rahaa voidaksesi olla turvallisin mielin, niin kysy itseltäsi, mikä on varsinainen ongelmasi. Onko se todella rahan puute, vai onko se rahan epäviisas käyttö? Liz sanoo menneisyyttään muistellen: ”Ymmärrän nyt, että kun olin lapsi, perheeni ongelmat johtuivat taitamattomasta rahankäytöstä. Ostimme luotolla, ja sen takia meillä oli aina vaikeuksia velkojen kanssa. Tämä aiheutti huolia.”

Nykyään Liz ja hänen miehensä tuntevat kuitenkin olonsa paljon turvallisemmaksi, vaikka heillä on vähemmän rahaa. Kun he oppivat Jumalan sanan totuuden, he lakkasivat kuuntelemasta houkuttelevia väitteitä rahasta ja alkoivat kuunnella Jumalan viisautta, johon myös seuraavat sanat sisältyvät: ”Joka minua kuuntelee, saa asua turvassa ja olla onnettomuuden  kauhun häiritsemättä.” (Sananlaskut 1:33.) He halusivat, että heidän elämällään olisi jokin suurempi tarkoitus kuin minkä muhkea pankkitili saattoi tarjota. Nyt he palvelevat lähetystyöntekijöinä kaukana kotimaastaan ja opettavat sekä rikkaille että köyhille, että Jehova Jumala saa pian aikaan aidon turvallisuuden kaikkialle maailmaan. Tämä työ antaa syvää tyydytystä ja vakautta, jotka juontuvat varallisuutta ylevämmistä arvoista ja tarkoituksesta.

Muista tämä perustotuus: se että on rikas Jumalan silmissä, on paljon arvokkaampaa kuin aineellinen omaisuus. Raamattu ei painota aineellisen omaisuuden tärkeyttä, vaan se korostaa kauttaaltaan, miten tärkeää meidän on hankkia hyvä asema Jehovan edessä. Voimme saavuttaa sen tekemällä jatkuvasti hänen tahtonsa uskossa. Kristus Jeesus kannusti meitä olemaan ’rikkaita Jumalalle’ ja kokoamaan ”aarteen taivaisiin” (Luukas 12:21, 33).

Asema – mihin tähtäät?

Jos sinulla on taipumus ajatella, että korkeamman yhteiskunnallisen aseman saavuttaminen on tie turvallisuuteen, niin kysy itseltäsi, kuka oikeastaan on yhteiskunnassa sellaisessa  asemassa, että hänen elämänsä on todella turvattua. Miten paljon korkeammalle sinun täytyy vielä kiivetä päästäksesi samaan? Menestyksekäs ura voi antaa sinulle valheellisen turvallisuudentunteen, joka johtaa pettymykseen tai, mikä vielä pahempaa, tuhoisaan pudotukseen.

Tosielämän kokemukset osoittavat, että hyvä nimi Jumalan edessä antaa paljon enemmän turvallisuutta kuin nimi ihmisten edessä. Vain Jehova voi suoda ihmisille ikuisen elämän lahjan. Tähän sisältyy nimemme kirjoittaminen Jumalan elämän kirjaan, ei mihinkään saavutusluetteloon (2. Mooseksen kirja 32:32; Ilmestys 3:5).

Kun panet toiveajattelun syrjään, miten arvioit nykyistä tilannettasi ja mitä voit rehellisesti odottaa tulevaisuudelta? Kenelläkään ei ole kaikkea. Muuan viisas kristitty sanoikin: ”Minun oli opittava, että elämässä ei ole koskaan kysymys tästä JA tuosta vaan tästä TAI tuosta.” Pysähdy hetkeksi ja lue tekstiruutu ”Beninissä kerrottua”.

Vastaa nyt seuraaviin kysymyksiin: Mikä on tärkeä päämäärä elämässäni? Mikä on suorin reitti sen saavuttamiseksi? Voisiko olla niin, että olen pitkällä ja epävarmalla kiertotiellä ja että sen, mitä todella haluan ja mitä on realistista odottaa, voi saavuttaa yksinkertaisemminkin?

Käsiteltyään aineellisen arvoa verrattuna hengellisten asioiden arvoon Jeesus kehotti pitämään silmän ”yksinkertaisena” eli ”tarkennettuna” (Matteus 6:22, engl. viitelaitoksen alaviite). Hän teki selväksi, että tärkeintä elämässä ovat hengelliset arvot ja tavoitteet, jotka keskittyvät Jumalan nimeen ja valtakuntaan (Matteus 6:9, 10). Muut asiat ovat toisarvoisia, eli katseemme ei ikään kuin ole tarkennettu niihin.

Monet nykyiset kamerat tarkentuvat automaattisesti sekä kaukana että lähellä oleviin kohteisiin. Onko sinulla taipumus toimia samoin? Tarkennatko katseesi melkein kaikkeen, mitä näet – toisin sanoen onko lähes kaikki näkemäsi tärkeää, tavoittelemisen arvoista ja, kun ajattelet toiveikkaasti, jopa saavutettavissa? Jos tämä pitää paikkansa sinusta edes osittain, Valtakunta, johon kristittyjen on tärkeää kohdistaa katseensa, voi helposti hukkua muiden kiinnostuksenkohteiden joukkoon. Jeesus kehotti voimakkaasti: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” (Matteus 6:33.)

Turvassa nyt ja ikuisesti

Saatamme kaikki toivoa, että me ja rakkaamme voisimme nauttia jostakin paremmasta. Voimme kuitenkin realistisesti odottaa saavuttavamme vain rajallisen määrän tavoitteita, koska olemme epätäydellisiä, elämme epätäydellisessä maailmassa ja elämämme on suhteellisen lyhyt. Eräs raamatunkirjoittaja selitti tuhansia vuosia sitten: ”Minä palasin näkemään auringon alla, ettei kilpajuoksu ole nopeiden vallassa eikä taistelu väkevien, eikä viisaillakaan ole ruokaa eikä ymmärtäväisilläkään rikkautta, eikä edes tietävillä ole suosiota, sillä aika ja sattuma kohtaavat heitä kaikkia.” (Saarnaaja 9:11.)

Joskus uppoudumme arkirutiineihimme niin, että unohdamme katsella kokonaisuutta, sitä keitä olemme ja mitä todella tarvitsemme  tunteaksemme olomme aidosti turvalliseksi. Ajattelehan näitä muinoin lausuttuja viisaita sanoja: ”Hopeaa rakastava ei saa kyllikseen hopeaa eikä varallisuutta rakastava tuloja. Tämäkin on turhuutta. Makea on palvelevan uni, söipä hän vähän tai paljon, mutta rikkaan yltäkylläisyys ei salli hänen nukkua.” (Saarnaaja 5:10, 12.) Niin, mistä sinä etsit turvaa?

Jos olet joutunut jollakin tapaa samanlaiseen tilanteeseen kuin Josué epärealistisen unelmansa vuoksi, voitko muuttaa suunnitelmiasi? Ne jotka todella rakastavat sinua, tulevat tukemaan sinua, aivan niin kuin Josuén perhe ja ystävät kristillisessä seurakunnassa tukivat häntä. Saatat havaita tuntevasi olosi turvallisemmaksi vaatimattomissa oloissa niiden luona, jotka rakastavat sinua, kuin kaupungissa, jossa monet yrittävät kenties käyttää sinua hyväkseen.

Jos sinulla on jo runsaasti omaisuutta kuten Lizillä ja hänen miehellään oli, voitko muuttaa elämäntapaasi niin, että pystyisit käyttämään enemmän aikaa ja voimia sekä rikkaiden että köyhien ihmisten auttamiseen, jotta he voisivat saada tietää Valtakunnasta, todellisen turvallisuuden tuojasta?

Jos olet tavoitellut korkeampaa asemaa yhteiskunnassa tai työpaikassasi, haluat kenties arvioida vaikuttimiasi rehellisesti. On totta, että jotkin edut voivat tehdä elämästäsi miellyttävämpää, mutta pystytkö pitämään katseesi kohdistettuna Valtakuntaan, joka on ainoa keino pysyvän turvallisuuden saavuttamiseksi? Muista, mitä Jeesus sanoi: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.) Jos osallistut kristillisen seurakunnan monimuotoiseen toimintaan, voit tuntea olosi aidosti turvalliseksi.

Ne jotka panevat täyden luottamuksensa Jehovaan ja hänen Valtakuntaansa, nauttivat sydäntä lämmittävästä turvallisuudesta jo nyt ja odottavat täydellisen turvallisuuden vallitsevan tulevaisuudessa. Psalmista sanoi: ”Olen asettanut Jehovan alati eteeni. Koska hän on oikealla puolellani, minua ei horjuteta. Sen tähden sydämeni iloitsee ja kunniani taipuu riemuitsemaan. Myös oma lihani saa asua turvassa.” (Psalmit 16:8, 9.)

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

Beninissä kerrottua

Tätä tarinaa ja sen monia muunnelmia on kerrottu tuhansia kertoja. Eräs vanha kyläläinen kertoi hiljattain Beninissä Länsi-Afrikassa joillekin nuoremmille tällaisen version.

Kalastaja palaa kotiin kanootillaan ja tapaa ulkomaisen asiantuntijan, joka työskentelee tuossa kehitysmaassa. Asiantuntija kysyy kalastajalta, miksi hän palasi niin aikaisin. Hän vastaa, että hän olisi voinut viipyä pitempäänkin mutta hän oli saanut tarpeeksi kalaa perheensä tarpeisiin.

”Miten yleensäkin käytät kaiken aikasi?” asiantuntija kysyy.

Kalastaja vastaa: ”No, kalastan hieman. Leikin lasteni kanssa. Päivän kuumimpaan aikaan pidämme kaikki siestaa, ja illalla syömme yhdessä aterian. Myöhemmin kokoonnun ystävieni kanssa musisoimaan, ja sen sellaista.”

Asiantuntija keskeyttää: ”Kuulepas, olen suorittanut korkeakoulututkinnon ja olen tutkinut näitä asioita. Haluan auttaa sinua. Sinun pitäisi kalastaa pitempään. Ansaitsisit enemmän rahaa ja pian pystyisit hankkimaan isomman veneen. Isommalla veneellä hankkisit vielä enemmän rahaa ja pian pystyisit perustamaan kokonaisen troolarilaivaston.”

”Ja sitten?” kalastaja tiedustelee.

”Sitten sinun ei tarvitsisi myydä kaloja välittäjän kautta, vaan voisit neuvotella suoraan tehtaan kanssa tai jopa perustaa oman kalanjalostuslaitoksen. Voisit lähteä tästä kylästä ja muuttaa Cotonouhun tai Pariisiin tai New Yorkiin ja pyörittää toimintaa sieltä käsin. Voisit jopa harkita yrityksesi viemistä pörssiin, jolloin hankkisit miljoonia.”

”Kuinka kauan tähän kaikkeen kuluisi?” kalastaja kysyy.

”Ehkä 15–20 vuotta”, asiantuntija vastaa.

”Entä mitä sen jälkeen?” kalastaja jatkaa.

”Siinä vaiheessa elämä muuttuu kiinnostavaksi”, asiantuntija selittää. ”Silloin voisit jäädä eläkkeelle. Voisit muuttaa pois kaiken hälinän keskeltä johonkin syrjäiseen kylään.”

”Ja sitten?” kysyy kalastaja.

”Sitten sinulla olisi aikaa kalastaa hieman, leikkiä lastesi kanssa, pitää siestaa päivän kuumimpaan aikaan, syödä illallista perheen kanssa ja kokoontua ystävien kanssa musisoimaan.”

[Kuvat s. 7]

Takaako korkeampi asema turvallisuuden?

[Kuvat s. 8]

Kristityt ystäväsi ovat aidosti kiinnostuneita turvallisuudestasi