Julista Jehovan suuruutta täyttämällä hänen vaatimuksensa
Julista Jehovan suuruutta täyttämällä hänen vaatimuksensa
”Tahdon – – julistaa hänen suuruuttaan kiitoksin.” (PSALMIT 69:30)
1. a) Miksi Jehova ansaitsee sen, että hänen suuruuttaan julistetaan? b) Miten voimme julistaa hänen suuruuttaan kiitoksin?
JEHOVA on kaikkivaltias Jumala, Kaikkeuden Suvereeni ja Luoja. Siksi hän ansaitsee sen, että hänen nimensä ja tarkoitustensa suuruutta julistetaan. Meidän tulee pitää häntä erittäin korkeassa arvossa, ylistää häntä ja julistaa hänen suuruuttaan sanoin ja teoin. Tämän tekeminen ”kiitoksin” vaatii sitä, että olemme aina kiitollisia siitä, mitä hän tekee hyväksemme nykyään ja mitä hän on tekevä tulevaisuudessa. Meillä tulee olla samanlainen asenne kuin uskollisilla henkiolennoilla, joiden kerrotaan Ilmestyksen 4:11:n mukaan julistavan taivaassa: ”Sinä, Jehova, niin, meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan kirkkauden ja kunnian ja voiman, koska sinä olet luonut kaikki ja sinun tahdostasi ne olivat olemassa ja ne luotiin.” Miten voimme julistaa Jehovan suuruutta? Siten, että hankimme tietoa hänestä ja teemme sitten sen, mitä hän meiltä odottaa. Meidän pitäisi ajatella samoin kuin psalmista, joka sanoi: ”Opeta minut tekemään tahtosi, sillä sinä olet Jumalani.” (Psalmit 143:10.)
2. Miten Jehova kohtelee niitä, jotka julistavat hänen suuruuttaan, ja niitä, jotka eivät näin tee?
2 Jehova arvostaa niitä, jotka julistavat hänen suuruuttaan. Siksi hän on ”niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä” (Heprealaisille 11:6). Minkä palkinnon hän antaa? Jeesus sanoi rukouksessa taivaalliselle Isälleen: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.) Ne jotka ’julistavat Jehovan suuruutta kiitoksin’, ”saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti” (Psalmit 37:29). Toisaalta ”kenelläkään pahalla ei ole tulevaisuutta” (Sananlaskut 24:20). Ja näinä viimeisinä päivinä on kiireellisen tärkeää julistaa Jehovan suuruutta, koska hän tuhoaa pian jumalattomat ja säilyttää elossa vanhurskaat. ”Maailma on häviämässä ja samoin sen halu, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti.” (1. Johanneksen kirje 2:17; Sananlaskut 2:21, 22.)
3. Miksi meidän pitäisi kiinnittää huomiota Malakian kirjaan?
3 Jehovan tahto ilmenee Raamatussa, sillä ”koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä” (2. Timoteukselle 3:16). Jumalan sanassa on monia kertomuksia siitä, miten Jehova siunaa niitä, jotka julistavat hänen suuruuttaan, ja mitä tapahtuu niille, jotka eivät näin tee. Yksi näistä kertomuksista liittyy siihen, mitä tapahtui Israelissa profeetta Malakian aikoina. Malakia kirjoitti nimeään kantavan kirjan noin vuonna 443 eaa., Nehemian ollessa Juudean käskynhaltijana. Tämä vaikuttava ja sykähdyttävä kirja sisältää tietoja ja ennustuksia, jotka ”kirjoitettiin varoitukseksi meille, joille asiainjärjestelmien loput ovat saapuneet” (1. Korinttilaisille 10:11). Huomion kiinnittäminen Malakian sanoihin voi auttaa meitä valmistautumaan ”Jehovan suureen ja pelottavaan päivään”, jolloin Hän tuhoaa nykyisen jumalattoman järjestelmän (Malakia 4:5).
4. Mihin kuuteen seikkaan kiinnitetään huomiomme Malakian 1. luvussa?
4 Miten Malakian kirja, joka kirjoitettiin yli 2400 vuotta sitten, auttaa meitä tällä 2000-luvulla valmistautumaan Jehovan suureen ja pelottavaan päivään? Ensimmäisessä luvussa huomiomme kiinnitetään ainakin kuuteen seikkaan, joilla on meille ratkaiseva merkitys, kun julistamme Jehovan suuruutta kiitoksin saadaksemme hänen suosionsa ja ikuisen elämän: 1) Jehova rakastaa kansaansa. 2) Meidän täytyy osoittaa arvostavamme pyhiä asioita. 3) Jehova odottaa meidän antavan hänelle parhaamme. 4) Tosi palvonnan vaikuttimena on epäitsekäs rakkaus, ei ahneus. 5) Jumalan otollinen palveleminen ei ole raskas muodollisuus. 6) Meidän kaikkien on tehtävä Jumalalle tili. Tarkastelemme nyt kutakin noista seikoista tässä kirjoituksessa, joka on ensimmäinen kolmesta Malakian kirjaa käsittelevästä kirjoituksesta. Perehdymme samalla tarkemmin Malakian 1. lukuun.
Jehova rakastaa kansaansa
5, 6. a) Miksi Jehova rakasti Jaakobia? b) Millaisia odotteita meillä on, jos jäljittelemme Jaakobin uskollisuutta?
5 Jehovan rakkaus käy selvästi ilmi Malakian alkujakeista. Kirja alkaa sanoilla: ”Julistus: Israelia koskeva Jehovan sana.” Edelleen Jumala sanoo: ”Minä olen rakastanut teitä.” Jehova mainitsee samassa jakeessa yhden esimerkin: ”Minä rakastin Jaakobia.” Jaakob oli mies, joka uskoi Jehovaan. Aikanaan Jehova muutti Jaakobin nimen Israeliksi, ja hänestä tuli Israelin kansan esi-isä. Koska Jaakob oli uskon mies, Jehova rakasti häntä. Jehova rakasti myös niitä tuohon kansaan kuuluvia, jotka ilmaisivat samanlaista asennetta Häntä kohtaan kuin Jaakob. (Malakia 1:1, 2.)
6 Jos rakastamme Jehovaa ja pysymme uskollisesti hänen kansansa yhteydessä, voimme saada lohtua siitä, mitä sanotaan 1. Samuelin kirjan 12:22:ssa: ”Jehova ei hylkää kansaansa suuren nimensä tähden.” Jehova rakastaa kansaansa ja palkitsee sen jäsenet antamalla heille lopulta ikuisen elämän. Raamatussa sanotaankin: ”Luota Jehovaan ja tee hyvää, asu maassa ja toimi uskollisesti. Iloitse myös suuresti Jehovasta, niin hän antaa sinulle, mitä sydämesi pyytää.” (Psalmit 37:3, 4.) Siihen, että rakastamme Jehovaa, sisältyy toinen seikka, johon Malakian 1. luku kiinnittää huomiomme.
Osoita arvostavasi pyhiä asioita
7. Miksi Jehova vihasi Esauta?
7 Kuten Malakian 1:2, 3:ssa kerrotaan, niin sanottuaan: ”Minä rakastin Jaakobia” Jehova jatkaa: ”Esauta olen vihannut.” Mistä tämä ero johtuu? Jaakob piti suuressa arvossa Jehovaa päinvastoin kuin hänen kaksoisveljensä Esau. Esauta sanottiin myös Edomiksi. Malakian 1:4:ssä Edomin maata sanotaan jumalattomuuden alueeksi ja tuon maan asukkaille julistetaan tuomio. Nimi Edom (joka merkitsee ’punaista’) annettiin Esaulle sen jälkeen, kun hän myi kallisarvoisen esikoisoikeutensa Jaakobille punaisesta muhennoksesta. ”Esau halveksi esikoisoikeutta”, sanotaan 1. Mooseksen kirjan 25:34:ssä. Apostoli Paavali kehotti toisia uskovia varomaan, ettei ”kukaan olisi haureellinen eikä pyhiä asioita arvostamaton niin kuin Esau, joka yhden aterian vastineeksi antoi pois esikoisoikeutensa” (Heprealaisille 12:14–16).
8. Mikä sai Paavalin vertaamaan Esauta haureelliseen ihmiseen?
8 Miksi Paavali yhdisti Esaun toimet haureuteen? Koska jos jollakulla on Esaun mielenlaatu, se voi johtaa siihen, ettei hän arvosta pyhiä asioita. Tämä voi vuorostaan johtaa vakaviin synteihin, muun muassa haureuteen. Jokainen meistä voisi siksi kysyä itseltään: Tunnenko joskus kiusausta kristillisen perintöni – ikuisen elämän – vaihtamiseen johonkin yhtä ohimenevään kuin on kulhollinen linssimuhennosta? Halveksinko pyhiä asioita kenties edes tajuamatta sitä? Esau tahtoi kärsimättömästi tyydyttää fyysisen halunsa. Hän sanoi Jaakobille: ”Nopeasti, antaisitko minun särpiä sitä punaista.” (1. Mooseksen kirja 25:30.) Ikävä kyllä jotkut Jumalan palvelijat ovat itse asiassa sanoneet: ”Nopeasti! Miksi odottaa kunniallista avioliittoa?” Halu saada sukupuolista tyydytystä hinnalla millä hyvänsä on osoittautunut heille kulholliseksi linssimuhennosta.
9. Miten voimme säilyttää kunnioittavan pelon Jehovaa kohtaan?
9 Älkäämme me koskaan halveksiko pyhiä asioita suhtautumalla ylenkatseellisesti siveellisyyteen, nuhteettomuuteen ja hengelliseen perintöömme. Sen sijaan, että olisimme Esaun kaltaisia, olkaamme samanlaisia kuin uskollinen Jaakob ja säilyttäkäämme kunnioittava pelko Jumalaa kohtaan osoittamalla arvostavamme syvästi pyhiä asioita. Miten voimme toimia näin? Täyttämällä huolellisesti Jehovan vaatimukset. Tämä vie meidät johdonmukaisesti kolmanteen Malakian 1. luvussa esitettyyn seikkaan. Mikä se on?
Parhaamme antaminen Jehovalle
10. Millä tavoin papit halveksivat Jehovan pöytää?
10 Juudan papit, jotka palvelivat Jerusalemin temppelissä Malakian aikoihin, eivät uhranneet Jehovalle parhaita uhreja. Malakian 1:6–8:ssa sanotaan: ”’Poika osaltaan kunnioittaa isää ja palvelija suurta herraansa. Jos minä siis olen isä, missä on minulle kuuluva kunnia? Ja jos minä olen Suuri Herra, missä on minulle kuuluva pelko?’ on armeijoiden Jehova sanonut teille, oi papit, jotka halveksitte minun nimeäni.” ”Millä tavoin olemme halveksineet sinun nimeäsi?” kysyivät papit. ”Esittämällä alttarillani saastunutta leipää”, vastasi Jehova. ”Millä tavoin olemme saastuttaneet sinut?” kysyivät papit. Siihen Jehova sanoi heille: ”Sanomalla: ’Jehovan pöytä on halveksittava.’” Nuo papit osoittivat halveksivansa Jehovan pöytää joka kerta, kun he esittivät viallisen uhrin ja sanoivat: ”Se ei ole paha.”
11. a) Mitä Jehova sanoi vastenmielisistä uhreista? b) Miten tavalliseen kansaan kuuluvat olivat syyllisiä?
11 Jehova yritti sitten saada heidät tajuamaan, miksi nuo uhrit olivat vastenmielisiä: ”Viepä se käskynhaltijallesi. Mielistyykö hän sinuun, tai ottaako hän sinut ystävällisesti vastaan?” Ei, heidän käskynhaltijaansa ei miellyttäisi sellainen lahja. Kuinka paljon epätodennäköisempää olisikaan, että Kaikkeuden Suvereeni hyväksyisi viallisia uhreja! Eikä syy ollut ainoastaan papeissa. He tosin osoittivat halveksuntaa Jehovaa kohtaan esittämällä nuo varsinaiset uhrit. Mutta olivatko tavalliseen kansaan kuuluvat syyttömiä? Eivät tosiaankaan! Juuri he olivat valinneet nuo sokeat, rammat ja sairaat eläimet ja tuoneet ne papeille uhrattavaksi. Miten syntistä!
12. Miten meitä autetaan antamaan Jehovalle parhaamme?
12 Antamalla parhaamme Jehovalle voimme osoittaa, että todella rakastamme häntä (Matteus 22:37, 38). Toisin kuin Malakian päivien turmeltuneet papit, Jehovan järjestö antaa nykyään paljon erinomaista raamatullista ohjausta, jotta voisimme julistaa Jehovan suuruutta kiitoksin täyttämällä hänen vaatimuksensa. Tähän liittyy neljäs tärkeä seikka, joka Malakian 1. luvusta voidaan löytää.
Tosi palvonnan vaikuttimena on rakkaus, ei ahneus
13. Mitä sellaista papit tekivät, mikä osoitti heidän toimineen ahneista vaikuttimista?
13 Malakian päivien papit olivat itsekkäitä, rakkaudettomia ja rahanahneita. Mistä tiedämme tämän? Malakian 1:10 sanoo: ”’Entä kuka joukostanne sulkee ovet? Ettekä te sytytä alttariani ilmaiseksi. Minulla ei ole iloa teistä’, on armeijoiden Jehova sanonut, ’enkä minä mielisty kätenne uhrilahjaan.’” Nuo ahneet papit vaativat palkkaa yksinkertaisimmistakin temppelipalveluksista ja pyysivät maksun ovien sulkemisesta ja tulen sytyttämisestä alttarille. Ei ihme, ettei Jehova mielistynyt heidän kättensä uhrilahjaan!
14. Miksi voimme sanoa, että Jehovan todistajien vaikuttimena on rakkaus?
14 Muinaisen Jerusalemin syntisten pappien ahneus ja itsekkyys saattavat hyvinkin tuoda mieleemme sen, että ahneet eivät Jumalan sanan mukaan peri Jumalan valtakuntaa (1. Korinttilaisille 6:9, 10). Noiden pappien itsekkään menettelyn tarkastelu lisää arvostustamme Jehovan todistajien maailmanlaajuista saarnaamistyötä kohtaan. Se on vapaaehtoista, emmekä milloinkaan ota maksua sananpalveluksestamme. Ei, ”me emme ole Jumalan sanan kaupustelijoita” (2. Korinttilaisille 2:17). Voimme itse kukin Paavalin tavoin sanoa totuudellisesti: ”Julistin teille mielelläni maksutta Jumalan hyvää uutista.” (2. Korinttilaisille 11:7.) Huomaa, että Paavali ’julisti hyvää uutista mielellään’. Tämä viittaa viidenteen kohtaan, johon huomiomme kiinnitetään Malakian 1. luvussa.
Jumalan palveleminen ei raskas muodollisuus
15, 16. a) Miten papit suhtautuivat uhrien uhraamiseen? b) Miten Jehovan todistajat uhraavat uhrejaan?
15 Muinaisen Jerusalemin uskottomat papit pitivät uhrien uhraamista rasittavana muodollisuutena. Se oli heille taakka. Kuten Malakian 1:13 osoittaa, Jumala sanoi heille: ”Te olette sanoneet: ’Katso! Mikä rasitus!’, ja te olette saattaneet muut tuhahtamaan sille.” Nuo papit tuhahtivat Jumalan pyhille asioille eli ylenkatsoivat niitä. Rukoilkaamme, ettei meistä tule koskaan heidän kaltaisiaan. Ilmaiskaamme sen sijaan aina sellaista henkeä, joka huokuu 1. Johanneksen kirjeen 5:3:n sanoista: ”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään; eivätkä hänen käskynsä ole rasittavia.”
16 Iloitkaamme Jumalalle esitettävistä hengellisistä uhreista, pitämättä niitä milloinkaan rasittavana taakkana. Noudattakaamme profeetallisia sanoja: ”Sanokaa – – [Jehovalle], te kaikki: ’Annathan erheen anteeksi, ja ota vastaan se, mikä on hyvää, niin me tahdomme uhrata vastineeksi huultemme nuoria sonneja.’” (Hoosea 14:2.) Ilmaus ”huultemme nuoria sonneja” tarkoittaa hengellisiä uhreja, sanoja, joita puhumme Jehovan ylistykseksi ja jotka liittyvät hänen tarkoituksiinsa. Heprealaiskirjeen 13:15 sanoo: ”Uhratkaamme aina – – [Jeesuksen Kristuksen] kautta Jumalalle ylistysuhria, toisin sanoen niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään.” Olemme hyvin iloisia siitä, että hengelliset uhrimme eivät ole pelkkiä muodollisuuksia vaan kokosydämisiä rakkauden ilmauksia Jumalaa kohtaan! Tämä johdattaa kuudenteen seikkaan, joka Malakian 1. luvusta voidaan poimia.
Jokaisen täytyy tehdä tili
17, 18. a) Miksi Jehova kirosi ”viekastelijan”? b) Mitä viekastelijat eivät olleet ottaneet huomioon?
17 Malakian päivinä ihmiset kantoivat henkilökohtaisen vastuun teoistaan, ja niin kannamme mekin (Roomalaisille 14:12; Galatalaisille 6:5). Malakian 1:14:ssä sanotaan: ”Kirottu on viekastelija, jonka laumassa on [virheetön] uroseläin ja joka tekee juhlallisen lupauksen ja uhraakin Jehovalle turmeltuneen.” Mies jolla oli lauma, ei omistanut vain yhtä eläintä, vaikkapa vain yhtä lammasta, jolloin hänellä ei olisi ollut valinnanvaraa. Hänen ei siis ollut pakko valita uhrieläimeksi sokeaa, rampaa tai sairasta yksilöä. Jos hän kuitenkin valitsi sellaisen viallisen eläimen, se osoitti, että hän halveksi Jehovan uhrijärjestelyä, sillä mies, joka omisti lauman eläimiä, pystyi varmasti löytämään eläimen, jossa ei ollut sellaisia vikoja!
18 Hyvällä syyllä Jehova siis kirosi viekastelijan, jolla olisi kyllä ollut sopiva uroseläin mutta joka toi – kenties joutui jopa raahaamaan – sokean, ramman tai sairaan eläimen papin luo uhrattavaksi. Mikään ei kuitenkaan edes viittaa siihen, että yksikään pappi olisi lainannut Jumalan lakia, jonka mukaan viallisia eläimiä ei sopinut uhrata (3. Mooseksen kirja 22:17–20). Järkevät ihmiset tiesivät, että heille olisi käynyt huonosti, jos he olisivat yrittäneet tarjota tällaista lahjaa käskynhaltijalleen. Todellisuudessa he olivat kuitenkin tekemisissä Kaikkeuden Suvereenin, Jehovan, kanssa, joka on paljon suurempi kuin yksikään käskynhaltijana toimiva ihminen. Malakian 1:14 esitti asian tällä tavoin: ”’Minä olen suuri Kuningas’, on armeijoiden Jehova sanonut, ’ja minun nimeni tulee olemaan pelkoa herättävä kansakuntien keskuudessa.’”
19. Mitä ikävöimme, ja mitä meidän pitäisi tehdä?
19 Jumalan uskollisina palvelijoina me ikävöimme päivää, jona koko ihmiskunta kunnioittaa Suurta Kuningasta, Jehovaa. Silloin ”maa on oleva täynnä Jehovan tuntemusta niin kuin vedet peittävät meren” (Jesaja 11:9). Pyrkikäämme sillä välin täyttämään Jehovan vaatimukset jäljittelemällä psalmistaa, joka sanoi: ”Tahdon – – julistaa hänen suuruuttaan kiitoksin.” (Psalmit 69:30.) Jotta pystyisimme tekemään näin, Malakialla on lisää neuvoja, jotka voivat olla suureksi hyödyksi. Kiinnittäkäämme siksi huolellista huomiota kahdessa seuraavassa kirjoituksessa käsiteltäviin muihin Malakian kirjan osiin.
Muistatko?
• Miksi meidän pitäisi julistaa Jehovan suuruutta?
• Miksi pappien Malakian päivinä esittämät uhrit olivat vastenmielisiä Jehovalle?
• Miten uhraamme Jehovalle ylistysuhria?
• Minkä pitäisi olla tosi palvonnan vaikuttimena?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 9]
Malakian ennustus kiinnitti huomion meidän aikaamme
[Kuva s. 10]
Esau ei arvostanut pyhiä asioita
[Kuva s. 11]
Papit ja kansa uhrasivat vastenmielisiä uhreja
[Kuva s. 12]
Jehovan todistajat uhraavat kautta maailman auliisti ylistysuhreja