Kuka Jumala on?

”NIMITYSTÄ ’Jumala’ käytetään yleisesti maailmankaikkeuden perimmäisestä alkusyystä ja korkeimmasta voimasta sekä palvonnan kohteesta”, sanotaan tietosanakirjassa The Encyclopedia Americana. Erään sanakirjan mukaan Jumala on ”korkein olento”. Millainen on tällaisen kunnioittavaa pelkoa herättävän olennon olemus?

Onko Jumala jokin persoonaton voima vai todellinen persoona? Onko hänellä nimi? Onko hän kolminaisuus, toisin sanoen kolmiyhteinen Jumala, kuten monet uskovat? Miten voimme oppia tuntemaan Jumalan? Raamattu antaa näihin kysymyksiin totuudenmukaiset ja tyydyttävät vastaukset. Se itse asiassa kehottaa meitä etsimään Jumalaa ja sanoo: ”Hän ei ole kaukana meistä kenestäkään.” (Apostolien teot 17:27.)

Persoonaton voima vai todellinen persoona?

Monet, jotka uskovat Jumalaan, eivät pidä häntä persoonana vaan voimana. Joissakin kulttuureissa jumalat on esimerkiksi samaistettu luonnonvoimiin. Jotkut, jotka ovat tarkastelleet todisteita, joita on karttunut maailmankaikkeuden rakenteen ja maan päällä olevan elämän luonteen tieteellisestä tutkimuksesta, ovat tulleet siihen tulokseen, että täytyy olla olemassa jokin alkusyy. He kuitenkin empivät liittää tähän syyhyn persoonallisuutta.

Mutta eikö luomakunnan monimuotoisuus viittaa siihen, että tämän alkusyyn on täytynyt olla erittäin älykäs? Älykkyys edellyttää mieltä. Koko luomakunnan tuottanut huomattava mieli kuuluu persoonalliselle Jumalalle. Jumalalla on myös ruumis, ei fyysinen ruumis niin kuin meillä, vaan henkiruumis. Raamatussa sanotaan: ”Jos on aineellinen ruumis, on myös hengellinen.” (1. Korinttilaisille 15:44.) Selittäessään Jumalan olemusta Raamattu sanoo selvästi: ”Jumala on Henki.” (Johannes 4:24.) Henki on olemukseltaan hyvin erilainen kuin me ihmiset – meille näkymätön (Johannes 1:18). On olemassa myös muita henkiolentoja, jotka Jumala on luonut. Nämä ovat enkeleitä, ”tosi Jumalan poikia” (Job 1:6; 2:1).

Koska Jumala on persoona, jota ei ole luotu, ja hänellä on henkiruumis, hänellä on luonnollisestikin myös asuinpaikka. Raamattu kertoo henkimaailmasta, että taivaat ovat Jumalan ”pysyvä asuinpaikka” (1. Kuninkaiden kirja 8:43). Raamatunkirjoittaja Paavali sanoo lisäksi: ”Kristus – – [meni] itse taivaaseen ilmaantuakseen  – – Jumalan kasvojen eteen meidän puolestamme.” (Heprealaisille 9:24.)

Sanaa ”henki” käytetään Raamatussa myös toisessa merkityksessä. Psalmista sanoi Jumalalle rukouksessa: ”Jos lähetät henkesi, ne luodaan.” (Psalmit 104:30.) Tämä henki ei ole itse Jumala, vaan voima, jonka Jumala lähettää eli jota hän käyttää tehdäkseen, mitä tahtoo. Jumala loi sen välityksellä fyysiset taivaat, maan ja kaikki elävät olennot (1. Mooseksen kirja 1:2; Psalmit 33:6). Hänen henkeään sanotaan pyhäksi hengeksi. Jumala ohjasi pyhän henkensä avulla niitä ihmisiä, jotka kirjoittivat Raamatun (2. Pietarin kirje 1:20, 21). Pyhä henki on siis Jumalan näkymätön, vaikuttava voima, jota hän käyttää tarkoitustensa täyttämiseen.

Jumalalla on ainutlaatuinen nimi

Raamatunkirjoittaja Agur kysyi: ”Kuka on koonnut tuulen kahmaloonsa? Kuka on käärinyt vedet päällysvaippaan? Kuka on nostattanut kaikki maan ääret? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi?” (Sananlaskut 30:4.) Agur kysyi oikeastaan, tiedätkö nimeltä sellaista ihmistä tai sukua, joka olisi tehnyt tällaista. Vain Jumalalla on valta hallita luonnonvoimia. Luomakunta tarjoaa voimakkaita todisteita Jumalan olemassaolosta, mutta se ei paljasta hänen nimeään. Emme saisi koskaan tietää Jumalan nimeä, ellei hän itse paljastaisi sitä meille. Ja hän on paljastanut sen. ”Minä olen Jehova”, sanoo Luoja, ”se on minun nimeni.” (Jesaja 42:8.)

Jumalan ainutlaatuinen nimi, Jehova, esiintyy pelkästään Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa lähes 7000 kertaa. Jeesus Kristus teki tämän nimen tunnetuksi toisille ja ylisti sitä heidän edessään (Johannes 17:6, 26). Tuo nimi esiintyy Raamatun viimeisessä kirjassa osana ilmausta ”halleluja”, joka merkitsee ’ylistäkää Jahia’. ”Jah” on nimen Jehova lyhennetty muoto. (Ilmestys 19:1–6, vuoden 1938 kirkkoraamattu.) Monissa nykyisissä raamatunkäännöksissä ei kuitenkaan juuri käytetä tuota nimeä. Joissakin kielissä sen tilalla käytetään usein kokonaan suuraakkosin kirjoitettuja nimityksiä ”HERRA” ja ”JUMALA” erotukseksi yleisnimistä ”Herra” ja ”Jumala”. Joidenkuiden tutkijoiden mukaan Jumalan nimi on saatettu lausua Jahve.

Miksi maailmankaikkeuden suurimman Persoonan nimestä on näin erilaisia näkemyksiä? Ongelma sai alkunsa satoja vuosia sitten, kun  juutalaiset lakkasivat taikauskoisesti lausumasta Jumalan nimeä ääneen. Aina kun he tulivat Raamattua lukiessaan Jumalan nimen kohdalle, he korvasivat sen heprealaisella ”Suvereenia Herraa” vastaavalla sanalla. Koska Raamatun hepreaa kirjoitettiin ilman vokaaleja, ei tiedetä täsmällisesti, miten Mooses, Daavid ja muut muinoin eläneet ihmiset lausuivat ne kirjaimet, joista Jumalan nimi muodostuu. Suomen kielessä lausumistapa Jehova on kuitenkin ollut käytössä jo satoja vuosia, ja monien muiden kielten vastaava muoto hyväksytään nykyään laajalti (1. Mooseksen kirja 19:23, alav., vuoden 1642 kirkkoraamattu; 2. Mooseksen kirja 6:3, vuoden 1913 väliaikainen käännös).

Vaikka se, miten Jumalan nimi lausuttiin muinaishepreaksi, on epävarmaa, sen merkitys ei ole täysi arvoitus. Hänen nimensä merkitsee ’hän saattaa tulemaan (joksikin)’. Jehova Jumala ilmaisee täten olevansa tarkoitustensa Suuri Täyttäjä. Hän toteuttaa tarkoituksensa ja lupauksensa aina. Ainoastaan tosi Jumalalla, joka kykenee tällaiseen, on täysi oikeus kantaa tätä nimeä. (Jesaja 55:11.)

Nimi Jehova selvästikin erottaa Kaikkivaltiaan Jumalan kaikista muista jumalista. Siksi tuo nimi esiintyy Raamatussa niin usein. Vaikka monissa käännöksissä Jumalan nimeä ei käytetäkään, psalmissa 83:18 sanotaan selvästi: ”Sinä, jonka nimi on Jehova, sinä yksin olet Korkein kaikessa maassa.” Jeesus Kristus neuvoi seuraajiaan palveluksensa aikana: ”Teidän on siis rukoiltava näin: ’Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty.’” (Matteus 6:9.) Näin ollen meidän tulisi käyttää Jumalan nimeä, kun rukoilemme, puhumme hänestä ja ylistämme häntä toisten edessä.

Onko Jeesus Jumala?

Jehova Jumala ei jätä Poikansa henkilöllisyyttä epäselväksi. Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, että kun Jeesus oli kastettu, ”taivaista kuului – – ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.’” (Matteus 3:16, 17.) Jeesus Kristus on Jumalan Poika.

Jotkut uskonnolliset ihmiset kuitenkin sanovat, että Jeesus on Jumala. Toiset sanovat, että Jumala on kolmiyhteinen. Tämän opetuksen mukaisesti ”Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. Eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.” Kaikkien kolmen väitetään olevan ”yhtä iankaikkisia ja juuri yhdenkaltaisia”. (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon katekismus, 1948.) Pitävätkö nämä käsitykset paikkansa?

Henkeytetty Raamattu sanoo Jehovasta: ”Ajan hämärästä ajan hämärään asti sinä olet Jumala.” (Psalmit 90:2.) Hän on ”ikuisuuden Kuningas”, jolla ei ole alkua eikä loppua (1. Timoteukselle 1:17). Jeesus on sitä vastoin ”koko luomakunnan esikoinen”, ”Jumalan luomakunnan alku” (Kolossalaisille 1:13–15; Ilmestys 3:14). Jeesus sanoi Isästään Jumalasta: ”Isä on minua suurempi.” (Johannes 14:28.) Jeesus kertoi myös, että joitakin asioita ei tiennyt hän eivätkä enkelit, vaan ainoastaan Jumala (Markus 13:32). Sitä paitsi Jeesus rukoili Isäänsä sanoen: ”Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” (Luukas 22:42.) Ketä hän rukoili, ellei itseään ylempää persoonaa? Lisäksi Jumala herätti Jeesuksen kuolleista; Jeesus ei herättänyt itseään (Apostolien teot 2:32).

Raamatun mukaan Jehova on siis Kaikkivaltias Jumala ja Jeesus on hänen Poikansa. He eivät olleet yhdenvertaisia ennen Jeesuksen maan päälle tuloa eivätkä Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana, eikä Jeesuksesta myöskään tullut yhdenvertainen Isänsä kanssa sen jälkeen kun hänet herätettiin kuolleista taivaaseen (1. Korinttilaisille 11:3; 15:28). Kuten jo näimmekin, kolminaisuuden niin sanottu kolmas persoona, pyhä henki, ei ole persoona, vaan voima, jota Jumala käyttää tahtonsa toteuttamiseen. Kolminaisuusoppi ei ole raamatullinen opetus. * ”Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova”, sanoo Raamattu (5. Mooseksen kirja 6:4).

Opettele tuntemaan Jumala paremmin

Jotta voisimme rakastaa Jumalaa ja antaa  hänelle hänen ansaitsemansa yksinomaisen antaumuksemme, meidän täytyy tuntea hänet sellaisena kuin hän todella on. Miten voimme oppia tuntemaan Jumalan paremmin? Raamatussa sanotaan: ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin.” (Roomalaisille 1:20.) Yksi tapa oppia tuntemaan Jumala paremmin on tarkkailla ja mietiskellä arvostavasti sitä, mitä hän on luonut.

Luomakunta ei kuitenkaan kerro meille kaikkea, mitä meidän on tarpeen tietää Jumalasta. Jotta ymmärtäisimme esimerkiksi, että hän on todellinen henkipersoona, jolla on ainutlaatuinen nimi, meidän täytyy tutkia Raamattua. Raamatun tutkiminen onkin paras tapa oppia tuntemaan Jumala paremmin. Raamatussa Jehova kertoo paljon enemmän siitä, millainen Jumala hän on. Hän myös paljastaa meille tarkoituksiaan ja opettaa meille teitään (Aamos 3:7; 2. Timoteukselle 3:16, 17). Voimme olla iloisia siitä, että Jumala haluaa meidän tulevan ”totuuden täsmälliseen tuntemukseen”, jotta voisimme hyötyä hänen rakkaudellisista järjestelyistään (1. Timoteukselle 2:4). Tehkäämme siis kaikkemme oppiaksemme mahdollisimman paljon Jehovasta.

[Alaviite]

[Kuvat s. 5]

Pyhän henkensä avulla Jumala loi maailman ja ohjasi ihmisiä Raamatun kirjoittamisessa

[Kuva s. 5]

Ääni taivaista sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani”

[Kuva s. 7]

Jeesus rukoili Jumalaa, itseään ylempää persoonaa

[Kuva s. 7]

Jeesus teki Jumalan nimen tunnetuksi toisille

[Kuvat s. 7]

Voimme oppia tuntemaan Jumalan paremmin