Lukijoiden kysymyksiä

Olisiko tosi kristityn viisasta mennä kirkkohautajaisiin tai -vihkiäisiin?

Kaikenlaiseen väärään palvontaan osallistuminen on Jehovasta vastenmielistä, ja sitä tulee välttää (2. Korinttilaisille 6:14–17; Ilmestys 18:4). Kirkkohautajaiset ovat uskonnollinen toimitus, johon sisältyy todennäköisesti saarna, jossa edistetään epäraamatullisia ajatuksia, esimerkiksi käsityksiä sielun kuolemattomuudesta ja kaikkien hyvien ihmisten pääsystä taivaaseen. Niiden aikana saatetaan myös tehdä ristinmerkkejä ja yhtyä papin pitämään rukoukseen. Myös kirkossa tai muualla suoritettavaan uskonnolliseen vihkitoimitukseen saattaa liittyä rukouksia ja uskonnollisia tapoja, jotka ovat vastoin Raamatun opetuksia. Sellaisessa joukossa, jossa kaikki muut osallistuvat väärään palvontaan, kristitystä voi tuntua vaikealta vastustaa painetta toimia samoin. Olisi todella epäviisasta saattaa itsensä tällaiseen tilanteeseen.

Entä jos kristitty tuntee velvollisuudekseen mennä joihinkin kirkkohautajaisiin tai -vihkiäisiin? Esimerkiksi ei-uskova aviomies saattaa pyytää vaimoaan mukaan tällaiseen tilaisuuteen. Voisiko hän lähteä pelkäksi sivustakatsojaksi? Vaimo voisi kunnioittaa miehensä toivomusta ja lähteä mukaan, mutta hänen tulisi päättää lujasti olla osallistumatta mihinkään uskonnollisiin menoihin. Toisaalta hän voisi päättää, ettei lähde, koska henkinen paine voisi kasvaa tuossa tilanteessa liian suureksi ja kenties saada hänet tinkimään jumalisista periaatteista. Ratkaisu on vaimon henkilökohtainen asia. Hänen tulisi olla ratkaisustaan varma sydämessään, niin että hänellä olisi puhdas omatunto (1. Timoteukselle 1:19).

Joka tapauksessa hänen olisi hyvä selittää miehelleen, että hän ei omantunnonsyistä voisi osallistua mihinkään uskonnollisiin menoihin, laulaa virsiä eikä painaa päätään alas rukoiltaessa. Mies saattaa tämän perusteella tulla siihen tulokseen, että vaimon läsnäolo voisi aiheuttaa hänelle itselleen kiusallisen tilanteen. Hän saattaa päättää lähteä yksin, koska hän rakastaa vaimoaan, kunnioittaa tämän uskonkäsityksiä tai haluaa välttää kiusallisia tilanteita. Mutta jos mies vaatii vaimoaan lähtemään kanssaan, tämä voisi lähteä pelkäksi sivustakatsojaksi.

Huomiotta ei tule jättää myöskään sitä, millainen vaikutus läsnäolollamme toimituksessa, joka pidetään uskonnollisessa rakennuksessa, voisi olla toisiin uskoviin. Voisiko se vahingoittaa joidenkuiden omaatuntoa? Voisiko se horjuttaa heidän päätöstään olla osallistumatta epäjumalanpalvelukseen? Apostoli Paavali kehotti: ”[Varmistautukaa] tärkeämmistä asioista, niin että Kristuksen päivään saakka olisitte tahrattomia ettekä kompastuttaisi toisia.” (Filippiläisille 1:10.)

Jos tilaisuus koskee jotakuta lähisukulaista, paineet perheen taholta saattavat olla entistä suuremmat. Kristityn tulee joka tapauksessa punnita kaikkia asianhaaroja huolellisesti. Joissakin tilanteissa hän voisi tulla siihen tulokseen, ettei sivustakatsojaksi lähteminen kirkkohautajaisiin tai -vihkiäisiin aiheuttaisi vaikeuksia. Tilanne voi kuitenkin olla sellainen, että tilaisuuteen menemisestä on enemmän haittaa omalle tai muiden omalletunnolle kuin hyötyä. Olipa tilanne mikä tahansa, kristityn tulisi varmistautua siitä, että hän säilyttää hyvän omantunnon Jumalan ja ihmisten edessä.