Kenen vika – sinun vai geeniesi?

TUTKIJAT yrittävät kuumeisesti selvittää geneettisiä syitä alkoholismiin, homoseksuaalisuuteen, irrallisten sukupuolisuhteiden harrastamiseen, väkivaltaisuuteen ja muihin poikkeaviin käyttäytymistapoihin sekä itse kuolemaan. Eikö olisikin helpottavaa kuulla, että emme itse ole vastuussa käyttäytymisestämme vaan olemme täysin perimämme armoilla? On inhimillistä syyttää jotakuta toista tai jotakin muuta omista virheistämme.

Mikäli vika on geeneissä, tutkijat tarjoavat mahdollisuutta muuttaa niitä geenimanipulaation avulla, jotta ei-toivotuista piirteistä päästäisiin eroon. Uutta pontta tällaisille toiveille on antanut se, että äskettäin ihmisen koko perimä onnistuttiin kartoittamaan.

Tämä visio perustuu kuitenkin siihen oletukseen, että geeniperimämme on todellakin syypää kaikkiin synteihimme ja virheisiimme. Ovatko tutkijat löytäneet tarpeeksi todisteita geenejämme vastaan? Vastauksella tulee selvästikin olemaan syvällinen vaikutus siihen, miten suhtaudumme itseemme ja tulevaisuuteemme. Mutta ennen kuin ryhdymme tarkastelemaan todisteita, luodaanpa valaiseva katsaus ihmiskunnan alkuperään.

Miten kaikki sai alkunsa

Useimmat tietävät tai ovat ainakin kuulleet kertomuksen siitä, miten ensimmäiset ihmiset, Aadam ja Eeva, lankesivat syntiin Eedenin puutarhassa. Kun heidät luotiin, oliko heidän geeneissään alun pitäen jokin virhe, eräänlainen suunnitteluvika, jonka vuoksi he olivat taipuvaisia tekemään syntiä ja olemaan tottelemattomia?

Heidän Luojansa Jehova Jumala, jonka kaikki työt ovat täydellisiä, julisti, että hänen maallisen luomakuntansa kruunu oli ”erittäin hyvä” (1. Mooseksen kirja 1:31; 5. Mooseksen kirja 32:4). Hän osoitti olevansa tyytyväinen työhönsä myös siten, että hän siunasi ensimmäisen ihmisparin ja kehotti heitä olemaan hedelmällisiä, täyttämään maan jälkeläisillään ja huolehtimaan hänen maallisesta luomakunnastaan. Näin ei varmastikaan tekisi kukaan sellainen, joka olisi epävarma aikaansaannoksistaan. (1. Mooseksen kirja 1:28.)

Raamattu kertoo ensimmäisen ihmisparin luomisesta: ”Jumala ryhtyi luomaan ihmistä kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Mooseksen kirja 1:27.) Tämä ei merkitse sitä, että ihmiset olisi tehty ulkonäöltään Jumalan kaltaisiksi, sillä ”Jumala on Henki” (Johannes 4:24). Pikemminkin se tarkoittaa sitä, että ihmisille annettiin jumalisia ominaisuuksia ja moraalitaju, omatunto (Roomalaisille 2:14, 15). Heillä  oli myös vapaa tahto, eli he saattoivat asioita pohdittuaan päättää itse, mitä tehdä.

Esivanhempiamme ei kuitenkaan jätetty ilman suuntaviivoja. Sitä vastoin heitä varoitettiin väärin tekemisen seurauksista (1. Mooseksen kirja 2:17). Todisteet siis osoittavat, että kun Aadamin piti tehdä moraalinen ratkaisu, hän itse valitsi tuolloin edulliselta näyttäneen toimintatavan. Hän ei ajatellut suhdettaan Luojaansa eikä tekonsa pitkäaikaisia vaikutuksia, vaan hän teki väärin vaimonsa tavoin. Lisäksi hän yritti myöhemmin vierittää syyn Jehovan niskoille sanomalla, että tämän antama vaimo johti hänet harhaan. (1. Mooseksen kirja 3:6, 12; 1. Timoteukselle 2:14.)

Se miten Jumala reagoi Aadamin ja Eevan syntiin, kertoo paljon. Hän ei yrittänyt korjata jotakin heidän geeneissään olevaa ”suunnitteluvikaa”, vaan ilmoitettuaan heidän tekojensa seuraukset hän toimi sanojensa mukaisesti, mikä johti lopulta heidän kuolemaansa (1. Mooseksen kirja 3:17–19). Tämä varhainen historia auttaa meitä ymmärtämään paremmin ihmisten käyttäytymistä. *

Todisteet perimää vastaan

Tutkijat ovat urakoineet pitkään löytääkseen ihmisten poikkeavuuksiin ja käyttäytymistapoihin geneettisiä syitä ja keinoja vaikuttaa niihin. Huntingtonin tautiin liittyvä geeni tunnistettiin kuuden tutkijaryhmän kymmenen vuoden kovan työn jälkeen. Tosin tutkijoilla ei ole aavistustakaan siitä, miten tuo geeni aiheuttaa taudin. Tätä tutkimusta koskevassa raportissaan tiedelehti Scientific American lainasi Harvardin yliopiston biologia Evan Balabania, joka sanoi, että olisi ”melkeinpä äärettömän paljon vaikeampaa löytää käyttäytymishäiriöitä aiheuttavia geenejä”.

Itse asiassa tutkimukset, joissa ihmisen käyttäytymiseen on yritetty liittää joitakin tiettyjä geenejä, eivät ole tuottaneet tulosta. Muun muassa Psychology Today -lehden raportissa, jossa kerrottiin masennusta aiheuttavien geenien etsinnästä, sanottiin: ”Epidemiologiset tiedot yleisimmistä psyykkisistä häiriöistä osoittavat selvästi, että ne eivät johdu pelkästään geneettisistä syistä.” Raportissa mainitaan esimerkki: ”Ennen vuotta 1905 syntyneistä amerikkalaisista 1 prosentti oli kärsinyt masennuksesta 75 vuoden ikään mennessä. Puoli vuosisataa myöhemmin syntyneistä amerikkalaisista 6 prosenttia masentuu 24 vuoden ikään mennessä!” Raportissa päätelläänkin, että vain ulkoiset tai sosiaaliset tekijät voivat aiheuttaa näin suuria muutoksia näin lyhyessä ajassa.

Mitä nämä ja monet muut tutkimukset kertovat? Geenit voivat muovata persoonallisuuttamme  omalta osaltaan, mutta sen muotoutumiseen vaikuttaa selvästi moni muukin asia. Merkittävä tekijä on ympäristömme, joka on muuttunut viime aikoina radikaalisti. Eräässä ihmisten käyttäytymistä käsittelevässä kirjassa pohditaan, millaisia vaikutteita nykynuoret saavat massaviihteestä, ja todetaan, että on epätodennäköistä, että lapset omaksuvat terveitä moraalinormeja, kun he ”katsovat kasvuvuosinaan kymmeniätuhansia tunteja televisio-ohjelmia ja elokuvia, joissa ihmisiä pahoinpidellään, ammutaan, puukotetaan, tyhjennetään sisälmyksistään, silvotaan, nyljetään tai paloitellaan, ja kuuntelevat musiikkia, jossa ihannoidaan raiskaamista, itsemurhaa, huumeita, alkoholia ja kiihkoilua” (Boys Will Be Boys).

Saatana, ”tämän maailman hallitsija”, on selvästikin luonut meille ympäristön, joka ruokkii alhaisimpia halujamme. Kukapa voisi kieltää tällaisen ympäristön voimakasta vaikutusta meihin kaikkiin? (Johannes 12:31; Efesolaisille 6:12; Ilmestys 12:9, 12.)

Ihmiskunnan ongelmien pohjimmainen syy

Kuten jo näimme, ihmiskunnan ongelmat alkoivat, kun ensimmäinen ihmispari teki syntiä. Mitä siitä seurasi? Vaikka Aadamin jälkeläiset eivät olekaan syyllisiä hänen syntiinsä, jokainen sukupolvi syntyy syntisenä ja epätäydellisenä perintönään kuolema. Raamattu selittää: ”Sen vuoksi niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12.)

Ihminen on epätäydellisyytensä vuoksi ilmeisen epäedullisessa asemassa. Tämä ei kuitenkaan vapauta häntä kaikesta moraalisesta vastuusta. Raamattu osoittaa, että ne, jotka uskovat Jehova Jumalan pelastusjärjestelyyn ja mukauttavat elämänsä hänen normeihinsa, saavat hänen hyväksyntänsä. Jehovan rakkaudellinen huomaavaisuus sai hänet järjestämään armollisesti keinon ihmiskunnan lunastamiseksi – ikään kuin sen takaisin ostamiseksi, mitä Aadam oli menettänyt. Tuo keino on hänen täydellisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen lunastusuhri. Jeesus sanoikin: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16; 1. Korinttilaisille 15:21, 22.)

Apostoli Paavali ilmaisi arvostavansa tätä järjestelyä syvästi. Hän huudahti: ”Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tämän kuoleman alaisesta ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!” (Roomalaisille 7:24, 25.) Paavali tiesi, että jos hän lankeaisi syntiin heikkoutensa vuoksi, hän voisi anoa Jumalalta anteeksiantoa Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin perusteella. *

Aivan niin kuin tapahtui ensimmäisellä vuosisadalla, nykyäänkin monet, jotka ovat aiemmin viettäneet erittäin huonoa elämää tai joiden tilanne on näyttänyt toivottomalta, ovat saaneet täsmällistä tietoa Raamatun totuudesta, tehneet tarvittavat muutokset ja voineet saada osakseen Jumalan siunauksen. Muutokset, joita heidän on täytynyt tehdä, eivät ole olleet helppoja, ja monien täytyy vieläkin kamppailla huonoja taipumuksia vastaan. Jumalan avulla he voivat kuitenkin säilyttää nuhteettomuutensa ja saada iloa hänen palvelemisestaan (Filippiläisille 4:13). Seuraavassa kerrotaan vain yksi esimerkki ihmisestä, joka teki suuria muutoksia miellyttääkseen Jumalaa.

Rohkaiseva kokemus

”Kun olin nuorena poikana sisäoppilaitoksessa, aloin kokeilla homoseksuaalisia  sukupuolitapoja, vaikken missään vaiheessa pitänyt itseäni homona. Vanhempani olivat eronneet, ja kaipasin hellyyttä, jota en ollut koskaan saanut heiltä. Päästyäni koulusta suoritin asevelvollisuuteni. Viereisessä kasarmissa oli ryhmä homoja. Kadehdin heidän elämäntapaansa, joten liityin heidän joukkoonsa. Kun olin ollut tekemisissä heidän kanssaan noin vuoden, aloin pitää itseäni homona. Ajattelin, että tällainen minä olen enkä voi sille mitään.

Rupesin opettelemaan homoseksuaalien puhetyyliä ja käymään homoklubeissa, joissa huumeita ja alkoholia oli runsaasti tarjolla. Vaikka ulkonaisesti kaikki näytti hyvin jännittävältä ja vetoavalta, se oli todellisuudessa kuvottavaa. Syvällä sisimmässäni tajusin, että tällainen suhde oli luonnoton eikä sillä ollut tulevaisuutta.

Satuin eräässä pikkukaupungissa Jehovan todistajien valtakunnansalin lähettyville, kun siellä oli kokous meneillään. Astuin sisään ja kuuntelin puheen, joka käsitteli tulevaa paratiisia. Kokouksen jälkeen keskustelin joidenkuiden todistajien kanssa ja he kutsuivat minut konventtiin. Lähdin konventtiin, ja se oli minulle jotain aivan uutta: näin onnellisten perheiden palvovan yhdessä Jumalaa. Aloin tutkia Raamattua todistajien kanssa.

Ryhdyin soveltamaan käytäntöön sitä, mitä opin Raamatusta, vaikka se olikin minulle vaikeaa. Pääsin eroon kaikista epäpuhtaista tavoistani. Tutkittuani vuoden ja kaksi kuukautta vihin elämäni Jehovalle ja kävin kasteella. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli tosi ystäviä. Olen voinut auttaa toisia oppimaan Raamatun totuuden ja palvelen nykyään avustavana palvelijana kristillisessä seurakunnassa. Jehova on todella siunannut minua.”

Vastuu on meidän

Emme voi syyttää rikkomuksistamme pelkästään geenejämme. Perimämme syyttäminen ei auta meitä ratkaisemaan tai voittamaan ongelmiamme, vaan kuten Psychology Today -lehdessä huomautetaan, se ”voi opettaa meille avuttomuutta, joka on monien ongelmiemme perimmäinen syy. Ongelmien vähentämisen sijasta se näyttää lisänneen niitä entisestään.”

On totta, että meidän täytyy kamppailla suuria vastavoimia vastaan, joita ovat muun muassa omat syntiset taipumuksemme ja Saatanan yritykset kääntää meidät pois tottelemasta Jumalaa (1. Pietarin kirje 5:8). Myös geenimme voivat vaikuttaa meihin tavalla tai toisella. Mutta emme toki ole avuttomia. Tosi kristityillä on voimakkaita liittolaisia: Jehova Jumala, Jeesus Kristus, Jumalan pyhä henki, hänen Sanansa Raamattu ja kristillinen seurakunta. (1. Timoteukselle 6:11, 12; 1. Johanneksen kirje 2:1.)

Ennen kuin Israelin kansa astui Luvattuun maahan, Mooses muistutti sitä sen vastuusta Jumalan edessä seuraavasti: ”Olen pannut eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen; ja sinun on valittava elämä, jotta pysyisit elossa, sinä ja jälkeläisesi, rakastamalla Jehovaa, Jumalaasi, kuuntelemalla hänen ääntään ja pysymällä hänessä kiinni.” (5. Mooseksen kirja 30:19, 20.) Samoin nykyään jokaisen vastuullisen ihmisen on ratkaistava henkilökohtaisesti, haluaako hän palvella Jumalaa ja täyttää Hänen vaatimuksensa. Valinta on sinun. (Galatalaisille 6:7, 8.)

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 9]

Olivatko Aadam ja Eeva taipuvaisia tekemään syntiä jonkin geenivirheen takia?

[Kuvat s. 10]

Pitäisikö jokaisen vastata ratkaisuistaan?

[Lähdemerkintä]

Huumeiden käyttäjä: Godo-Foto

[Kuva s. 11]

Yritykset löytää geneettisiä syitä ihmisten käyttäytymiseen eivät ole tuottaneet tulosta

[Kuva s. 12]

Raamatun neuvojen soveltaminen voi auttaa vilpittömiä ihmisiä tekemään muutoksia