Tuleeko ihmiskunnan ongelmista koskaan loppua?

”NELJÄNNES maapallon väestöstä elää köyhyydessä, 1,3 miljardia pysyttelee hengissä alle dollarilla päivässä, 1 miljardi on lukutaidottomia, 1,3 miljardilla ei ole käytettävissään puhdasta juomavettä, ja 1 miljardi on nälissään joka päivä.” Näin todetaan eräässä irlantilaisessa maailman tilaa koskevassa raportissa.

Miten surullinen todiste ihmisen kyvyttömyydestä löytää pysyviä ratkaisuja maailman ongelmiin! Nämä ongelmat tuntuvat entistä riipaisevammilta, kun tajuaa, että valtaenemmistö tässä raportissa kuvailluista ihmisistä on puolustuskyvyttömiä naisia ja lapsia. On järkyttävää, että vielä 2000-luvullakin heidän oikeuksiaan ”loukataan niin monia kertoja joka päivä, että määrää on mahdotonta laskea” (The State of the World’s Children 2000).

”Uusi maailma yhden sukupolven aikana”

Yhdistyneiden kansakuntien lastenavun rahasto Unicef on ilmaissut luottavansa siihen, että ”varjo, jonka nämä epäkohdat – – ovat luoneet ihmisten elämän ylle ympäri maailman, voidaan hälventää”. Tämän järjestön mukaan olosuhteet, joita näiden kovaosaisten miljardien täytyy parhaillaan kestää, ”eivät ole väistämättömiä eivätkä muuttumattomia”. Se onkin esittänyt haasteen ”kaikille ihmisille luoda uusi maailma yhden sukupolven aikana”. Se toivoo, että tässä maailmassa kaikki olisivat ”vapaita köyhyydestä ja syrjinnästä, vapaita väkivallasta ja sairauksista”.

Ne jotka ovat esittäneet tällaisia ajatuksia, ovat saaneet intoa siitä, että toisista välittävät ihmiset tekevät jo nyt suunnattomasti työtä lievittääkseen niitä surullisia seurauksia, joita ”loputtomalta näyttävä sarja konflikteja ja kriisejä” on aiheuttanut. Esimerkiksi Chernobyl Children’s Project -niminen hyväntekeväisyysjärjestö on 15:n viime vuoden ajan ”pyrkinyt vähentämään niiden satojen lasten kärsimyksiä, jotka ovat sairastuneet radioaktiivisesta laskeumasta johtuviin syöpiin” (The Irish Examiner 4.4.2000). Niin suurilla kuin pienilläkin avustusjärjestöillä on totisesti suuri vaikutus sotien ja katastrofien lukemattomien uhrien elämään.

Ne jotka ovat mukana tällaisessa humanitaarisessa toiminnassa, ovat kuitenkin realisteja. He tietävät, että ongelmat ”ovat laaja-alaisempia ja syvempään juurtuneita kuin vielä kymmenen vuotta sitten”. Irlantilaisen hyväntekeväisyysjärjestön Concernin toiminnanjohtaja David Begg sanoo, että ”työntekijät, tukijat ja lahjoittajat toimivat upeasti”, kun tuhoisat tulvat runtelivat Mosambikia. ”Mutta emme selviydy tällaisista suunnattomista katastrofeista yksin”, hän lisää. Begg myöntää Afrikan hyväksi tehtävästä avustustyöstä avoimesti: ”Nekin muutamat toivon liekit, jotka palavat, lepattavat heikosti.” Monien mielestä hänen sanansa kuvaavat sopivasti koko maailman tilannetta.

Onko meidän realistista odottaa, että näemme toivotun ”uuden maailman yhden sukupolven aikana”? Nykyinen humanitaarinen toiminta on varsin kiitettävää, mutta meidän on silti järkevää tarkastella erästä toista keinoa oikeudenmukaisen ja rauhaisan uuden maailman aikaansaamiseksi. Tästä keinosta kerrotaan Raamatussa ja sitä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

 [Kuvan lähdemerkintä s. 2]

Sivu 3, lapset: UN/DPI Photo by James Bu