Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Mikä helvetti todellisuudessa on?

Mikä helvetti todellisuudessa on?

Mikä helvetti todellisuudessa on?

MILLAISIA mielikuvia sana ”helvetti” sinussa herättääkin, helvettiä pidetään yleensä paikkana, jossa rangaistaan synneistä. Raamattu sanoo synnistä ja sen seurauksesta: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12.) Raamatussa sanotaan myös: ”Synnin palkka on kuolema.” (Roomalaisille 6:23.) Kun kerran rangaistus synnistä on kuolema, olennainen kysymys helvetin luonteen tarkastelussa on, mitä meille tapahtuu, kun kuolemme.

Jatkuuko elämä jossakin muodossa kuoleman jälkeen? Mikä helvetti on, ja millaiset ihmiset sinne menevät? Onko helvetissä olevilla mitään toivoa? Raamattu antaa näihin kysymyksiin totuudenmukaiset ja tyydyttävät vastaukset.

Elämää kuoleman jälkeen?

Jääkö jokin meidän sisällämme oleva, kuten sielu tai henki, eloon ruumiimme kuollessa? Huomaa, miten ensimmäinen ihminen Aadam tuli eloon. Raamattu kertoo: ”Jehova Jumala muodosti ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen.” (1. Mooseksen kirja 2:7.) Vaikka hengittäminen piti Aadamin elossa, ”elämän henkäyksen” paneminen hänen sieraimiinsa sisälsi paljon muutakin kuin vain ilman puhaltamisen hänen keuhkoihinsa. Jumalan täytyi panna Aadamin elottomaan ruumiiseen ”elämän voima”, joka vaikuttaa kaikissa maallisissa luomuksissa (1. Mooseksen kirja 6:17; 7:22). Raamattu käyttää tästä eläväksi tekevästä voimasta nimitystä ”henki” (Jaakobin kirje 2:26). Henkeä voidaan verrata sähkövirtaan, joka saa koneen tai laitteen toimimaan halutulla tavalla. Aivan niin kuin sähkövirta ei koskaan omaksu sen laitteen ominaisuuksia, jonka käyttövoimana se on, elämänvoimakaan ei omaksu mitään sen olennon ominaisuuksia, jonka se tekee eläväksi. Sillä ei ole persoonallisuutta eikä ajattelukykyä.

Mitä hengelle tapahtuu, kun ihminen kuolee? Psalmissa 146:4 sanotaan: ”Hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät.” Kun ihminen kuolee, hänen persoonaton henkensä ei jää henkiolennoksi johonkin toiseen maailmaan. Se ”palaa tosi Jumalan luo, joka sen antoi” (Saarnaaja 12:7). Tämä merkitsee sitä, että kaikki toivo ihmisen tulevasta elämästä on nyt täysin Jumalan käsissä.

Antiikin Kreikan filosofit Sokrates ja Platon uskoivat, että ihmisen sisällä oleva sielu jää eloon ihmisen kuollessa eikä kuole koskaan. Mitä Raamattu opettaa sielusta? Aadamista ”tuli elävä sielu”, sanotaan 1. Mooseksen kirjan 2:7:ssä. Hän ei saanut sielua, vaan hän oli sielu – ihminen kokonaisuutena. Raamatussa sielun mainitaan tekevän työtä, haluavan ruokaa, joutuvan siepattavaksi, olevan uneton ja niin edelleen (3. Mooseksen kirja 23:30; 5. Mooseksen kirja 12:20; 24:7; Psalmit 119:28). Ihminen tosiaankin itse on sielu. Kun ihminen kuolee, tuo sielu kuolee (Hesekiel 18:4).

Mikä sitten on kuolleiden tila? Lausuessaan Aadamille tuomion Jehova sanoi: ”Tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirja 3:19.) Missä Aadam oli ennen kuin Jumala muodosti hänet maan tomusta ja antoi hänelle elämän? Häntä ei yksinkertaisesti ollut olemassa. Kun Aadam kuoli, hän palasi tuohon täydellisen elottomaan tilaan. Kuolleiden tila tehdään selväksi Saarnaajan 9:5, 10:ssä, jossa sanotaan: ”Kuolleet eivät tiedä mitään – –. Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.” (Vuoden 1938 kirkkoraamattu.) Raamatun mukaan kuolema on olemattomuuden tila. Kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole tunteita eikä ajatuksia.

Ikuinen piina vai yhteinen hauta?

Koska kuolema on tiedottomuuden tila, helvetti ei voi olla tulinen kidutuspaikka, missä pahat kärsivät kuoleman jälkeen. Mikä helvetti sitten on? Sen tarkasteleminen, mitä Jeesukselle tapahtui hänen kuoltuaan, auttaa löytämään vastauksen tähän kysymykseen. Raamatunkirjoittaja Luukas kertoo: ”[Jeesusta ei] jätetty Haadekseen [helvettiin, vuoden 1776 kirkkoraamattu] eikä hänen lihansa nähnyt turmeltumista.” * (Apostolien teot 2:31.) Missä oli ”helvetti”, johon jopa Jeesus meni? Apostoli Paavali kirjoitti: ”Välitin näet teille – – [sen], että Kristus kuoli meidän syntiemme edestä Raamatun kirjoitusten mukaan ja että hänet haudattiin ja että hänet on herätetty kolmantena päivänä Raamatun kirjoitusten mukaan.” (1. Korinttilaisille 15:3, 4.) Jeesus oli siis helvetissä, haudassa, mutta häntä ei jätetty sinne, koska hänet herätettiin kuolleista.

Ajattelehan myös vanhurskasta Jobia, joka joutui kärsimään paljon. Hän anoi toivoen pääsevänsä kärsimyksistään: ”Kuka soisi minulle sen, että pitäisit minut suojassa helvetissä [Šeolissa] ja piilottaisit minut, kunnes vihasi menee ohitse.” * (Job 14:13, Douay-käännös.) Olisi todella epäjohdonmukaista ajatella, että Job halusi suojaan tulikuumaan paikkaan. Jobille ”helvetti” oli yksinkertaisesti hauta, missä hänen kärsimyksensä päättyisivät. Raamatun helvetti on näin ollen ihmiskunnan yhteinen hauta, jonne menevät sekä hyvät että pahat.

Kaiken kuluttava helvetin tuli?

Voisiko helvetin tuli kuvata perinpohjaista, täydellistä tuhoa? Raamattu tekee eron tulen ja Haadeksen (helvetin) välillä sanoessaan: ”Kuolema ja Haades heitettiin tulijärveen.” Tässä mainittu ”tulijärvi” on vertauskuvallinen, sillä siihen heitetyt kuolema ja helvetti (Haades) eivät voi palaa kirjaimellisesti. ”Tämä [tulijärvi] tarkoittaa toista kuolemaa” – kuolemaa, josta ei ole toivoa palata eloon. (Ilmestys 20:14.)

Tulijärvellä on sama merkitys kuin Jeesuksen mainitsemalla ”tulisella Gehennalla [helvetin tulella, vuoden 1938 kirkkoraamattu]” (Matteus 5:22; Markus 9:47, 48). ”Gehenna” esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa 12 kertaa, ja se viittaa Jerusalemin muurien ulkopuolella olevaan Hinnominlaaksoon. Jeesuksen ollessa maan päällä tätä laaksoa käytettiin kaatopaikkana, jonne ”vietiin poltettavaksi rikollisten ja itsestään kuolleitten eläinten ruumiit sekä muuta saastaista” (Iso Raamatun Tietosanakirja, 1988). Tuli pidettiin palamassa lisäämällä jätteen joukkoon rikkiä. Jeesus käytti tuota laaksoa sopivasti ikuisen tuhon vertauskuvana.

Niin Gehenna kuin tulijärvikin kuvaavat ikuista tuhoa. Kuoleman ja Haadeksen heittäminen siihen merkitsee sitä, että ne hävitetään, kun ihmiskunta vapautetaan synnistä ja kuolemantuomiosta. Myös tahallisten, katumattomien synnintekijöiden osa tulee olemaan tuossa järvessä (Ilmestys 21:8). Heidätkin tuhotaan ikuisiksi ajoiksi. Toisaalta niillä Jumalan muistissa olevilla ihmisillä, jotka ovat helvetissä, ihmiskunnan yhteisessä haudassa, on suurenmoinen tulevaisuus.

Helvetti tyhjennetään!

Ilmestyksen 20:13:ssa sanotaan: ”Meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja kuolema ja Haades antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat.” Raamatun helvetti tullaan siis tyhjentämään. Kuten Jeesus lupasi, ”tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin” (Johannes 5:28, 29). Jehova Jumalan muistissa olevat miljoonat kuolleet, jotka eivät nykyään ole olemassa missään muodossa, tullaan herättämään kuolleista ennallistettuun maalliseen paratiisiin. (Luukas 23:43; Apostolien teot 24:15.)

Jumalan uudessa maailmassa niiden kuolleista herätettyjen ihmisten, jotka mukautuvat hänen vanhurskaisiin lakeihinsa, ei tarvitse kuolla enää koskaan (Jesaja 25:8). Jehova ”pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:4.) Millaiset siunaukset odottavatkaan niitä, jotka ovat helvetissä, ”muistohaudoissa”! Tämä on varmasti hyvä syy hankkia lisää tietoa Jehova Jumalasta ja hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta (Johannes 17:3).

[Alaviitteet]

^ kpl 10 Vuoden 1776 kirkkoraamatussa ”Haadesta” vastaava kreikan sana on käännetty ”helvetiksi” kaikissa niissä kymmenessä kohdassa, joissa se esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. Vuoden 1938 kirkkoraamatussa se on käännetty ”tuonelaksi”. Luukkaan 16:19–31:ssä mainitaan piinalliset tuskat, mutta koko tuo kertomus on merkitykseltään vertauskuvallinen. Ks. Jehovan todistajien julkaiseman kirjan Suurin ihminen joka koskaan on elänyt lukua 88.

^ kpl 11 ”Šeolia” vastaava heprean sana esiintyy Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa 65 kertaa. Vuoden 1776 kirkkoraamattu kääntää sen muun muassa ”helvetiksi”, ”tuonelaksi” ja ”haudaksi”, kun taas vuoden 1938 kirkkoraamattu kääntää sen aina ”tuonelaksi”.

[Kuva s. 5]

Job rukoili pääsevänsä suojaan helvettiin

[Kuva s. 6]

Tulinen Gehenna, ikuisen tuhon vertauskuva

[Kuva s. 7]

”Muistohaudoissa olevat – – tulevat esiin”