”Jumalan suurenmoisuudet” innostavat meitä

”Me kuulemme heidän puhuvan omilla kielillämme Jumalan suurenmoisuuksista.” (APOSTOLIEN TEOT 2:11)

1, 2. Mitä hämmästyttävää tapahtui Jerusalemissa vuoden 33 helluntaina?

ERÄÄNÄ myöhäiskevään aamuna vuonna 33 tapahtui jotain hämmästyttävää ryhmälle miehiä ja naisia, Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, jotka olivat koolla yksityiskodissa Jerusalemissa. ”Yhtäkkiä tuli taivaalta niin kuin navakan tuulenpuuskan synnyttämä kohahdus, ja se täytti koko talon, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, – – ja he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä ja rupesivat puhumaan eri kielillä.” (Apostolien teot 2:2–4, 15.)

² Talon eteen kerääntyi paljon väkeä. Heidän joukossaan oli muissa maissa syntyneitä juutalaisia, ”jumalaapelkääviä miehiä”, jotka olivat tulleet Jerusalemiin viettämään helluntaijuhlaa. He olivat ihmeissään, koska kukin heistä kuuli opetuslasten puhuvan hänen äidinkielellään ”Jumalan suurenmoisuuksista”. Miten tämä oli mahdollista, kun ne, jotka puhuivat, olivat kaikki galilealaisia? (Apostolien teot 2:5–8, 11.)

3. Mitä apostoli Pietari kertoi väkijoukolle helluntaina?

³ Yksi noista galilealaisista oli apostoli Pietari. Hän selitti, että muutamaa viikkoa aiemmin epävanhurskaat miehet olivat murhanneet Jeesuksen Kristuksen. Jumala oli kuitenkin herättänyt Poikansa kuolleista. Sen  jälkeen Jeesus oli näyttäytynyt monille opetuslapsistaan, myös Pietarille ja muille, jotka olivat nyt paikalla. Vain kymmenen päivää sitten Jeesus oli noussut taivaaseen. Juuri hän oli vuodattanut pyhän hengen opetuslastensa päälle. Oliko tällä mitään merkitystä noille helluntain viettäjille? Oli tosiaankin. Jeesuksen kuolema laski perustan sille, että heidän syntinsä voitiin antaa anteeksi ja he saattoivat saada ”pyhän hengen ilmaisen lahjan”, jos he uskoivat häneen. (Apostolien teot 2:22–24, 32, 33, 38.) Miten nuo katselijat siis reagoivat ”Jumalan suurenmoisuuksiin”, joista he kuulivat? Entä miten tämä kertomus auttaa meitä arvioimaan omaa Jehovalle suorittamaamme palvelusta?

Kannustusta toimintaan!

4. Mikä Joelin ennustus täyttyi vuoden 33 helluntaipäivänä?

⁴ Pyhän hengen saatuaan Jerusalemissa olevat opetuslapset kertoivat viipymättä pelastuksen hyvää uutista toisille, ja he aloittivat siitä väkijoukosta, joka oli tullut koolle tuona aamuna. Heidän saarnaamisensa täytti huomattavan ennustuksen, jonka Joel, Petuelin poika, oli kirjoittanut muistiin noin 800 vuotta aiemmin: ”Minä vuodatan henkeäni kaikenlaisen lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne totisesti profetoivat. Teidän vanhat miehenne uneksivat unia. Teidän nuoret miehenne näkevät näkyjä. Ja jopa palvelijoiden ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan henkeäni – – ennen Jehovan suuren ja pelottavan päivän tuloa.” (Joel 1:1; 2:28, 29, 31; Apostolien teot 2:17, 18, 20.)

5. Missä mielessä ensimmäisen vuosisadan kristityt profetoivat? (Ks. alaviitettä.)

⁵ Merkitsikö tämä sitä, että Jumala aikoi herättää kokonaisen profeettojen sukupolven, sekä miehiä että naisia, jotka olisivat Daavidin, Joelin ja Deboran kaltaisia, ja panna heidät kertomaan tulevia tapahtumia? Ei. Kristityt ’pojat ja tyttäret, palvelijat ja palvelijattaret’ profetoisivat siinä mielessä, että Jehovan henki panisi heidät julistamaan niitä ”suurenmoisuuksia”, jotka Jehova oli tehnyt ja joita hän vielä tekisi. He puhuisivat siis Korkeimman edustajina. * Mutta miten väkijoukko reagoi? (Heprealaisille 1:1, 2.)

6. Mitä Pietarin puhe sai monet sen kuulijoista tekemään?

⁶ Pietarin selityksen kuuleminen sai monet toimimaan. He ”omaksuivat hänen sanansa” sydämestään, heidät ”kastettiin, ja sinä päivänä tuli lisää noin kolmetuhatta sielua”. (Apostolien teot 2:41.) Koska he olivat syntyperäisiä juutalaisia tai juutalaisuuteen kääntyneitä, he tunsivat jo Raamatun perusasiat. Kun he sitten vielä uskoivat siihen, mitä kuulivat Pietarilta, heidät voitiin kastaa ”Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä” (Matteus 28:19). Kasteensa jälkeen ”he omistautuivat jatkuvasti apostolien opetukseen”. Samoihin aikoihin he alkoivat kertoa vastalöytämästään uskosta toisille. ”He olivat päivän toisensa jälkeen alati temppelissä yksimielisesti, – – ylistivät Jumalaa ja olivat kaiken kansan suosiossa.” Tämä todistamistyö johti siihen,  että ”Jehova liitti jatkuvasti heihin pelastuvia päivittäin”. (Apostolien teot 2:42, 46, 47.) Kristillisiä seurakuntia muodostettiin moniin niistä maista, joissa nämä uudet uskovat asuivat. Epäilemättä tämä kasvu oli ainakin osittain sen ansiota, että he kotiin palattuaan saarnasivat innokkaasti ”hyvää uutista”. (Kolossalaisille 1:23.)

Jumalan sana uhkuu voimaa

7. a) Mikä vetää kaikkien kansojen ihmisiä Jehovan järjestöön nykyään? b) Mitä mahdollisuuksia kasvun jatkumiseen näet maailmanlaajuisella kentällä ja omalla paikkakunnallasi? (Ks. alaviitettä.)

⁷ Miten on niiden laita, jotka haluavat ryhtyä Jumalan palvelijoiksi nykyään? Heidänkin täytyy tutkia Jumalan sanaa huolellisesti. Tehdessään niin he oppivat, että Jehova on ”armollinen ja suosiollinen” Jumala, ”hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja totuudessa” (2. Mooseksen kirja 34:6; Apostolien teot 13:48). He saavat tietää Jehovan huomaavaisesta lunastusjärjestelystä, jonka mukaan Jeesuksen Kristuksen vuodatettu veri voi puhdistaa heidät kaikesta synnistä (1. Johanneksen kirje 1:7). Lisäksi he alkavat arvostaa sitä Jumalan päätöstä, että tulee olemaan ”ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden” (Apostolien teot 24:15). Heidän sydämensä on tulvillaan rakkautta näiden ”suurenmoisuuksien” Aikaansaajaa kohtaan, ja se saa heidät saarnaamaan näitä kallisarvoisia totuuksia. Sitten heistä tulee Jumalan vihkiytyneitä, kastettuja palvelijoita, minkä jälkeen he edistyvät edelleen ”Jumalan täsmällisessä tuntemuksessa”. * (Kolossalaisille 1:10b; 2. Korinttilaisille 5:14.)

8–10. a) Miten erään kristityn naisen kokemus osoittaa, että Jumalan sana on ”voimaa uhkuva”? b) Mitä tämä kokemus on opettanut sinulle Jehovasta ja siitä, miten hän kohtelee palvelijoitaan? (2. Mooseksen kirja 4:12.)

⁸ Tieto, jonka Jumalan palvelijat saavat tutkimalla Raamattua, ei ole mitään pinnallista. Se koskettaa heidän sydäntään, muuttaa heidän ajattelutapaansa ja tulee osaksi heitä (Heprealaisille 4:12). Esimerkiksi Camille-niminen nainen työskenteli vanhusten hoitajana. Hänen hoidokkeihinsa kuului Martha, Jehovan todistaja. Pahasti dementoitunut Martha tarvitsi jatkuvasti valvontaa. Häntä piti muistuttaa syömisestä ja jopa ruokansa nielemisestä. Yksi asia pysyi kuitenkin lähtemättömästi Marthan mielessä, kuten seuraavasta näemme.

⁹ Eräänä päivänä Martha näki Camillen itkevän joidenkin henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi. Martha kietoi kätensä Camillen ympärille ja pyysi tätä tutkimaan kanssaan Raamattua. Mutta miten Martha, joka oli niin huonossa kunnossa, saattoi johtaa raamatuntutkistelua? Se onnistui varsin hyvin! Vaikka hän oli menettänyt suuren osan muistikapasiteetistaan, hän ei ollut unohtanut suurenmoista Jumalaansa eikä niitä kallisarvoisia totuuksia, jotka hän oli oppinut Raamatusta. Tutkistelun aikana Martha pyysi Camillea lukemaan jokaisen kappaleen, etsimään lainaamattomat raamatunkohdat, lukemaan sivun alareunasta kysymyksen ja sitten vastaamaan siihen. Tutkistelu jatkui, ja Marthan rajoituksista huolimatta Camille edistyi Raamatun tuntemuksessa. Martha tajusi, että Camillen oli tarpeellista päästä toisten sellaisten yhteyteen, jotka olivat kiinnostuneita Jumalan palvelemisesta. Sitä silmällä pitäen hän antoi oppilaalleen leningin ja kengät, jotta hänellä olisi sopiva asu, jossa mennä ensimmäiseen kokoukseen valtakunnansalille.

¹⁰ Marthan rakkaudellinen kiinnostus, esimerkki ja vakaumus koskettivat Camillea. Hän päätteli, että se, mitä Martha yritti opettaa hänelle Raamatusta, oli hyvin tärkeää, koska Martha oli unohtanut melkein kaiken paitsi Raamatusta oppimansa asiat. Saatuaan myöhemmin siirron toiseen hoitolaitokseen Camille tajusi, että hänen oli aika tehdä jotakin.  Heti tilaisuuden tullen hän meni valtakunnansalille yllään Marthan antama leninki ja jalassaan häneltä saamansa kengät, ja pyysi raamatuntutkistelua. Camille edistyi hienosti, ja hänet kastettiin.

Haluamme noudattaa Jehovan normeja

11. Millä muulla kuin innokkaalla saarnaamisella voimme osoittaa, että Valtakunnan sanoma on tehnyt meihin vaikutuksen?

¹¹ Nykyään yli kuusi miljoonaa Jehovan todistajaa saarnaa Marthan ja Camillen tavoin ”valtakunnan hyvää uutista” kautta maailman (Matteus 24:14; 28:19, 20). ”Jumalan suurenmoisuudet” vaikuttavat syvästi heihin samoin kuin ne vaikuttivat ensimmäisen vuosisadan kristittyihinkin. He arvostavat sitä, että heillä on etu kantaa Jehovan nimeä ja että hän on vuodattanut heihin henkeään. Siksi he ponnistelevat kovasti ’vaeltaakseen Jehovan arvon mukaisesti, jotta he voisivat täysin miellyttää häntä’. He haluavat noudattaa hänen normejaan kaikissa elämänsä piirteissä, ja tähän sisältyy ulkoasu. (Kolossalaisille 1:10a; Titukselle 2:10.)

12. Mitä nimenomaisia neuvoja ulkoasusta on 1. Timoteuksen kirjeen 2:9, 10:ssä?

¹² Jehova on tosiaankin asettanut ulkoasua koskevia normeja. Apostoli Paavali esitti joitakin tätä koskevia Jumalan vaatimuksia. ”Haluan naisten kaunistavan itsensä huolitellulla puvulla, häveliäästi ja tervemielisesti, ei palmikoiduin hiuslaittein eikä kullalla tai helmillä tai hyvin kalliilla vaatetuksella, vaan hyvillä teoilla, mikä sopii naisille, jotka tunnustavat kunnioittavansa Jumalaa.” * Mitä opimme näistä sanoista? (1. Timoteukselle 2:9, 10.)

13. a) Mitä tarkoitetaan ”huolitellulla puvulla”? b) Miksi voimme sanoa, että Jehovan normit ovat järkeviä?

 ¹³ Paavalin sanat osoittavat, että kristittyjen pitäisi kaunistaa itsensä ”huolitellulla puvulla”. Heidän ei tule esiintyä ruokkoamattoman näköisinä eikä epäsiisteissä vaatteissa. Tällaisten normien täyttämisen ei pitäisi olla ylivoimaista, sillä vähävaraisimmatkin voivat huolehtia siitä, että heidän asunsa on puhdas, siisti ja moitteeton. Esimerkiksi eräässä Etelä-Amerikan maassa joidenkin todistajien pääsy vuotuiseen piirikonventtiin vaatii useiden kilometrien taivallusta viidakon halki ja sen jälkeen tuntikausien matkaa kanootilla. Ei ole epätavallista, että matkan varrella joku putoaa jokeen tai repii vaatteensa pensaikoissa. Niinpä he eivät useinkaan ole konventtialueelle saapuessaan kovin edustavan näköisiä. Siksi he ryhtyvät kunnostamaan asuaan: neulovat nappeja, korjaavat vetoketjuja, pesevät ja silittävät konventtivaatteita. He pitävät suuressa arvossa sitä, että heidät on kutsuttu Jehovan pöytään, ja haluavat pukeutua asianmukaisesti.

14. a) Mitä merkitsee pukeutua ”häveliäästi ja tervemielisesti”? b) Mitä sisältyy siihen, että pukeudumme kuin ne, ”jotka tunnustavat kunnioittavansa Jumalaa”?

¹⁴ Paavali osoitti edelleen, että meidän pitäisi pukeutua ”häveliäästi ja tervemielisesti”. Tämä merkitsee sitä, ettei asumme saa olla komeileva, eriskummallinen, kiihottava, paljastava tai liian muodikas. Lisäksi pukeutumisemme tulee heijastaa ’kunnioitusta Jumalaa kohtaan’. Tässä on meille ajattelemisen aihetta. Ei riitä, että pukeudumme asianmukaisesti seurakunnan kokouksiin ja sitten vähät välitämme asustamme muina aikoina. Ulkoisen olemuksemme pitäisi aina heijastaa kunnioittavaa asennetta, koska olemme kristittyjä ja sananpalvelijoita 24 tuntia vuorokaudessa. Työssämme ja koulussa käytämme luonnollisesti tilanteeseen sopivia vaatteita. Silti asumme tulee olla häveliäs ja säädyllinen. Jos pukeutumisemme heijastaa aina uskoamme Jumalaan, meidän ei tarvitse koskaan arkailla todistaa vapaamuotoisesti sen vuoksi, että ulkoasumme hävettäisi meitä (1. Pietarin kirje 3:15).

’Älä rakasta maailmaa’

15, 16. a) Miksi on tärkeää, ettemme jäljittele maailmaa ulkoasua koskevissa asioissa? (1. Johanneksen kirje 5:19.) b) Mistä järkevästä syystä meidän pitäisi karttaa muotivillityksiä pukeutumisessa ja muussa ulkoasussa?

¹⁵ Myös 1. Johanneksen kirjeen 2:15, 16:ssa oleva neuvo ohjaa meitä ulkoasuamme koskevissa valinnoissa. Siinä sanotaan: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, niin rakkaus Isään ei ole hänessä; sillä mikään maailmassa – lihan halu ja silmien halu ja elämän varallisuuden komeileva näyttäminen – ei ole Isästä, vaan on maailmasta.”

¹⁶ Todella ajankohtainen neuvo! Tänä aikana, jolloin ympäristön paine on voimakkaampi  kuin koskaan ennen, emme saa antaa maailman määrätä ulkoasustamme. Pukeutumista ja muuta ulkoasua koskevat tyylit ovat viime vuosina rappeutuneet. Ei edes liikemiesten ja korkeasti koulutettujen ihmisten pukeutuminen ole aina luotettava normi siitä, mikä on sopivaa kristityille. Tämänkin vuoksi meidän pitäisi aina varoa muovautumasta ”tämän asiainjärjestelmän mukaan”, jotta eläisimme Jumalan normien mukaan ja näin kaunistaisimme ”Pelastajamme, Jumalan, opetuksen kaikessa” (Roomalaisille 12:2; Titukselle 2:10).

17. a) Mitä kysymyksiä voisimme harkita, kun olemme ostamassa vaatteita tai valitsemme jotakin tyyliä? b) Miksi perheenpäiden tulisi olla kiinnostuneita perheensä jäsenten ulkoasusta?

¹⁷ Ennen kuin päätät jonkin vaatteen ostamisesta, sinun on viisasta kysyä itseltäsi, mikä sen tyylissä sinua viehättää. Tuoko se mieleen jonkun tunnetun viihdetaiteilijan, sellaisen jota ihailet? Onko se tyypillinen jonkin jengin jäsenille tai ryhmälle, joka edistää riippumatonta, kapinallista henkeä? Sinun tulisi myös tarkastella lähemmin tuota vaatekappaletta. Jos kyseessä on leninki tai hame, niin kuinka pitkä se on? Minkä mallinen se on? Onko tuo vaate häveliäs ja säädyllinen, vai onko se liian tiukka, kiihottava, epäsiisti tai ylisuuri? Kysy itseltäsi, antaako vaate aihetta kompastumiseen (2. Korinttilaisille 6:3, 4). Miksi meidän pitäisi kantaa huolta siitä? Koska Raamatussa sanotaan: ”Kristuskaan ei miellyttänyt itseään.” (Roomalaisille 15:3.) Kristittyjen perheenpäiden täytyy kiinnittää huomiota perheensä jäsenten ulkoasuun. Kunnioituksesta sitä loistoisaa Jumalaa kohtaan, jota he palvovat, heidän ei tulisi epäröidä esittää lujia, rakkaudellisia neuvoja silloin, kun niitä tarvitaan (Jaakobin kirje 3:13).

18. Mikä saa sinut kiinnittämään huolellista huomiota ulkoiseen olemukseesi?

¹⁸ Sanoma, jota viemme ihmisille, tulee Jehovalta, joka on arvokkuuden ja pyhyyden personoituma (Jesaja 6:3). Raamatussa meitä kehotetaan jäljittelemään häntä ”niin kuin rakkaat lapset” (Efesolaisille 5:1). Ulkoinen olemuksemme voi tuottaa joko kunniaa tai häpeää taivaalliselle Isällemme. Haluamme varmastikin ilahduttaa hänen sydämensä! (Sananlaskut 27:11.)

19. Mitä hyötyä on siitä, että tekee toisille tunnetuksi ”Jumalan suurenmoisuuksia”?

¹⁹ Mitä sinä ajattelet niistä ”Jumalan suurenmoisuuksista”, jotka olet oppinut? Miten siunattuja olemmekaan siksi, että olemme oppineet totuuden! Koska uskomme Jeesuksen Kristuksen vuodatettuun vereen, syntimme annetaan anteeksi (Apostolien teot 2:38). Sen ansiosta voimme puhua vapaasti Jumalan edessä. Emme pelkää kuolemaa, kuten ne, joilla ei ole toivoa. Sen sijaan meillä on Jeesuksen vakuutus, että jonakin päivänä ”kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin” (Johannes 5:28, 29). Jehova on osoittanut hyvyyttään paljastaessaan meille kaiken tämän. Lisäksi hän on vuodattanut meihin henkeään. Kiitollisuuden kaikkia näitä hyviä lahjoja kohtaan pitäisi siksi saada meidät kunnioittamaan hänen yleviä normejaan ja ylistämään häntä innokkaasti siten, että julistamme näitä ”suurenmoisuuksia” toisille.

[Alaviitteet]

Miten vastaisit?

• Mistä ”suurenmoisuuksista” ihmiset kuulivat vuoden 33 helluntaina, ja miten he suhtautuivat kuulemaansa?

• Miten ihmisestä tulee Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi, ja mitä opetuslapsena olemiseen sisältyy?

• Miksi meidän on tärkeää kiinnittää huomiota ulkoiseen olemukseemme?

• Mitä seikkoja pitäisi miettiä ratkaistaessa sitä, onko jokin vaatekappale tai tyyli sopiva?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 15]

Pietari julisti, että Jeesus oli herätetty kuolleista

[Kuvat s. 17]

Tuottaako ulkoasusi kunniaa Jumalalle, jota palvot?

[Kuvat s. 18]

Kristittyjen vanhempien täytyy olla kiinnostuneita perheensä jäsenten ulkoasusta