Lukijoiden kysymyksiä

Tiesikö Abel, että Jumalan suosion saamiseksi tarvittiin eläinuhri?

Raamatun kertomus siitä, miten Kain ja Abel uhrasivat Jumalalle, on hyvin lyhyt. 1. Mooseksen kirjan 4:3–5:ssä sanotaan: ”Jonkin ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmiä uhrilahjaksi Jehovalle, kun sitä vastoin Abel toi katraansa esikoisia, vieläpä niiden rasvaisia osia. Vaikka Jehova katsoi suopeasti Abelia ja hänen uhrilahjaansa, hän ei katsonut lainkaan suopeasti Kainiin ja hänen uhrilahjaansa.”

Raamatussa ei kerrota, että Jehova olisi ennen tätä tapausta antanut mitään nimenomaista tietoa uhreista tai siitä, millaiset uhrit hän hyväksyisi. Kain ja Abel siis ilmeisesti esittivät uhrinsa täysin omasta tahdostaan. Heillä ei ollut pääsyä vanhempiensa alkuperäiseen paratiisikotiin; he alkoivat tuntea synnin vaikutukset; ja he olivat vieraantuneet Jumalasta. Syntisen ja kurjan tilansa vuoksi heidän on täytynyt tuntea voimakasta tarvetta kääntyä Jumalan puoleen avun saamiseksi. Uhrilahjan antaminen Jumalalle oli ilmeisesti vapaaehtoinen teko, jonka avulla he pyrkivät saamaan hänen suosionsa.

Kävi ilmi, että Jumala hyväksyi Abelin uhrin, muttei Kainin uhria. Miksi? Siksikö, että Abelin uhri oli oikeanlainen mutta Kainin ei? Emme voi olla varmoja siitä, oliko sillä, mitä uhrattiin, tässä mitään merkitystä, sillä kummallekaan ei ollut kerrottu, mikä oli hyväksyttävää ja mikä ei. On kuitenkin todennäköistä, että kummankinlainen uhri oli otollinen. Laissa, jonka Jehova aikanaan antoi Israelin kansalle, hyväksyttäviin uhreihin kuului paitsi eläimiä tai eläinten osia myös paahdettuja jyviä, ohralyhteitä, hienoja jauhoja, leivonnaisia ja viiniä (3. Mooseksen kirja 6:19–23; 7:11–13; 23:10–13). Ilmeisestikään Kainin ja Abelin esittämien uhrien ainekset eivät yksistään vaikuttaneet siihen, että toinen sai Jumalan hyväksymyksen ja toinen ei (vrt. Jesaja 1:11; Aamos 5:22).

Satoja vuosia myöhemmin apostoli Paavali sanoi: ”Uskon vaikutuksesta uhrasi Abel Jumalalle suuriarvoisemman uhrin kuin Kain, minkä uskon välityksellä hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen lahjoistaan.” (Heprealaisille 11:4.) Jumala katsoi siis Abelin olevan vanhurskas tämän osoittaman uskon vuoksi. Mihin Abel sitten uskoi? Hän uskoi Jehovan lupaukseen tuottaa Siemen, joka ’murskaisi käärmeen pään’ ja ennallistaisi rauhan ja täydellisyyden, joista ihmiskunta oli aikoinaan saanut nauttia. Sen sanoman perusteella, että Siemenen ’kantapää murskattaisiin’, Abel on voinut päätellä, että tarvittiin uhri, johon liittyisi veren vuodattaminen. (1. Mooseksen kirja 3:15.) Oli miten tahansa, juuri Abelin usko teki hänen uhristaan ”Jumalalle suuriarvoisemman” kuin Kainin uhri oli.

Vastaavasti Kain hylättiin, ei vääränlaisen uhrin vuoksi, vaan koska häneltä puuttui uskoa, kuten hänen tekonsa osoittivat. Jehova oli sanonut Kainille selvästi: ”Jos käännyt tekemään hyvää, niin eikö siitä seuraa korotus?” (1. Mooseksen kirja 4:7.) Jumala ei hylännyt Kainia sen vuoksi, että hän olisi paheksunut tämän uhria. Kain hylättiin pikemminkin siksi, että ”hänen omat tekonsa olivat pahat”, minkä mustasukkaisuus, viha ja lopulta murha todistivat (1. Johanneksen kirje 3:12).