Milloin Jehova siunaa vilpittömän ponnistelun?

”PÄÄSTÄ minut menemään, sillä aamu on sarastanut.”

”En päästä sinua menemään, ennen kuin ensin siunaat minut.”

”Mikä on nimesi?”

”Jaakob.”

”Sinua ei kutsuta enää nimellä Jaakob vaan Israel, sillä sinä olet otellut Jumalan ja ihmisten kanssa, niin että olet viimein päässyt voitolle.” (1. Mooseksen kirja 32:26–28.)

Tämä kiintoisa keskustelu käytiin sen jälkeen, kun 97-vuotias Jaakob oli antanut vaikuttavan näytteen voimastaan ja vetreydestään. Vaikka Raamattu ei kerrokaan hänen olleen mikään voimamies, hän kuitenkin paini koko yön enkelin kanssa. Miksi? Jaakob oli hyvin huolissaan lupauksesta, jonka Jehova oli antanut hänen esi-isälleen, eli hengellisestä perinnöstään.

Useita vuosia aiemmin Jaakobin veli Esau oli luovuttanut hänelle esikoisoikeuden kulhollisesta muhennosta. Jaakob saa nyt kuulla, että Esau on tulossa 400 miehen kanssa. Jaakob on ymmärrettävästi levoton ja yrittää saada vahvistuksen sille Jehovan lupaukselle, että hänen sukunsa menestyisi Jordanin toisella puolella olevassa maassa. Rukoustensa mukaisesti hän ryhtyy päättäväiseen toimintaan. Hän lähettää runsaskätisiä lahjoja Esaulle, joka on tulossa heitä kohti. Hän ryhtyy myös varotoimiin: hän jakaa leirinsä kahtia ja vie vaimonsa ja lapsensa Jabbokin kahlaamon poikki. Nyt hän jatkaa hellittämättömiä ponnistuksiaan kyyneliin asti ja kamppailee koko yön enkelin kanssa ”anoakseen itselleen suosiota”. (Hoosea 12:4; 1. Mooseksen kirja 32:1–32.)

Varhaisempi esimerkki, jota tarkastelemme, liittyy Jaakobin toiseen vaimoon ja hänen ensirakkauteensa, Raakeliin. Tämä on hyvin perillä Jehovan lupauksesta siunata Jaakob. Raakelin sisarta Leaa, Jaakobin ensimmäistä vaimoa, on siunattu neljällä pojalla, mutta hän itse on hedelmätön (1. Mooseksen kirja 29:31–35). Raakel ei jää itsesäälin valtaan vaan vetoaa jatkuvasti Jehovaan rukouksissaan ja alkaa toimia määrätietoisesti sopusoinnussa niiden kanssa. Hän antaa palvelijattarensa Bilhan Jaakobille sivuvaimoksi samaan tapaan kuin hänen esiäitinsä Saara menetteli Hagarin suhteen, ja sanoo: ”Jotta minäkin, hänen kauttaan, saisin  lapsia.” * Bilha synnyttää Jaakobille kaksi poikaa, Danin ja Naftalin. Naftalin synnyttyä Raakel selittää, millaista henkistä ponnistelua häneltä on vaadittu: ”Rasittavin kamppailuin olen kamppaillut sisareni kanssa. Olen myös selviytynyt voittajana!” Raakelia siunataan vielä kahdella omalla pojalla, Joosefilla ja Benjaminilla. (1. Mooseksen kirja 30:1–8; 35:24.)

Miksi Jehova siunasi Jaakobin ja Raakelin fyysisiä ja henkisiä ponnisteluja? He pitivät Jehovan tahdon ensi sijalla ja vaalivat perintöään. He rukoilivat vilpittömästi Jumalan siunausta elämässään ja toimivat sopusoinnussa hänen tahtonsa ja omien anomustensa kanssa.

Jaakobin ja Raakelin tavoin monet ovat nykyäänkin todenneet, että Jehovan siunauksen saamiseksi täytyy ponnistella vilpittömästi. He ovat usein joutuneet ponnistellessaan vuodattamaan kyyneliä ja kokemaan lannistumista ja turhautumista. Eräs Elizabeth-niminen kristitty äiti muistaa, miten kovan ponnistelun takana oli pitkän tauon jälkeen alkaa taas käydä säännöllisesti kristillisissä kokouksissa. Hänellä oli viisi pientä poikaa, hänen miehensä ei ollut uskova ja matkaa lähimmälle valtakunnansalille oli 30 kilometriä, joten tilanne oli haastava. ”Pyrkimys käydä säännöllisesti kokouksissa vaati melkoisesti itsekuria, ja tiesin sen tekevän hyvää minulle ja pojilleni. Tämä auttoi heitä ymmärtämään, että se oli vaivan arvoista.” Jehova siunasi hänen ponnistelujaan. Hänen pojistaan kolme on aktiivisesti mukana kristillisen seurakunnan toiminnassa, ja näistä kaksi toimii kokoaikaisessa palveluksessa. Hän iloitsee heidän hengellisestä edistymisestään ja sanoo: ”He ovat ohittaneet minut hengellisessä kasvussa.” Näin runsaasti hänen vilpitöntä ponnisteluaan siunattiin!

Vilpitöntä ponnistelua jonka Jehova siunaa

Vilpitön ponnistelu ja kova työ on todella palkitsevaa. Mitä enemmän näemme vaivaa jonkin hankkeen tai tehtävän hyväksi, sitä enemmän saamme tyydytystä. Juuri tällaisiksi Jehova meidät teki. ”Jokaisen ihmisen tulisi syödä ja juoda ja nähdä hyvää kaiken kovan työnsä johdosta. Se on Jumalan lahja”, kirjoitti kuningas Salomo. (Saarnaaja 3:13; 5:18, 19.) Jotta saisimme Jumalan siunauksen, meidän täytyy kuitenkin pitää huoli siitä, että ponnistelemme oikeiden asioiden hyväksi. Olisiko esimerkiksi järkevää odottaa Jehovan siunaavan sellaisen elämäntavan, jossa hengelliset asiat sysätään toiselle sijalle? Voisiko vihkiytynyt kristitty toivoa Jehovan hyväksyntää, jos hän ottaisi vastaan työpaikan tai ylennyksen, joka merkitsisi sitä, että hän jäisi säännöllisesti paitsi kristillisten kokousten tarjoamaa uskoa vahvistavaa seuraa ja ohjausta? (Heprealaisille 10:23–25.)

Vaikka joku uurastaisi koko elämänsä maallisen uran tai korkean elintason hyväksi, hän ei välttämättä ’näe hyvää’, jos hän sivuuttaa sen vuoksi hengelliset asiat. Jeesus kuvaili kylväjäkuvauksessaan väärien asioiden hyväksi ponnistelemisen seurauksia. Hän selitti, että ”orjantappuroiden sekaan kylvetty” siemen on ”se, joka kuulee sanan, mutta tämän asiainjärjestelmän huoli ja rikkauden petollinen voima tukahduttavat sanan, ja hän tulee hedelmättömäksi”. (Matteus 13:22.) Paavalikin varoitti samasta ansasta ja lisäsi, että materialistista elämäntapaa noudattavat ”joutuvat kiusaukseen  ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon”. Mikä olisi vastalääke tällaiseen hengellisesti tuhoisaan elämäntapaan? Paavali jatkoi: ’Pakene näitä äläkä pane toivoasi epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa meille kaikkea runsaasti nautinnoksemme.’ (1. Timoteukselle 6:9, 11, 17.)

Riippumatta siitä, minkä ikäisiä olemme tai kuinka kauan olemme palvelleet Jehovaa, me kaikki voimme hyötyä sen esimerkin noudattamisesta, jonka Jaakob ja Raakel vilpittömällä ponnistelullaan antoivat. Tavoitellessaan Jehovan hyväksyntää he eivät koskaan unohtaneet perintöään, olivatpa heidän olosuhteensa miten pelottavat tai turhauttavat tahansa. Me saatamme kohdata nykyään aivan yhtä pelottavia, turhauttavia tai jopa masentavia paineita ja vaikeuksia. Voi tuntua houkuttelevalta luopua taistelusta ja päätyä yhdeksi Saatanan hyökkäyksen uhreista. Pyrkiessään tavoitteisiinsa hän voi käyttää mitä tahansa tarjolla olevaa keinoa: viihdettä tai virkistäytymistä, urheilua tai harrastuksia, uraa tai aineellista menestystä. Mieluisia tuloksia luvataan usein, mutta ne saavutetaan harvoin. Ne jotka petetään tai houkutellaan tällaiseen toimintaan saavat hyvin usein todeta sen johtavan pääosin pettymykseen. Kehittäkäämme muinoin eläneiden Jaakobin ja Raakelin tavoin vilpitöntä taistelumieltä ja tehkäämme tyhjäksi Saatanan juonet.

Panettelija haluaisi kernaasti nähdä meidän joutuvan tappiomielialan valtaan ja kuvittelevan, että tilanne on toivoton. Hän toivoo meidän ajattelevan, ettei mitään ole tehtävissä, joten ei kannata yrittää. Meidän kaikkien onkin siksi hyvin tärkeää varoa, ettemme ikään kuin kohtaloomme alistuen ajattele, että ”kukaan ei rakasta minua” ja että ”Jehova on unohtanut minut”. Ihminen tuhoaa itsensä, jos hän antaa periksi tällaisille ajatuksille. Voisiko se osoittaa, että olemme antaneet kätemme herpaantua emmekä enää ’ottele’ siunauksen saamiseksi? Muista, että Jehova siunaa vilpittömän ponnistelumme.

’Ottele’ jatkuvasti Jehovan siunauksen saamiseksi

Hengellinen hyvinvointimme riippuu suuresti siitä, miten hyvin ymmärrämme kaksi perustotuutta elämästämme Jehovan palvelijoina. 1) Jokainen kohtaa elämässään ongelmia, sairautta ja vaikeita tilanteita, ja 2) Jehova kuuntelee niiden avunhuutoja, jotka pyytävät vilpittömästi hänen apuaan ja siunaustaan (2. Mooseksen kirja 3:7–10; Jaakobin kirje 4:8, 10; 1. Pietarin kirje 5:8, 9).

Ovatpa olosuhteesi kuinka vaikeat tahansa tai mahdollisuutesi mielestäsi kuinka rajalliset tahansa, älä anna periksi ”meidät helposti kietovalle synnille” eli uskon puutteelle (Heprealaisille 12:1). Jatka ’ottelemista’, kunnes saat siunauksen. Ole kärsivällinen ja muista iäkästä Jaakobia, joka paini koko yön saadakseen siunauksen. Odota keväällä kylvävän ja satoa odottavan maanviljelijän tavoin kärsivällisesti, että Jehova siunaa hengellisen toimintasi, vaikka se olisi sinusta miten pientä tahansa (Jaakobin kirje 5:7, 8). Pidä lisäksi aina mielessäsi seuraavat psalmistan sanat: ”Jotka kyynelin kylvävät, ne ilohuudoin korjaavat.” (Psalmit 126:5; Galatalaisille 6:9.) Ole luja ja pysy ottelijoiden riveissä.

[Alaviite]