Käsitys uskollisuudesta on vääristynyt

ERÄÄNÄ lämpimänä perjantai-iltana Tel Avivissa Israelissa muuan nuori mies liittyi yökerhon ulkopuolella odottelevaan nuorten ryhmään. Muutamaa hetkeä myöhemmin joukon keskellä tapahtui voimakas räjähdys.

Jälleen yksi itsemurhapommi-iskun tekijä antoi henkensä ja aiheutti 19 muun nuoren väkivaltaisen kuoleman. ”Kaikkialla oli ruumiinjäseniä, kaikki olivat nuoria, niin nuoria – kammottavin näky, minkä olen koskaan nähnyt”, muuan ensiapumies kertoi myöhemmin toimittajille.

”Sellaiset ominaisuudet, joita kaikki ihailevat, kuten uskollisuus – –, voivat tehdä sotien syttymisestä todennäköisempää ja niiden lopettamisesta vaikeampaa”, kirjoitti Thurstan Brewin The Lancet -lehdessä. Historiaa tahraavatkin uskollisuuden nimessä järjestetyt verilöylyt kristikunnan ristiretkistä natsi-Saksan toimeenpanemiin kansanmurhiin saakka.

Uskottomuus aiheuttaa kärsimystä yhä useammille

Fanaattinen uskollisuus voi kiistämättä olla tuhoisaa, mutta myös uskollisuuden puute voi repiä yhteiskuntaa. Uskollisuus merkitsee Suomen kielen perussanakirjan mukaan sitä, että pysyy jatkuvasti jonakin tai jonkinlaisena lojaaliudesta, velvollisuudentunnosta, kiintymyksestä tai muusta sellaisesta. Vaikka useimmat ihmiset sanovat ihailevansa tällaista uskollisuutta, yhteiskunta kärsii suunnattomasta uskollisuuden puutteesta sen perustasolla, nimittäin perheissä. Itsensä toteuttamisen korostaminen, arkielämän paineet ja rasitukset sekä laajalle levinneen aviollisen uskottomuuden seuraukset ovat vauhdittaneet avioerojen määrän huimaa nousua. Ja aivan kuten edellä mainitussa Tel Avivin pommi-iskussa usein juuri nuoret kärsivät ilman omaa syytään.

”Avioerosta, erillään asumisesta ja yksinhuoltajuudesta johtuva perheen epävakaisuus vaikuttaa usein haitallisesti muun muassa lapsen koulutukseen”, todetaan eräässä raportissa. Yksinhuoltajaäitien pojat näyttävät olevan erityisen suuressa vaarassa jäädä vaille riittävää koulutusta tai ajautua itsemurhaan tai nuorisorikollisuuteen. Joka vuosi noin miljoona yhdysvaltalaista lasta joutuu kokemaan vanhempiensa avioeron, ja puolet minä tahansa vuonna yhdysvaltalaisille vanhemmille syntyneistä lapsista on nähnyt vanhempiensa eroavan siihen mennessä, kun he täyttävät 18 vuotta. Tilastot osoittavat, että monien nuorten tulevaisuus ei näytä sen ruusuisemmalta muissakaan maissa.

 Uskollisuus – liian ylevä normi?

Koska ihmiset eivät enää ole uskollisia niille asioille, joille perinteisesti on oltu uskollisia, kuningas Daavidin seuraavat sanat tuntuvat sopivammilta kuin koskaan: ”Pelasta minut, oi Jehova, sillä kuuliaisesta on tullut loppu, sillä uskolliset ovat hävinneet ihmisten poikien joukosta.” (Psalmit 12:1.) Miksi uskollisuuden puutteesta on tullut näin yleistä? Time-lehteen kirjoittava Roger Rosenblatt sanoo: ”Niin ylevän normin kuin uskollisuus asettaakin, olemme luonteeltamme yksinkertaisesti liian pelokkaita, epävarmoja itsestämme, opportunistisia ja kunnianhimoisia, jotta heikko lajimme voisi noudattaa sitä.” Raamattu kuvailee aikojamme suorasanaisesti: ”Ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, – – uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä.” (2. Timoteukselle 3:1–5.)

Ottaen huomioon, miten voimakas vaikutus uskollisuudella – tai sen puutteella – on ihmisen ajatteluun ja toimintaan, voisimme kysyä, kuka todella ansaitsee uskollisuutemme. Pane merkille, miten seuraava kirjoitus vastaa tähän kysymykseen.

[Kuvan lähdemerkintä s. 3]

Yllä oleva valokuva: © AFP/CORBIS