Kenelle meidän pitäisi olla uskollisia?

”Meidän maamme: – – olkoon se aina oikeassa; mutta meidän maamme, olkoon oikeassa tai väärässä.” (Stephen Decatur, Yhdysvaltain laivaston upseeri, 1779–1820)

MONET pitävät tinkimätöntä uskollisuutta maataan kohtaan tärkeimpänä velvollisuutenaan. Toiset voisivat mukailla Stephen Decaturin sanoja seuraavasti: ”Minun uskontoni, olkoon se aina oikeassa; mutta minun uskontoni, olkoon oikeassa tai väärässä.”

Uskollisuuttamme vaativa maa tai uskonto määräytyy monesti syntymäpaikkamme perusteella, mutta sitä koskeva päätös, kenelle tai mille meidän pitäisi olla uskollisia, on liian tärkeä jätettäväksi pelkän sattuman varaan. Niiden asioiden kyseenalaistaminen, joille meidät on kasvatettu osoittamaan uskollisuutta, vaatii kuitenkin rohkeutta ja aiheuttaa haastavia tilanteita.

Uskollisuus koetuksella

Eräs Sambiassa kasvanut nainen kertoo: ”Olen ollut uskonnollinen pienestä pitäen. Rukoileminen perheen pyhäkössä, uskonnollisten  päivien viettäminen ja säännölliset käynnit temppelissä kuuluivat kasvatukseeni. Uskontoni ja palvontani liittyivät läheisesti kulttuuriini, yhteisööni ja perheeseeni.”

Vähän alle 20-vuotiaana hän kuitenkin alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja päätti pian sen jälkeen vaihtaa uskontoaan. Oliko tämä uskottomuutta?

Mies nimeltä Zlatko kasvoi Bosniassa, ja kun siellä syttyi sota, hän oli jonkin aikaa mukana taisteluissa. Hänkin alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Nyt hän kieltäytyy sotimasta ketään vastaan. Onko hän uskoton?

Se miten vastaat näihin kysymyksiin, riippuu näkökulmastasi. Edellä mainittu nainen sanoo: ”Meidän yhteisössämme uskonnon vaihtamisesta sai lähtemättömän häpeätahran. Sitä pidettiin uskottomuutena, perheen ja yhteisön pettämisenä.” Myös Zlatkon entiset aseveljet pitivät petturina ketä tahansa, joka ei suostunut taistelemaan heidän rinnallaan. Sekä tuo nainen että Zlatko ovat puolestaan sitä mieltä, että heidän toimintansa motiivina on korkeampi uskollisuuden muoto, nimittäin uskollisuus Jumalalle. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, miten Jumala suhtautuu niihin, jotka haluavat olla uskollisia hänelle.

Tosi uskollisuus – osoitus rakkaudesta

Kuningas Daavid sanoi Jehova Jumalalle: ”Uskollista kohtaan sinä toimit uskollisesti.” (2. Samuelin kirja 22:26.) Vastineella ”uskollisesti” käännetty heprean sana välittää tässä ajatuksen huomaavaisuudesta, joka pysyy rakkaudellisesti kohteensa yhteydessä, kunnes sen tarkoitus kohteen suhteen on toteutunut. Jehova suhtautuu hänelle uskollisiin niin kuin äiti imeväiseensä: hän pysyy rakkaudellisesti heidän vierellään. Jehova sanoi muinaisessa Israelissa olleille uskollisille palvelijoilleen: ”Voiko vaimo unohtaa imeväisensä, niin ettei säälisi kohtunsa poikaa? Jopa nämä naiset voivat unohtaa, mutta minä en unohda sinua.” (Jesaja 49:15.) Jumala vakuuttaa pitävänsä rakkaudellisesti huolta niistä, jotka ovat valmiita panemaan uskollisuutensa häntä kohtaan kaiken muun edelle.

Uskollisuus Jehovaa kohtaan perustuu rakkauteen. Se saa ihmisen rakastamaan sitä, mitä Jehova rakastaa, ja vihaamaan sitä pahaa, mitä Jehova vihaa (Psalmit 97:10). Koska Jehovan vallitseva ominaisuus on rakkaus, uskollisuus hänelle estää ihmistä toimimasta rakkaudettomasti toisia kohtaan (1. Johanneksen kirje 4:8). Se että joku uskollisuudesta Jumalaa kohtaan vaihtaa uskonkäsityksiään, ei siis merkitse sitä, ettei hän enää rakasta perhettään.

Uskollisuus Jumalalle – hyvään ohjaava voima

Edellä mainittu nainen selittää ratkaisujaan näin: ”Raamattua tutkimalla opin, että Jehova on tosi Jumala, ja loin henkilökohtaisen suhteen häneen. Jehova on erilainen kuin mikään niistä jumalista, joita aiemmin palvoin; hänen rakkautensa, oikeudenmukaisuutensa, viisautensa ja voimansa ovat täydellisessä tasapainossa. Koska Jehova vaatii yksinomaista antaumusta, minun piti hylätä muut jumalat.

Vanhempani sanoivat minulle toistuvasti, että he olivat hyvin harmissaan takiani ja että olin pettänyt heidät. Se tuntui todella pahalta, sillä vanhempieni hyväksyntä merkitsi minulle paljon. Mutta sitä mukaa kuin opin tuntemaan paremmin Raamatun totuutta, minulle kävi selväksi, minkä ratkaisun tekisin. En voisi kääntää selkääni Jehovalle.

Se että päätin olla uskollinen ennemmin Jehovalle kuin uskonnollisille perinteille, ei merkitse sitä, että olisin uskoton perheelleni. Yritän osoittaa heille sanoin ja teoin ymmärtäväni, miltä heistä tuntuu. Mutta ellen olisi uskollinen Jehovalle, voisin estää perhettäni tutustumasta häneen, ja se jos mikä olisi uskottomuutta.”

Ihminen ei ole petturi myöskään silloin, kun uskollisuus Jumalalle vaatii  häntä pysymään poliittisesti puolueettomana ja pidättymään tarttumasta aseisiin. Zlatko selittää, mitä hänelle tapahtui: ”Vaikka minut kasvatettiin nimellisesti kristityksi, menin naimisiin eriuskoisen naisen kanssa. Kun sota syttyi, molemmat puolet vaativat uskollisuuttani. Minun oli pakko valita, kummalla puolella taistelisin. Olin sodassa kolme ja puoli vuotta. Lopulta pakenin vaimoni kanssa Kroatiaan, missä tapasimme Jehovan todistajia.

Kun tutkimme Raamattua, ymmärsimme, että meidän tulisi olla uskollisia ensisijaisesti Jehovalle ja että hän haluaa meidän rakastavan lähimmäisiämme, edustivatpa he mitä uskontoa tai rotua hyvänsä. Nyt vaimoni ja minä palvomme yksimielisesti Jehovaa, ja olen oppinut, että en voi olla uskollinen Jumalalle ja taistella lähimmäistäni vastaan.”

Täsmällisen tiedon ohjaama uskollisuus

Koska Jehova on Luojamme, uskollisuus häntä kohtaan menee aiheellisesti kaikkien muiden uskollisuuteemme kohdistuvien vaateiden edelle (Ilmestys 4:11). Jotta uskollisuus Jumalaa kohtaan ei kuitenkaan muuttuisi fanaattiseksi ja tuhoisaksi, täsmällisen tiedon täytyy ohjata sitä. Raamattu kehottaa: ”[Uudistukaa] mieleenne vaikuttavassa voimassa ja – – [pukekaa] yllenne uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi – – uskollisuudessa.” (Efesolaisille 4:23, 24.) Sillä tunnetulla miehellä, joka kirjoitti nämä sanat Jumalan hengen vaikutuksesta, oli rohkeutta kyseenalaistaa se, mille hänet oli kasvatettu osoittamaan uskollisuutta. Tämä johti suotuisaan muutokseen.

Saul tosiaan joutui valitsemaan, kenelle tai mille hän olisi uskollinen, aivan niin kuin monille on käynyt meidän aikanamme. Saul sai perheensä ankarien perinteiden mukaisen kasvatuksen, ja hänestä tuli aivan erityisen uskollinen perheen uskonnolle. Hän meni jopa niin pitkälle, että hän käyttäytyi väkivaltaisesti niitä kohtaan, jotka eivät olleet hänen kanssaan samaa mieltä. Saul tunnettiin siitä, että hän tunkeutui kristittyjen koteihin ja raahasi heitä rangaistavaksi ja peräti tapettavaksi. (Apostolien teot 22:3–5; Filippiläisille 3:4–6.)

Kun Saul kuitenkin sai täsmällistä tietoa Raamatusta, hän teki jotakin, mitä hänen aikalaisensa eivät voineet käsittää. Hän vaihtoi uskontoaan. Saul, joka tultiin tuntemaan myöhemmin apostoli Paavalina, päätti olla uskollinen ennemmin Jumalalle kuin perinteille. Täsmälliseen tietoon perustuva uskollisuus Jumalalle teki hänestä suvaitsevaisen, rakkaudellisen ja rohkaisevan, mikä oli täysin vastakkaista hänen entiselle tuhoisalle ja fanaattiselle käyttäytymiselleen.

Miksi olla uskollinen?

On ilmeisen hyödyllistä antaa Jumalan normien ohjata uskollisuuttamme. Esimerkiksi eräässä Australian perheinstituutin (Institute of Family Studies) raportissa sanottiin vuonna 1999, että pitkään kestävien ja tyydytystä tuottavien avioliittojen perusaineksiin kuuluvat ”luottamus ja uskollisuus – – [sekä] hengellisyyden tuntu”. Samassa tutkimuksessa todettiin,  että ”vakaat ja tyydytystä tuottavat avioliitot” myötävaikuttavat miesten ja naisten onnellisuuteen, terveyteen ja pitkäikäisyyteen ja että vakaat avioliitot antavat lapsille paremman mahdollisuuden nauttia onnellisesta elämästä.

Nykypäivän epävarmassa maailmassa uskollisuus on kuin köysi, joka yhdistää veden varassa kamppailevan ihmisen pelastusalukseen. Jos tällainen ihminen ei osoita uskollisuutta millekään, aallot ja tuuli kuljettavat häntä sinne tänne. Jos hän taas kohdistaa uskollisuutensa väärään kohteeseen, hänen köytensä on ikään kuin kiinnitetty uppoavaan laivaan. Hän voisi Saulin tavoin tulla vedetyksi tuhoisaan toimintaan. Sitä vastoin täsmälliseen tietoon perustuva uskollisuus Jehovalle on kuin köysi, joka antaa meille vakautta ja johtaa pelastukseen. (Efesolaisille 4:13–15.)

Jehova lupaa niille, jotka ovat uskollisia hänelle: ”Jehova rakastaa oikeutta, eikä hän jätä uskollisiaan. Ajan hämärään asti heidät varjellaan.” (Psalmit 37:28.) Pian kaikki Jehovalle uskolliset johdatetaan paratiisimaahan, missä he eivät tunne surua eivätkä tuskaa ja missä he saavat iloa kestävistä ihmissuhteista, joihin uskonnollinen ja poliittinen hajaannus ei vaikuta (Ilmestys 7:9, 14; 21:3, 4).

Jo nyt miljoonat ihmiset ympäri maailman ovat havainneet, että todellinen onnellisuus tulee vain siitä, että he ovat uskollisia Jehovalle. Mikset antaisi Jehovan todistajien auttaa sinua tarkastelemaan käsitystäsi uskollisuudesta Raamatun totuuden valossa? Raamatussa sanotaan: ”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa, tarkistakaa jatkuvasti, mitä itse olette.” (2. Korinttilaisille 13:5.)

Vaatii rohkeutta tarkastella vakaumustamme ja sitä, miksi olemme sille uskollisia, mutta siitä koituva palkka voi hyvinkin olla vaivan arvoinen, kun pääsemme lähemmäksi Jehova Jumalaa. Nainen, jota lainattiin aiemmin, pukee sanoiksi monien tunteet sanoessaan: ”Olen oppinut, että uskollisuus Jehovalle ja hänen normeilleen auttaa meitä olemaan tasapainoisia suhteessamme perheeseemme ja tulemaan paremmiksi yhteiskunnan jäseniksi. Kohtasimmepa miten vaikeita koetuksia tahansa, jos olemme uskollisia Jehovalle, hän on aina uskollinen meille.”

[Kuvat s. 6]

Täsmällinen tieto sai Saulin vaihtamaan uskollisuuden kohdettaan

[Kuva s. 7]

Mikset tarkastelisi Raamatun valossa sitä, mille sinä olet uskollinen?

[Kuvien lähdemerkinnät s. 4]

Churchill ylhäällä vasemmalla: U.S. National Archives photo; Joseph Göbbels äärimmäisenä oikealla: Library of Congress