Lukijoiden kysymyksiä

Mitä lastenkasvatusta koskevia ohjeita Raamattu sisältää sellaisia perheitä varten, joissa vain toinen vanhemmista on Jehovan todistaja?

Raamatussa on kaksi lastenkasvatukseen liittyvää tärkeää periaatetta, jotka ohjaavat sellaista Jehovan todistaja -vanhempaa, jonka puoliso ei ole uskova. Ensimmäinen kuuluu: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apostolien teot 5:29.) Toinen on: ”Mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristuskin on seurakunnan pää.” (Efesolaisille 5:23.) Jälkimmäinen soveltuu paitsi vaimoihin, joiden mies on todistaja, myös niihin vaimoihin, joiden puoliso ei ole todistaja (1. Pietarin kirje 3:1). Miten todistajaisä tai -äiti voi noudattaa näitä molempia periaatteita opettaessaan lapsiaan?

Jos aviomies on Jehovan todistaja, hänen velvollisuutensa on huolehtia perheestään sekä hengellisesti että aineellisesti (1. Timoteukselle 5:8). Vaikka ei-uskova äiti ehkä viettääkin enemmän aikaa lasten kanssa, todistajaisän tulee opettaa lapsiaan valmentamalla heitä hengellisesti kotona ja viemällä heitä kristillisiin kokouksiin, joissa he hyötyvät moraalikasvatuksesta ja tervehenkisestä seurasta.

Entä jos hänen ei-uskova vaimonsa vaatii saada viedä lapsia oman uskontonsa tilaisuuksiin ja opettaa heille uskonnollisia käsityksiään? Maan laki saattaa suoda hänelle siihen oikeuden. Isän antaman hengellisen opetuksen taso voi ratkaista, saadaanko lapset osallistumaan palvontamenoihin noissa tilaisuuksissa. Isältä saadun raamatullisen opetuksen tulee olla sellaista, että se auttaa lapsia noudattamaan Jumalan sanan totuutta, kun he varttuvat. Uskova aviomies saa ehkä aikanaan ilokseen nähdä, että hänen lapsensa asennoituvat totuuden puolelle.

Jos äiti on Jehovan todistaja, hänen on kunnioitettava johtoaseman periaatetta samalla kun hän kiinnittää huomiota lastensa ikuiseen hyvinvointiin (1. Korinttilaisille 11:3). Monesti ei-uskova aviomies ei pahastu siitä, että todistajavaimo antaa lapsille moraalista ja hengellistä opetusta, ja apua tähän on saatavilla Jehovan kansan kokouksissa. Äiti voi auttaa ei-uskovaa miestään näkemään, miten myönteisesti Jehovan järjestön välityksellä saatava rakentava opetus vaikuttaa lapsiin. Hän voi selittää tahdikkaasti, miten hyödyllistä on juurruttaa lapsiin Raamatun moraaliperiaatteita, koska heidän on elettävä moraalisesti rappeutuneessa maailmassa.

Ei-uskova aviomies saattaisi kuitenkin vaatia lapsia harjoittamaan hänen uskontoaan, ja hän voisi viedä heitä omaan palvontapaikkaansa ja antaa heille oman uskontonsa mukaista opetusta. Tai aviomies saattaa vastustaa uskontoa yleensä ja kieltää uskonnollisen opetuksen antamisen lapsilleen. Perheen päänä hänellä on ensisijainen vastuu tällaisista päätöksistä. *

Vihkiytyneenä kristittynä todistajavaimo kunnioittaa miehensä johtoasemaa, mutta pitää samalla mielessään myös apostolien Pietarin ja Johanneksen asenteen: ”Me emme voi lakata  puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” (Apostolien teot 4:19, 20.) Koska todistajaäiti on kiinnostunut lastensa hengellisestä hyvinvoinnista, hän löytää varmasti tilaisuuksia antaa heille moraalista ohjausta. Hänellä on Jehovan edessä vastuu opettaa toisille, minkä hän tietää olevan totta, eikä omia lapsia tule pitää tässä suhteessa poikkeuksena (Sananlaskut 1:8; Matteus 28:19, 20). Miten todistajaäiti voi toimia tällaisessa ristiriitatilanteessa?

Ajatellaanpa esimerkiksi kysymystä Jumalaan uskomisesta. Todistajavaimo ei ehkä voi pitää lapsilleen varsinaista raamatuntutkistelua miehensä asettamien rajoitusten vuoksi. Tulisiko hänen näin ollen pidättyä täysin puhumasta lapsilleen Jehovasta? Ei. Hänen sanoistaan ja teoistaan heijastuu luonnollisesti usko Luojaan. Lapset alkavat epäilemättä tehdä kysymyksiä. Hänen pitäisi uskonnonvapauden perusteella tuntea voivansa ilmaista vapaasti uskonsa Luojaan, myös lapsilleen. Vaikkei hän siis ehkä voikaan johtaa heille raamatuntutkistelua tai viedä heitä säännöllisesti kokouksiin, hän voi silti välittää heille tietoa Jehova Jumalasta (5. Mooseksen kirja 6:7).

Apostoli Paavali kirjoitti todistajan ja hänen ei-uskovan puolisonsa välisestä suhteesta seuraavasti: ”Ei-uskova mies on pyhitetty suhteessaan vaimoonsa, ja ei-uskova vaimo on pyhitetty suhteessaan veljeen; muutoinhan lapsenne olisivat epäpuhtaita, mutta nyt he ovat pyhiä.” (1. Korinttilaisille 7:14.) Jehova pitää aviosuhdetta pyhänä uskovan puolison vuoksi, ja lapset ovat Jehovan silmissä pyhiä. Todistajavaimon tulee auttaa parhaansa mukaan lapsiaan ymmärtämään totuus ja jättää sitten asia Jehovan käsiin.

Kun lapset varttuvat, heidän on itse muodostettava kantansa sen tiedon perusteella, jota he ovat saaneet vanhemmiltaan. He saattavat päättää toimia sopusoinnussa Jeesuksen seuraavien sanojen kanssa: ”Joka on kiintynyt isäänsä tai äitiinsä enemmän kuin minuun, ei ole minun arvoiseni.” (Matteus 10:37.) Heitä kehotetaan myös: ”Lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne Herran yhteydessä.” (Efesolaisille 6:1.) Monet nuoret ovat päättäneet ”totella Jumalaa hallitsijana” ennemmin kuin ei-uskovaa isää tai äitiä, vaikka he ovat sen vuoksi joutuneet kokemaan vaikeuksia. Miten palkitsevaa todistajaisän tai -äidin onkaan nähdä lasten päättävän palvella Jehovaa vastustuksesta huolimatta!

[Alaviite]