Säilyttäisitkö sinä nuhteettomuutesi?

KUINKA monta varpusta eilen kuoli? Sitä ei kukaan tiedä, ja luultavasti harva välittääkään – lintuja on niin paljon. Jehova kuitenkin välittää. Jeesus sanoi näistä näennäisesti merkityksettömistä linnuista opetuslapsilleen: ”Yksikään niistä ei putoa maahan Isänne tietämättä.” Hän lisäsi: ”Älkää siis pelätkö: te olette arvokkaampia kuin monta varpusta.” (Matteus 10:29, 31.)

Myöhemmin opetuslapset ymmärsivät entistä selvemmin, miten kallisarvoisina Jehova heitä piti. Yksi heistä, apostoli Johannes, kirjoitti: ”Siinä Jumalan rakkaus tehtiin ilmeiseksi meidän tapauksessamme, että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, jotta me saisimme elämän hänen välityksellään.” (1. Johanneksen kirje 4:9.) Sen lisäksi, että Jehova on järjestänyt ihmiskunnan lunastuksen, hän vakuuttaa kaikille palvelijoilleen: ”En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.” (Heprealaisille 13:5.)

Jehovan rakkaus on selvästikin horjumatonta. Mutta onko meidän kiintymyksemme Jehovaa kohtaan niin syvää, että me emme koskaan jätä häntä?

Saatana yrittää murtaa nuhteettomuutemme

Kun Jehova kiinnitti Saatanan huomion Jobin nuhteettomaan vaellukseen, Saatana vastasi kärkevästi: ”Palvoisiko Job sinua, jollei hän hyötyisi siitä jotenkin?” (Job 1:9, Today’s English Version.) Hän antoi ymmärtää, että ihmiset ovat nuhteettomia Jumalaa kohtaan vain jos siitä on heille jotakin hyötyä. Mikäli tämä olisi totta, jokainen kristitty voitaisiin saada tinkimään nuhteettomuudestaan, kunhan vain tarjous olisi tarpeeksi houkutteleva.

Jobin tapauksessa Saatana väitti aluksi, että Jobin nuhteettomuus Jumalaa kohtaan murtuisi, jos hän menettäisi jotakin sellaista, mikä oli hänelle kallisarvoista (Job 1:10, 11). Kun tämä väite osoittautui perättömäksi, Saatana vakuutti: ”Kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä.” (Job 2:4, vuoden 1938 kirkkoraamattu.) Tämä voi pitää paikkansa joistakuista, mutta Job kieltäytyi tinkimästä nuhteettomuudestaan, kuten historialliset muistiinmerkinnät todistavat (Job 27:5; 42:10–17). Oletko sinä yhtä uskollinen? Vai antaisitko Saatanan murtaa nuhteettomuutesi? Ajattelehan itsesi kannalta seuraavia tosiasioita, jotka koskevat kaikkia kristittyjä.

Apostoli Paavali uskoi, että tosi kristitty voi olla vankkumattoman uskollinen. Hän kirjoitti: ”Olen vakuuttunut siitä, ettei kuolema eikä elämä, – – eivät nykyiset eivätkä tulevaiset – – eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Roomalaisille 8:38, 39.) Meillä voi olla samanlainen vakaumus, jos rakkautemme Jehovaa kohtaan on voimakas. Tällainen rakkaus on kestävä side, jota edes kuolema ei voi tehdä tyhjäksi.

Jos meillä on tällainen suhde Jehova Jumalaan, emme pohdi koskaan, palvelemmekohan  häntä vielä muutaman vuoden kuluttua. Tämän kaltainen epävarmuus osoittaisi, että uskollisuutemme Jumalaa kohtaan riippuu siitä, mitä meille tapahtuu elämämme varrella. Aito nuhteettomuus ei riipu olosuhteista vaan siitä, millaisia ihmisiä olemme sisäisesti (2. Korinttilaisille 4:16–18). Jos rakastamme Jehovaa koko sydämestämme, emme koskaan tuota hänelle pettymystä (Matteus 22:37; 1. Korinttilaisille 13:8).

Meidän täytyy kuitenkin muistaa, että Saatana yrittää jatkuvasti murtaa nuhteettomuutemme. Hän saattaa houkutella meitä antamaan myöten lihan haluille tai ympäristön paineelle, tai hän voi yrittää saada meidät hylkäämään totuuden jonkin vastoinkäymisen johdosta. Jumalasta vieraantunut maailma on Saatanan pääliittolainen tässä hyökkäyksessä, mutta omat puutteemme helpottavat hänen työtään (Roomalaisille 7:19, 20; 1. Johanneksen kirje 2:16). Olemme kaikesta huolimatta monin tavoin edullisessa asemassa tässä taistelussa. Yksi huomattava etu on se, ettemme ole tietämättömiä Saatanan suunnitelmista (2. Korinttilaisille 2:11).

Millaisia Saatanan suunnitelmat ovat? Paavali kuvaili niitä Efesolaiskirjeessä ”vehkeilyiksi” eli ”kavaliksi juoniksi” (Efesolaisille 6:11; KR-38). Saatana punoo ovelia juonia, jotta hän voisi murtaa nuhteettomuutemme. Onneksi voimme tunnistaa nämä vehkeilyt, sillä Panettelijan käyttämät keinot on merkitty muistiin meidän hyödyksemme Jumalan sanaan. Siitä miten Saatana yritti tuhota Jeesuksen ja Jobin nuhteettomuuden, käy ilmi joitakin keinoja, joita hän käyttää murtaakseen meidänkin kristillisen nuhteettomuutemme.

Jeesuksen nuhteettomuutta ei voitu murtaa

Kun Jeesus oli juuri aloittanut palveluksensa, Saatana julkesi koetella häntä, Jumalan Poikaa, kehottamalla häntä muuttamaan kiven leiväksi. Tämä oli todella ovelaa. Jeesus ei ollut syönyt 40 päivään, joten hän oli epäilemättä hyvin nälkäinen. (Luukas 4:2, 3.) Saatana ehdotti, että Jeesus tyydyttäisi luonnollisen halunsa heti ja tavalla, joka oli vastoin Jehovan tahtoa. Samoin nykyään maailma kannustaa ihmisiä tyydyttämään halunsa heti ja seurauksista juuri välittämättä. Viesti on: ”Olet ansainnut sen”, tai yksinkertaisesti: ”Tee se!”

Jos Jeesus olisi tyydyttänyt nälkänsä ajattelematta seurauksia, Saatana olisi onnistunut saamaan Jeesuksen tinkimään nuhteettomuudestaan. Jeesus ajatteli asiaa hengelliseltä kannalta ja vastasi lujasti: ”On kirjoitettu: ’Ihmisen ei tule elää yksistään leivästä.’” (Luukas 4:4; Matteus 4:4.)

Sitten Saatana vaihtoi menetelmää. Hän sovelsi väärin Raamatun kirjoituksia, joita Jeesus oli juuri lainannut, ja kehotti Jeesusta heittäytymään alas temppelin sakaraharjalta. Panettelija väitti, että enkelin pitäisi varjella häntä. Jeesuksella ei ollut aikomustakaan pyytää Isäänsä suojelemaan häntä ihmeen välityksellä vain kohdistaakseen huomion itseensä. ”Et saa panna Jehovaa, Jumalaasi, koetukselle”, Jeesus sanoi. (Matteus 4:5–7; Luukas 4:9–12.)

Viimeiseksi Saatana käytti avoimempaa taktiikkaa.  Hän yritti tehdä Jeesuksen kanssa sopimuksen tarjoamalla tälle koko maailmaa ja sen loistoa vain yhdestä palvontateosta. Siinä oli käytännöllisesti katsoen kaikki, mitä Saatana saattoi tarjota. Mutta miten Jeesus voisi tehdä palvontateon Isänsä päävihollisen edessä? Ei tullut kysymykseenkään! ”Jehovaa, Jumalaasi, sinun on palvottava, ja yksin hänelle sinun on suoritettava pyhää palvelusta”, Jeesus vastasi. (Matteus 4:8–11; Luukas 4:5–8.)

Kolmen epäonnistuneen yrityksen jälkeen Saatana ”vetäytyi pois – – [Jeesuksen] luota toiseen sopivaan aikaan saakka” (Luukas 4:13). Tämä osoittaa, että Saatana etsi jatkuvasti tilaisuuksia koetella Jeesuksen nuhteettomuutta. Sopiva aika koitti noin kaksi ja puoli vuotta myöhemmin, kun Jeesus alkoi valmistaa opetuslapsiaan lähestyvän kuolemansa varalta. Apostoli Pietari sanoi: ”Ole huomaavainen itseäsi kohtaan, Herra; eihän sinulle toki sellaista tapahdu.” (Matteus 16:21, 22.)

Olisiko tällainen hyvää tarkoittava mutta virheellinen neuvo voinut kuulostaa Jeesuksesta vetoavalta, kun sen esitti yksi hänen opetuslapsistaan? Jeesus havaitsi heti, että nuo sanat kuvastivat Saatanan eivätkä Jehovan toiveita. Hän vastasi päättäväisesti: ”Väisty taakseni, Saatana! Sinä olet minulle kompastuskivi, koska sinä et ajattele Jumalan ajatuksia, vaan ihmisten.” (Matteus 16:23.)

Koska Jeesuksen rakkaus Jehovaa kohtaan oli sammumaton, Saatana ei kyennyt murtamaan hänen nuhteettomuuttaan. Mikään, mitä Panettelija saattoi tarjota, mikään koettelemus, olipa se kuinka ankara hyvänsä, ei pystynyt horjuttamaan Jeesuksen uskollisuutta taivaalliselle Isälleen. Olemmeko me yhtä päättäväisiä, kun olosuhteet tekevät nuhteettomuuden säilyttämisestä vaikeaa? Jobin esimerkki auttaa meitä ymmärtämään paremmin haasteita, joita saatamme kohdata.

Uskollisuus vastoinkäymisissä

Kuten Job havaitsi, voimme kohdata vastoinkäymisiä milloin tahansa. Hän oli onnellisesti naimisissa, ja hänellä oli kymmenen lasta. Hänellä oli myös hyvät hengelliset tottumukset (Job 1:5). Mutta hänen tietämättään hänen nuhteettomuutensa Jumalaa kohtaan nousi kiistakysymykseksi taivaassa, ja Saatana päätti murtaa hänet keinolla millä hyvänsä.

Äkkiä Job menetti aineellisen omaisuutensa (Job 1:14–17). Jobin nuhteettomuus kuitenkin kesti tämän koetuksen, koska hän ei ollut koskaan pannut luottamustaan rahaan. Muistellen aikaa, jolloin hän oli rikas, hän sanoi: ”Jos olen pannut luottamukseni kultaan – –, jos olen iloinnut siitä, että omaisuuttani oli paljon – –, sekin olisi – – erhe, sillä minä olisin kieltänyt ylhäällä olevan tosi Jumalan.” (Job 31:24, 25, 28.)

Nykyäänkin on mahdollista menettää lähes koko omaisuutensa yhdessä yössä. Eräältä liikemieheltä, joka on Jehovan todistaja, huijattiin erittäin suuri summa rahaa, mikä saattoi hänet käytännöllisesti katsoen vararikkoon. Hän myöntää avoimesti: ”Olin vähällä saada sydänkohtauksen. Olisin varmaan saanutkin ilman suhdettani Jumalaan. Tämä kokemus kuitenkin paljasti minulle, että hengelliset arvot eivät olleet elämässäni ensi sijalla. Rahan hankkimisen tuottama jännitys tuppasi jättämään kaiken muun varjoonsa.” Tämä todistaja on sittemmin supistanut liiketoimintansa minimiin, ja hän palvelee jatkuvasti osa-aikaisena tienraivaajana, eli hän käyttää kristilliseen sananpalvelukseen vähintään 50 tuntia kuussa. Jotkin muut ongelmat voivat kuitenkin olla vieläkin musertavampia kuin omaisuuden menettäminen.

Job oli hädin tuskin kuullut uutiset omaisuutensa menettämisestä, kun hänelle kerrottiin, että hänen kymmenen lastaan olivat kuolleet. Siitä huolimatta hän pysyi kannassaan: ”Olkoon Jehovan nimi jatkuvasti siunattu.” (Job 1:18–21.) Säilyttäisimmekö me nuhteettomuutemme, jos menettäisimme yhtäkkiä useita perheenjäseniä? Espanjalainen seurakunnan valvoja Francisco menetti kaksi lastaan traagisessa linja-auto-onnettomuudessa. Hän sai lohtua siitä, että hän turvautui entistä voimakkaammin Jehovaan ja lisäsi kristillistä sananpalvelustaan.

 Jobin koettelemukset eivät loppuneet vielä lasten menetykseenkään. Saatana aiheutti Jobille vastenmielisen ja tuskallisen sairauden. Tällöin Job sai huonon neuvon vaimoltaan. ”Kiroa Jumala ja kuole!” tämä yllytti. Job jätti huomiotta vaimonsa neuvon eikä ”tehnyt syntiä huulillaan”. (Job 2:9, 10.) Hänen nuhteettomuutensa ei ollut riippuvainen perheen tuesta vaan hänen henkilökohtaisesta suhteestaan Jehovaan.

Flora, jonka mies ja vanhin poika hylkäsivät kristillisen elämäntavan yli kymmenen vuotta sitten, voi kuvitella, miltä Jobista on mahtanut tuntua. ”Perheen tuen yhtäkkinen menettäminen voi olla järkyttävä kokemus”, hän myöntää. ”Mutta tiesin, etten löytäisi onnellisuutta Jehovan järjestön ulkopuolelta. Pysyin siis lujana ja pidin Jehovan ensi sijalla, samalla kun yritin edelleen olla hyvä vaimo ja äiti. Rukoilin jatkuvasti, ja Jehova antoi minulle voimaa. Olen mieheni määrätietoisesta vastustuksesta huolimatta onnellinen ihminen, koska olen oppinut luottamaan täysin Jehovaan.”

Saatanan seuraavaan juoneen, jonka avulla hän yritti murtaa Jobin nuhteettomuuden, liittyi kolme Jobin toveria (Job 2:11–13). Heidän arvostelunsa on täytynyt tuntua tavattoman ahdistavalta. Jos Job olisi ottanut heidän perustelunsa todesta, hän olisi menettänyt luottamuksensa Jehova Jumalaan. Heidän masentavat neuvonsa olisivat voineet lannistaa hänet ja murtaa hänen nuhteettomuutensa, jolloin Saatanan suunnitelma olisi onnistunut.

Sitä vastoin Job pysyi kannassaan: ”Siihen asti kun henkeni heitän, en luovu nuhteettomuudestani!” (Job 27:5.) Hän ei sanonut: ”En anna teidän viedä minulta nuhteettomuuttani!” Job tiesi, että hänen nuhteettomuutensa riippui hänestä itsestään ja hänen rakkaudestaan Jehovaa kohtaan.

Vanha juoni uuden saaliin saamiseksi

Saatana käyttää edelleen hyväkseen ystävien ja toisten uskovien virheellisiä neuvoja ja ajattelemattomia sanoja. Seurakunnan sisäpuolelta versovat vaikeudet voivat jäytää kestokykyämme helpommin kuin seurakunnan ulkopuolelta meihin kohdistuva vaino. Eräs kristitty vanhin, joka on menneisyydessä taistellut sodassa, vertasi sotakokemuksiaan siihen tuskaan, jota hän kärsi joidenkuiden toisten kristittyjen ajattelemattomien sanojen ja tekojen takia. Hän sanoi tästä koetuksesta: ”Se on raskainta, mitä olen koskaan kokenut.”

Toisaalta voisimme harmistua toisten uskovien puutteista niin paljon, että lakkaisimme puhumasta joillekuille tai jopa jäisimme pois kristillisistä kokouksista. Loukattujen tunteittemme lievittäminen voisi vaikuttaa kaikkein tärkeimmältä asialta. Olisi kuitenkin hyvin surullista, jos toimisimme näin lyhytnäköisesti ja antaisimme toisten tekojen tai sanojen kalvaa kalleinta omaisuuttamme, suhdettamme Jehovaan. Jos sallisimme tämän tapahtua, lankeaisimme Saatanan ikivanhaan ansaan.

On aivan oikein odottaa kristillisen seurakunnan jäsenten noudattavan korkeita normeja. Mutta jos odotamme liikaa toisilta uskovilta, jotka ovat edelleen epätäydellisiä, petymme varmasti. Jehova sitä vastoin on realistinen sen suhteen, mitä hän odottaa palvelijoiltaan. Jos noudatamme hänen esimerkkiään, olemme valmiita kestämään toisten puutteita (Efesolaisille 4:2, 32). Apostoli Paavali antoi seuraavanlaisen neuvon: ”Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta.” (Efesolaisille 4:26, 27, vuoden 1992 kirkkoraamattu.)

Kuten Raamattu selvästi osoittaa, Saatana käyttää monenlaisia ovelia juonia saadakseen murrettua kristityn nuhteettomuuden, jos suinkin mahdollista. Jotkin hänen juonensa vetoavat langenneeseen lihaan, kun taas toiset tuottavat tuskaa. Huomaat varmasti edellä käsitellyn perusteella, miksi emme koskaan saisi antaa hänen yllättää itseämme. Säilytä rakkautesi Jehovaa kohtaan lujana sydämessäsi ja päätä osoittaa Panettelija valehtelijaksi ja ilahduttaa Jehovan sydän (Sananlaskut 27:11; Johannes 8:44). Muista, ettemme saa koskaan tinkiä tosi kristillisestä nuhteettomuudestamme, kohtasimmepa millaisia koetuksia tahansa.