”Tiedättekö, miksi palautan rahanne?”

”MINÄ totisesti tarvitsen rahaa”, ajatteli Nana, kolmen pojan yksinhuoltaja, joka asuu Kaspissa Georgian tasavallassa. Eräänä aamuna hänen toiveensa saada rahaa toteutui. Hän nimittäin löysi poliisiaseman läheltä 300 laria (170 euroa). Lähistöllä ei näkynyt ketään – ja kyseessä oli sievoinen summa. Itse asiassa Nana ei ollut nähnyt 100 larin (57 euron) seteliä niinä viitenä vuotena, jotka lari oli ollut maan rahana. Paikalliset kauppiaat eivät ansaitsisi sellaista summaa edes vuosien työn jälkeen.

Nana mietti, mitä hyötyä tuosta rahasta todellakaan olisi, jos hän menettäisi uskonsa, jumalanpelkonsa ja hengellisyytensä. Hän oli kehittänyt tällaisia kristillisiä ominaisuuksia, vaikka oli joutunut kestämään ankaraa vainoa ja pieksemistä uskonsa vuoksi.

Mennessään poliisiasemalle hän näki viisi virkailijaa, jotka etsivät jotakin kuumeisesti. Nana tajusi, että he hakivat hänellä olevia rahoja, joten hän lähestyi heitä ja kysyi: ”Oletteko kadottaneet jotakin?”

”Rahaa”, he vastasivat.

”Paljonko?”

”Kolmesataa laria!”

”Minä löysin ne”, Nana sanoi ja kysyi sitten: ”Tiedättekö, miksi palautan rahanne?” He eivät osanneet vastata.

”Siksi, että olen Jehovan todistaja”, Nana jatkoi. ”Jollen olisi, olisin pitänyt rahat itse.”

Poliisipäällikkö, joka rahat oli kadottanut, antoi Nanalle 20 laria (11 euroa) kiitokseksi hänen rehellisyydestään.

Tieto tapauksesta levisi nopeasti kautta Kaspin. Seuraavana päivänä muuan siivooja, joka tuli poliisiasemalta, sanoi Nanalle: ”[Päälliköllä] on aina toimistossaan teidän kirjallisuuttanne. Nyt hän luultavasti arvostaa sitä entistä enemmän.” Eräs poliisi jopa sanoi: ”Jos kaikki olisivat Jehovan todistajia, kuka tekisi rikoksia?”