Hyvät naapurit ovat arvokas omaisuus

”Parempi on läheinen naapuri kuin kaukainen veli.” (Sananlaskut 27:10)

MUUAN ensimmäisellä vuosisadalla elänyt oppinut kysyi Jeesukselta: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” Jeesus ei vastauksessaan kertonut, kuka hänen lähimmäisensä oli, vaan mikä tekee jostakusta todellisen lähimmäisen. Tiedät luultavasti Luukkaan evankeliumissa olevan Jeesuksen vertauksen, jonka monet tuntevat kertomuksena lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta. Se kuuluu näin:

”Eräs mies oli menossa Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryöstäjien käsiin, jotka sekä riisuivat hänet että antoivat hänelle iskuja ja menivät pois ja jättivät hänet puolikuolleeksi. Sattumalta eräs pappi oli menossa alas sitä tietä, mutta nähtyään hänet hän meni ohi vastakkaista puolta. Samoin muuan leeviläinenkin, kun hän tuli alas sille paikalle ja näki hänet, meni ohi vastakkaista puolta. Mutta eräs samarialainen, joka kulki sitä tietä, tuli hänen kohdalleen, ja nähdessään hänet hän liikuttui säälistä. Niin hän lähestyi häntä ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä. Sitten hän nosti hänet oman juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Ja seuraavana päivänä hän otti kaksi denaaria,  antoi ne majatalonpitäjälle ja sanoi: ’Pidä hänestä huolta, ja mitä sinulta tämän lisäksi kuluukin, sen minä korvaan sinulle, kun tulen tänne takaisin.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi teki itsestään ryöstäjien käsiin joutuneen miehen lähimmäisen?” (Luukas 10:29–36.)

Tämä oppinut mies ilmeisesti tajusi kertomuksen ytimen. Hän tiesi epäröimättä, kuka oli haavoittuneen miehen lähimmäinen: ”Se, joka toimi armollisesti häntä kohtaan.” Sitten Jeesus sanoi hänelle: ”Mene ja tee itse samoin.” (Luukas 10:37.) Miten voimakas vertaus sen osoittamiseksi, mitä todellinen lähimmäisenä oleminen merkitsee! Jeesuksen vertaus voi jopa saada meidät kysymään itseltämme: Millainen lähimmäinen minä olen? Vaikuttaako rotuni tai kansallinen taustani siihen, keitä pidän lähimmäisinäni? Rajoittavatko sellaiset seikat velvollisuuttani auttaa ketä tahansa ihmistä, jonka havaitsen olevan pulassa? Näenkö vaivaa ollakseni paitsi hyvä lähimmäinen myös hyvä naapuri?

Mistä aloittaa?

Jos tunnemme tarvetta edistyä tässä asiassa, meidän on aloitettava asenteestamme. Huomio tulisi keskittää siihen, että itse olisimme hyviä lähimmäisiä ja naapureita. Tämä voi vaikuttaa myös siihen, että toiset ovat samanlaisia meitä kohtaan. Jeesus tähdensi tätä tärkeää ihmissuhteita koskevaa periaatetta kuuluisassa vuorisaarnassaan lähes parituhatta vuotta sitten. Hän sanoi: ”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” (Matteus 7:12.) Toisten kohteleminen kunnioittavasti, arvokkaasti ja huomaavaisesti kannustaa heitä kohtelemaan meitä samalla tavoin.

Lehtinainen ja kirjoittaja Lise Funderburg luetteli eräässä lehdessä joitakin yksinkertaisia seikkoja, joiden avulla lähimmäisenrakkautta ja naapurisopua voidaan edistää. Hän kirjoitti: ”Toivon – – että naapurit olisivat kanssakäymisissä keskenään tekemällä lukuisia pieniä palveluksia toisilleen – veisivät lehden sisään, kaitsisivat lapsia, kävisivät kaupassa toisen puolesta. Toivon tällaista läheisyyttä yhä kylmemmäksi muuttuvassa maailmassa, jossa pelko ja rikollisuus haurastuttavat yhteisöjä.” Sitten hän sanoo: ”Jostakin on aloitettava, joten miksei omasta naapurista.” (The Nation Since 1865.)

Myös lehdessä Canadian Geographic esitettiin hyödyllinen ajatus siitä, miten naapurit voivat kehittää oikeanlaista asennetta toisiaan kohtaan. Kirjoittaja Marni Jackson totesi: ”Perhettään ei voi valita, ja sama pätee usein myös naapureihin. Näissä ihmissuhteissa kysytään tahdikkuutta, kohteliaisuutta ja suvaitsevuutta.”

Hyvä naapuri – hyvä antaja

Tuttavuuden tekeminen naapurin kanssa saattaa monista meistä tuntua vaikealta. Voi näyttää siltä, että kontaktien välttäminen ja eristäytyminen on paljon helpompaa. Raamatussa kuitenkin sanotaan, että ”onnellisempaa on antaa kuin saada” (Apostolien teot 20:35). Sen tähden hyvä naapuri pyrkii tutustumaan ympärillään oleviin ihmisiin. Vaikkei hän välttämättä haluakaan solmia läheisiä ystävyyssuhteita heihin, hän vaivautuu vaihtamaan aika ajoin muutaman sanan heidän kanssaan. Aluksi hän ehkä vain hymyilee tai heilauttaa kättään ystävällisesti tervehdykseksi.

Kuten edellä mainittiin, naapurit voivat tehdä toisilleen ”lukuisia pieniä palveluksia”, jotka auttavat suuresti hyvien suhteiden luomisessa ja ylläpitämisessä. Siksi on hyvä etsiä tilaisuuksia osoittaa pienillä teoilla ja sanoilla huomaavaisuutta naapurille, sillä tämä usein edistää yhteistoiminnallisuutta ja keskinäistä kunnioitusta. Sitä paitsi näin toimimalla noudatamme Raamatun neuvoa: ”Älä pidätä hyvää niiltä, joille se kuuluu, kun sen tekeminen sattuu olemaan kätesi vallassa.” (Sananlaskut 3:27; Jaakobin kirje 2:14–17.)

Hyvä naapuri – kiitollinen saaja

Olisi ihanteellista, jos jokainen ottaisi avun ja lahjat vastaan kiitollisena. Näin ei valitettavasti aina ole. Monet avuntarjoukset ja hyvää  tarkoittavat lahjat ovat saaneet niin kiittämättömän vastaanoton, että vilpitön antaja on saattanut ajatella: ”Se sai kyllä olla viimeinen kerta!” Silloin tällöin kaikki yrityksemme tervehtiä naapureita ystävällisin sanoin ja kädenheilautuksella saatetaan kuitata vain vaisulla päännyökkäyksellä.

Vaikka joku vaikuttaisikin kiittämättömältä, hän ei usein todellisuudessa ole sellainen. Hänen kulttuuritaustansa voi tehdä hänet epävarmaksi tai vaivautuneeksi ja saada hänet käyttäytymään viileästi ja näennäisen epäystävällisesti. Tässä kiittämättömässä maailmassa jotkut voivat toisaalta pitää ystävällisyyttämme epätavallisena tai he saattavat jopa epäillä vaikuttimiamme. Meidän on pyrittävä voittamaan heidän luottamuksensa. Ystävällisten suhteiden luominen voi siis vaatia aikaa ja kärsivällisyyttä. Naapurit, jotka oppivat olemaan hyviä antajia ja kiitollisia saajia, edistävät joka tapauksessa rauhaisaa ja iloista henkeä naapurustossaan.

Kun sattuu onnettomuus

Hyvä naapuri ja lähimmäinen on erityisen arvokas silloin, kun sattuu jokin onnettomuus. Silloin todellinen lähimmäisenrakkaus tulee ilmi. On olemassa monia kertomuksia siitä, miten ihmiset ovat toimineet epäitsekkäästi tällaisissa tilanteissa. Yhteinen murhenäytelmä saa naapurit ilmeisesti aivan luonnostaan ryhtymään yhteistoimintaan ja auttamaan toisiaan. Usein jopa ne, joilla on erilaisia näkemyksiä joistakin asioista, työskentelevät yhdessä.

The New York Times -lehdessä kerrottiin esimerkiksi, että kun Turkissa sattui tuhoisa maanjäristys vuonna 1999, jopa toistensa periviholliset ilmaisivat todellista yhteishenkeä. ”Meitä on vuosikausia opetettu vihaamaan turkkilaisia”, kirjoitti kreikkalainen kolumnisti Anna Stergiou eräässä ateenalaisessa lehdessä. ”Heidän suunnaton tuskansa ei kuitenkaan tuo meille mitään iloa. Olimme järkyttyneitä, ja näkemämme kuolleet pikkulapset saivat meidät itkemään ikään kuin elinikäinen viha olisi pois pyyhkäisty.” Kun pelastusoperaatiot oli virallisesti lopetettu, kreikkalaiset pelastusryhmät jatkoivat hellittämättä eloonjääneiden etsintää.

Pelastustöihin osallistuminen onnettomuuden jälkeen on varmasti jalo ja urhoollinen lähimmäisenrakkautta ilmaiseva teko. Silti sen, että lähimmäisen elämä pelastetaan varoittamalla häntä tulevasta onnettomuudesta etukäteen, voidaan katsoa olevan vieläkin arvokkaampaa. Ikävä kyllä historia paljastaa, että niitä, jotka varoittavat lähimmäisiään tulevasta tuhosta, ei useinkaan oteta vastaan tervetulleina, sillä varoitusta annettaessa uhkaava tuho ei ole helposti havaittavissa. Varoitusta kaiuttavat kohtaavat monesti epäuskoa. Kaikilta, jotka yrittävät auttaa vaarasta tietämättömiä, vaaditaan suurta kestävyyttä ja uhrautuvuutta.

Suurin lähimmäisenrakkautta ilmaiseva teko

Nykyään ihmiskunnan edessä on jotakin paljon kohtalokkaampaa kuin luonnononnettomuus. Ennustusten mukaisesti Kaikkivaltias Jumala tulee poistamaan maapallolta rikollisuuden, jumalattomuuden ja niihin liittyvät ongelmat. (Ilmestys 16:16; 21:3, 4.) Tämä merkityksellinen  tapahtuma ei ole vain etäinen mahdollisuus vaan varma tosiasia! Jehovan todistajat jakavat innokkaasti mahdollisimman monille ihmisille tietoa, jota tarvitaan tuosta uhkaavasta, maailmaa mullistavasta tapahtumasta elossa säilymiseksi. Siksi he suorittavat kaikkialla maailmassa tätä laajalti tunnettua saarnaamistyötään niin sinnikkäästi (Matteus 24:14). He toimivat näin halukkaasti, rakkaudesta Jumalaan ja lähimmäiseen.

Kun siis todistajat seuraavan kerran tulevat ovellesi tai lähestyvät sinua muulla tavoin, älä anna ennakkoluulojen tai ärtymyksen estää sinua kuuntelemasta heitä. He yrittävät olla hyviä lähimmäisiä. Ota vastaan heidän tarjoamansa raamatuntutkistelu. Jumalan sanassa vakuutetaan, että aivan lähellä on aika, jolloin kaikki ihmiset elävät rinnakkain iloisina ja rauhassa. Silloin ei rotuun, uskontoon tai luokkaeroihin perustuva syrjintä enää tuhoa lämpimiä ihmissuhteita, joita useimmat meistä aidosti kaipaavat.

[Kuvat s. 6, 7]

On hyvä osoittaa huomaavaisuutta naapurustossaan

[Lähdemerkintä]

Maapallo: Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.