”Virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa”

RAAMATUN maiden kuumassa ilmanalassa lampaiden täytyy juoda joka päivä. Paimenen yksi tärkeimpiä tehtäviä onkin järjestää vettä laumalleen. Joskus paimenet juottavat laumansa kaivovedellä, joka kaadetaan lampaille kaukaloihin (1. Mooseksen kirja 29:1–3). Mutta varsinkin sadekauden aikana purojen ja jokien partaat tarjoavat rauhallisia, ”runsasvetisiä lepopaikkoja” (Psalmit 23:2).

Hyvä paimen tietää, mistä laumalle löytyy sekä vettä että sopivaa laidunmaata. Jos hän tuntee alueen läpikotaisin, lampaiden elossa säilyminen on taattu. Daavid, joka työskenteli vuosikausia lammaspaimenena Juudean vuoristossa, vertasi Jumalan antamaa hengellistä ohjausta sellaisen paimenen ohjaukseen, joka vie lampaansa hyville laitumille ja elämää antavan veden ääreen. ”Virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa”, sanoi Daavid erään käännöksen mukaan (Psalmit 23:1–3, vuoden 1938 kirkkoraamattu).

Vuosia myöhemmin Jehova esitti profeettansa Hesekielin välityksellä samantapaisen kuvauksen. Hän lupasi koota eri maihin hajaantuneet kansansa jäsenet kuin paimen, joka kokoaa lampaansa. ”Minä tuon ne – – omalle maalleen ja olen laiduntava niitä Israelin vuorilla, joenuomien äärellä”, hän vakuutti heille (Hesekiel 34:13).

Lisäksi Jehova Jumala pitää hyvin tärkeänä hengellisen veden järjestämistä ihmisille. Ilmestyskirja kuvailee ”elämän veden virtaa”, joka juoksee Jumalan valtaistuimesta (Ilmestys 22:1). Kaikkia kutsutaan juomaan tästä virrasta. ”Joka tahtoo, ottakoon elämän vettä ilmaiseksi.” (Ilmestys 22:17.)

Tämä kuvaannollinen elämän vesi edustaa niitä järjestelyjä, joita Jumala on tehnyt, jotta ihmiset voisivat saada ikuisen elämän. Kuka tahansa voi käydä juomaan tätä vettä ’hankkimalla ainoan tosi Jumalan tuntemusta ja hänen tuntemustaan, jonka hän on lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen’ (Johannes 17:3).