Nuoria jotka rakastavat totuutta

”MITEN nuori mies voi puhdistaa polkunsa?” kysyi heprealainen psalmista tuhansia vuosia sitten (Psalmit 119:9). Kysymys on ajankohtainen nykyäänkin, sillä nuoret joutuvat kamppailemaan lukuisten ongelmien kanssa. Irralliset sukupuolisuhteet ovat altistaneet monet nuoret aidsille, joka on hirvittävä tauti. Noin puolet tartunnan saaneista on iältään 15–24-vuotiaita. Huumeet aiheuttavat myös paljon ongelmia ja maksavat joillekuille nuorille heidän henkensä. Ala-arvoinen musiikki, väkivaltaiset ja moraalittomat elokuvat, TV-ohjelmat ja videot sekä Internetin pornografia turmelevat nuorisoa. Juuri tällaisten seikkojen vuoksi psalmistan esittämä kysymys askarruttaa nykyään monia isiä, äitejä ja nuoria.

Psalmista vastasi esittämäänsä kysymykseen näin: ”Olemalla varuillaan sinun sanasi mukaan.” Jumalan sana, Raamattu, sisältääkin hyviä neuvoja nuorille, ja monet nuoret ovat niitä noudattamalla menestyneet elämässään (Psalmit 119:105). Tutustukaamme muutamaan nuoreen, jotka rakastavat Jumalaa ja pyrkivät pysymään hengellisesti vahvoina tässä nautintoja ja rikkautta tavoittelevassa maailmassa.

He arvostavat vanhempien ohjausta

Jacob Emmanuel toimi muutaman vuoden vakituisena tienraivaajana ja aloitti sitten palveluksen Jehovan todistajien Meksikon-haaratoimistossa. Hän muistelee kiitollisena, miten hänen rakkautensa Jumalan palvelemista kohtaan kehittyi: ”Eniten minuun vaikuttivat vanhempani, vaikkakin sain myös paljon apua muutamalta kokeneelta hengelliseltä veljeltä, joihin olin ystävystynyt. He yhdessä saivat minut rakastamaan saarnaamistyötä. He opastivat minua hienotunteisesti kulkemaan oikeaa tietä; en koskaan kokenut heidän painostavan minua.”

Jo useita vuosia kokoaikaisena sananpalvelijana toiminut David kertoo, että hänen vanhempansa ryhtyivät erikoistienraivaajiksi, kun hän ja hänen veljensä olivat vielä pieniä. Se vaikutti häneen voimakkaasti. Kun hänen isänsä kuoli, hänen äitinsä jatkoi erikoistienraivausta ja huolehti heistä hyvän uutisen saarnaamisen ohella. ”He eivät koskaan velvoittaneet minua aloittamaan tienraivausta”, David sanoo, ”mutta me nautimme tienraivauksesta perheenä niin kovasti, että toveruus ja toisten esimerkki innostivat minuakin tekemään saman ratkaisun.” Vanhempien antaman ohjauksen ja huomion tärkeydestä David sanoo: ”Äiti luki meille joka ilta kertomuksia kirjasta Kadotetusta paratiisista ennallistettuun paratiisiin. * Tapa, jolla hän esitti ne, opetti meitä rakastamaan hengellistä ravintoa.”

Kokousten arvostaminen

Joidenkin nuorten on vaikea ymmärtää täysin kristillisten kokousten arvoa, ja he tulevat niihin vain koska heidän vanhempansa tuovat heidät mukanaan. Jos he kuitenkin pitävät kiinni kokouksissa käymisestä, he saattavat aikanaan oppia  nauttimaan niistä. Alfredo aloitti kokoaikaisen palveluksen 11-vuotiaana. Hän myöntää yrittäneensä viisivuotiaana välttyä kokouksilta, koska hänestä ne olivat unettavia eivätkä hänen vanhempansa antaneet hänen nukkua niiden aikana. Hän kertoo: ”Kun kasvoin, aloin pikku hiljaa kiinnostua kokouksista, varsinkin opittuani lukemaan ja kirjoittamaan, sillä sen jälkeen aloin vastailla omin sanoin.”

Vakituisena tienraivaajana toimiva 17-vuotias tyttö, Cintia, kertoo hyvän seuran vaikuttaneen ratkaisevasti siihen, että hän oppi rakastamaan Jumalan palvelemista. Hän sanoo: ”Hyvä suhde veljiin ja säännöllinen kokouksissa käyminen ovat estäneet minua kaipailemasta maailmallisia ystäviäni ja sellaista nuorisoviihdettä kuin diskoiltoja. Vastausten ja kokemusten kuunteleminen kokouksissa on herättänyt minussa halun antaa Jehovalle kaikkeni, ja mielestäni nuoruus on parasta, mitä minulla on. Siksi päätin käyttää sen hänen palvelukseensa.”

Toisaalta hän myöntää: ”Ennen kastetta oli kuitenkin vaihe, jolloin jäin helposti pois kokouksista tekosyynä läksyt tai muu kouluun liittyvä. Jätin usein kokouksia väliin, ja se alkoi vaikuttaa minuun hengellisesti. Aloin olla sellaisen pojan kanssa, joka ei tutkinut Raamattua. Jehovan avulla onnistuin kuitenkin oikaisemaan asiat ajoissa.”

Henkilökohtainen ratkaisu

Kun nuorelta Pablo-nimiseltä kokoaikaiselta sananpalvelijaveljeltä vuorostaan kysytään, mikä hänen mielestään on avain rakkauden kehittämiseen Jumalan sanan totuutta kohtaan, hän sanoo: ”Sanoisin, että siihen vaikuttaa kaksi asiaa: säännöllinen henkilökohtainen tutkiminen ja innokkuus kenttäpalveluksessa. Olen kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he ovat opettaneet minulle totuuden Jehovasta, ja uskon, etteivät he olisi voineet antaa mitään parempaa. Minun täytyy kuitenkin olla itse täysin varma siitä, miksi rakastan Jehovaa. Sen tähden on välttämätöntä, että tuntee Raamatun totuuden ’leveyden ja syvyyden’. Vain siten voi alkaa tuntea sellaista kaipausta Jehovan sanaan, joka ’polttavan tulen’ tavoin saa kertomaan siitä toisille. Into palveluksessa pitää yllä arvostusta totuutta kohtaan.” (Efesolaisille 3:18; Jeremia 20:9.)

Edellä mainittu Jacob Emmanuel muistaa hänkin, miten tärkeää oli itse päättää palvella Jehovaa. Hän kertoo, etteivät vanhemmat koskaan vaatineet häntä menemään kasteelle. ”Uskon, että se on ollut paras toimintatapa, kun otetaan huomioon hyvät tulokset. Esimerkiksi jotkut kavereistani, joiden kanssa olin paljon, päättivät mennä kasteelle yhdessä. Olihan se tietysti hienoa, mutta huomasin joidenkuiden toimivan tunteiden pohjalta. Pian heidän intonsa Valtakunnan työssä alkoikin hiipua. Minun tapauksessani vanhempani eivät painostaneet minua vihkimään elämääni Jehovalle. Se oli henkilökohtainen ratkaisuni.”

 Seurakunnan osa

Jotkut nuorista ovat oppineet Jumalan sanan totuuden omin päin, ilman vanhempiensa apua. Sellaisissa olosuhteissa on varmasti haastavaa opetella toimimaan oikein ja jatkaa siinä päättäväisesti.

Noé muistelee, miten paljon totuuden oppiminen auttoi häntä. Hän oli ollut pikkupojasta asti taipuvainen vihanpuuskiin ja väkivaltaan. Kun hän 14-vuotiaana alkoi tutkia Raamattua, hänen temperamenttinsa alkoi tasoittua. Hänen vanhempansa, joita Raamattu ei silloin kiinnostanut, olivat muutoksesta hyvin kiitollisia. Kun Noé edistyi hengellisesti, hän halusi käyttää elämäänsä täydemmin Jumalan palvelukseen. Nykyään hän on kokoaikainen sananpalvelija.

Samoin Alejandro kiinnostui Raamatun totuudesta ollessaan hyvin nuori, vaikkeivät hänen vanhempansa olleet kiinnostuneita. Hän ilmaisee arvostuksensa totuutta kohtaan sanoessaan: ”Kasvoin tavallisessa katolisessa kodissa. Aloin kuitenkin kääntyä kommunisteille ominaiseen ateismiin, koska kirkko ei vastannut kysymyksiin, jotka olivat vaivanneet mieltäni pienestä pitäen. Jehovan järjestö auttoi minua hankkimaan Jumalan tuntemusta. Se kirjaimellisesti pelasti henkeni, sillä ellen olisi alkanut tutkia Raamattua, olisin todennäköisesti sortunut moraalittomuuteen, juopotteluun tai huumeisiin. Olisin saattanut myös liittyä johonkin kapinalliseen ryhmään surullisin seurauksin.”

Miten nuori pystyy etsimään päättäväisesti totuutta ja pitämään siitä kiinni ilman vanhempiensa tukea? Vanhinten ja muiden seurakuntalaisten osa on selvästikin tärkeä. Noé muistelee: ”En ole koskaan tuntenut itseäni yksinäiseksi, sillä Jehova on ollut minulle aina hyvin läheinen. Olen saanut myös tukea monilta rakkaudellisilta veljiltä ja sisarilta, joista on tullut minulle hengellisiä isiä, äitejä ja veljiä.” Hän palvelee nykyään Betelissä ja käyttää aikaansa Jumalan palvelemiseen. Alejandro puolestaan kertoo: ”Yksi asia, josta olen ikuisesti kiitollinen, on se, että sain kuulua seurakuntaan, jonka vanhimmisto osoitti rakkaudellista kiinnostusta minua kohtaan. Olen tästä erityisen kiitollinen, koska kun aloin tutkia Raamattua 16-vuotiaana, olin ikäisteni nuorten tapaan levoton. Seurakunnassa olevat perheet eivät koskaan jättäneet minua oman onneni nojaan. Aina oli joku, joka osoitti minulle vieraanvaraisuutta, otti vastaan kotiinsa ja tarjosi aterian ja ennen kaikkea osoitti välittävänsä minusta.” Alejandro on toiminut kokoaikaisessa sananpalveluksessa jo yli 13 vuotta.

Jotkut ajattelevat, että uskonto on vanhojen ihmisten asia. Monet ovat kuitenkin oppineet Raamatun totuuden jo hyvin nuorina ja alkaneet rakastaa Jehovaa ja pysyneet hänelle uskollisina. Näihin nuoriin soveltuvat Daavidin sanat, jotka on kirjoitettu muistiin psalmiin 110:3: ”Kansasi tarjoutuu halukkaasti sotilaallisen voimasi päivänä. Pyhyyden loistossa, sarastuksen kohdusta sinulla on nuorten miesten joukkosi niin kuin kastepisarat.”

Totuuden oppiminen nuorena ja siitä kiinni pitäminen on haastavaa. On kuitenkin ilahduttavaa nähdä, että monet pysyvät hyvin lähellä Jehovan järjestöä, käyvät säännöllisesti kokouksissa ja tutkivat ahkerasti Raamattua. Näin he ovat voineet kehittää aidon rakkauden Jumalan sanaa ja hänen palvelemistaan kohtaan! (Psalmit 119:15, 16.)

[Alaviite]