Onko huolettomuus hyvä asia?

USEIMMAT ihmiset pitäisivät kohteliaisuutena sitä, että heidän sanottaisiin olevan rentoja, tyyniä ja avarakatseisia. Tällainen luonteenlaatu voi kuitenkin helposti muuttua liialliseksi huolettomuudeksi. Raamatussa sanotaan: ”Typerät tuhoaa heidän oma huolettomuutensa.” (Sananlaskut 1:32.) Mitä tämä tarkoittaa?

Joissakin muissa raamatunkäännöksissä ”huolettomuutta” vastaava heprean sana käännetään ”suruttomuudeksi” (vuoden 1938 kirkkoraamattu), ”itsetyytyväisyydeksi” (The New American Bible) ja ”omahyväisyydeksi” (The New English Bible). Tässä mielessä huolettomuus liitetään laiskuuteen ja leväperäisyyteen ja siten myös typeryyteen tai tyhmyyteen.

Laodikean seurakunnan kristityt olivat ensimmäisellä vuosisadalla huolettoman tietämättömiä tai välinpitämättömiä hengellisistä puutteistaan. He kerskuivat itsetyytyväisesti, etteivät he tarvinneet ”yhtään mitään”. Jeesus Kristus ojensi heitä ja kehotti heitä elvyttämään kristillisen intonsa. (Ilmestys 3:14–19.)

Huoleton välinpitämättömyys oli ominaista myös Nooan ajan ihmisille. He olivat keskittyneet elämän jokapäiväisiin asioihin: he ”söivät ja joivat, miehet menivät naimisiin ja naisia naitettiin – –, eivätkä panneet merkille, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois”. Jeesus lisäsi tämän jälkeen: ”Niin tulee Ihmisen Pojan läsnäolo olemaan.” (Matteus 24:37–39.)

Täyttyneet Raamatun ennustukset osoittavat meidän elävän ”Ihmisen Pojan [Jeesuksen Kristuksen] läsnäolon” aikaa. Älkäämme koskaan tulko omahyväisiksi, leväperäisiksi, itsetyytyväisiksi – huolettomiksi sanan kielteisessä merkityksessä. (Luukas 21:29–36.)