Ilon hetkiä Balkanilla

Oli vuosi 1922. Vilpittömät raamatuntutkijat, joina Jehovan todistajat tuolloin tunnettiin, pitivät kokousta Innsbruckissa Itävallassa. Kuulijoiden joukossa oli nuori mies Franz Brand, joka oli kotoisin Apatinista Vojvodinasta Serbiasta. Heti kun puhuja mainitsi Jumalan nimen Jehova, eräät häiriköt alkoivat buuata, niin että puhetta oli mahdotonta jatkaa, ja kokous keskeytettiin. Franziin vaikutti kuitenkin syvästi se, mitä hän oli kuullut, ja hän ryhtyi saarnaamaan Valtakunnan hyvää uutista. Tästä vaatimattomasta alusta lähti käyntiin vaikuttava hengellinen kasvu yhdessä Balkanin maassa.

NIMI Jugoslavia tuo nykyään useimpien mieleen kuvia sodasta ja verilöylystä: hirvittäviä joukkomurhia, epätoivoisia pakolaisia, tuhottuja koteja ja kärsiviä orpoja. Balkanin niemimaata vuosina 1991–95 raastaneen sodan aiheuttama sietämätön tuska ja murhe on sanoin kuvaamaton; sota tuhosi kaiken toivon siitä, että ihmisvoimin saataisiin aikaan menestyksellinen ja turvallinen tulevaisuus. Sen vuoksi entisen Jugoslavian alueella elävät ihmiset joutuvat kamppailemaan taloudellisissa vaikeuksissa ja viheliäisessä köyhyydessä. *

Tällaisten kärsimysten vuoksi ei tunnu todennäköiseltä, että tässä osassa maailmaa olisi onnellisia ihmisiä. Erikoista kyllä, sellaisia ihmisiä on olemassa. Todellisuudessa he saivat kokea erityisen ilon päivän aivan 1900-luvun lopulla. Miten Franz Brand, alussa mainittu nuori mies, liittyy tähän kaikkeen?

Hengellistä kasvua Balkanilla

Franz Brand oli innoissaan kuulemistaan uusista totuuksista, ja hän päätti, että hänen täytyisi levittää hyvää uutista. Hän löysi työtä parturina lähellä Itävallan rajaa sijaitsevasta slovenialaisesta Mariborin kaupungista ja alkoi saarnata asiakkailleen, jotka tavallisesti istuivat hiljaa ja kuuntelivat samalla kun heitä parturoitiin. Hänen ponnistelujensa ansiosta Mariborissa alkoi toimia pieni Valtakunnan julistajien ryhmä 1920-luvun lopussa. Raamatullisia puheita pidettiin ravintolassa, jolle annettiin myöhemmin osuva nimi Kalaravintola Novi svet (Uusi maailma).

 Ajan mittaan hyvä uutinen levisi kautta koko maan. Tähän laajenemiseen vaikutti osaltaan ”Kuvanäytös Luominen” (kahdeksantuntinen esitys, johon kuului elokuvia, kuultokuvia ja äänitteitä). Kun Jehovan todistajia alettiin 1930-luvulla vainota ankarasti Saksassa, jotkut kotimaastaan pakenevat saksalaiset tienraivaajat tulivat vahvistamaan Valtakunnan julistajien rivejä Jugoslaviassa. He uhrasivat oman hyvinvointinsa ja mukavuutensa ja pyrkivät saarnaamaan tämän vuoristoisen maan kaukaisimmissakin osissa. Aluksi heidän sanomansa ei tuntunut herättävän vastakaikua. 1940-luvun alussa vain 150 julistajaa raportoi kenttäpalvelusta.

Vuonna 1941 puhkesi katkera vaino, jota kesti aina vuoteen 1952 saakka. Millaista iloa veljet tunsivatkaan, kun Jehovan todistajat viimein rekisteröitiin laillisesti kenraali Titon kommunistihallituksen alaisuudessa 9. syyskuuta 1953! Tuona vuonna hyvän uutisen julistajia oli 914, ja heidän lukumääränsä kasvoi tasaisesti. Vuoteen 1991 mennessä julistajien määrä oli lisääntynyt 7420:een ja 16072 oli läsnä muistonvietossa tuona vuonna.

Jehovan todistajat pitivät ensimmäisen kansainvälisen konventtinsa tässä maassa 16.–18. elokuuta 1991 Zagrebissa Kroatiassa. Siinä oli läsnä 14684 henkeä, osa ulkomaalaisia. Tämä unohtumaton konventti valmisti Jehovan kansaa edessä oleviin koettelemuksiin. Kroatian ja Serbian välisellä raja-asemalla olivat viimeisten ajoneuvojen joukossa linja-autot, jotka kuljettivat kotiin Serbiasta tulleet konventtivieraat. Viimeisen linja-auton kuljettua ohi raja suljettiin ja sota alkoi.

Jehovan kansalla on syitä iloon

Sotavuodet osoittautuivat ankaran koetuksen ajaksi Balkanilla asuville Jehovan todistajille. Siitä huolimatta heillä on syytä iloita, sillä Jehova on siunannut siellä asuvia palvelijoitaan erinomaisella kasvulla. Vuodesta 1991 lähtien Valtakunnan julistajien määrä entisen Jugoslavian alueella on kasvanut yli 80 prosenttia. Palvelusvuonna 2001 saavutettiin 13472 julistajan huippu.

Zagrebin ja Belgradin (Serbia) toimistot huolehtivat ennen Jehovan todistajien työstä koko entisessä Jugoslaviassa. Kasvun ja poliittisten muutosten takia oli tarpeellista perustaa uusia toimistoja Ljubljanaan (Slovenia) ja Skopjeen (Makedonia) sen lisäksi, että Belgradista ja Zagrebista hankittiin uudet tilat. Niissä palvelee noin 140 henkeä. Useimmat heistä ovat nuoria ja täynnä intoa ja rakkautta Jehovaa kohtaan. Melkoinen joukko heistä on mukana kääntämässä Raamatun tutkimisen avuksi tarkoitettuja julkaisuja kroaatiksi, makedoniaksi, serbiaksi ja sloveeniksi. On todellinen ilonaihe, että suurin osa näillä kielillä ilmestyvistä Jehovan todistajien lehdistä ja muusta kirjallisuudesta julkaistaan samanaikaisesti alkuperäisen englanninkielisen painoksen kanssa. Nämä julkaisut tuovat monille lohtua ja toivoa.

Lisäsyy iloon on se tuki, jota lukuisat kokoaikaiset palvelijat muista maista ovat epäitsekkäästi antaneet. Viime vuosina on rakennettu monia kauniita valtakunnansaleja,  jotka ovat olleet erityinen ilonaihe seurakunnille. Lisää ilonaiheita oli kuitenkin odotettavissa. Mitä ne olisivat?

Ainutlaatuinen hanke

Monet julistajat aprikoivat usein, mahtaisivatko he saada koskaan Uuden maailman käännöstä omalla kielellään. Vuodesta toiseen he odottivat kuulevansa sitä koskevan ilmoituksen piirikonventissa. Miten sellaisesta valtavasta hankkeesta kuitenkaan selvittäisiin, kun otetaan huomioon, että käännösryhmiä näille kielille oli muodostettu vasta muutama vuosi aikaisemmin ja että kääntäjiä oli suhteellisen vähän?

Otettuaan selkoa tilanteesta hallintoelin antoi suostumuksensa yhteishankkeelle, jossa kroaatin, makedonian ja serbian käännösryhmät työskentelisivät läheisessä yhteydessä toisiinsa ja voisivat näin hyötyä toistensa työstä ja ehdotuksista. Kroaatinkielisen ryhmän oli määrä johtaa hanketta.

Ilon päivä

Balkanin Jehovan todistajat eivät koskaan unohda heinäkuun 23. päivää 1999. ”Jumalan profeetallisen sanan” piirikonventit oli määrä pitää samaan aikaan Belgradissa, Sarajevossa (Bosnia-Herzegovina), Skopjessa ja Zagrebissa. Jonkin aikaa oli epävarmaa, voitaisiinko konventti pitää Belgradissa, koska Naton pommitusten aikana ei saanut järjestää julkisia kokouksia. Veljet olivat todella onnellisia, kun oli odotettavissa, että he kuukausia kestäneen epävarmuuden jälkeen voisivat olla jälleen toistensa seurassa. Todellisuus kuitenkin ylitti heidän odotuksensa.

Perjantai-iltapäivänä kaikissa neljässä konventtikaupungissa esitettiin erikoisilmoitus. Kaikki 13497 läsnäolijaa odottivat hiljaa, mitä oli tulossa. Kun puhuja lopulta julkaisi Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksen kroaatiksi ja serbiaksi ja kertoi, että makedoniankielinen käännös edistyi hyvää vauhtia, kuulijat eivät voineet enää hillitä itseään. Myrskyisät suosionosoitukset estivät puhujaa jatkamasta ilmoitusta loppuun saakka. Sarajevon konventissa yleisö hiljeni äkkiä kokonaan, koska se oli niin yllättynyt kuulemastaan. Hiljaisuutta seurasivat pitkät suosionosoitukset. Ilon kyyneleet valuivat monien poskilta Belgradissa, ja suosionosoitukset keskeyttivät puhujan yhä uudelleen ennen kuin hän sai esitettyä ilmoituksen loppuun. Kaikki olivat valtavan onnellisia!

Lahja oli entistä arvokkaampi sen vuoksi, että Jehovan todistajat olivat saaneet erään kroaatin- samoin kuin erään serbiankielisen raamatunkäännöksen paino-oikeudet. Niinpä Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös näillä kahdella kielellä julkaistiin samankielisten Heprealaisten kirjoitusten kanssa yhtenä niteenä. Lisäksi serbiankielinen Raamattu painettiin sekä latinalaisin että kyrillisin kirjaimin.

Kiitollisena kaikista saamistaan siunauksista ja opastuksesta Jehovan kansa Balkanilla arvostaa sydämestään Daavidin sanoja: ”Vaikka vaellan syvän varjon laaksossa, en pelkää mitään pahaa, sillä sinä [Jehova] olet minun kanssani.” Niistä kaikista vaikeuksista huolimatta, joita he edelleen kohtaavat, he ovat päättäneet tehdä ’Jehovan ilosta linnoituksensa’. (Psalmit 23:4; Nehemia 8:10.)

[Alaviite]

[Kuva s. 20]

Ensimmäinen julistajien ryhmä Mariborista Sloveniasta saarnaamassa eräällä kaukaisella alueella