Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Miksi on niin vaikeaa pyytää anteeksi?

Miksi on niin vaikeaa pyytää anteeksi?

Miksi on niin vaikeaa pyytää anteeksi?

YHDYSVALTAIN Kalifornian osavaltion lainsäädäntäelin hyväksyi heinäkuussa 2000 lakiehdotuksen, jonka mukaan myötätunnon osoittaminen loukkaantuneelle ei tee tapaturmaan osallisesta ihmisestä korvausvelvollista. Miksi tällainen laki? Oli pantu merkille, että ihmiset usein epäröivät pahoitella tapaturman aiheuttamaa vahinkoa, jottei sitä tulkittaisi oikeudessa syyllisyydentunnustukseksi. Toisaalta ne, jotka kaipaavat ripeää anteeksipyyntöä, saattavat harmistua, ja pienestä vahingosta voi tulla iso kiista.

Vahinkoa, jota ei itse ole aiheuttanut, ei tietenkään ole tarpeellista pyytää anteeksi, ja joskus voi olla viisasta varoa sanojaan. Vanha sananlasku sanoo: ”Sanojen runsaudesta ei puutu rikkomusta, mutta joka pitää huulensa kurissa, toimii ymmärtäväisesti.” (Sananlaskut 10:19; 27:12.) Silti voi olla kohtelias ja avulias.

Mutta eikö olekin totta, että ihmiset ovat lakanneet pyytämästä anteeksi, vaikkei asiaan liitykään mitään oikeusjuttua? Kotona vaimo voi valittaa, ettei mies koskaan pyydä mitään anteeksi. Työpaikalla esimies voi harmitella, etteivät hänen alaisensa myönnä virheitään eivätkä juuri koskaan sano olevansa pahoillaan. Koulussa opettaja saattaa sanoa, ettei lapsia ole opetettu käyttämään sanaa ”anteeksi”.

Yksi syy siihen, miksi ihminen epäröi pyytää anteeksi, saattaa olla torjutuksi tulemisen pelko. Kylmäkiskoisen suhtautumisen pelosta hän ei ehkä kerro, miltä hänestä todella tuntuu. Loukkaantunut henkilöhän voisi karttaa loukkaajaa täysin ja tehdä siten sovinnon tekemisestä hyvin hankalaa.

Välinpitämättömyys toisten ihmisten tunteita kohtaan voi olla toinen syy siihen, että jotkut eivät pyydä anteeksi. He saattavat ajatella, ettei anteeksi pyytäminen tee heidän kömmähdystään tekemättömäksi. Toiset taas saattavat empiä anteeksi pyytämistä mahdollisten seurausten takia. He pohtivat, mahdetaanko heitä pitää vastuullisena ja pyydetäänkö heitä hyvittämään tapahtunut jotenkin. Suurin este virheen myöntämiselle on kuitenkin ylpeys. Ihminen, joka on liian ylpeä sanoakseen ”olen pahoillani”, voi todellisuudessa ajatella, ettei hän halua menettää kasvojaan – että virheen myöntäminen heikentäisi hänen asemaansa.

Olipa syy mikä tahansa, monien on vaikeaa pyytää anteeksi. Mutta onko anteeksi pyytäminen todella tarpeellista? Mitä hyötyä siitä on?

[Kuva s. 3]

”Lapsia ei ole opetettu käyttämään sanaa ’anteeksi’”

[Kuva s. 3]

”Mieheni ei koskaan pyydä anteeksi”

[Kuva s. 3]

”Alaiseni eivät myönnä virheitään”