Puolueettomat kristityt viimeisinä päivinä
Puolueettomat kristityt viimeisinä päivinä
”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” (JOHANNES 17:16)
1, 2. Mitä Jeesus sanoi seuraajiensa suhteesta maailmaan, ja mitä kysymyksiä hänen sanansa herättävät?
VIETTÄESSÄÄN elämänsä viimeistä iltaa täydellisenä ihmisenä Jeesus rukoili pitkään opetuslastensa kuullen. Hän mainitsi tuon rukouksen aikana jotain sellaista, mikä kuvailee kaikkien tosi kristittyjen elämää. Hän sanoi seuraajistaan: ”Minä olen antanut heille sinun sanasi, mutta maailma on vihannut heitä, koska he eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta. En pyydä sinua ottamaan heitä pois maailmasta, vaan valvomaan heitä paholaisen takia. He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” (Johannes 17:14–16.)
2 Jeesus sanoi kahdesti, että hänen seuraajansa eivät olisi osa maailmasta. Lisäksi heidän erilaisuutensa synnyttäisi jännitteitä: maailma vihaisi heitä. Kristittyjen ei silti tarvitse olla kauhuissaan, sillä Jehova huolehtisi heistä. (Sananlaskut 18:10; Matteus 24:9, 13.) Jeesuksen sanat voivat herättää mielessämme kysymyksiä: Miksi tosi kristityt eivät ole osa maailmasta? Mitä se merkitsee, ettei ole osa maailmasta? Jos maailma vihaa kristittyjä, niin miten he suhtautuvat maailmaan? Erityisen kiinnostava kysymys on, miten he suhtautuvat maailman hallituksiin. Raamatun vastaukset näihin kysymyksiin ovat tärkeitä, koska ne vaikuttavat meihin kaikkiin.
’Me olemme Jumalasta’
3. a) Mikä saa meidät erottumaan maailmasta? b) Mikä todistaa, että maailma on ”paholaisen vallassa”?
3 Läheinen suhteemme Jehovaan on yksi syy, jonka vuoksi emme ole osa maailmasta. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Johanneksen kirje 5:19.) Se mitä Johannes sanoi maailmasta, pitää selvästikin paikkansa. Nykyään riehuvat sodat, rikollisuus, julmuus, sorto, epärehellisyys ja moraalittomuus todistavat Saatanan, eivät Jumalan, vaikutuksesta (Johannes 12:31; 2. Korinttilaisille 4:4; Efesolaisille 6:12). Kun jostakusta tulee Jehovan todistaja, hän ei syyllisty tällaisiin vääriin asioihin eikä hyväksy niitä, ja tämä saa hänet erottumaan maailmasta (Roomalaisille 12:2; 13:12–14; 1. Korinttilaisille 6:9–11; 1. Johanneksen kirje 3:10–12).
4. Millä tavoin osoitamme, että kuulumme Jehovalle?
4 Johannes sanoi, että toisin kuin maailma kristityt ’ovat Jumalasta’. Kaikki, jotka vihkiytyvät Jehovalle, kuuluvat hänelle. Apostoli Paavali sanoi: ”Jos elämme, elämme Jehovalle, ja jos kuolemme, kuolemme Jehovalle. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Jehovalle.” (Roomalaisille 14:8; Psalmit 116:15.) Koska kuulumme Jehovalle, omistamme hänelle yksinomaisen antaumuksen (2. Mooseksen kirja 20:4–6). Siksi tosi kristitty ei omista elämäänsä millekään maalliselle asialle. Ja vaikka hän kunnioittaa kansallisia vertauskuvia, hän ei suorita niille palvontatekoja eikä palvo niitä hengessään. Hän ei missään tapauksessa palvo urheilusankareita eikä muita nykyajan idoleja. Tietysti hän kunnioittaa toisten oikeutta tehdä, mitä he haluavat, mutta hän palvoo vain Luojaa. (Matteus 4:10; Ilmestys 19:10.) Tämäkin saa hänet erottumaan maailmasta.
”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta”
5, 6. Miten alamaisuus Jumalan valtakunnalle saa meidät olemaan erossa maailmasta?
5 Kristityt ovat Kristuksen Jeesuksen seuraajia ja Jumalan valtakunnan alamaisia, ja tämänkään vuoksi he eivät ole osa maailmasta. Ollessaan syytettynä Pontius Pilatuksen edessä Jeesus sanoi: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, jottei minua luovutettaisi juutalaisille. Mutta näin ollen minun valtakuntani ei ole täältä.” (Johannes 18:36.) Valtakunnan välityksellä Jehovan nimi pyhitetään, hänen suvereeniutensa saatetaan kunniaan ja hänen tahtonsa toteutuu maan päällä niin kuin taivaassa (Matteus 6:9, 10). Koko sananpalveluksensa ajan Jeesus saarnasi Valtakunnan hyvää uutista, ja hän sanoi, että hänen seuraajansa julistaisivat sitä aina asiainjärjestelmän loppuun saakka (Matteus 4:23; 24:14). Vuonna 1914 täyttyivät Ilmestyksen 11:15:n profeetalliset sanat: ”Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta, ja hän tulee hallitsemaan kuninkaana aina ja ikuisesti.” Pian koittaa aika, jolloin tuo taivaallinen Valtakunta on ainoa ihmiskuntaa hallitseva valta (Daniel 2:44). Jossakin vaiheessa myös maalliset hallitsijat pakotetaan tunnustamaan sen valta (Psalmit 2:6–12).
6 Tämä kaikki mielessään tosi kristityt ovat nykyään alamaisia Jumalan valtakunnalle ja noudattavat Jeesuksen neuvoa ’etsiä jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan’ (Matteus 6:33). Tämä ei tee heistä uskottomia sille maalle, jossa he elävät, mutta se saa heidät olemaan hengellisesti erossa maailmasta. Kristittyjen päätehtävä on nykyään samoin kuin ensimmäisellä vuosisadallakin ’todistaa perusteellisesti Jumalan valtakunnasta’ (Apostolien teot 28:23). Yhdelläkään ihmishallituksella ei ole oikeutta estää tätä Jumalan antamaa työtä.
7. Miksi tosi kristityt ovat puolueettomia, ja miten he ovat osoittaneet tämän?
7 Koska Jehovan todistajat kuuluvat Jehovalle ja koska he ovat Jeesuksen seuraajia ja Jumalan valtakunnan alamaisia, he ovat pysyneet puolueettomina 1900- ja 2000-lukujen kansallisissa ja kansainvälisissä selkkauksissa. He eivät ole asettuneet kenenkään puolelle, nostaneet aseita ketään vastaan eivätkä levittäneet propagandaa minkään maallisen asian edistämiseksi. Musertavalta näyttävän vastustuksen edessä he ovat ilmaisseet huomattavaa uskoa noudattamalla periaatteita, jotka esitettiin Saksan natsihallitsijoille vuonna 1934: ”Me emme ole kiinnostuneita poliittisista asioista, vaan olemme kokonaan antautuneet Jumalan valtakunnalle, joka on hänen Kuninkaansa Kristuksen hallinnassa. Me emme tee vääryyttä emmekä aiheuta vahinkoa kenellekään. Asuisimme mielellämme rauhassa ja tekisimme mahdollisuuksiemme mukaan hyvää kaikille ihmisille.”
Lähettiläitä ja lähettejä Kristuksen puolesta
8, 9. Millä tavoin Jehovan todistajat ovat nykyään lähettiläitä ja lähettejä, ja miten tämä vaikuttaa heidän suhteeseensa kansoihin?
8 Paavali kuvaili itseään ja muita voideltuja kristittyjä: ”Me olemme – – lähettiläitä Kristuksen sijasta, ikään kuin Jumala pyytäisi hartaasti meidän välityksellämme.” (2. Korinttilaisille 5:20; Efesolaisille 6:20.) Vuodesta 1914 lähtien on ollut sopivaa sanoa hengellä voideltujen kristittyjen, Jumalan valtakunnan ”poikien”, olevan ikään kuin sen lähettiläitä (Matteus 13:38; Filippiläisille 3:20; Ilmestys 5:9, 10). Lisäksi Jehova on tuonut kansoista ”muiden lampaiden” ”suuren joukon”, kristittyjä, joilla on maallinen toivo, tukemaan voideltuja poikia näiden lähettilään työssä (Ilmestys 7:9; Johannes 10:16). Näitä ”muita lampaita” voidaan sanoa Jumalan valtakunnan ”läheteiksi”.
9 Lähettiläs ja hänen henkilökuntansa eivät sekaannu sen maan asioihin, jossa he toimivat. Samoin kristityt pysyvät puolueettomina maailman kansojen poliittisissa asioissa. He eivät asetu kannattamaan tai vastustamaan mitään kansallista, rodullista, yhteiskunnallista tai taloudellista ryhmää. (Apostolien teot 10:34, 35.) Sen sijaan he tekevät ”hyvää kaikille” (Galatalaisille 6:10). Koska Jehovan todistajat ovat puolueettomia, kenelläkään ei ole aiheellista syytä hylätä heidän sanomaansa sen nojalla, että he olisivat vastakkaisella puolella jossakin rotua, kansallisuutta tai heimoa koskevassa kiistassa.
Tunnetaan rakkaudesta
10. Miten tärkeää rakkaus on kristitylle?
10 Edellä mainittujen syiden lisäksi kristittyjen puolueettomuuteen maailman asioissa on syynä suhde, joka heillä on toisiin kristittyihin. Jeesus sanoi seuraajilleen: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35.) Veljellinen rakkaus on tärkeä osa kristillisyyttä (1. Johanneksen kirje 3:14). Kristityn suhde toisiin kristittyihin on hyvin läheinen, koska se liittyy hänen suhteeseensa Jehovaan ja Jeesukseen. Hänen rakkautensa ei rajoitu paikallisen seurakunnan jäseniin. Se käsittää ”koko veljesseuran maailmassa” (1. Pietarin kirje 5:9).
11. Miten Jehovan todistajien keskinäinen rakkaus on vaikuttanut heidän käytökseensä?
11 Jehovan todistajat osoittavat nykyään veljellistä rakkauttaan toteuttamalla Jesajan 2:4:n sanoja: ”Heidän on taottava miekkansa auranvantaiksi ja keihäänsä vesureiksi. Kansakunta ei nosta miekkaa kansakuntaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotaa.” Jehovan opettamat tosi kristityt ovat rauhassa Jumalan ja toistensa kanssa (Jesaja 54:13). Koska he rakastavat Jumalaa ja veljiään, he eivät voisi kuvitellakaan nostavansa asetta muissa maissa asuvia kristittyjä tovereitaan – tai keitään muitakaan – vastaan. Heidän rauhansa ja yksimielisyytensä on olennainen osa heidän palvontaansa, osoitus siitä, että heillä tosiaan on Jumalan henki. (Psalmit 133:1; Miika 2:12; Matteus 22:37–39; Kolossalaisille 3:14.) He ’etsivät rauhaa ja pyrkivät siihen’ tietäen, että ”Jehovan silmät tarkkaavat vanhurskaita” (Psalmit 34:14, 15).
Miten kristityt suhtautuvat maailmaan?
12. Mitä Jehovan asennetta maailmassa olevia ihmisiä kohtaan Jehovan todistajat jäljittelevät ja miten?
12 Jehova on lausunut epäsuotuisan tuomion tälle maailmalle, mutta hän ei ole vielä tuominnut kaikkia maailmassa olevia yksilöitä. Sen hän tekee Jeesuksen välityksellä omana määräaikanaan. (Psalmit 67:3, 4; Matteus 25:31–46; 2. Pietarin kirje 3:10.) Sillä välin hän osoittaa suurta rakkautta ihmiskuntaa kohtaan. Hän antoi jopa ainosyntyisen Poikansa, jotta jokaisella olisi mahdollisuus saada ikuinen elämä. (Johannes 3:16.) Me kristityt jäljittelemme Jumalan rakkautta kertomalla toisille Jumalan pelastusjärjestelyistä, vaikka yrityksemme usein torjutaankin.
13. Miten meidän pitäisi suhtautua maallisiin hallitsijoihin?
13 Miten meidän pitäisi suhtautua tämän maailman hallitsijoihin? Paavali vastasi tähän kysymykseen, kun hän kirjoitti: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille, sillä ei ole valtaa muutoin kuin Jumalalta; olemassa olevat vallat ovat suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina.” (Roomalaisille 13:1, 2.) Ihmisillä on ”suhteellisia” valta-asemia (tärkeämpiä tai vähäisempiä toisiinsa nähden, mutta aina Jehovaa alempia), koska Kaikkivaltias sallii sen. Kristitty alistuu maalliseen valtaan, sillä tämä on osa hänen tottelevaisuuttaan Jehovalle. Mutta entä jos Jumalan vaatimusten ja ihmishallituksen vaatimusten välille syntyy ristiriita?
Jumalan laki ja keisarin laki
14, 15. a) Miten Daniel pystyi välttymään ristiriidalta tottelevaisuutta koskevassa asiassa? b) Millaisen asenteen kolme heprealaista omaksuivat, kun tottelevaisuutta koskevaa ristiriitaa ei voitu välttää?
14 Daniel ja hänen kolme toveriaan ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten tasapainottaa alamaisuus ihmishallituksille ja alamaisuus Jumalan vallalle. Ollessaan Babylonin pakkosiirtolaisuudessa nuo neljä nuorta heprealaista tottelivat maan lakeja, ja heidät valittiin nopeasti saamaan erikoisvalmennusta. Koska Daniel tajusi, että tämä valmennus johtaisi todennäköisesti ristiriitaan Jehovan lain kanssa, hän puhui asiasta vastuussa olevalle viranomaiselle. Niinpä tehtiin erikoisjärjestelyjä, joissa otettiin huomioon neljän heprealaisen omatunto. (Daniel 1:8–17.) Jehovan todistajat noudattavat Danielin esimerkkiä, kun he selittävät tahdikkaasti kantansa viranomaisille, jotta tarpeettomilta ongelmilta vältyttäisiin.
15 Myöhemmin syntyi kuitenkin tilanne, jossa alamaisuutta koskevaa ristiriitaa ei voitu välttää. Babylonian kuningas pystytti Duran tasangolle suuren epäjumalankuvan ja käski korkeita viranomaisia, muun muassa hallintoalueiden hallintomiehiä, kokoontumaan sen vihkiäisiin. Tässä vaiheessa Danielin kolme ystävää oli nimitetty Babylonin hallintoalueen hallintomiehiksi, joten käsky koski heitä. Tilaisuuden eräässä vaiheessa kaikkien siihen kokoontuneiden oli määrä kumartaa kuvapatsaan edessä. Heprealaiset kuitenkin tiesivät, että tämä olisi vastoin Jumalan lakia (5. Mooseksen kirja 5:8–10). Siksi he kaikkien muiden kumartuessa alas jäivät seisomaan. Olemalla tottelemattomia kuninkaan määräykselle he antautuivat vaaraan joutua kuolemaan hirvittävällä tavalla, ja heidän henkensä pelastui vain ihmeen kautta. He päättivät kuitenkin mieluummin antautua kuoleman vaaraan kuin olla tottelematta Jehovaa. (Daniel 2:49–3:29.)
16, 17. Miten apostolit vastasivat, kun heidän käskettiin lakata saarnaamasta, ja miksi?
16 Ensimmäisellä vuosisadalla Jeesuksen Kristuksen apostolit kutsuttiin juutalaisjohtajien eteen Jerusalemiin, ja heidän käskettiin lakata saarnaamasta Jeesuksen nimessä. Miten he menettelivät? Jeesus oli valtuuttanut heidät tekemään opetuslapsia kaikissa kansoissa, ja Juudea sisältyi niihin. Hän oli myös käskenyt heitä olemaan hänen todistajiaan Jerusalemissa ja muualla maailmassa. (Matteus 28:19, 20; Apostolien teot 1:8.) Apostolit tiesivät, että Jeesuksen käskyt edustivat Jumalan tahtoa heidän suhteensa (Johannes 5:30; 8:28). Siksi he sanoivat: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apostolien teot 4:19, 20; 5:29.)
17 Tämä ei merkinnyt sitä, että apostolit olisivat olleet kapinallisia (Sananlaskut 24:21). Mutta kun ihmishallitsijat kielsivät heitä tekemästä Jumalan tahtoa, heidän oli pakko sanoa, että heidän täytyy totella Jumalaa, ei ihmistä. Jeesuksen mukaan meidän pitäisi maksaa takaisin ”keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan” (Markus 12:17). Jos olemme jonkun ihmisen määräyksestä tottelemattomia Jumalan käskylle, annamme ihmiselle sen, mikä kuuluu Jumalalle. Sen sijaan, että tekisimme niin, me maksamme takaisin keisarille kaiken sen, minkä olemme velkaa hänelle, mutta tunnustamme Jehovan ylimmän vallan. Hän on Kaikkeuden Suvereeni, Luoja, vallan perimmäinen Lähde (Ilmestys 4:11).
Seisomme lujina
18, 19. Minkä erinomaisen asenteen monet veljemme ovat omaksuneet, ja miten voimme noudattaa heidän esimerkkiään?
18 Nykyään useimmat maalliset hallitukset tunnustavat Jehovan todistajien puolueettoman asenteen, ja olemme siitä kiitollisia. Joissakin maissa todistajat ovat kuitenkin kohdanneet ankaraa vastustusta. Läpi 1900-luvun ja edelleenkin jotkut veljemme ja sisaremme ovat kamppailleet voimakkaasti, hengellisessä mielessä taistelleet ”uskon hyvän taistelun” (1. Timoteukselle 6:12).
19 Miten voimme pysyä heidän tavallaan lujina? Ensiksikin muistamme, että meidän täytyy varautua vastustukseen. Meidän ei pitäisi järkyttyä tai edes yllättyä, jos kohtaamme sitä. Paavali varoitti Timoteusta: ”Kaikkia, jotka haluavat elää jumalista antaumusta osoittaen Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tullaan myös vainoamaan.” (2. Timoteukselle 3:12; 1. Pietarin kirje 4:12.) On selvää, että koska maailma on Saatanan vaikutuksen alaisuudessa, me kohtaamme vastustusta (Ilmestys 12:17). Niin kauan kuin olemme uskollisia, jotkut ’oudoksuvat ja herjaavat meitä’ (1. Pietarin kirje 4:4).
20. Mitä vahvistavia totuuksia palautetaan mieleemme?
20 Toiseksi olemme varmoja siitä, että Jehova ja hänen enkelinsä tukevat meitä. Kuten muinoin elänyt Elisa sanoi, ”niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssaan”. (2. Kuninkaiden kirja 6:16; Psalmit 34:7.) Voi olla, että Jehovalla on hyvät syyt sallia vastustajien painostuksen jatkua jonkin aikaa. Hän antaa meille kuitenkin aina voimaa, jonka avulla voimme kestää (Jesaja 41:9, 10). Joiltakuilta on riistetty elämä, mutta se ei vie meiltä rohkeuttamme. Jeesus sanoi: ”Älkääkä alkako pelätä niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua, vaan pelätkää ennemmin häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin Gehennassa.” (Matteus 10:16–23, 28.) Me olemme vain ”tilapäisasukkaita” tässä asiainjärjestelmässä. Me käytämme aikamme täällä saadaksemme ”lujan otteen todelliseen elämään”, ikuiseen elämään Jumalan uudessa maailmassa. (1. Pietarin kirje 2:11; 1. Timoteukselle 6:19.) Yksikään ihminen ei voi riistää meiltä tätä palkintoa niin kauan kuin pysymme uskollisina Jumalalle.
21. Mitä meidän pitäisi aina muistaa?
21 Muistakaamme siis, kuinka kallisarvoinen suhde meillä on Jehova Jumalaan. Arvostakaamme aina sitä, että saamme olla Kristuksen seuraajia ja Valtakunnan alamaisia. Rakastakaamme koko sydämestämme veljiämme ja iloitkaamme aina siitä rakkaudesta, jota he osoittavat meitä kohtaan. Noudattakaamme ennen kaikkea psalmistan sanoja: ”Pane toivosi Jehovaan; ole rohkea, ja olkoon sydämesi luja. Niin, pane toivosi Jehovaan.” (Psalmit 27:14; Jesaja 54:17.) Silloin seisomme lukemattomien ennen meitä eläneiden kristittyjen tavoin lujina ja varmoina toivossamme – uskollisina ja puolueettomina kristittyinä, jotka eivät ole osa maailmasta.
Osaatko selittää?
• Miten suhteemme Jehovaan tekee meidät erilaisiksi kuin tämä maailma?
• Miten me Jumalan valtakunnan alamaisina säilytämme puolueettomuuden tässä maailmassa?
• Millä tavoilla rakkaus veljiimme pitää meidät puolueettomina, erossa maailmasta?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 15]
Miten alamaisuutemme Jumalan valtakunnalle vaikuttaa suhteeseemme maailmaan?
[Kuva s. 16]
Hutu ja tutsi työskentelevät iloisina yhdessä
[Kuva s. 17]
Juutalainen ja arabi – kristittyjä veljiä
[Kuva s. 17]
Serbi, bosnialainen ja kroaatti nauttivat kristittyinä toistensa seurasta
[Kuva s. 18]
Miten on oikein menetellä, kun hallitsijat käskevät meitä rikkomaan Jumalan lakia?