”Säilyttäkää käytöksenne hyvänä kansakuntien keskuudessa”
”Säilyttäkää käytöksenne hyvänä kansakuntien keskuudessa”
”Kunnioittakaa kaikenlaisia ihmisiä, rakastakaa koko veljesseuraa.” (1. PIETARIN KIRJE 2:17)
1, 2. a) Mitä erään sanomalehden kirjeenvaihtaja kertoi Jehovan todistajista? b) Miksi Jehovan todistajat pyrkivät pitämään yllä korkeita käytösnormeja?
VUOSIA sitten erään sanomalehden kirjeenvaihtaja Amarillossa Texasin osavaltiossa Yhdysvalloissa kävi paikkakunnan eri kirkoissa ja kertoi havainnoistaan. Yksi ryhmä kiinnitti erityisesti hänen huomiotaan. Hän sanoi: ”Kävin kolmena vuonna Jehovan todistajien vuotuisissa konventeissa Amarillo Civic Centerissä. Kulkiessani ihmisten joukossa en kertaakaan nähnyt, että kukaan olisi sytyttänyt savuketta, avannut oluttölkkiä tai kiroillut. He olivat puhtaimpia, parhaiten käyttäytyviä, säädyllisimmin pukeutuvia, hyväluontoisimpia ihmisiä, mitä olen koskaan tavannut.” Vastaavanlaisia ajatuksia Jehovan todistajista on esitetty usein. Miksi ulkopuoliset tämän tästä kiittävät heitä?
2 Tavallisesti Jumalan palvelijoita kiitetään hyvän käytöksensä vuoksi. Vaikka moraali yleisesti rappeutuu, Jehovan todistajat pitävät velvollisuutenaan noudattaa korkeita käytösnormeja: se kuuluu heidän palvontaansa. He tietävät, että heidän menettelynsä tuottaa joko kunniaa tai häpeää Jehovalle ja heidän kristityille veljilleen ja että heidän hyvä käytöksensä puhuu sen totuuden puolesta, jota he saarnaavat (Johannes 15:8; Titukselle 2:7, 8). Katsotaanpa siksi, miten voimme säilyttää käytöksemme hyvänä ja näin pitää edelleen yllä Jehovan ja hänen todistajiensa mainetta ja miten itse hyödymme tästä.
Kristillinen perhe
3. Miltä kristittyjä perheitä täytyy suojella?
3 Mitä on sanottava käytöksestämme kotona? Gerhard Besier ja Erwin K. Scheuch sanovat uskonnonvapautta käsittelevässä kirjassaan, että Jehovan todistajien mielestä ”tulee erityisesti suojella perhettä” (Die Neuen Inquisitoren: Religionsfreiheit und Glaubensneid). Tämä pitää paikkansa, ja nykyään onkin monia vaaroja, joilta perhettä täytyy suojella. Monet lapset ovat ”vanhemmilleen tottelemattomia” ja aikuiset ”vailla luonnollista kiintymystä” tai ”vailla itsehillintää” (2. Timoteukselle 3:2, 3). Puolisot kohtelevat toisiaan väkivaltaisesti, vanhemmat kohdistavat lapsiinsa fyysistä, seksuaalista ja henkistä väkivaltaa tai laiminlyövät heitä, ja lapset kapinoivat, sekaantuvat huumeiden käyttöön ja moraalittomuuteen tai karkaavat kotoa. Kaikki tämä johtuu ’maailman hengen’ tuhoisasta vaikutuksesta (Efesolaisille 2:1, 2). Meidän täytyy suojella perhettämme tuolta hengeltä. Miten? Noudattamalla niitä neuvoja ja ohjeita, joita Jehova antaa perheenjäsenille.
4. Mitä velvollisuuksia kristityillä perheenjäsenillä on toisiaan kohtaan?
4 Kristityt avioparit tajuavat, että heillä on velvollisuus huolehtia toistensa tunneperäisistä, hengellisistä ja fyysisistä tarpeista (1. Korinttilaisille 7:3–5; Efesolaisille 5:21–23; 1. Pietarin kirje 3:7). Kristityillä vanhemmilla on painavia vastuita lastensa suhteen (Sananlaskut 22:6; 2. Korinttilaisille 12:14; Efesolaisille 6:4). Ja varttuessaan kristittyjen kotien lapset oppivat, että heilläkin on velvollisuuksia (Sananlaskut 1:8, 9; 23:22; Efesolaisille 6:1; 1. Timoteukselle 5:3, 4, 8). Perhevelvollisuuksien täyttäminen vaatii vaivannäköä ja sitoutumista sekä rakkauden ja uhrautuvaisuuden henkeä. Mutta mitä paremmin kaikki perheenjäsenet täyttävät Jumalan heille antamat velvollisuudet, sitä suuremmaksi siunaukseksi he ovat toisilleen ja seurakunnalle. Mikä vielä tärkeämpää, he tuottavat kunniaa perheen Alkuunpanijalle, Jehova Jumalalle (1. Mooseksen kirja 1:27, 28; Efesolaisille 3:15).
Kristillinen veljesseura
5. Millaisia siunauksia toisten kristittyjen yhteydessä oleminen meille tuo?
5 Kristittyinä meillä on velvollisuuksia myös seurakunnassa olevia toisia uskovia kohtaan ja viime kädessä kaikkia niitä kohtaan, jotka muodostavat ”koko veljesseuran maailmassa” (1. Pietarin kirje 5:9). Suhteemme seurakuntaan on hengellisen terveytemme kannalta hyvin tärkeä. Ollessamme toisten kristittyjen yhteydessä saamme kannustusta heiltä ja ravitsevaa hengellistä ruokaa ”uskolliselta ja ymmärtäväiseltä orjalta” (Matteus 24:45–47). Jos meillä on ongelmia, voimme kääntyä veljiemme puoleen ja saada hyviä neuvoja, jotka perustuvat Raamatun periaatteisiin (Sananlaskut 17:17; Saarnaaja 4:9; Jaakobin kirje 5:13–18). Kun olemme pulassa, veljemme eivät hylkää meitä. Millainen siunaus onkaan, että saamme kuulua Jumalan järjestöön!
6. Miten Paavali osoitti, että meillä on velvollisuuksia toisia kristittyjä kohtaan?
6 Emme kuitenkaan ole seurakunnassa vain saamassa vaan myös antamassa. Jeesus sanoikin: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.) Apostoli Paavali korosti antamisen henkeä, kun hän kirjoitti: ”Pitäkäämme kiinni toivomme julkisesta julistamisesta horjumatta, sillä hän, joka lupasi, on uskollinen. Ja ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.” (Heprealaisille 10:23–25.)
7, 8. Miten osoitamme anteliasta henkeä sekä seurakuntaamme kuuluvia että muissa maissa asuvia kristittyjä kohtaan?
7 Seurakunnassa me ’julistamme toivoamme’, kun vastaamme kokousten aikana tai osallistumme muilla tavoin ohjelmaan. Tällainen totisesti rohkaisee veljiämme. Rohkaisemme heitä myös keskustelemalla heidän kanssaan ennen kokouksia ja niiden jälkeen. Silloin voimme vahvistaa heikkoja sekä lohduttaa masentuneita ja sairaita (1. Tessalonikalaisille 5:14). Vilpittömät kristityt ovat tällä tavoin anteliaita, ja siksi moniin ensi kertaa kokouksiimme tuleviin tekee syvän vaikutuksen se rakkaus, jonka he aistivat vallitsevan keskuudessamme (Psalmit 37:21; Johannes 15:12; 1. Korinttilaisille 14:25).
8 Rakkautemme ei kuitenkaan rajoitu vain omaan seurakuntaamme. Se käsittää koko maailmanlaajuisen veljesseuramme. Siitä johtuu, että esimerkiksi useimmissa valtakunnansaleissa on lahjalaatikko valtakunnansalirahastoa varten tai seurakunta on voinut päättää, minkä summan se haluaa lahjoittaa siihen joka kuukausi. Oma valtakunnansalimme voi olla hyvässä kunnossa, mutta tiedämme, että tuhansilla muissa maissa asuvilla kristityillä veljillämme ei ole sopivaa kokouspaikkaa. Kun lahjoitamme valtakunnansalirahastoon, osoitamme rakkautta noita ihmisiä kohtaan, vaikkemme ehkä tunnekaan heitä henkilökohtaisesti.
9. Minkä perussyyn vuoksi Jehovan todistajat rakastavat toisiaan?
9 Miksi Jehovan todistajat rakastavat toisiaan? Jeesukselta saamansa käskyn vuoksi. (Johannes 15:17.) Ja rakkaus, jota he tuntevat toisiaan kohtaan, todistaa, että Jumalan henki vaikuttaa heissä sekä yksilöinä että ryhmänä. Rakkaus kuuluu ”hengen hedelmään” (Galatalaisille 5:22, 23). Kun Jehovan todistajat tutkivat Raamattua, käyvät kristillisissä kokouksissa ja rukoilevat jatkuvasti Jumalaa, heille on luonnollista tuntea rakkautta, vaikka he elävät maailmassa, jossa ’useimpien rakkaus on kylmennyt’ (Matteus 24:12).
Suhtautuminen maailmaan
10. Mikä velvollisuus meillä on ympärillämme olevaa maailmaa kohtaan?
10 Paavalin maininta ”toivomme julkisesta julistamisesta” muistuttaa meitä eräästä muusta velvollisuudesta. Tämä julkinen julistaminen sisältää hyvän uutisen saarnaamisen niille, jotka eivät vielä ole kristittyjä veljiämme (Matteus 24:14; 28:19, 20; Roomalaisille 10:9, 10, 13–15). Sekin on antamista. Siihen osallistuminen vaatii aikaa, voimia, valmistautumista, valmennusta ja omien varojensa käyttöä. Paavali kuitenkin kirjoitti: ”Olen velkaa sekä kreikkalaisille että barbaareille, sekä viisaille että ymmärtämättömille, joten omasta puolestani olen altis julistamaan hyvää uutista teillekin siellä Roomassa.” (Roomalaisille 1:14, 15.) Meidänkin tulisi Paavalin tavoin maksaa tätä ”velkaa” kitsastelematta.
11. Mitkä kaksi Raamatun periaatetta hallitsevat suhtautumistamme maailmaan, mutta mitä kuitenkin tajuamme?
11 Onko meillä muita velvollisuuksia niitä kohtaan, jotka eivät ole meidän tavallamme uskovia? Aivan varmasti. Tietysti tajuamme, että ”koko maailma on paholaisen vallassa” (1. Johanneksen kirje 5:19). Tiedämme, että Jeesus sanoi opetuslapsistaan: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” Silti me elämme maailmassa, ansaitsemme siinä elatuksemme ja käytämme sen palveluja. (Johannes 17:11, 15, 16.) Siksi meillä on velvollisuuksia maailmassa. Mitä ne ovat? Apostoli Pietari vastasi tähän kysymykseen. Vähän ennen Jerusalemin tuhoa hän kirjoitti Vähän-Aasian kristityille, ja yksi tuon kirjeen katkelma auttaa meitä suhtautumaan tasapainoisesti maailmaan.
12. Millä tavoin kristityt ovat ”muukalaisia ja tilapäisasukkaita”, ja mitä heidän pitäisi sellaisina karttaa?
12 Pietari sanoi aluksi: ”Rakkaat, kehotan teitä niin kuin muukalaisia ja tilapäisasukkaita karttamaan lihallisia haluja, jotka juuri sotivat sielua vastaan.” (1. Pietarin kirje 2:11.) Tosi kristityt ovat hengellisessä mielessä ”muukalaisia ja tilapäisasukkaita”, koska keskeistä heidän elämässään on toivo saada ikuinen elämä – hengellä voidellut toivovat saavansa sen taivaassa ja ”muut lampaat” tulevassa maallisessa paratiisissa (Johannes 10:16; Filippiläisille 3:20, 21; Heprealaisille 11:13; Ilmestys 7:9, 14–17). Mutta mitä ovat lihalliset halut? Näihin sisältyvät esimerkiksi halu rikastua ja saada huomattava asema, moraalittomat sukupuoliset halut ja ”kateudeksi” ja ”ahneudeksi” sanotut halut. (Kolossalaisille 3:5; 1. Timoteukselle 6:4, 9; 1. Johanneksen kirje 2:15, 16.)
13. Miten lihalliset halut ”sotivat sielua vastaan”?
13 Sellaiset halut tosiaankin ”sotivat sielua vastaan”. Ne jäytävät suhdettamme Jumalaan ja näin ollen vaarantavat kristillisen toivomme (’sielumme’ eli elämämme). Jos esimerkiksi kehitämme kiinnostusta moraalittomiin asioihin, miten voimme tarjoutua ”eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi”? Jos lankeamme materialismin ansaan, miten ’etsimme ensin Jumalan valtakuntaa’? (Roomalaisille 12:1, 2; Matteus 6:33; 1. Timoteukselle 6:17–19.) On parempi noudattaa Mooseksen esimerkkiä, kääntää selkämme maailman houkutuksille ja asettaa Jehovan palvelus ensi sijalle elämässämme (Matteus 6:19, 20; Heprealaisille 11:24–26). Se on tärkeä avain pyrkiessämme suhtautumaan maailmaan tasapainoisesti.
”Säilyttäkää käytöksenne hyvänä”
14. Miksi pyrimme kristittyinä säilyttämään käytöksemme hyvänä?
14 Toisen hyvin tärkeän ohjeen saamme Pietarin seuraavista sanoista: ”Säilyttäkää käytöksenne hyvänä kansakuntien keskuudessa, jotta he siinä, missä he puhuvat teitä vastaan kuin olisitte pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne johdosta, joiden silminnäkijöitä he ovat, kirkastaisivat Jumalaa hänen tarkastuspäivänään.” (1. Pietarin kirje 2:12.) Kristittyinä me pyrimme olemaan esimerkillisiä. Koulussa opiskelemme ahkerasti. Työpaikalla olemme uutteria ja rehellisiä, silloinkin kun työnantajamme tuntuu vaativan enemmän kuin on järkevää. Jakautuneessa huonekunnassa uskova aviomies tai vaimo ponnistelee erityisesti noudattaakseen kristillisiä periaatteita. Se ei ole aina helppoa, mutta tiedämme, että mallikelpoinen käytöksemme miellyttää Jehovaa ja vaikuttaa usein suotuisasti niihin, jotka eivät ole todistajia. (1. Pietarin kirje 2:18–20; 3:1.)
15. Mistä tiedämme, että Jehovan todistajien korkeita käytösnormeja arvostetaan laajalti?
15 Se että useimmat Jehovan todistajat ovat onnistuneet pitämään yllä mallikelpoisia normeja, ilmenee siitä, mitä heistä on vuosien varrella kirjoitettu julkisuudessa. Seuraavassa joitakin esimerkkejä. Italiassa ilmestyvä Il Tempo kirjoitti: ”Ne joilla on Jehovan todistajia työtovereinaan, kuvailevat heidät rehellisiksi työntekijöiksi, joilla on niin luja usko, että se voi tuntua pakkomielteeltä; silti heidän moraalinen nuhteettomuutensa herättää kunnioitusta.” Buenos Airesissa Argentiinassa ilmestyvässä Herald-lehdessä sanottiin: ”Jehovan todistajat ovat osoittautuneet vuosien mittaan työteliäiksi, raittiiksi, säästäväisiksi ja Jumalaa pelkääviksi kansalaisiksi.” Venäläinen tutkija Sergei Ivanenko sanoi: ”Jehovan todistajat tunnetaan kautta maailman siitä, että he ovat moitteettoman lainkuuliaisia ihmisiä, ja erityisesti siitä, että he suhtautuvat hyvin tunnollisesti verojen maksamiseen.” Zimbabwessa sellaisten tilojen johtaja, joissa Jehovan todistajat pitivät konventtinsa, sanoi: ”Näen joidenkin todistajien poimivan ylös papereita ja puhdistavan WC-tiloja. Messualue on heidän lähdettyään puhtaampi kuin aiemmin. Teidän nuorenne ovat periaatteen ihmisiä. Olisipa koko maailma täynnä Jehovan todistajia.”
Kristillinen alamaisuus
16. Miten suhtaudumme maallisiin viranomaisiin ja miksi?
16 Pietari puhuu myös suhteestamme maallisiin viranomaisiin. Hän sanoo: ”Alistukaa Herran takia kaiken ihmisten luoman alaisuuteen: niin hyvin kuninkaan, joka on ylempi, kuin käskynhaltijoiden, jotka hän on lähettänyt määräämään rangaistuksen pahantekijöille, mutta kiittämään hyväntekijöitä. Sillä sellainen on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä vaientaisitte järjettömien ihmisten tietämättömän puheen.” (1. Pietarin kirje 2:13–15.) Me arvostamme sitä hyvää, mitä saamme järjestystä noudattavalta hallitukselta, ja Pietarin sanojen mukaisesti tottelemme sen lakeja ja maksamme veromme. Samalla kun tunnustamme, että Jumala on antanut hallituksille oikeuden rangaista lainrikkojia, olemme kuuliaisia vallanpitäjille ennen kaikkea ”Herran takia”. Se on Jumalan tahto. Emme myöskään halua tuottaa häpeää Jehovan nimelle siten, että meitä rangaistaisiin väärintekemisestä. (Roomalaisille 13:1, 4–7; Titukselle 3:1; 1. Pietarin kirje 3:17.)
17. Mihin voimme luottaa, kun ”järjettömät ihmiset” vastustavat meitä?
17 Valitettavasti jotkut vallassa olevat ”järjettömät ihmiset” vainoavat meitä tai vastustavat meitä muilla tavoin, esimerkiksi mustamaalaamalla meitä järjestelmällisesti. Heidän valheensa kuitenkin paljastetaan aina Jehovan määräaikana, ja heidän ’tietämätön puheensa’ vaiennetaan tehokkaasti. Kristillinen käytöksemme puhuu puolestaan. Siksi rehelliset viranomaiset usein kiittävät meitä hyvien tekojemme johdosta. (Roomalaisille 13:3; Titukselle 2:7, 8.)
Jumalan orjia
18. Millä tavoin voimme kristittyinä välttää käyttämästä vapauttamme väärin?
18 Sitten Pietari varoittaa: ”Olkaa kuin vapaat, mutta säilyttäkää vapautenne, ei pahuuden verhona, vaan kuin Jumalan orjat.” (1. Pietarin kirje 2:16; Galatalaisille 5:13.) Raamatun totuuden tunteminen vapauttaa meidät nykyään vääristä uskonnollisista opetuksista (Johannes 8:32). Meillä on myös tahdonvapaus, ja voimme tehdä valintoja. Emme kuitenkaan käytä vapauttamme väärin. Tehdessämme valintoja, jotka koskevat seuraa, ulkoasua ja viihdettä – jopa ruokaa ja juomaa – muistamme, että tosi kristityt ovat Jumalan orjia eivätkä miellytä itseään. Olemme päättäneet palvella Jehovaa emmekä antaudu omien lihallisten halujemme emmekä maailman muotien ja virtausten orjiksi. (Galatalaisille 5:24; 2. Timoteukselle 2:22; Titukselle 2:11, 12.)
19–21. a) Millä tavoin suhtaudumme maallisissa valta-asemissa oleviin ihmisiin? b) Miten jotkut ovat osoittaneet ’rakastavansa koko veljesseuraa’? c) Mikä on tärkein velvollisuutemme?
19 Pietari jatkaa: ”Kunnioittakaa kaikenlaisia ihmisiä, rakastakaa koko veljesseuraa, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.” (1. Pietarin kirje 2:17.) Koska Jehova Jumala sallii ihmisten olla erilaisissa valta-asemissa, me osoitamme noille ihmisille asianmukaista kunnioitusta. Me jopa rukoilemme heidän puolestaan, jotta meidän sallittaisiin jatkaa sananpalvelustamme rauhassa ja jumalista antaumusta osoittaen (1. Timoteukselle 2:1–4). Samalla kuitenkin ’rakastamme koko veljesseuraa’. Edistämme aina kristittyjen veljiemme parasta emmekä tuota heille vahinkoa.
20 Esimerkiksi kun etniset väkivaltaisuudet riehuivat eräässä Afrikan maassa, Jehovan todistajien kristillinen käytös herätti huomiota. Sveitsiläisessä sanomalehdessä (Reformierte Presse) kerrottiin: ”Vuonna 1995 African Rights [ihmisoikeusjärjestö] – – pystyi todistamaan, että kaikki kirkot Jehovan todistajia lukuun ottamatta osallistuivat [konfliktiin].” Kun uutiset traagisista tapahtumista kantautuivat ulkomaailmaan, eurooppalaiset Jehovan todistajat lähettivät nopeasti elintarvikkeita ja lääkkeitä tuossa kovia kokeneessa maassa asuville veljilleen ja muille (Galatalaisille 6:10). He noudattivat Sananlaskujen 3:27:n sanoja: ”Älä pidätä hyvää niiltä, joille se kuuluu, kun sen tekeminen sattuu olemaan kätesi vallassa.”
21 Sen lisäksi, että meidän tulee kunnioittaa maallista valtaa ja rakastaa veljiämme, on kuitenkin olemassa eräs vielä tärkeämpi velvollisuus. Mikä se on? Pietari sanoi: ”Pelätkää Jumalaa.” Olemme Jehovalle velkaa paljon enemmän kuin kenellekään ihmiselle. Missä mielessä? Entä miten voimme tasapainottaa velvollisuutemme Jumalaa kohtaan sen kanssa, mitä olemme velkaa maallisille vallanpitäjille? Näihin kysymyksiin vastataan seuraavassa kirjoituksessa.
Muistatko?
• Mitä velvollisuuksia kristityillä on kotona?
• Miten voimme osoittaa anteliaisuutta seurakunnassa?
• Mitä velvollisuuksia meillä on ympärillämme olevaa maailmaa kohtaan?
• Mitä hyötyä koituu siitä, että säilytämme korkeat käytösnormit?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 9]
Miten kristitty perhe voi olla suuren ilon lähde?
[Kuvat s. 10]
Miksi Jehovan todistajat rakastavat toisiaan?
[Kuvat s. 10]
Voimmeko osoittaa rakkautta veljiämme kohtaan silloinkin, kun emme tunne heitä henkilökohtaisesti?