Kristityt tarvitsevat toisiaan
Kristityt tarvitsevat toisiaan
”Olemme toinen toisellemme kuuluvia jäseniä.” (EFESOLAISILLE 4:25)
1. Mitä eräässä tietosanakirjassa todetaan ihmisruumiista?
IHMISRUUMIS on luomakunnan ihme. Eräässä tietosanakirjassa todetaan: ”Ihmisruumista sanotaan joskus suurenmoisimmaksi koneeksi, mitä koskaan on rakennettu. Ihmisruumis ei tietenkään ole kone, mutta sitä voidaan verrata siihen monessa suhteessa. Koneen tavoin ruumis koostuu monista osista. Koneen jokaisen osan tavoin ruumiin jokainen osa hoitaa erikoistehtäviä. Kaikki osat toimivat kuitenkin yhdessä ja saavat näin ruumiin tai koneen toimimaan kitkattomasti.” (The World Book Encyclopedia.)
2. Miten ihmisruumis ja kristillinen seurakunta ovat samanlaisia?
2 Ihmisruumiissa on tosiaankin monia osia tai jäseniä, ja jokainen niistä täyttää jonkin tarpeen. Yksikään ruumiin verisuoni, lihas tai jäsen ei ole vailla tarkoitusta. Sama pitää paikkansa kristillisestä seurakunnasta. Kaikki sen jäsenet voivat jotenkin edistää sen hengellistä terveyttä ja kauneutta. (1. Korinttilaisille 12:14–26.) Vaikka kenenkään seurakunnassa ei tulisi ajatella olevansa toisia parempi, itseään ei tulisi pitää myöskään merkityksettömänä (Roomalaisille 12:3).
3. Miten Efesolaiskirjeen 4:25 osoittaa, että kristityt tarvitsevat toisiaan?
3 Samoin kuin ruumiinjäsenet ovat riippuvaisia toisistaan, kristitytkin tarvitsevat toisiaan. Apostoli Paavali kehotti hengellä voideltuja uskonveljiään: ”Nyt kun olette panneet pois valheen, puhukaa totta, kukin teistä lähimmäisensä kanssa, sillä olemme toinen toisellemme kuuluvia jäseniä.” (Efesolaisille 4:25.) Koska hengellisen Israelin, ”Kristuksen ruumiin”, jäsenet ’kuuluvat toisilleen’, he viestivät rehellisesti toistensa kanssa ja ovat täysin yhteistoiminnassa. Kukin heistä tosiaankin kuuluu kaikille muille. (Efesolaisille 4:11–13.) Heidän kanssaan palvelevat iloiten ne totuutta rakastavat, yhteistoiminnalliset kristityt, joilla on maallinen toivo.
4. Millä tavoilla uusia voidaan auttaa?
4 Joka vuosi kastetaan tuhansia ihmisiä, jotka toivovat saavansa elää paratiisissa maan päällä. Toiset seurakunnan jäsenet ovat iloisia voidessaan auttaa heitä ’pyrkimään kypsyyteen’ (Heprealaisille 6:1–3). Tähän saattaa sisältyä raamatullisiin kysymyksiin vastaaminen tai käytännön avun antaminen sananpalveluksessa. Voimme auttaa uusia hyvällä esimerkillämme, kun käymme säännöllisesti kristillisissä kokouksissa. Ahdingon aikoina voimme myös tarjota rohkaisua tai kenties lohdutusta (1. Tessalonikalaisille 5:14, 15). Meidän tulisi etsiä tapoja auttaa toisia ’vaeltamaan yhä totuudessa’ (3. Johanneksen kirje 4). Olemmepa nuoria tai vanhoja, olemmepa astuneet totuuden tielle hiljattain tai vaeltaneet sillä jo vuosia, voimme edistää uskonveljiemme hengellistä hyvinvointia – ja he tosiaan tarvitsevat meitä.
He tarjosivat kaivattua apua
5. Miten Aquila ja Priscilla auttoivat Paavalia?
5 Kristityt avioparit kuuluvat niihin, jotka saavat tyydytystä uskonveljiensä auttamisesta. Esimerkiksi Aquila ja hänen vaimonsa Priscilla (Prisca) auttoivat Paavalia. He ottivat hänet kotiinsa, tekivät hänen kanssaan telttoja ja auttoivat häntä rakentamaan uutta Korintin seurakuntaa. (Apostolien teot 18:1–4.) Jollakin tuntemattomalla tavalla he jopa vaaransivat henkensä Paavalin puolesta. He asuivat parhaillaan Roomassa, kun Paavali kirjoitti sikäläisille kristityille: ”Sanokaa terveisiä Priscalle ja Aquilalle, työtovereilleni Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat vaarantaneet oman kaulansa minun sieluni puolesta ja joita en kiitä vain minä, vaan myös kaikki kansakuntien seurakunnat.” (Roomalaisille 16:3, 4.) Aquilan ja Priscillan lailla jotkut nykyajan kristityt vahvistavat seurakuntia ja auttavat uskonveljiään eri tavoin. Joskus he jopa vaarantavat oman henkensä suojellakseen toisia Jumalan palvelijoita julmalta kohtelulta tai kuolemalta vainoojien käsissä.
6. Miten Apollosta autettiin?
6 Aquila ja Priscilla auttoivat myös kaunopuheista kristittyä Apollosta, joka opetti efesolaisille Jeesusta Kristusta koskevia asioita. Siihen aikaan Apolloksella oli tietoa vain siitä kasteesta, jonka Johannes suoritti vertauskuvaksi lakiliittoa vastaan tehtyjen syntien katumisesta. Koska Aquila ja Priscilla tajusivat, että Apollos tarvitsi apua, he ”selittivät hänelle Jumalan tien tarkemmin”. Hyvin todennäköisesti he kertoivat, että kristilliseen kasteeseen sisältyy veteen upottaminen ja pyhän hengen saaminen. Apollos oli hyvä oppilas. Myöhemmin Akhaiassa ”hän auttoi suuresti niitä, joista oli Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä tullut uskovia, sillä hän todisti juurta jaksain voimaperäisesti ja julkisesti juutalaisten olevan väärässä, samalla kun hän osoitti Raamatun kirjoitusten avulla, että Jeesus oli Kristus”. (Apostolien teot 18:24–28.) Palvojatoverit voivat usein selityksillään auttaa meitä ymmärtämään paremmin Jumalan sanaa. Tässäkin suhteessa me tarvitsemme toisiamme.
Aineellisen avun antaminen
7. Mitä filippiläiset tekivät, kun heidän kristityt veljensä tarvitsivat aineellista apua?
7 Filippin kristillisen seurakunnan jäsenet rakastivat Paavalia syvästi ja tukivat häntä aineellisesti hänen ollessaan Tessalonikassa (Filippiläisille 4:15, 16). Kun Jerusalemin veljet tarvitsivat aineellista apua, filippiläiset ilmaisivat olevansa valmiita lahjoittamaan jopa yli varojensa. Paavali arvosti Filippissä asuvien veljiensä ja sisartensa hyvää henkeä niin suuresti, että hän mainitsi heidät esimerkkeinä muille uskoville. (2. Korinttilaisille 8:1–6.)
8. Millaista henkeä Epafroditos ilmaisi?
8 Kun Paavali oli vankilakahleissa, filippiläiset sekä lähettivät hänelle aineellisia lahjoja että toimittivat matkaan henkilökohtaisen lähettinsä Epafroditoksen. Paavali sanoi: ”[Epafroditos] joutui Herran työn vuoksi varsin lähelle kuolemaa saattaessaan sielunsa vaaran alaiseksi korvatakseen täysin sen, että te ette olleet täällä suorittamassa minulle yksityistä palvelusta.” (Filippiläisille 2:25–30; 4:18.) Raamatussa ei kerrota, oliko Epafroditos vanhin tai avustava palvelija. Hän oli kuitenkin uhrautuva ja avulias kristitty, ja Paavali todella tarvitsi häntä. Onko sinun seurakunnassasi joku Epafroditoksen kaltainen?
He olivat ”vahvistava apu”
9. Mistä Aristarkos on meille esimerkki?
9 Aquilan, Priscillan ja Epafroditoksen kaltaisia rakkaudellisia veljiä ja sisaria arvostetaan suuresti missä tahansa seurakunnassa. Jotkut palvojatoverimme saattavat muistuttaa kovasti Aristarkos-nimistä ensimmäisen vuosisadan kristittyä. Hän ja eräät muut olivat ”vahvistava apu” Paavalille, kenties siten, että he toivat huojennusta tai antoivat tukea tarpeellisissa käytännön asioissa. (Kolossalaisille 4:10, 11.) Auttamalla häntä Aristarkos osoitti olevansa todellinen ystävä hädässä. Hän oli sellainen ihminen kuin mainitaan Sananlaskujen 17:17:ssä: ”Tosi toveri rakastaa kaiken aikaa ja on veli, joka on syntynyt ahdingon varalle.” Eikö meidän kaikkien tulisi pyrkiä olemaan ”vahvistavana apuna” toisille kristityille? Meidän pitäisi ojentaa auttava kätemme varsinkin niille, jotka kohtaavat vastoinkäymisiä.
10. Mistä Pietari antoi esimerkin kristityille vanhimmille?
10 Erityisesti kristittyjen vanhinten täytyy olla vahvistavana apuna hengellisille veljilleen ja sisarilleen. Kristus sanoi apostoli Pietarille: ”Vahvista veljiäsi.” (Luukas 22:32.) Pietari pystyi tekemään näin, koska hän ilmaisi kallion kaltaista lujuutta, varsinkin Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Vanhimmat, yrittäkää tekin alttiisti ja hellästi vahvistaa veljiänne, sillä he tarvitsevat teitä. (Apostolien teot 20:28–30; 1. Pietarin kirje 5:2, 3.)
11. Miten Timoteuksen ilmaiseman hengen tarkasteleminen voi hyödyttää meitä?
11 Paavalin matkakumppani Timoteus oli vanhin ja syvästi kiinnostunut toisista kristityistä. Joistakin terveysongelmistaan huolimatta Timoteus ilmaisi kokosydämistä uskoa ja ’palveli kuin orja Paavalin kanssa hyvän uutisen edistämiseksi’. Paavali saattoi siksi sanoa filippiläisille: ”Minulla ei ole ketään muuta suhtautumistavalta hänen kaltaistaan, joka todella huolehtisi teitä koskevista asioista.” (Filippiläisille 2:20, 22; 1. Timoteukselle 5:23; 2. Timoteukselle 1:5.) Ilmaisemalla samanlaista henkeä kuin Timoteus voimme olla siunaukseksi niille, joiden kanssa palvomme Jehovaa. Meidän on tosin kamppailtava omia inhimillisiä heikkouksiamme vastaan ja kestettävä erilaisia koettelemuksia, mutta mekin voimme ja meidän pitäisi osoittaa lujaa uskoa samoin kuin rakkaudellista kiinnostusta hengellisiä veljiämme ja sisariamme kohtaan. Meidän tulee aina muistaa, että he tarvitsevat meitä.
Naisia jotka huolehtivat toisista
12. Mitä voimme oppia Dorkaksen esimerkistä?
12 Eräs jumalinen nainen, joka huolehti toisista, oli Dorkas. Kun hän kuoli, opetuslapset kutsuivat Pietarin ja veivät hänet erääseen ylähuoneeseen. Siellä ”kaikki lesket saapuivat hänen luokseen itkien ja näyttivät monia aluspukineita ja päällysvaippoja, joita Dorkas oli tehnyt ollessaan heidän kanssaan”. Dorkas palautettiin henkiin, ja epäilemättä hän edelleen ”uhkui hyviä tekoja ja armonlahjoja”. Nykyajan kristillisessä seurakunnassa on Dorkaksen kaltaisia naisia, jotka saattavat valmistaa vaatteita tai osoittaa muilla tavoin rakkautta avun tarpeessa olevia kohtaan. Tietysti heidän hyvät työnsä liittyvät ennen kaikkea Valtakunnan etujen edistämiseen ja opetuslasten tekemiseen. (Apostolien teot 9:36–42; Matteus 6:33; 28:19, 20.)
13. Miten Lyydia osoitti olevansa kiinnostunut toisten kristittyjen hyvinvoinnista?
13 Jumalaa pelkäävä nainen nimeltä Lyydia huolehti toisista. Hän oli kotoisin Tyatirasta mutta asui Filippissä, kun Paavali saarnasi siellä noin vuonna 50. Lyydia oli luultavasti juutalainen käännynnäinen, mutta Filippissä oli ehkä vain vähän juutalaisia, eikä siellä ollut synagogaa. Hän ja jotkut muut harrasmieliset naiset olivat kokoontuneet palvontaa varten joelle, kun apostoli julisti heille hyvää uutista. Tapauksesta kerrotaan: ”Jehova avasi täysin hänen [Lyydian] sydämensä kiinnittämään huomiota siihen, mitä Paavali puhui. Kun sitten hänet ja hänen huonekuntansa oli kastettu, hän sanoi hartaasti pyytäen: ’Jos olette katsoneet minun olevan uskollinen Jehovalle, niin astukaa talooni ja jääkää.’ Ja hän suorastaan pakotti meidät tulemaan.” (Apostolien teot 16:12–15.) Koska Lyydia halusi tehdä hyvää toisille, hän taivutti Paavalin kumppaneineen viipymään luonaan. Miten kiitollisia olemmekaan, kun huomaavaiset ja rakkaudelliset kristityt osoittavat meille nykyään samanlaista vieraanvaraisuutta! (Roomalaisille 12:13; 1. Pietarin kirje 4:9.)
Me tarvitsemme myös teitä nuoria
14. Miten Jeesus Kristus kohteli nuoria?
14 Kristillisen seurakunnan pani alulle huomaavainen ja lämminsydäminen Jumalan Poika, Jeesus Kristus. Ihmiset tunsivat olonsa mukavaksi hänen seurassaan, koska hän oli rakkaudellinen ja myötätuntoinen. Kerran kun jotkut alkoivat tuoda pieniä lapsiaan Jeesuksen luo, hänen opetuslapsensa yrittivät hätistellä heitä pois. Jeesus kuitenkin sanoi: ”Antakaa lapsukaisten tulla minun luokseni; älkää yrittäkö estää heitä, sillä Jumalan valtakunta kuuluu senkaltaisille. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsukainen, se ei missään tapauksessa mene sinne.” (Markus 10:13–15.) Saadaksemme Valtakunnan siunaukset meidän täytyy olla yhtä nöyriä ja opinhaluisia kuin lapset. Jeesus ilmaisi rakkauttaan pienokaisiin ottamalla heidät syliinsä ja siunaamalla heitä (Markus 10:16). Mitä on sanottava teistä nykyajan nuorista? Voitte luottaa siihen, että teitä rakastetaan ja tarvitaan seurakunnassa.
15. Mitä Luukkaan 2:40–52 kertoo Jeesuksen elämästä, ja millaisen esimerkin hän antoi nuorille?
15 Jeesus osoitti jo nuorena rakkautta Jumalaa ja Raamattua kohtaan. 12-vuotiaana hän matkusti vanhempiensa Joosefin ja Marian kanssa heidän kotikaupungistaan Nasaretista Jerusalemiin viettämään pesahia. Paluumatkalla Jeesuksen vanhemmat huomasivat, että Jeesus ei ollut heidän matkaseurueessaan. Lopulta he löysivät hänet temppelistä, jonka yhdessä salissa hän istui kuuntelemassa juutalaisia opettajia ja tekemässä heille kysymyksiä. Jeesus oli hämmästynyt siitä, että Joosef ja Maria eivät tienneet, mistä etsiä häntä, ja kysyi: ”Ettekö tienneet, että minun täytyy olla Isäni huoneessa?” Hän palasi kotiin vanhempiensa kanssa, pysyi heille alamaisena ja edistyi jatkuvasti viisaudessa ja ruumiillisessa kasvussa. (Luukas 2:40–52.) Miten erinomaisen esimerkin Jeesus antoikaan nuorillemme! Heidän pitäisi varmasti totella vanhempiaan ja olla kiinnostuneita hengellisten asioiden opiskelemisesta (5. Mooseksen kirja 5:16; Efesolaisille 6:1–3).
16. a) Mitä jotkut pojat huusivat, kun Jeesus todisti temppelissä? b) Mikä etu nuorilla kristityillä on nykyään?
16 Te nuoret saatatte todistaa Jehovasta koulussa ja talosta taloon vanhempienne kanssa (Jesaja 43:10–12; Apostolien teot 20:20, 21). Kun Jeesus todisti ja paransi ihmisiä temppelissä vähän ennen kuolemaansa, jotkut pojat huusivat: ”Oi pelasta Daavidin Poika!” Tästä suuttuneet ylipapit ja kirjanoppineet protestoivat: ”Kuuletko, mitä nämä sanovat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä: ’Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut ylistystä’?” (Matteus 21:15–17.) Teillä seurakunnan nuorilla on noiden lasten tavoin suurenmoinen etu ylistää Jumalaa ja hänen Poikaansa. Teidän apuanne Valtakunnan julistajina kaivataan ja tarvitaan.
Kun kohdataan vastoinkäymisiä
17, 18. a) Miksi Paavali järjesti keräyksen Juudeassa asuvien kristittyjen hyväksi? b) Miten Juudean uskoville annetut vapaaehtoiset lahjoitukset vaikuttivat juutalaisiin ja ei-juutalaisiin kristittyihin?
17 Ovatpa olosuhteemme millaiset hyvänsä, rakkaus saa meidät auttamaan tarpeessa olevia kristittyjä veljiämme (Johannes 13:34, 35; Jaakobin kirje 2:14–17). Juuri se, että Paavali tunsi rakkautta Juudeassa asuvia veljiään ja sisariaan kohtaan, sai hänet järjestämään Akhaiassa, Galatiassa, Makedoniassa ja Aasian piirikunnassa olevien seurakuntien keskuudessa keräyksen heidän hyväkseen. Vaino, maan sisäiset levottomuudet ja nälänhätä, joita Jerusalemin opetuslapset olivat saattaneet kohdata, johtivat ehkä Paavalin mainitsemiin ”kärsimyksiin”, ”ahdistuksiin” ja heidän ’omaisuutensa ryöstämiseen’. (Heprealaisille 10:32–34; Apostolien teot 11:27–12:1.) Siksi perustettiin hänen johdollaan rahasto Juudeassa asuvien köyhien kristittyjen hyväksi (1. Korinttilaisille 16:1–3; 2. Korinttilaisille 8:1–4, 13–15; 9:1, 2, 7).
18 Juudean pyhien hyväksi annetut vapaaehtoiset lahjoitukset todistivat, että juutalaisten ja ei-juutalaisten Jehovan palvojien välillä vallitsi veljeyden side. Lahjoittamalla varojaan ei-juutalaiset kristityt saattoivat myös osoittaa Juudeassa asuville palvojatovereilleen kiitollisuutta näiltä saamistaan hengellisistä rikkauksista. Kristityt antoivat siis sekä aineellisia että hengellisiä lahjoja (Roomalaisille 15:26, 27). Samoin nykyään annetaan tarpeessa oleville uskonveljille lahjoituksia vapaaehtoisesti, rakkaudesta (Markus 12:28–31). Me tarvitsemme toisiamme tässäkin suhteessa, jotta tapahtuisi tasaus ’ja sillä, jolla on vähän, ei olisi liian vähän’ (2. Korinttilaisille 8:15).
19, 20. Valaise sitä, miten Jehovan kansa auttaa katastrofitilanteissa.
19 Koska tiedämme kristittyjen tarvitsevan toisiaan, autamme veljiämme ja sisariamme ripeästi. Ajattele vaikka sitä, mitä tapahtui alkuvuodesta 2001, kun El Salvadorissa sattui tuhoisia maanjäristyksiä ja maanvyörymiä. Eräässä selonteossa kerrottiin: ”Kaikissa El Salvadorin osissa veljet ryhtyivät avustustoimiin. Guatemalasta, Yhdysvalloista ja Kanadasta tuli veljien ryhmiä auttamaan meitä. – – Yli 500 taloa ja 3 kaunista valtakunnansalia pystytettiin nopeasti. Näiden uhrautuvien veljien ahkeruus ja yhteistoiminnallisuus ovat koituneet suureksi todistukseksi.”
20 Etelä-Afrikasta kerrotaan: ”Hirvittävistä tulvista, jotka tekivät tuhojaan laajalti Mosambikissa, ovat kärsineet myös monet kristityt veljemme. Mosambikin haaratoimisto huolehti heidän useimmista tarpeistaan. Se kuitenkin pyysi meitä lähettämään puutteessa oleville veljille hyviä käytettyjä vaatteita. Mosambikin veljille kerätyistä vaatteista täyttyi 12-metrinen kontti.” Tällaisissakin asioissa tarvitsemme toisiamme.
21. Mitä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa?
21 Kuten aiemmin panimme merkille, kaikki ruumiinosat ovat tärkeitä. Sama pitää varmasti paikkansa kristillisestä seurakunnasta. Kaikki sen jäsenet tarvitsevat toisiaan. Heidän tulee myös jatkaa palvelusta yksimielisesti. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan joitakin seikkoja, jotka tekevät tämän mahdolliseksi.
Miten vastaisit?
• Miten ihmisruumis ja kristillinen seurakunta muistuttavat toisiaan?
• Miten varhaiskristityt toimivat, kun heidän uskonveljensä tarvitsivat apua?
• Mitkä Raamatun esimerkit osoittavat, että kristityt tarvitsevat ja auttavat toisiaan?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 10]
Aquila ja Priscilla huolehtivat toisista
[Kuvat s. 12]
Jehovan palvelijat auttavat vastoinkäymisissä toisiaan ja muita