Lukijoiden kysymyksiä

Ovatko Jumalalle annetut juhlalliset lupaukset aina sitovia?

Raamatussa juhlallisella lupauksella tarkoitetaan Jumalalle annettavaa lupausta tehdä jotakin, uhrata uhri, astua johonkin palvelukseen tai asemaan tai karttaa jotakin sellaista, mikä ei sinänsä ole lainvastaista. Raamattu sisältää kertomuksia juhlallisista lupauksista, jotka olivat siinä mielessä ehdollisia, että niissä luvattiin toimia tietyllä tavalla, jos Jumala tekisi ensin jotakin. Esimerkiksi profeetta Samuelin äiti Hanna ”teki – – juhlallisen lupauksen ja sanoi: ’Oi armeijoiden Jehova, jos todella katsot orjattaresi ahdistusta ja muistat minua etkä unohda orjatartasi ja annat orjattarellesi miespuolisen jälkeläisen, niin minä annan hänet Jehovalle kaikiksi elinpäivikseen eikä partaveitsi kosketa hänen päätään.’” (1. Samuelin kirja 1:11.) Lisäksi juhlalliset lupaukset ovat Raamatun mukaan vapaaehtoisia. Kuinka sitovia tällaiset juhlalliset lupaukset ovat?

Muinaisen Israelin kuningas Salomo sanoo: ”Aina kun teet juhlallisen lupauksen Jumalalle, älä epäröi täyttää sitä.” Hän lisää: ”Täytä, mitä juhlallisesti lupaat. Parempi on, ettet juhlallisesti lupaa, kuin että juhlallisesti lupaat etkä täytä.” (Saarnaaja 5:4, 5.) Mooseksen välityksellä Israelille annetussa Laissa sanotaan: ”Mikäli teet juhlallisen lupauksen Jehovalle, Jumalallesi, et saa olla hidas sen täyttämisessä, muutoin Jehova, sinun Jumalasi, vaatimalla vaatii sen sinulta ja se koituu sinulle synniksi.” (5. Mooseksen kirja 23:21.) Juhlallisen lupauksen antaminen Jumalalle on selvästikin vakava asia. Se tulisi antaa hyvästä syystä, eikä antajan tulisi lainkaan epäillä kykyään täyttää, mitä lupaa. Muuten on parempi, ettei hän anna juhlallista lupausta. Jos lupaus on kuitenkin jo annettu, onko se aina sitova?

Entä jos juhlallinen lupaus vaatisi jotakuta tekemään sellaista, minkä havaittaisiin myöhemmin olevan ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa, esimerkiksi jos se yhdistäisi tosi palvonnan jotenkin moraalittomuuteen? (5. Mooseksen kirja 23:18.) Sellainen juhlallinen lupaus ei luonnollisestikaan ole sitova. Lisäksi Mooseksen lain alaisuudessa isä tai aviomies saattoi purkaa naisen juhlallisen lupauksen (4. Mooseksen kirja 30:3–15).

Ajatellaanpa sitten sellaisen henkilön tilannetta, joka on juhlallisesti luvannut Jumalalle pysyä naimattomana mutta onkin nyt vaikean pulman edessä. Hänestä tuntuu, että juhlallisen lupauksen täyttäminen on vähällä ajaa hänet rikkomaan Jumalan moraalinormeja. Tulisiko hänen edelleen ponnistella täyttääkseen juhlallisen lupauksensa? Eikö hänen olisi parempi suojella itseään moraalittomuuteen syyllistymiseltä jättämällä lupauksensa täyttämättä ja anoa Jumalan armoa ja anteeksiantoa? Vain tuo ihminen itse voi ratkaista asian. Kukaan toinen ei voi tehdä päätöstä hänen puolestaan.

Entä jos joku antaa juhlallisen lupauksen, jonka hän tajuaa myöhemmin antaneensa hätäisesti? Tulisiko hänen edelleenkin pyrkiä täyttämään se? Jeftan ei ollut helppoa täyttää Jumalalle antamaansa juhlallista lupausta, mutta hän täytti sen tunnollisesti (Tuomarit 11:30–40). Jos ihminen jättäisi juhlallisen lupauksensa täyttämättä, Jumala saattaisi  ”närkästyä” ja tuhota sen, mitä tuo henkilö on saanut aikaan (Saarnaaja 5:6). Huoleton suhtautuminen juhlallisen lupauksen täyttämiseen voisi johtaa Jumalan suosion menettämiseen.

Jeesus Kristus sanoi: ”Merkitköön vain teidän sananne kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’, sillä se, mikä ylittää nämä, on paholaisesta.” (Matteus 5:37.) Kristityn tulee olla kiinnostunut paitsi Jumalalle antamiensa juhlallisten lupausten täyttämisestä myös siitä, että hän osoittautuisi luotettavaksi kaikessa puheessaan – niin Jumalan kuin ihmistenkin edessä. Entä jos hän huomaa olevansa tukalassa tilanteessa tehtyään toisen ihmisen kanssa sopimuksen, joka aluksi näytti hyvältä mutta joka lähemmän tarkastelun jälkeen vaikuttaakin typerältä? Hänen ei tulisi suhtautua tällaisiin asioihin kevyesti, mutta vilpittömän keskustelun perusteella tuo toinen saattaa päättää vapauttaa hänet sitoumuksesta. (Psalmit 15:4; Sananlaskut 6:2, 3.)

Minkä tulisi olla pääasiallinen kiinnostuksen kohteemme juhlallisten lupausten niin kuin kaiken muunkin suhteen? Meidän tulisi aina pyrkiä säilyttämään hyvä suhde Jehova Jumalaan.

[Kuvat s. 30, 31]

Hanna ei empinyt täyttää juhlallista lupaustaan

[Kuvat s. 30, 31]

Jefta täytti juhlallisen lupauksensa, vaikka se oli vaikeaa