”Tulkaa minun luokseni – – niin minä virvoitan teidät”

”Paimentakaa – – Jumalan laumaa”

”Te olette aina valmiita kuuntelemaan ja lainaamaan Raamatusta sanoja, jotka rohkaisevat meitä.” (Pamela)

”Kiitos kaikesta, mitä teette hyväksemme. Se on todella arvokasta.” (Robert)

PAMELA ja Robert kirjoittivat nämä kiitoksen sanat kumpikin oman seurakuntansa kristityille vanhimmille. Muutkin Jumalan palvelijat ympäri maailman ovat kiitollisia siitä jatkuvasta tuesta ja huolenpidosta, jota he saavat osakseen niiltä, jotka ”[paimentavat] Jumalan laumaa” (1. Pietarin kirje 5:2). He ovat kiitollisia niistä monista asioista, joita vanhimmat tekevät heidän hyväkseen, samoin kuin siitä tavasta, jolla nämä heitä palvelevat.

”Runsaasti tehtävää”

Kristityille vanhimmille on uskottu lukuisia vastuita (Luukas 12:48). He valmistavat puheita seurakunnan kokouksiin ja osallistuvat Jumalan valtakunnan hyvän uutisen julkiseen saarnaamiseen. Heidän vastuisiinsa kuuluu myös paimennuskäyntien tekeminen toisten uskovien luokse. Vanhimmat omistavat aikaa myös niille, jotka tarvitsevat erikoishuomiota – iäkkäille ja muille – lyömättä laimin oman perheensä hengellisiä ja aineellisia tarpeita. (Job 29:12–15; 1. Timoteukselle 3:4, 5; 5:8.) Jotkut vanhimmat ovat mukana valtakunnansalien rakentamisessa. Toiset palvelevat sairaalayhteyskomiteoissa tai kuuluvat potilasvierailuryhmiin. Lisäksi monet heistä osallistuvat konventeissa vapaaehtoiseen palvelukseen. Vanhimmilla on tosiaan ”runsaasti tehtävää Herran työssä” (1. Korinttilaisille 15:58). Ei ihme, että ne, jotka on uskottu tällaisten ahkerien vanhinten huolenpitoon, arvostavat heitä syvästi! (1. Tessalonikalaisille 5:12, 13.)

Vanhimmat, jotka vierailevat säännöllisesti toisten kristittyjen luona heidän kotonaan tai muualla vahvistaakseen heitä hengellisesti, ovat rohkaisun lähde. ”En usko, että ilman vanhinten rakkaudellista tukea ja rohkaisua palvelisin nykyään Jehovaa kokoaikaisena sananpalvelijana”, sanoo Thomas, joka varttui ilman isää. Monet yksinhuoltajaperheissä kasvaneet nuoret kertovat, että vanhinten osoittama huomio on auttanut heitä kehittämään henkilökohtaisen suhteen Jumalaan.

Myös seurakunnan iäkkäät arvostavat paimennuskäyntejä suuresti. Eräs yhdeksättäkymmentä käyvä lähetystyöntekijäpariskunta kirjoitti kahden vanhimman käytyä heidän luonaan: ”Haluamme  kiittää erittäin tervetulleesta vierailustanne. Teidän lähdettyänne luimme uudelleen ne raamatunkohdat, joita käsittelitte kanssamme. Emme unohda rohkaisun sanojanne koskaan.” Muuan 70-vuotias leski kirjoitti vanhimmille: ”Olen rukoillut Jehovalta apua, ja hän lähetti teidät kaksi veljeä luokseni. Käyntinne oli siunaus Jehovalta!” Oletko sinä hyötynyt viime aikoina seurakuntasi vanhinten tekemästä vierailusta? Varmasti me kaikki arvostamme sitä, miten he näkevät vaivaa paimentaakseen huolenpidossaan olevaa laumaa.

Paimenet jotka jäljittelevät Jumalaa ja Kristusta

Jehova on rakkaudellinen Paimen (Psalmit 23:1–4; Jeremia 31:10; 1. Pietarin kirje 2:25). Myös Jeesus Kristus on erinomainen hengellinen Paimen. Häntä sanotaankin ”hyväksi paimeneksi”, ”suureksi – – paimeneksi” ja ”ylipaimeneksi” (Johannes 10:11; Heprealaisille 13:20; 1. Pietarin kirje 5:4). Miten Jeesus kohteli niitä, jotka halusivat tulla hänen opetuslapsikseen? Hän esitti heille lämpimän kutsun: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät.” (Matteus 11:28.)

Samoin nykyiset vanhimmat ponnistelevat ollakseen laumalle virvoituksen lähde ja suojellakseen sitä. Tällaiset miehet osoittautuvat ”kuin kätköpaikaksi tuulelta ja suojapaikaksi rajuilmalta, kuin vesivirroiksi vedettömässä maassa, kuin jyhkeän kallion varjoksi nääntyneessä maassa” (Jesaja 32:2). Nämä huomaavaiset suojelijat tuovat virvoitusta, ansaitsevat lauman kunnioituksen ja saavat Jumalan hyväksynnän (Filippiläisille 2:29; 1. Timoteukselle 5:17).

Arvokasta tukea vaimoilta

Jumalan palvelijat ovat kiitollisia kristityistä vanhimmista sekä siitä rakkaudellisesta tuesta, jota vanhinten vaimot antavat miehelleen. Tuen antaminen vaatii näiltä naisilta monesti uhrauksia. Joskus vaimo on kotona, kun mies hoitaa seurakunnan tehtäviä tai tekee paimennuskäyntejä. Toisinaan perheen huolellisesti laadittuja suunnitelmia joudutaan muuttamaan, koska seurakunnassa syntyykin jokin kiireellinen ongelma. ”Kaikesta huolimatta, kun näen, miten paljon miehelläni on työtä kokouksiin valmistautumisessa tai paimennuskäyntien tekemisessä, pidän mielessäni, että hän tekee Jehovan työtä, ja yritän tukea häntä niin paljon kuin voin”, sanoo Michelle.

Cheryl, joka hänkin on naimisissa vanhimman kanssa, toteaa: ”Tiedän, että seurakunnan veljet ja sisaret tarvitsevat vanhimpia, joille puhua, ja haluan heidän tuntevan, että he voivat tulla mieheni luokse aina, kun he tarvitsevat häntä.” Michellen ja Cherylin kaltaiset kannustavat naiset tekevät halukkaasti uhrauksia, jotta heidän miehensä voivat pitää huolta Jumalan lampaista. Vanhinten vaimoja arvostetaan heidän kannustavan henkensä vuoksi.

Kiireisen vanhimman ei kuitenkaan pidä jättää huomiotta vaimonsa ja lastensa hengellisiä ja muita tarpeita. Naimisissa olevan vanhimman täytyy olla ”vapaa syytöksestä, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstailusta syytettyjä eivätkä niskoittelevia” (Titukselle 1:6). Hänen tulee huolehtia perheestään jumalisella tavalla niiden vaatimusten mukaisesti, jotka esitetään Raamatussa kristityille valvojille. (1. Timoteukselle 3:1–7.)

Kannustava vaimo on kiireiselle vanhimmalle korvaamattoman arvokas apu! Näin huomaavaiset naimisissa olevat vanhimmat ajattelevat. On aivan niin kuin Raamatussa sanotaan: ”Onko joku löytänyt hyvän vaimon? Hän on löytänyt hyvää.” (Sananlaskut 18:22.) Tällaiset vanhimmat osoittavat vaimolleen sanoin ja teoin, että he arvostavat tätä sydämestään. Sen lisäksi, että nämä kristityt avioparit rukoilevat hartaasti ja tutkivat yhdessä, he varaavat aikaa esimerkiksi mukavaan kävelylenkkiin rannalla tai puistossa tai patikointiin metsässä. Vanhimmat saavat iloa siitä, että he pitävät rakkaudellisesti huolta vaimostaan. (1. Pietarin kirje 3:7.)

Vanhimmat, jotka paimentavat Jehova Jumalan laumaa epäitsekkäästi, ovat hengellisen virvoituksen lähde Jumalan kansalle. He ovat totisesti ”lahjoja ihmisinä”, siunaus seurakunnalle (Efesolaisille 4:8, 11–13).