Palvelkaamme olka olkaa vasten
Palvelkaamme olka olkaa vasten
”Minä muutan kansoille puhtaan kielen, jotta ne kaikki huutaisivat avukseen Jehovan nimeä palvellakseen häntä olka olkaa vasten.” (SEFANJA 3:9)
1. Mitä tapahtuu Sefanjan 3:9:n täyttymykseksi?
KAUTTA maailman puhutaan nykyään noin kuuttatuhatta kieltä. Niiden lisäksi on monenlaisia paikallisia murteita. Mutta vaikka ihmisten kielet poikkeavat suuresti toisistaan, kuten arabia ja zulu, Jumala on tehnyt jotain todella harvinaista. Hän on mahdollistanut sen, että ihmiset voivat kaikkialla oppia ja puhua samaa ainutlaatuista, puhdasta kieltä. Näin täyttyy lupaus, joka annettiin profeetta Sefanjan välityksellä: ”Minä [Jehova Jumala] muutan kansoille puhtaan kielen [kirjaimellisesti ”puhtaan huulen”, engl. viitelaitoksen alaviite], jotta ne kaikki huutaisivat avukseen Jehovan nimeä palvellakseen häntä olka olkaa vasten.” (Sefanja 3:9.)
2. Mikä on ”puhdas kieli”, ja mitä se on mahdollistanut?
2 ”Puhdas kieli” on Jumalan totuus, joka esitetään hänen Sanassaan, Raamatussa. Kyseessä on erityisesti totuus Jumalan valtakunnasta, joka pyhittää Jehovan nimen, saattaa kunniaan hänen suvereeniutensa ja tuo siunauksia ihmiskunnalle (Matteus 6:9, 10). Tämä on ainoa hengellisesti puhdas kieli maan päällä, ja sen puhujia löytyy kaikkien kansojen ja rotujen keskuudesta. Tuon yhteisen kielensä ansiosta he voivat palvella Jehovaa ”olka olkaa vasten” tai – kuten englanninkielisen viitelaitoksen alaviite sanoo – ”yksiolkaisesti”. He siis palvelevat häntä ”yksimielisesti” (vuoden 1938 kirkkoraamattu).
Ei sijaa puolueellisuudelle
3. Minkä ansiosta pystymme palvelemaan Jehovaa yksimielisesti?
3 Kristittyinä olemme kiitollisia siitä, että voimme joukkomme monikielisyydestä huolimatta toimia yhdessä. Vaikka saarnaamme Valtakunnan hyvää uutista monilla kielillä, palvelemme Jumalaa yksimielisesti (Psalmit 133:1). Tämä on mahdollista siksi, että puhumme samaa puhdasta kieltä Jehovan ylistykseksi, asummepa missä tahansa.
4. Miksi Jumalan kansan keskuudessa ei saa olla puolueellisuutta?
4 Jumalan kansan keskuudessa ei saa olla puolueellisuutta. Apostoli Pietari ilmaisi tämän selvästi, kun hän saarnasi ei-juutalaisen upseerin Corneliuksen kodissa vuonna 36 ja sanoi: ”Tosiaankin minä havaitsen, että Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” (Apostolien teot 10:34, 35.) Tämän vuoksi kristillisessä seurakunnassa ei ole sijaa puolueellisuudelle, nurkkakunnille eikä suosikkijärjestelmälle.
5. Miksi on väärin edistää nurkkakuntaisuutta seurakunnassa?
5 Eräs opiskelijatyttö sanoi käynnistään valtakunnansalissa: ”Yleensä kirkot vetävät puoleensa tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvia ihmisiä. – – Jehovan todistajat istuivat – – kaikki yhdessä eivätkä nurkkakunnittain.” Jotkut muinaisen Korintin seurakunnan jäsenet perustivat kuitenkin omia ryhmäkuntiaan. Aiheuttamalla tällä tavoin erimielisyyttä he vastustivat Jumalan pyhän hengen toimintaa, sillä tuo henki edistää yksimielisyyttä ja rauhaa (Galatalaisille 5:22). Jos edistäisimme seurakunnassa nurkkakuntaisuutta, toimisimme vastoin hengen johtoa. Meidän on siksi hyvä muistaa, mitä apostoli Paavali sanoi korinttilaisille: ”Minä kehotan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen kautta, että puhuisitte kaikki yhtäpitävästi ja ettei keskuudessanne olisi jakaumia, vaan että olisitte sopivasti yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa.” (1. Korinttilaisille 1:10.) Paavali korosti yksimielisyyttä myös Efesolaiskirjeessä (Efesolaisille 4:1–6, 16).
6, 7. Mitä Jaakob neuvoi puolueellisuudesta, ja miten hänen sanansa soveltuvat?
6 Puolueettomuutta on vaadittu kristityiltä aina (Roomalaisille 2:11). Koska jotkut ensimmäisen vuosisadan seurakuntaan kuuluvat osoittivat puolueellisuutta varakkaita kohtaan, opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Veljeni, ette kai puolueellisin teoin pidä kiinni Herramme Jeesuksen Kristuksen, kirkkautemme, uskosta? Sillä jos kokoukseenne tulee mies kultasormuksia sormissaan ja loistavissa vaatteissa, mutta tulee myös köyhä likaisissa vaatteissa, ja kuitenkin te katsotte suosiollisesti loistavissa vaatteissa olevaa ja sanotte: ’Istu sinä tähän hyvälle paikalle’ ja köyhälle sanotte: ’Seiso sinä’ tai: ’Istu tuohon alas jalkajakkarani viereen’, niin eikö teillä ole luokkaeroja keskuudessanne ja eikö teistä ole tullut tuomareita, jotka langettavat pahoja päätöksiä?” (Jaakobin kirje 2:1–4.)
7 Jos kristilliseen kokoukseen tuli rikkaita ei-uskovia, joilla oli kultasormuksia ja loistavat vaatteet, sekä köyhiä ei-uskovia likaisissa vaatteissa, rikkaat saivat erityiskohtelun. Heille annettiin istuimet ”hyvältä paikalta”, kun taas köyhiä käskettiin seisomaan tai istuutumaan lattialle jonkun jalkoihin. Jumala oli kuitenkin puolueettomuudessaan huolehtinut siitä, että Jeesuksen lunastusuhri annettiin yhtä hyvin köyhien kuin rikkaidenkin puolesta (Job 34:19; 2. Korinttilaisille 5:14). Voidaksemme miellyttää Jehovaa ja palvella häntä olka olkaa vasten emme siis saa osoittaa puolueellisuutta emmekä ’ihailla persoonallisuuksia oman hyötymme takia’ (Juudaan kirje 4, 16).
Karta nurisemista
8. Mitä tapahtui siksi, että israelilaiset nurisivat?
8 Jotta säilyttäisimme yksimielisyytemme ja Jumalan suosio pysyisi yllämme, meidän täytyy noudattaa Paavalin neuvoa: ”Tehkää jatkuvasti kaikki nurisematta ja väittelyittä.” (Filippiläisille 2:14, 15.) Uskottomat israelilaiset, jotka oli vapautettu Egyptin orjuudesta, nurisivat Moosesta ja Aaronia ja näin ollen jopa Jehova Jumalaa vastaan. Tämän vuoksi kukaan 20-vuotiaista ja sitä vanhemmista miehistä lukuun ottamatta uskollista Joosuaa ja Kalebia sekä leeviläisiä ei päässyt Luvattuun maahan vaan he kuolivat Israelin 40-vuotisen erämaavaelluksen aikana. (4. Mooseksen kirja 14:2, 3, 26–30; 1. Korinttilaisille 10:10.) Millaisen hinnan he maksoivatkaan nurisemisesta!
9. Mitä Mirjam joutui nurisemisensa vuoksi kokemaan?
9 Tämä osoittaa, mitä voi tapahtua kokonaiselle nurisevalle kansakunnalle. Entä yksilöt? Mooseksen sisar Mirjam ja hänen veljensä Aaron nurisivat: ”Ainoastaan Mooseksenko kautta Jehova on puhunut? Eikö hän ole puhunut myös meidän kauttamme?” Kertomuksessa lisätään: ”Jehova kuunteli.” (4. Mooseksen kirja 12:1, 2.) Millaisia olivat seuraukset? Jumala nöyryytti Mirjamia, joka oli ilmeisesti pääasiallinen valittaja. Hän sai spitaalin ja joutui olemaan leirin ulkopuolella seitsemän päivää, kunnes hän puhdistui. (4. Mooseksen kirja 12:9–15.)
10, 11. Mihin pidäkkeetön nuriseminen voi johtaa? Valaise.
10 Nuriseminen ei ole ainoastaan valittamista jonkin vääryyden johdosta. Itsepintaiset nurisijat panevat liiaksi painoa omille tunteilleen tai asemalleen: he kiinnittävät huomiota itseensä eivätkä Jumalaan. Ellei tätä asennetta hillitä, se aiheuttaa erimielisyyttä hengellisten veljien keskuudessa ja vaikeuttaa heidän yrityksiään palvella Jehovaa olka olkaa vasten. Nurisijathan tuovat aina valituksensa julki, koska he epäilemättä toivovat toisten osoittavan heitä kohtaan myötätuntoa.
11 Joku voi esimerkiksi arvostella tapaa, jolla tietty vanhin hoitaa kokousohjelmansa tai huolehtii velvollisuuksistaan. Jos kuuntelemme valittajaa, voimme alkaa ajatella hänen laillaan. Ennen kuin tyytymättömyyden siemenet kylvettiin mieleemme, vanhimman toimet eivät ehkä vaivanneet meitä, mutta nyt tilanne muuttuu. Lopulta emme hyväksy mitään, mitä tuo vanhin tekee, ja mekin voimme alkaa valittaa hänestä. Tällainen ei ole sopivaa Jehovan kansan seurakunnassa.
12. Miten nuriseminen voi vaikuttaa suhteeseemme Jumalaan?
12 Nuriseminen miehistä, joilla on velvollisuus paimentaa Jumalan laumaa, saattaa johtaa herjaamiseen. Sellainen nuriseminen ja panetteleva pahan toivottaminen heille voi vaikuttaa haitallisesti suhteeseen, joka meillä on Jehovaan (2. Mooseksen kirja 22:28). Katumattomat herjaajat eivät peri Jumalan valtakuntaa (1. Korinttilaisille 5:11; 6:10). Opetuslapsi Juudas kirjoitti nurisijoista, jotka ”hylkäävät herrauden ja herjaavat kunniakkaita” eli seurakunnan vastuullisia miehiä (Juudaan kirje 8). Noilla nurisijoilla ei ollut Jumalan hyväksyntää, ja meidän on viisasta karttaa heidän jumalatonta menettelyään.
13. Miksi kaikki valitukset eivät ole pahasta?
13 Eivät tosin kaikki valitukset ole Jumalalle vastenmielisiä. Hän ei jättänyt huomiotta Sodomaa ja Gomorraa koskevaa ”valitushuutoa” vaan tuhosi nuo jumalattomat kaupungit (1. Mooseksen kirja 18:20, 21; 19:24, 25). Jerusalemissa pian vuoden 33 helluntain jälkeen ”kreikankielisten juutalaisten keskuudessa syntyi nurinaa hepreankielisiä juutalaisia vastaan, koska heidän leskiään syrjittiin päivittäisessä jakelussa”. Siksi ”ne kaksitoista” oikaisivat tilanteen nimittämällä ’seitsemän miestä, joista oli hyvä todistus’, huolehtimaan ruoan jakelun ”tarpeellisesta toimesta”. (Apostolien teot 6:1–6.) Nykyajan vanhimmat eivät saa ’tukkia korviaan’ aiheellisilta valituksilta (Sananlaskut 21:13). Vanhinten ei tulisi myöskään arvostella palvojatovereitaan vaan olla rohkaisevia ja rakentavia (1. Korinttilaisille 8:1).
14. Erityisesti mikä ominaisuus auttaa pidättymään nurisemasta?
14 Meidän kaikkien täytyy pidättyä nurisemasta, sillä valittava henki on hengellisesti epäterveellistä. Sellainen asenne rikkoisi yksimielisyytemme. Antakaamme sen sijaan aina pyhän hengen tuottaa meissä rakkautta (Galatalaisille 5:22). Mukautuminen ’kuninkaalliseen rakkauden lakiin’ auttaa meitä palvelemaan edelleen Jehovaa olka olkaa vasten (Jaakobin kirje 2:8; 1. Korinttilaisille 13:4–8; 1. Pietarin kirje 4:8).
Varo panettelua
15. Miten juoruilu eroaa panettelusta?
15 Koska nuriseminen voi johtaa vahingolliseen juoruiluun, meidän täytyy valvoa huolellisesti puhettamme. Juoruilu on joutavaa puhetta ihmisistä ja heidän asioistaan. Panettelu taas on sellaisten väärien tietojen antamista, joilla on tarkoitus vahingoittaa toisen ihmisen mainetta. Tällainen puhe on ilkeämielistä ja jumalatonta. Siksi Jumala sanoi israelilaisille: ”Et saa kuljeskella panettelijana kansasi keskuudessa.” (3. Mooseksen kirja 19:16.)
16. Mitä Paavali sanoi joistakin juoruilijoista, ja miten hänen neuvonsa pitäisi vaikuttaa meihin?
16 Koska joutava puhe voi johtaa panetteluun, Paavali nuhteli joitakin juoruilijoita. Mainittuaan lesket, jotka olivat arvollisia saamaan seurakunnalta apua, hän viittasi leskiin, jotka ”oppivat olemaan toimettomia ja kiertelevät taloissa, eivätkä vain toimettomia, vaan myös juoruilijoita ja toisten asioihin sekaantujia, puhumaan sellaisesta, mistä heidän ei pitäisi” (1. Timoteukselle 5:11–15). Jos kristitty nainen huomaa, että hänen huuliltaan lipsahtaa helposti sanoja, jotka voisivat johtaa panetteluun, hänen on hyvä noudattaa Paavalin neuvoa, jonka mukaan naisten tulee olla ”vakavia, ei panettelevia” (1. Timoteukselle 3:11). Tietysti kristittyjen miestenkin täytyy varoa vahingollista juoruilua (Sananlaskut 10:19).
Lakkaa tuomitsemasta!
17, 18. a) Mitä Jeesus sanoi veljiemme tuomitsemisesta? b) Miten voimme soveltaa tuomitsemista koskevia Jeesuksen sanoja?
17 Vaikka emme panettelisikaan ketään, meidän on visusti varottava tuomitsemasta toisia. Jeesus ilmaisi paheksuvansa tuomitsevaa henkeä, kun hän sanoi: ”Lakatkaa tuomitsemasta, jottei teitä tuomittaisi, sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä tuomitaan teidät, ja millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille. Miksi sitten katsot kortta, joka on veljesi silmässä, mutta et ota huomioon hirttä, joka on omassa silmässäsi? Tai kuinka voit sanoa veljellesi: ’Salli minun ottaa pois korsi silmästäsi’, kun katso, hirsi on omassa silmässäsi? Ulkokullattu! Ota ensin hirsi pois omasta silmästäsi, niin sitten näet selvästi ottaa pois korren veljesi silmästä.” (Matteus 7:1–5.)
18 Meidän olisi julkeaa tarjota veljellemme apua vaivaisen ”korren” ottamiseksi pois hänen silmästään, kun omaa kykyämme tehdä oikeita ratkaisuja haittaa kuvaannollinen ”hirsi”. Jos todella tajuamme, miten armollinen Jumala on, emme ole taipuvaisia tuomitsemaan hengellisiä veljiämme ja sisariamme. Emmehän pysty edes ymmärtämään heitä yhtä hyvin kuin taivaallinen Isämme ymmärtää. Ei siis ihme, että Jeesus varoitti meitä: ”Lakatkaa tuomitsemasta, jottei teitä tuomittaisi.” Omien puutteittemme rehellisen arvioinnin tulisi saada meidät pidättymään esittämästä tuomioita, joita Jumala pitäisi epävanhurskaina.
Hauraita mutta kunniallisia
19. Miten meidän pitäisi suhtautua uskonveljiimme?
19 Jos olemme päättäneet palvella Jumalaa uskonveljiemme kanssa olka olkaa vasten, emme ainoastaan vältä tuomitsevaa henkeä vaan otamme johdon kunnian osoittamisessa heitä kohtaan (Roomalaisille 12:10). Itse asiassa emme etsi omaa etuamme vaan heidän parastaan ja toimitamme mielellämme vaatimattomia tehtäviä heidän puolestaan (Johannes 13:12–17; 1. Korinttilaisille 10:24). Miten voimme säilyttää tällaisen hyvän hengen? Muistamalla, että jokainen uskova on kallisarvoinen Jehovalle ja että tarvitsemme toisiamme, kuten jokainen ruumiinjäsen on riippuvainen toisista jäsenistä (1. Korinttilaisille 12:14–27).
20, 21. Mitä 2. Timoteuksen kirjeen 2:20, 21:n sanat merkitsevät meille?
20 Kristityt ovat tosin hauraita saviastioita, joille on uskottu loistava palvelusaarre (2. Korinttilaisille 4:7). Pystyäksemme huolehtimaan tästä siunatusta työstä Jehovan ylistykseksi meidän täytyy säilyttää kunnioitettava asema hänen ja hänen Poikansa edessä. Vain siten, että pysymme moraalisesti ja hengellisesti puhtaina, Jumala voi käyttää meitä kunniallisina astioina. Paavali kirjoitti tästä: ”Suuressa talossa ei ole ainoastaan kullasta ja hopeasta vaan myös puusta ja savesta tehtyjä astioita, ja muutamat kunniallista tarkoitusta varten mutta toiset kunniatonta tarkoitusta varten. Jos sen tähden joku pysyy erossa jälkimmäisistä, hän tulee olemaan astia kunniallista tarkoitusta varten, pyhitetty, omistajalleen hyödyllinen, kaikkeen hyvään työhön valmistautunut.” (2. Timoteukselle 2:20, 21.)
21 Ne jotka eivät käyttäydy Jumalan vaatimusten mukaisesti, ovat ’kunniattomia astioita’. Kun pyrimme elämään jumalisesti, olemme kuitenkin ’astioita kunniallista tarkoitusta varten’, pyhitettyjä eli asetettuja erilleen Jehovan palvelukseen ja ’kaikkeen hyvään työhön valmistautuneita’. Meidän on siis hyvä kysyä itseltämme: ”Olenko ’kunniallinen astia’? Vaikutanko myönteisesti toisiin uskoviin? Työskentelenkö seurakunnassa olka olkaa vasten toisten kanssa?”
Jatkakaamme palvelemista olka olkaa vasten
22. Mihin kristillistä seurakuntaa voidaan verrata?
22 Kristillinen seurakunta on kuin perhe. Kun jossakin perheessä kaikki perheenjäsenet palvovat Jehovaa, he ovat halukkaita auttamaan toisiaan ja ilmapiiri on rakkaudellinen ja miellyttävä. Perhe voi koostua monista, persoonallisuudeltaan erilaisista yksilöistä, mutta jokaisella on kunnioitettava asema. Sama pätee seurakuntaan. Vaikka me kaikki olemme erilaisia – ja epätäydellisiä – Jumala on vetänyt meitä luokseen Kristuksen välityksellä (Johannes 6:44; 14:6). Jehova ja Jeesus rakastavat meitä, ja meidän on yksimielisen perheen jäsenten tavoin ehdottomasti osoitettava rakkautta toisiamme kohtaan (1. Johanneksen kirje 4:7–11).
23. Mitä meidän pitäisi muistaa ja mistä päätöksestä pitää kiinni?
23 Meidän on sopivaa odottaa perheen kaltaisen kristillisen seurakunnan jäsenten olevan myös uskollisia. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Haluan – –, että jokaisessa paikassa miehet rukoilevat edelleen, kohottaen uskolliset kädet, ilman vihastusta ja väittelyjä.” (1. Timoteukselle 2:8.) Näin Paavali yhdisti uskollisuuden julkisiin rukouksiin, joita kristityt pitävät ”jokaisessa paikassa”, missä he kokoontuvat. Vain uskollisten miesten pitäisi edustaa seurakuntaa julkisessa rukouksessa. Tietysti Jumala odottaa meidän kaikkien olevan uskollisia hänelle ja toisillemme (Saarnaaja 12:13, 14). Pitäkäämme siksi kiinni päätöksestämme toimia yhdessä sopusointuisesti, niin kuin ruumiinjäsenet toimivat. Palvelkaamme yksimielisesti Jehovan palvojien perheen osana. Ennen kaikkea muistakaamme, että tarvitsemme toisiamme ja että saamme Jumalan hyväksynnän ja siunaukset, jos palvelemme jatkuvasti Jehovaa olka olkaa vasten.
Miten vastaisit?
• Minkä ansiosta Jehovan kansaan kuuluvat voivat palvella häntä olka olkaa vasten?
• Miksi kristityt karttavat puolueellisuutta?
• Miksi on väärin nurista?
• Miksi meidän tulee kunnioittaa uskonveljiämme?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 15]
Pietari havaitsi, että ”Jumala ei ole puolueellinen”
[Kuva s. 16]
Tiedätkö, miksi Jumala nöyryytti Mirjamia?
[Kuva s. 18]
Uskolliset kristityt palvelevat iloiten Jehovaa olka olkaa vasten