Mitä Joosua muisti

”PALVELIJANI Mooses on kuollut”, sanoi Jehova, ”nouse siis nyt, mene tämän Jordanin yli, sinä ja kaikki tämä kansa, siihen maahan, jonka minä annan heille.” (Joosua 1:2.) Millainen tehtävä Joosuan edessä olikaan! Hän oli ollut Mooseksen apulainen lähes 40 vuotta, ja nyt häntä käskettiin ottamaan isäntänsä paikka ja johdattamaan oikukkaat israelilaiset Luvattuun maahan.

Kenties Joosuan mielessä vilisivät ne koettelemukset, joita hän oli jo kohdannut ja läpäissyt, kun hän pohti, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Se mitä Joosua muisti, oli hänelle epäilemättä verraton apu, ja se voi hyödyttää nykyään myös kristittyjä.

Orjasta päälliköksi

Joosuan muistoihin kuuluivat pitkät orjuudessa vietetyt vuodet (2. Mooseksen kirja 1:13, 14; 2:23). Voimme ainoastaan kuvitella, mitä hän on kokenut tuolloin Egyptissä, sillä Raamattu vaikenee yksityiskohdista. Joosua on ehkä oppinut tehtävissään hyväksi organisaattoriksi, ja hän on saattanut olla mukana järjestämässä heprealaisten ja ”paljon sekakansan” pakoa Egyptistä (2. Mooseksen kirja 12:38).

Joosuan suku kuului Efraimin heimoon. Hänen isoisänsä Elisama oli heimon johtomies, joka ilmeisesti johti Israelin yhden kolmenheimonosaston 108100:aa aseistautunutta miestä. (4. Mooseksen kirja 1:4, 10, 16; 2:18–24; 1. Aikakirja 7:20, 26, 27.) Mutta kun amalekilaiset hyökkäsivät Israelin kimppuun pian Egyptistä lähdön jälkeen, Mooses pyysi Joosuaa huolehtimaan puolustuksesta (2. Mooseksen kirja 17:8, 9a). Miksi Joosuaa eikä esimerkiksi hänen isoisäänsä tai isäänsä? Syyksi on arveltu muun muassa seuraavaa: ”Koska – – [Joosua] oli tärkeään Efraimin heimoon kuuluva päämies ja hänet tunnettiin  jo järjestelykyvystään ja kansa luotti häneen täysin, Mooses – – [piti häntä] sopivimpana päällikkönä valitsemaan ja järjestämään taistelijat.” (Joshua: His Life and Times.)

Olipa asia miten tahansa, Joosua teki juuri niin kuin Mooses käski. Vaikka Israelilla ei ollut minkäänlaista kokemusta sodankäynnistä, Joosua oli vakuuttunut Jumalan avusta. Kun Mooses sanoi hänelle: ”Huomenna minä asetun kukkulan huipulle tosi Jumalan sauva kädessäni”, se riitti. Joosuan on täytynyt muistaa, että Jehova oli juuri tuhonnut tuon ajan suurimman sotilaallisen mahdin. Kun Mooses seuraavana päivänä nosti kätensä ja piti niitä ylhäällä auringonlaskuun saakka, yksikään vihollinen ei kestänyt Israelin edessä ja amalekilaiset kukistettiin. Sitten Jehova käski Moosesta kirjoittamaan hänen päätöksensä kirjaan ja ”[teroittamaan] sitä Joosuan mieleen”. Tuo päätös kuului: ”Minä tulen täydellisesti pyyhkimään pois Amalekin muiston taivaiden alta.” (2. Mooseksen kirja 17:9b–14.) Jehova tulisi varmasti panemaan tuomionsa täytäntöön.

Mooseksen apulaisena

Välikohtaus amalekilaisten kanssa on varmasti lähentänyt Joosuaa ja Moosesta entisestään. Joosualla oli kunnia olla Mooseksen henkilökohtainen apulainen eli ”palvelija” ”nuoresta miehuudestaan asti” Mooseksen kuolemaan saakka eli noin 40 vuotta (4. Mooseksen kirja 11:28).

Tämä tehtävä toi tullessaan niin etuoikeuksia kuin vastuitakin. Esimerkiksi kun Mooses, Aaron, Aaronin pojat ja 70 Israelin vanhinta nousivat Siinainvuorelle ja näkivät näyn Jehovan kirkkaudesta, Joosua oli todennäköisesti heidän joukossaan. Mooseksen apulaisena Joosua nousi Mooseksen kanssa vuoren rinnettä korkeammalle, mutta hän jäi ilmeisesti matkan päähän, kun Mooses astui Jehovan läsnäoloa kuvaavan pilven keskelle. On merkittävää, että Joosua näyttää pysyneen vuorella 40 päivää ja 40 yötä. Hän odotti uskollisesti isäntänsä paluuta, sillä hän oli Moosesta vastassa, kun tämä lähti laskeutumaan vuorelta Todistuksen taulut kädessään. (2. Mooseksen kirja 24:1, 2, 9–18; 32:15–17.)

Israelilaisten syyllistyttyä kultaisen vasikan palvontaan Joosua jatkoi Mooseksen palvelemista kohtaamisteltalla leirin ulkopuolella. Siellä Jehova puhui Moosekselle kasvotusten. Mutta kun Mooses palasi leiriin, Joosualla ”ei – – ollut tapana poistua teltan sisältä”. Kenties hänen täytyi olla paikalla estääkseen israelilaisia menemästä telttaan epäpuhtaina. Joosua selvästikin suhtautui tähän vastuuseen  hyvin vakavasti. (2. Mooseksen kirja 33:7, 11.)

Historioitsija Josefuksen mukaan Mooses oli 35 vuotta vanhempi kuin Joosua. Heidän toveruutensa on täytynyt vahvistaa Joosuan uskoa suunnattomasti. Heidän kanssakäymistään on kuvailtu ”kypsyyden ja nuoruuden, mestarin ja oppilaan [väliseksi suhteeksi]”, jonka ansiosta Joosuasta tuli ”luja, luotettava mies”. Keskuudessamme ei nykyään ole Mooseksen kaltaisia profeettoja, mutta Jehovan kansan seurakunnissa on iäkkäitä, jotka ovat kokemuksensa ja hengellisyytensä vuoksi todellinen voiman ja rohkaisun lähde. Arvostatko heitä? Entä hyödytkö heidän seurastaan?

Vakoojana Kanaanissa

Joosuan elämässä syntyi kriittinen tilanne pian sen jälkeen, kun Israel oli saanut Lain. Hänet valittiin heimonsa edustajaksi vakoilemaan Luvattua maata. Kertomus on tuttu. Kaikki 12 vakoojaa olivat samaa mieltä siitä, että maa tosiaankin ”[vuoti] maitoa ja hunajaa”, aivan niin kuin Jehova oli luvannut. Kymmenen heistä kuitenkin pelkäsi, ettei Israel kykenisi häätämään maan asukkaita. Vain Joosua ja Kaleb varoittivat kansaa kapinoimasta pelon vallassa, sillä Jehova olisi varmasti heidän kanssaan. Silloin kansankokous protestoi ja puhui Joosuan ja Kalebin kivittämisestä. Kenties kansa olisikin kivittänyt heidät, ellei Jehova olisi puuttunut tilanteeseen antamalla kirkkautensa näyttäytyä. Kansan uskonpuutteen vuoksi Jumala päätti, että yksikään Israelissa luetteloitu 20 vuotta täyttänyt ei eläisi kyllin kauan päästäkseen Kanaaniin. Tuon iän saavuttaneista sinne pääsivät ainoastaan Joosua, Kaleb ja leeviläiset. (4. Mooseksen kirja 13:1–16, 25–29; 14:6–10, 26–30.)

Eikö koko kansa ollut nähnyt Jehovan mahtavia tekoja Egyptissä? Mikä sitten sai Joosuan luottamaan Jumalan apuun, kun enemmistö epäili sitä? Joosuan on täytynyt pitää kirkkaana mielessään kaikki, mitä Jehova oli luvannut ja tehnyt, ja mietiskellä sitä. Vuosia myöhemmin hän saattoi sanoa, ettei ”yksikään sana kaikista niistä hyvistä sanoista, jotka Jehova – – [on Israelille] puhunut, ole pettänyt. Ne kaikki ovat käyneet – – toteen.” (Joosua 23:14.) Näin ollen Joosua uskoi, että myös kaikki tulevaisuutta koskevat Jehovan lupaukset täyttyisivät varmasti. (Heprealaisille 11:6.) Tämän tulisi saada meidät kysymään: Miten on minun laitani? Onko Jehovan lupausten tutkiminen ja mietiskeleminen saanut minut vakuuttumaan niiden luotettavuudesta? Uskonko, että Jumala voi suojella myös minua, kun hän suojelee kansaansa tulevan suuren ahdistuksen aikana?

Sen lisäksi, että Joosua osoitti uskoa, hän toimi rohkeasti oikein. Hän ja Kaleb pysyivät kannassaan yksin, ja koko kansankokous puhui heidän kivittämisestään. Miltä sinusta olisi tuntunut? Olisitko pelännyt? Joosua ei arkaillut. Hän ja Kaleb sanoivat päättäväisesti, mitä he uskoivat. Uskollisuus Jehovalle voi vaatia meitä toimimaan jonakin päivänä samoin.

Vakoojia koskeva kertomus paljastaa myös, että Joosuan nimi oli muutettu. Hänen alkuperäinen nimensä Hosea tarkoitti ’pelastusta’. Tähän nimeen Mooses lisäsi Jumalan nimeä merkitsevän tavun ja käytti hänestä nimeä Joosua, ’Jehova on pelastus’. Septuagintaan hänen nimensä käännettiin Jeesukseksi (4. Mooseksen kirja 13:8, 16, engl. viitelaitoksen alaviite). Suuren nimensä mukaisesti Joosua julisti rohkeasti, että Jehova on pelastus. Hänen nimensä muuttaminen ei voinut tapahtua sattumalta. Se heijasti Mooseksen arvostusta Joosuan persoonallisuutta kohtaan ja sopi yhteen sen erikoistehtävän kanssa, jossa hän toimisi johtaessaan uuden sukupolven Luvattuun maahan.

Israelilaiset vaelsivat erämaassa 40 väsyttävää vuotta, kunnes heidän isänsä olivat kuolleet toinen toisensa jälkeen. Tuolta ajalta Joosuan elämästä ei tiedetä mitään. Sen on kuitenkin täytynyt opettaa hänelle paljon. Todennäköisesti hän näki omin silmin tuomion, jonka Jumala langetti kapinallisille Korahille, Datanille ja Abiramille ja heidän seuraajilleen  sekä niille, jotka osallistuivat Peorin Baalin ala-arvoiseen palvontaan. Epäilemättä Joosua oli hyvin surullinen saadessaan tietää, että myöskään Mooses ei pääsisi Luvattuun maahan, koska tämä ei pyhittänyt Jehovaa Meriban vesiä koskevassa asiassa. (4. Mooseksen kirja 16:1–50; 20:9–13; 25:1–9.)

Valtuutetaan Mooseksen seuraajaksi

Kuolemansa lähestyessä Mooses pyysi Jumalaa nimittämään hänelle seuraajan, jottei israelilaisista tulisi ”kuin lampaita, joilla ei ole paimenta”. Miten Jehova vastasi? Joosua, ”mies jossa on henkeä”, tuli valtuuttaa tuohon tehtävään koko kansankokouksen edessä. Heidän oli kuunneltava häntä. Millaiset suositukset! Jehova oli pannut merkille Joosuan uskon ja kyvykkyyden. Israelin johtajuutta ei olisi voitu uskoa parempiin käsiin. (4. Mooseksen kirja 27:15–20.) Mooses kuitenkin tiesi, että Joosuan edessä oli valtavia haasteita. Niinpä Mooses kannusti seuraajaansa olemaan ”rohkea ja luja”, sillä Jehova pysyisi hänen kanssaan (5. Mooseksen kirja 31:7, 8).

Myös itse Jumala lausui Joosualle samat rohkaisun sanat ja lisäsi: ”[Pidä huoli] siitä, että teet koko sen lain mukaan, josta palvelijani Mooses antoi sinulle käskyn. Älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle, jotta toimisit viisaasti kaikkialla minne menet. Tämän lain kirjan ei pidä poistua suustasi, ja sinun on luettava sitä hiljaisella äänellä päivin ja öin pitääksesi huolen siitä, että teet kaiken sen mukaan mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä menestyt tielläsi ja silloin sinä toimit viisaasti. Enkö ole käskenyt sinua? Ole rohkea ja luja. Älä säikähdy äläkä kauhistu, sillä Jehova, sinun Jumalasi, on kanssasi, menetpä minne hyvänsä.” (Joosua 1:7–9.)

Kuinka Joosua olisikaan voinut epäröidä kaiken sen jälkeen, mitä Jehova oli hänelle sanonut ja mitä hän oli jo kokenut? Maan valloittaminen oli varmaa. Vaikeuksia oli tietenkin odotettavissa, eikä ensimmäinen koetus, tulvivan Jordanin ylittäminen, ollut niistä vähäisin. Mutta Jehova itse oli käskenyt: ”Nouse siis nyt, mene tämän Jordanin yli”, joten mikä voisi mennä vinoon? (Joosua 1:2.)

Joosuan elämän seuraavat vaiheet – Jerikon valloitus, Israelin vihollisten vähittäinen kukistaminen ja maan jakaminen – osoittavat, ettei hän koskaan unohtanut Jumalan lupauksia. Elämänsä lopulla, kun Jehova oli antanut israelilaisille levon vihollisistaan, Joosua kokosi kansan kerratakseen, miten Jehova oli menetellyt heidän suhteensa, ja kehottaakseen heitä palvelemaan Jehovaa kokosydämisesti. Tämän ansiosta Israel uudisti juhlallisesti Jehovan kanssa solmimansa liiton, ja epäilemättä johtajansa esimerkin innoittamana, ”Israel palveli Jehovaa kaikkina Joosuan päivinä” (Joosua 24:16, 31).

Joosua on erinomainen esimerkki meille. Kristityt kohtaavat nykyään lukuisia uskonkoetuksia. Säilyttääksemme Jehovan hyväksynnän ja saadaksemme lopulta osaksemme sen, mitä hän on luvannut, meidän on läpäistävä koetukset menestyksekkäästi. Joosuan menestys riippui hänen vahvasta uskostaan. Me emme tosin ole nähneet sellaisia Jehovan mahtavia tekoja kuin Joosua, mutta jos joku epäilee Jehovan sanoja, Joosuan nimeä kantava Raamatun kirja kertoo silminnäkijän todistuksen niiden luotettavuudesta. Mekin saamme Joosuan tavoin varmasti viisautta ja menestystä, jos luemme Jumalan sanaa päivittäin ja pidämme huolen siitä, että sovellamme sitä käytäntöön.

Loukkaako sinua joskus toisten kristittyjen käytös? Ajattele Joosuan kestävyyttä niinä 40 vuotena, jotka hänen piti ilman omaa syytään vaeltaa erämaassa uskottomien kumppaneiden kanssa. Onko sinun vaikea puolustaa sitä, mihin uskot? Muista, mitä Joosua ja Kaleb tekivät. He saivat uskostaan ja tottelevaisuudestaan suurenmoisen palkinnon. Joosua totisesti uskoi, että Jehova täyttäisi kaikki lupauksensa. Olkaamme me hänen kaltaisiaan. (Joosua 23:14.)

[Kuva s. 10]

Joosua ja Kaleb luottivat Jehovan voimaan

[Kuva s. 10]

Toveruus Mooseksen kanssa vahvisti Joosuan uskoa

[Kuva s. 10]

Joosuan johto innoitti kansaa pysymään uskollisena Jehovalle