Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Lohdutusta kärsiville

Lohdutusta kärsiville

Lohdutusta kärsiville

KYSYMYS, miksi Jumala sallii kärsimyksiä, on askarruttanut vuosisatojen mittaan monia filosofeja ja teologeja. Jotkut ovat tulleet siihen tulokseen, että koska Jumala on kaikkivoipa, hänen täytyy olla viime kädessä vastuussa kärsimyksestä. Toiselta vuosisadalta peräisin olevassa apokryfisessä teoksessa Homiliae Clementis väitetään, että Jumala hallitsee maailmaa molemmilla käsillään. ”Vasemmalla kädellä”, Paholaisen välityksellä, hän aiheuttaa kärsimystä ja ahdistusta, ja ”oikealla kädellä”, Jeesuksen välityksellä, hän pelastaa ja siunaa.

Toiset sen sijaan kieltävät tyystin kärsimyksen olemassaolon, koska he eivät voi hyväksyä sitä, että Jumala sallisi kärsimystä, vaikkei itse sitä aiheuttaisikaan. ”Pahuus on – – vain harhakuva ja vailla todellisuuspohjaa”, kirjoitti Mary Baker Eddy. ”Jos ihmiset ajattelisivat, että syntiä, sairautta ja kuolemaa ei ole olemassakaan, ne katoaisivat.” (Science and Health With Key to the Scriptures.)

Historian traagiset tapahtumat – erityisesti se, mitä on tapahtunut ensimmäisestä maailmansodasta lähtien – ovat saaneet monet päättelemään, ettei Jumala yksinkertaisesti pysty estämään kärsimyksiä. ”Natsien toimeenpanema joukkomurha on mielestäni tehnyt hyvin vaikeaksi puhua Jumalasta kaikkivoipana”, kirjoitti juutalainen oppinut David Wolf Silverman. Hän lisäsi: ”Jos Jumalan on oltava jotenkin käsitettävissä – –, niin Hänen hyvyytensä tulee sopia yhteen pahuuden olemassaolon kanssa, ja näin on vain jos Hän ei ole kaikkivoipa.”

Sellaiset väitteet, että Jumala on jollain tavalla osasyyllinen kärsimykseen, että hän ei kykene estämään sitä tai että kärsimys on vain mielikuvituksemme tuotetta, ovat kuitenkin laiha lohtu kärsiville. Kaiken lisäksi tällaiset käsitykset eivät sovi lainkaan yhteen sen oikeudenmukaisen, dynaamisen ja huolehtivan Jumalan kanssa, joka paljastetaan Raamatun sivuilla (Job 34:10, 12; Jeremia 32:17; 1. Johanneksen kirje 4:8). Mitä Raamattu sitten sanoo siitä, miksi kärsimystä on sallittu?

Miten kärsimys sai alkunsa?

Jumala ei luonut ihmisiä kärsimään. Päinvastoin hän lahjoitti ensimmäisille ihmisille, Aadamille ja Eevalle, täydellisen mielen ja ruumiin, valmisti heidän kodikseen ihastuttavan puutarhan ja antoi heille mielekästä ja tyydytystä tuottavaa työtä (1. Mooseksen kirja 1:27, 28, 31; 2:8). Onnellisen elämän jatkuminen kuitenkin riippui siitä, tunnustaisivatko he Jumalan hallitusvallan ja oikeuden päättää, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Tätä Jumalan oikeutta edusti niin sanottu ”hyvän ja pahan tiedon puu” (1. Mooseksen kirja 2:17). Aadam ja Eeva osoittaisivat alistuvansa Jumalan valtaan, jos he tottelisivat hänen käskyään olla syömättä tuosta puusta. *

Surullista kyllä Aadam ja Eeva eivät totelleet Jumalaa. Kapinallinen henkiolento, joka paljastettiin myöhemmin Saatana Panettelijaksi, sai Eevan uskomaan, että Jumalan totteleminen ei ollut hänen omien etujensa mukaista. Jumala muka riisti häneltä jotain hyvin haluttavaa: riippumattomuuden, oikeuden päättää itse, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Saatana väitti, että jos Eeva söisi tuosta puusta, ’hänen silmänsä avautuisivat ja hän tulisi olemaan niin kuin Jumala, niin että hän tietäisi hyvän ja pahan’. (1. Mooseksen kirja 3:1–6; Ilmestys 12:9.) Ajatus riippumattomuudesta houkutteli Eevan syömään kiellettyä hedelmää, ja Aadam noudatti pian hänen esimerkkiään.

Tuona samana päivänä Aadam ja Eeva alkoivat kokea kapinansa seuraukset. Jumalan hallitusvallan hylkääminen johti siihen, että he menettivät Jumalan siunauksen ja suojeluksen, joista he olivat nauttineet ollessaan hänelle alamaisia. Jumala karkotti heidät paratiisista ja sanoi Aadamille: ”Kirottu on maa sinun takiasi. Vaivaa nähden tulet syömään sen satoa kaikki elämäsi päivät. Otsasi hiessä sinä syöt leipää, kunnes palaat maahan.” (1. Mooseksen kirja 3:17, 19.) Aadamin ja Eevan osaksi tuli sairaus, tuska, vanheneminen ja kuolema. Kärsimys alkoi kuulua ihmisen kokemuspiiriin. (1. Mooseksen kirja 5:29.)

Kiistakysymyksen ratkaisu

Joku voisi kysyä, eikö Jumala olisi vain voinut jättää Aadamin ja Eevan syntiä huomiotta. Ei, koska se olisi entisestään jäytänyt kunnioitusta hänen valtaansa kohtaan ja kenties johtanut uusiin kapinoihin, mikä olisi aiheuttanut vieläkin suurempaa kärsimystä. (Saarnaaja 8:11.) Lisäksi tällaisen tottelemattomuuden suvaitseminen olisi tehnyt Jumalasta osasyyllisen väärintekoon. Raamatunkirjoittaja Mooses muistuttaa Jumalasta: ”Täydellistä on hänen työnsä, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeutta. Uskollisuuden Jumala, jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta, vanhurskas ja oikeamielinen hän on.” (5. Mooseksen kirja 32:4.) Ollakseen uskollinen itselleen Jumalan täytyi antaa Aadamin ja Eevan kärsiä tottelemattomuutensa seuraukset.

Miksi Jumala ei heti tuhonnut ensimmäistä ihmisparia ja heidän kapinansa näkymätöntä alkuunpanijaa Saatanaa? Hän olisi kyennyt siihen. Aadam ja Eeva eivät olisi saaneet kärsimyksen ja kuoleman alaisia jälkeläisiä. Tällainen Jumalan voiman näyte ei kuitenkaan olisi todistanut, että hänellä on oikeus hallita älyllisiä luomuksiaan. Sitä paitsi Aadam ja Eeva olisivat kuolleet lapsettomina, mikä olisi merkinnyt sitä, että Jumala ei olisi onnistunut toteuttamaan tarkoitustaan täyttää maa heidän täydellisillä jälkeläisillään (1. Mooseksen kirja 1:28). ”Ei Jumala ole ihminen – –. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?” (4. Mooseksen kirja 23:19, vuoden 1938 kirkkoraamattu.)

Täydellisessä viisaudessaan Jehova Jumala päätti antaa kapinan jatkua rajallisen ajan. Kapinalliset saisivat kylliksi tilaisuuksia kokea riippumattomuutensa seuraukset. Historia todistaisi pitävästi, että ihmiskunta tarvitsee Jumalan ohjausta ja että Jumalan hallinto on ylivertainen ihmisen tai Saatanan hallintoon verrattuna. Samaan aikaan Jumala ryhtyi toimiin varmistaakseen, että hänen alkuperäinen maata koskeva tarkoituksensa täyttyisi. Hän lupasi, että tulisi ”siemen” eli jälkeläinen, joka ”murskaa – – [Saatanan] pään” ja tekee pysyvästi lopun hänen kapinastaan ja sen vahingollisista vaikutuksista (1. Mooseksen kirja 3:15).

Jeesus Kristus oli tuo luvattu Siemen. 1. Johanneksen kirjeen 3:8:ssa sanotaan, että ”Jumalan Poika tehtiin ilmeiseksi, – – [jotta] hän murskaisi Panettelijan työt”. Hän teki tämän uhraamalla täydellisen ihmiselämänsä ja maksamalla lunnaat, jotka tarvittiin Aadamin lasten lunastamiseksi peritystä synnistä ja kuolemasta (Johannes 1:29; 1. Timoteukselle 2:5, 6). Niille jotka todella uskovat Jeesuksen uhriin, luvataan pysyvä vapautus kärsimyksistä (Johannes 3:16; Ilmestys 7:17). Milloin tämä tapahtuu?

Kärsimysten loppu

Jumalan vallan hylkääminen on aiheuttanut sanoin kuvaamatonta kärsimystä. Näin ollen on sopivaa, että Jumala käyttää kärsimysten poistamiseen ja maata koskevan alkuperäisen tarkoituksensa toteuttamiseen aivan erityistä valtansa ilmentymää. Jeesus mainitsi tämän Jumalan järjestelyn, kun hän opetti seuraajiaan rukoilemaan: ”Meidän Isämme taivaissa, – –. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matteus 6:9, 10.)

Aika, jona Jumala on antanut ihmisten kokeilla itsehallintoa, on päättymäisillään. Raamatun ennustusten täyttymykseksi hänen Valtakuntansa perustettiin taivaissa vuonna 1914, ja sen Kuninkaana toimii Jeesus Kristus. * Pian se murskaa ja hävittää kaikki ihmisten valtakunnat. (Daniel 2:44.)

Lyhyen maanpäällisen palveluksensa aikana Jeesus antoi ennakkovälähdyksen siitä, millaisia siunauksia Jumalan hallinnon ennallistaminen toisi ihmiskunnalle. Evankeliumeissa on todisteita siitä, että Jeesus osoitti sääliä yhteiskunnan köyhille ja syrjityille. Hän paransi sairaita, ruokki nälkäisiä ja herätti kuolleita. Luonnonvoimatkin tottelivat hänen ääntään. (Matteus 11:5; Markus 4:37–39; Luukas 9:11–16.) Ajattele, mitä tapahtuu, kun Jeesus puhdistaa lunastusuhrinsa avulla koko tottelevaisen ihmiskunnan synnistä! Raamatussa luvataan, että Kristuksen hallinnon välityksellä Jumala ”pyyhkii pois kaikki kyyneleet – – [ihmisten] silmistä, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole” (Ilmestys 21:4).

Lohdutusta kärsiville

Kuinka rohkaisevaa onkaan tietää, että rakastava ja kaikkivoipa Jumalamme Jehova välittää meistä ja että hän tuo ihmiskunnalle pian huojennuksen. Vakavasti sairas potilas hyväksyy tavallisesti tuskallisenkin hoidon, jos se parantaa hänet. Samoin sen tietäminen, että Jumalan asioidenhoitotapa tuo ikuisia siunauksia, voi auttaa meitä kestämään, kohtasimmepa millaisia tilapäisiä vaikeuksia tahansa.

Edellisessä kirjoituksessa mainittu Ricardo on oppinut ammentamaan lohtua Raamatun lupauksista. Hän muistelee: ”Vaimoni kuoleman jälkeen minulla oli voimakas halu eristäytyä muista, mutta tajusin pian, että se ei toisi vaimoani takaisin, vaan ainoastaan huonontaisi omaa mielentilaani.” Eristäytymisen sijaan Ricardo piti kiinni tavastaan käydä kristillisissä kokouksissa ja kertoa Raamatun sanomasta toisille. ”Jehovan rakkaudellisen tuen tunteminen ja sen huomaaminen, miten hän vastasi rukouksiini pieniltäkin vaikuttavissa asioissa, lähensi minua häneen”, Ricardo sanoo. ”Juuri tietoisuus Jumalan rakkaudesta auttoi minua kestämään tämän kovimman koettelemuksen, mikä minulla on koskaan ollut.” Hän myöntää: ”Ikävöin vaimoani edelleen hyvin paljon, mutta uskon nyt lujasti, että mikään, minkä Jehova antaa tapahtua, ei voi tuottaa meille pysyvää haittaa.”

Kaipaatko sinäkin Ricardon ja miljoonien muiden tavoin aikaa, jolloin ihmiskunnan nykyisiä kärsimyksiä ”ei enää palauteta mieleen, eivätkä ne nouse sydämeen”? (Jesaja 65:17.) Voit olla varma siitä, että Jumalan valtakunnan siunaukset ovat ulottuvillasi, jos noudatat seuraavaa Raamatun neuvoa: ”Etsikää Jehovaa, kun hän on löydettävissä. Huutakaa häntä, kun hän osoittautuu olevan lähellä.” (Jesaja 55:6.)

Jotta voisit etsiä Jumalaa, tee hänen Sanansa lukemisesta ja huolellisesta tutkimisesta tärkeä osa elämääsi. Opettele tuntemaan sekä Jumala että Jeesus Kristus, jonka hän lähetti. Pyri elämään sopusoinnussa Jumalan normien kanssa ja osoita siten, että haluat alistua hänen valtaansa. Kun toimit näin, voit olla onnellisempi jo nyt koetuksista huolimatta ja tulevaisuudessa voit nauttia elämästä maailmassa, jossa ei ole kärsimystä. (Johannes 17:3.)

[Alaviitteet]

^ kpl 7 The Jerusalem Bible selittää 1. Mooseksen kirjan 2:17:n alaviitteessä, että ”hyvän ja pahan tieto” on ”valta ratkaista – –, mikä on hyvää ja mikä pahaa, ja toimia sen mukaisesti, täydellisen moraalisen riippumattomuuden vaatimus, millä ihminen kieltäytyy tunnustamasta asemaansa luotuna olentona”. Se lisää: ”Ensimmäinen synti oli hyökkäys Jumalan suvereeniutta vastaan.”

^ kpl 17 Vuoteen 1914 liittyviä Raamatun ennustuksia on tarkasteltu yksityiskohtaisemmin Jehovan todistajien julkaiseman kirjan Tieto joka johtaa ikuiseen elämään luvuissa 10 ja 11.

[Tekstiruutu s. 6, 7]

MITEN VOIMME KESTÄÄ KÄRSIMYKSET?

”[Heittäkää] kaikki huolenne” Jumalalle (1. Pietarin kirje 5:7). On täysin luonnollista tuntea itsensä hämmentyneeksi, vihaiseksi ja hylätyksi joutuessaan kärsimään tai nähdessään jonkun rakkaansa kärsivän. Voimme kuitenkin olla varmoja siitä, että Jehova ymmärtää tunteemme (2. Mooseksen kirja 3:7; Jesaja 63:9). Muinaisten uskollisten miesten tavoin voimme avata hänelle sydämemme ja kertoa hänelle epäilyksistämme ja huolenaiheistamme (2. Mooseksen kirja 5:22; Job 10:1–3; Jeremia 14:19; Habakuk 1:13). Hän ei kenties poista koettelemuksiamme ihmeen avulla, mutta vastaukseksi hartaisiin rukouksiimme hän voi antaa meille viisautta ja voimaa kestää ne (Jaakobin kirje 1:5, 6).

”Älkää ihmetelkö kohtaamaanne raskasta koettelemusta, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa.” (1. Pietarin kirje 4:12, New International Version.) Pietari puhuu tässä vainosta, mutta hänen sanansa soveltuvat yhtä lailla myös muihin uskovan kohtaamiin kärsimyksiin. Ihmiset sairastavat sekä kärsivät puutetta ja menetyksiä. Raamattu sanoo, että ”aika ja sattuma” kohtaavat kaikkia (Saarnaaja 9:11). Ihmiskunnan tila on nykyään tällainen. Tämän tajuaminen auttaa meitä kestämään kärsimyksiä ja onnettomuutta, kun ne osuvat kohdallemme (1. Pietarin kirje 5:9). Meitä voi lohduttaa erityisesti sen vakuutuksen muistaminen, että ”Jehovan silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän avunhuutoaan” (Psalmit 34:15; Sananlaskut 15:3; 1. Pietarin kirje 3:12).

”Iloitkaa toivossa.” (Roomalaisille 12:12.) Sen sijaan, että surisimme menetettyä onneamme, voimme mietiskellä Jumalan lupausta tehdä loppu kaikesta kärsimyksestä (Saarnaaja 7:10). Tämä toivo, jolle on vankat perusteet, suojelee meitä niin kuin kypärä suojelee päätä. Toivo pehmentää kokemiamme kolhuja ja varmistaa osaltaan, etteivät ne vahingoita pysyvästi henkistä tai hengellistä terveyttämme. (1. Tessalonikalaisille 5:8.)

[Kuva s. 5]

Aadam ja Eeva hylkäsivät Jumalan hallitusvallan

[Kuva s. 7]

Jumala lupaa maailman, jossa ei ole kärsimystä