Mikä auttaa meitä käsittelemään totuuden sanaa oikein?

MUUAN teatterikriitikko, joka kirjoitti arvosteluja sanomalehteen, kävi katsomassa erään teatteriesityksen. Hän ei sanottavasti pitänyt esityksestä ja kirjoitti siitä jälkikäteen: ”Jos haluatte nähdä jotakin joutavanpäiväistä, menkää ihmeessä katsomaan tätä näytelmää.” Myöhemmin teatteriesityksen järjestäjät julkaisivat mainoksen, jossa oli lainaus kriitikon kirjoittamasta arvostelusta. Lainaus kuului: ”Menkää ihmeessä katsomaan tätä näytelmää”! Mainoksessa siteerattiin sanatarkasti kriitikon sanoja, mutta koska ne oli irrotettu tekstiyhteydestään, kriitikon mielipide vääristyi räikeästi.

Tämä esimerkki valaisee sitä, miten tärkeä jonkin esitetyn asian tekstiyhteys voi olla. Kun sanat irrotetaan tekstiyhteydestään, niiden merkitys voi muuttua vääräksi, aivan kuten Saatana vääristeli raamatunkohtien sisältöä yrittäessään johtaa Jeesusta harhaan (Matteus 4:1–11). Toisaalta tekstiyhteyden huomioon ottaminen auttaa saamaan selvemmän käsityksen esitetystä asiasta. Siksi jotakin raamatunjaetta tutkiessa on viisasta ottaa aina huomioon myös tekstiyhteys ja pohtia jakeen taustaa, jotta voisi ymmärtää paremmin, mistä kirjoittaja puhuu.

Käsittele huolellisesti

Tekstiyhteydellä tarkoitetaan jonkin nimenomaisen sanan tai katkelman ympärillä olevia ajatuksia, jotka voivat vaikuttaa sen merkitykseen tai sisältöön. Tekstiyhteyden lisäksi merkitykseen tai sisältöön voivat vaikuttaa myös olosuhteet tai tosiseikat, jotka liittyvät johonkin tapaukseen tai tilanteeseen, eli sen tausta. Raamatunkohdan tekstiyhteyden ja taustan tarkasteleminen on erityisen tärkeää sen vuoksi, mitä apostoli Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Tee kaikkesi osoittautuaksesi Jumalalle hyväksytyksi, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein.” (2. Timoteukselle 2:15.) Jotta voisimme käsitellä Jumalan sanaa oikein, meidän täytyy  ymmärtää se kunnolla ja sitten selittää sitä rehellisesti ja täsmällisesti muille. Kunnioitus Jehovaa, Raamatun Tekijää, kohtaan kannustaa meitä pyrkimään tähän, ja tekstiyhteyden ja taustan tarkasteleminen on siinä suureksi avuksi.

Toisen Timoteuksen kirjeen tausta

Tarkastellaanpa esimerkiksi Raamatussa olevaa Toista Timoteuksen kirjettä. * Voisimme aluksi ottaa selvää tämän kirjeen taustasta. Kuka kirjoitti sen? Milloin? Millaisissa olosuhteissa? Sitten voisimme kysyä: Millainen oli kirjeen nimessä esiintyvän ”Timoteuksen” asema? Miksi hän tarvitsi kirjeessä olevaa tietoa? Vastaukset näihin kysymyksiin auttavat tajuamaan paljon selvemmin tämän Raamatun kirjan arvon ja näkemään, miten voimme nykyään hyötyä siitä.

Toisen Timoteuksen kirjeen alkujakeet osoittavat, että Timoteus sai tämän kirjeen apostoli Paavalilta. Muista jakeista ilmenee, että Paavali oli kirjettä kirjoittaessaan vangittuna hyvän uutisen tähden. Monet olivat hylänneet hänet, ja hän tunsi kuolemansa lähestyvän. (2. Timoteukselle 1:15, 16; 2:8–10; 4:6–8.) Hänen on siksi täytynyt kirjoittaa tämä kirje silloin, kun hän oli vankina Roomassa toisen kerran, ilmeisesti vuoden 65 tienoilla. Pian tämän jälkeen Nero luultavasti tuomitsi hänet kuolemaan.

Tällainen on siis Toisen Timoteuksen kirjeen tausta. On kuitenkin huomionarvoista, että Paavali ei kirjoittanut Timoteukselle valitellakseen omia ongelmiaan. Sen sijaan hän varoitti Timoteusta edessä olevista kovista ajoista ja kannusti ystäväänsä välttämään huomiota hajottavia tekijöitä, ’voimistumaan’ jatkuvasti ja välittämään hänen ohjeensa muille, jotka vuorostaan tulisivat riittävän päteviksi auttamaan toisia. (2. Timoteukselle 2:1–7.) Miten erinomainen esimerkki epäitsekkäästä kiinnostuksesta muita kohtaan jopa vaikeina aikoina! Ja miten hieno neuvo meille nykyään!

Paavali kutsuu Timoteusta ”rakkaaksi lapseksi” (2. Timoteukselle 1:2). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa tätä nuorta miestä sanotaan useaan otteeseen Paavalin uskolliseksi kumppaniksi (Apostolien teot 16:1–5; Roomalaisille 16:21; 1. Korinttilaisille 4:17). Saadessaan tämän kirjeen Paavalilta Timoteus oli nähtävästi alle 40-vuotias eli vielä varsin nuori (1. Timoteukselle 4:12). Hän oli kuitenkin jo hankkinut itselleen erinomaisen maineen uskollisuudellaan, ’palvelemalla kuin orja Paavalin kanssa’ kenties 14 vuoden ajan (Filippiläisille 2:19–22). Vaikka Timoteus oli suhteellisen nuori, Paavali antoi hänelle vastuun neuvoa muita vanhimpia, jotta he olisivat ”taistelematta sanoista” ja keskittyisivät tärkeisiin asioihin, kuten uskoon ja kestävyyteen (2. Timoteukselle 2:14). Timoteus oli myös valtuutettu huolehtimaan seurakunnan valvojien ja avustavien palvelijoiden nimittämisestä (1. Timoteukselle 5:22). Hän on kuitenkin saattanut hiukan arkailla käyttää valtaansa (2. Timoteukselle 1:6, 7).

Tämä nuori vanhin kohtasi joitakin vakavia haasteita. Erään tällaisen haasteen aiheuttivat Hymenaios ja Filetos, jotka ’mullistivat muutamien uskon’ opettamalla, että ’ylösnousemus oli jo tapahtunut’ (2. Timoteukselle 2:17, 18). He ilmeisesti uskoivat, että ainoa ylösnousemus oli hengellinen ja että kristityt olivat jo kokeneet sen. He eivät ehkä ottaneet huomioon tekstiyhteyttä lainatessaan Paavalin sanoja, joiden mukaan kristityt olivat olleet kuolleita synneissään mutta heidät oli tehty eläviksi Jumalan hengen välityksellä (Efesolaisille 2:1–6). Paavali varoitti, että tällainen luopiovaikutus tulisi lisääntymään. Hän kirjoitti: ”Tulee olemaan ajanjakso, jolloin he eivät kestä terveellistä opetusta, – – ja he kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät sitä vastoin syrjään valheellisiin kertomuksiin.” (2. Timoteukselle 4:3, 4.) Paavalin ennakolta antama varoitus osoitti, että  Timoteuksen oli erittäin tärkeää kuunnella apostolin neuvoja.

Kirjeen arvo nykyään

Edellä kerrotusta näemme, että Paavali kirjoitti 2. Timoteuksen kirjeen ainakin seuraavista syistä: 1) Hän tiesi loppunsa olevan lähellä, ja hän yritti valmistaa Timoteusta sitä aikaa silmällä pitäen, kun hän ei enää olisi tämän tukena. 2) Paavali halusi, että Timoteus tulisi kykeneväksi suojelemaan valvonnassaan olevia seurakuntia luopumukselta ja muulta vahingolliselta vaikutukselta. 3) Hän halusi kannustaa Timoteusta ahkeroimaan Jehovan palveluksessa ja nojautumaan henkeytetyn Raamatun täsmälliseen tuntemukseen taistelussaan vääriä opetuksia vastaan.

Tämän taustan ymmärtäminen tekee Toisesta Timoteuksen kirjeestä meille merkityksellisemmän. Nykyäänkin on joitakuita Hymenaioksen ja Filetoksen kaltaisia luopioita, jotka edistävät omia ajatuksiaan ja haluavat tuhota uskomme. Lisäksi elämme Paavalin ennustamia ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”. Monet ovat todenneet Paavalin varoituksen totuudenmukaisuuden: ”Kaikkia, jotka haluavat elää jumalista antaumusta osoittaen Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tullaan myös vainoamaan.” (2. Timoteukselle 3:1, 12.) Miten voimme pysyä lujina? Timoteuksen tavoin meidän on kuunneltava niiden neuvoja, jotka ovat palvelleet Jehovaa useita vuosia. Myös henkilökohtainen tutkiminen, rukoileminen ja kristillinen seura auttavat meitä ’voimistumaan jatkuvasti’ Jehovan ansaitsemattoman hyvyyden välityksellä. Kun lisäksi luotamme täsmällisen tiedon voimaan, voimme noudattaa Paavalin kehotusta: ”Pidä jatkuvasti kiinni – – terveellisten sanojen mallista.” (2. Timoteukselle 1:13.)

”Terveellisten sanojen malli”

Mitä ovat ”terveelliset sanat”, joista Paavali puhui? Hän käyttää tätä ilmausta viitatessaan aitoon kristilliseen oppiin. Ensimmäisessä kirjeessään Timoteukselle Paavali selitti, että ”terveelliset sanat” ovat pohjimmiltaan ”Herramme Jeesuksen Kristuksen” sanoja (1. Timoteukselle 6:3). Terveellisten sanojen mallin jäljitteleminen kehittää tervemielisyyttä, rakkaudellista mielenlaatua ja huomaavaisuutta toisia kohtaan. Koska Jeesuksen sananpalvelus ja opetukset ovat sopusoinnussa kaikkien muiden Raamatun opetusten kanssa, ilmaus ”terveelliset sanat” voi laajassa merkityksessä viitata kaikkiin Raamatun opetuksiin.

Timoteukselle terveellisten sanojen malli oli ’hänen haltuunsa uskottu hyvä’, jota täytyi varjella, ja samaa se merkitsee kaikille kristityille vanhimmille (2. Timoteukselle 1:13, 14). Timoteuksen oli määrä ’saarnata sanaa, pysyä siinä hellittämättä suotuisaan aikaan, tukalaan aikaan, ojentaa, nuhdella, kehottaa täysin pitkämielisesti ja kaikella opetustaidolla’ (2. Timoteukselle 4:2). Kun tajuamme luopio-opetusten levinneen Timoteuksen päivinä, ymmärrämme, miksi Paavali tähdensi terveellisten sanojen opettamisen tärkeyttä. Näemme myös, että Timoteuksen piti suojella laumaa ’ojentamalla, nuhtelemalla, kehottamalla’ pitkämielisesti ja hyvällä opetustaidolla.

Kenelle tai keille Timoteuksen tuli saarnata sanaa? Tekstiyhteys viittaa siihen, että Timoteus, joka toimi vanhimpana, saarnaisi sanaa kristillisessä seurakunnassa. Vastustajien aiheuttaman paineen huomioon ottaen Timoteuksen piti säilyttää hengellinen tasapainonsa ja julistaa rohkeasti Jumalan sanaa – ei  ihmisfilosofiaa, omia ajatuksiaan eikä hyödyttömiä teorioita. Tosin jotkut väärään taipuvaiset ihmiset saattaisivat vastustaa häntä tämän vuoksi. (2. Timoteukselle 1:6–8; 2:1–3, 23–26; 3:14, 15.) Paavalin neuvoja noudattamalla Timoteus voisi kuitenkin hänen tavallaan seistä muurina luopumusta vastaan (Apostolien teot 20:25–32).

Soveltuvatko sanan saarnaamista koskevat Paavalin neuvot myös saarnaamiseen seurakunnan ulkopuolella? Kyllä soveltuvat, kuten tekstiyhteys paljastaa. Paavali jatkaa: ”Pysy sinä kuitenkin järkevänä kaikessa, kärsi pahaa, tee evankelistan työ, suorita palveluksesi täydelleen.” (2. Timoteukselle 4:5.) Evankelioiminen – pelastuksen hyvän uutisen saarnaaminen ei-uskoville – on olennainen osa kristillistä palvelusta (Matteus 24:14; 28:19, 20). Ja aivan kuten Jumalan sanaa saarnataan seurakunnassa jopa ”tukalaan aikaan”, saarnaamme hellittämättä sanaa myös seurakunnan ulkopuolella oleville vaikeissakin oloissa (1. Tessalonikalaisille 1:6).

Jumalan henkeytetty sana on kaiken saarnaamisemme ja opettamisemme perusta. Luotamme Raamattuun täysin. Paavali sanoi Timoteukselle: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa.” (2. Timoteukselle 3:16.) Näitä sanoja lainataan usein aivan oikein sen osoittamiseksi, että Raamattu on Jumalan henkeytetty sana. Mutta mitä Paavalilla oli mielessään, kun hän kirjoitti ne?

Paavali puhui vanhimmalle, jolla oli vastuu ’ojentaa, oikaista, kurittaa vanhurskaudessa’ seurakunnan sisällä. Hän siis muistutti Timoteusta siitä, että tämä luottaisi sen henkeytetyn Sanan viisauteen, jota hänelle oli opetettu pienokaisesta asti. Vanhinten on Timoteuksen tavoin aika ajoin ojennettava väärintekijöitä. Niin tehdessään heidän tulee aina luottaa Raamattuun. Ja koska Raamattu on Jumalan henkeyttämä, kaikki siihen perustuva ojennus tulee todellisuudessa Jumalalta. Jokainen, joka hylkää raamatullisen ojennuksen, ei hylkää ihmisten ajatuksia, vaan itse Jehovan henkeytetyt neuvot.

Toinen Timoteuksen kirje on tosiaan täynnä jumalista viisautta! Se on vielä merkityksellisempi, kun sen neuvoja tarkastellessamme otamme huomioon tekstiyhteyden ja taustan. Tässä kirjoituksessa on vain raapaistu sen suurenmoisen, henkeytetyn opetuksen pintaa, jota tämä kirje sisältää, mutta jo sen perusteella voimme nähdä, miten hyödyllistä on pohtia myös tekstiyhteyttä ja taustaa Raamattua lukiessamme. Näin voimme varmistua siitä, että tosiaan ’käsittelemme totuuden sanaa oikein’.

[Alaviite]

[Kuva s. 27]

Paavali halusi antaa Timoteukselle neuvoja, joiden avulla hän voisi suojella seurakuntia

[Kuva s. 30]

Paavali muistutti Timoteusta luottamisesta henkeytetyn Sanan viisauteen