Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Lukijoiden kysymyksiä

Lukijoiden kysymyksiä

Lukijoiden kysymyksiä

Onko kristityn Raamatun mukaan sopivaa panna oikeudessa kätensä Raamatulle ja vannoa kertovansa koko totuuden?

Jokaisen on tehtävä tässä henkilökohtainen ratkaisu (Galatalaisille 6:5). Sille, että vannoo oikeudessa kertovansa totuuden, ei kuitenkaan ole mitään raamatullista estettä.

Valan vannominen on ollut yleinen käytäntö jo kauan. Esimerkiksi muinaiset kreikkalaiset nostivat toisen kätensä kohti taivasta tai koskettivat alttaria valaa antaessaan. Kun roomalainen vannoi valan, hän piti kädessään kiveä ja vakuutti: ”Jos minä tietoisesti petän, niin samalla kun [jumala] Jupiter pelastaa tämän kaupungin ja sen linnoituksen, hän ottakoon minulta pois kaiken hyvän, aivan niin kuin minä viskaan pois tämän kiven.” (John McClintock ja James Strong, Cyclopedia of Biblical, Theological, and Ecclesiastical Literature, VII osa, s. 260.)

Tällaiset teot kertoivat ihmisten taipumuksesta tunnustaa jonkin sellaisen jumalallisen voiman olemassaolo, joka voi tarkkailla ihmisiä ja jolle he ovat tilivelvollisia. Muinaisista ajoista saakka Jehovan tosi palvojat ovat tajunneet, että hän tietää, mitä he sanovat ja tekevät (Sananlaskut 5:21; 15:3). He vannoivat valoja ikään kuin Jumala olisi ollut läsnä eli todistajana. Esimerkiksi Boas, Daavid, Salomo ja Sidkia tekivät näin (Ruut 3:13; 2. Samuelin kirja 3:35; 1. Kuninkaiden kirja 2:23, 24; Jeremia 38:16). Tosi Jumalan palvojat sallivat myös muiden vannottaa heillä valan. Tämä piti paikkansa Abrahamista ja Jeesuksesta Kristuksesta (1. Mooseksen kirja 21:22–24; Matteus 26:63, 64).

Ihminen, joka vannoi Jehovan edessä valan, teki toisinaan samalla jonkin siihen liittyvän eleen. Abram (Abraham) sanoi Sodoman kuninkaalle: ”Minä kohotan käteni ja vannon Jehovalle, Korkeimmalle Jumalalle, taivaan ja maan Valmistajalle.” (1. Mooseksen kirja 14:22.) Enkeli, joka puhui profeetta Danielille, ’nosti oikeaa kättään ja vasenta kättään taivaita kohti ja vannoi Hänen kauttaan, joka elää ajan hämärään asti’ (Daniel 12:7). Jopa Jumalan kerrotaan vannoessaan kuvaannollisesti nostavan kätensä (5. Mooseksen kirja 32:40; Jesaja 62:8).

Valan vannomiselle ei ole mitään raamatullista estettä. Kristityn ei kuitenkaan tarvitse vakuuttaa valalla kaikkea sanomaansa. Jeesus sanoi: ”Merkitköön vain teidän sananne kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’.” (Matteus 5:33–37.) Opetuslapsi Jaakob esitti samankaltaisen ajatuksen. Sanoessaan ”älkää enää vannoko” hän varoitti antamasta valoja kevytmielisesti. (Jaakobin kirje 5:12.) Silti ei sen enempää Jeesus kuin Jaakobkaan sanonut, että vannominen olisi väärin, kun on kyse totuuden puhumisesta oikeudessa.

Entä siis, jos kristittyä pyydetään oikeudessa vannomaan, että hänen todistajanlausuntonsa on totuudenmukainen? Hän saattaa katsoa voivansa vannoa sellaisen valan. Ellei, niin hänen sallitaan ehkä antaa vakuutus sen vahvistamiseksi, ettei hän valehtele (Galatalaisille 1:20).

Kun oikeussalissa on valan vannomisen yhteydessä tapana joko nostaa käsi tai panna se Raamatulle, kristitty voi halutessaan noudattaa tätä käytäntöä. Hänellä saattaa olla mielessään ne Raamatun esimerkit, joissa valan yhteydessä tehtiin jokin ele. Toisaalta jonkin eleen tekemistä tärkeämpää kristitylle on sen muistaminen, että hän vakuuttaa Jumalan edessä kertovansa totuuden. Tällainen vala on vakava asia. Jos kristitystä tuntuu, että hän voi ja että hänen tulisi näissä olosuhteissa vastata hänelle esitettyyn kysymykseen, hänen tulee pitää mielessään, että vala velvoittaa häntä puhumaan totta, kuten kristityt tietenkin haluavat aina tehdä.