’Olkoon teillä rakkaus keskuudessanne’
’Olkoon teillä rakkaus keskuudessanne’
”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (JOHANNES 13:35)
1. Mitä ominaisuutta Jeesus tähdensi juuri ennen kuolemaansa?
”LAPSUKAISET.” (Johannes 13:33.) Näin hellästi Jeesus puhutteli apostoleitaan kuolemaansa edeltäneenä iltana. Evankeliumeissa ei kerrota, että Jeesus olisi heille puhuessaan käyttänyt tätä myötätuntoista ilmausta koskaan aikaisemmin. Tuona erityisenä iltana hän kuitenkin halusi tällä hellällä puhuttelulla osoittaa seuraajilleen, miten syvästi hän rakasti heitä. Tosiasiassa Jeesus puhui tuon illan ja yön mittaan rakkaudesta noin 30 kertaa. Miksi hän tähdensi tätä ominaisuutta niin suuresti?
2. Miksi kristittyjen on hyvin tärkeää osoittaa rakkautta?
2 Jeesus selitti, miksi rakkaus on hyvin tärkeää. Hän sanoi: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35; 15:12, 17.) Kristuksen seuraajana oleminen ja veljellisen rakkauden osoittaminen kulkevat käsi kädessä. Tosi kristittyjä ei tunnisteta mistään erityisestä vaatetuksesta eikä oudoista tavoista vaan siitä lämpimästä ja hellästä rakkaudesta, jota he osoittavat toisiaan kohtaan. Tällainen erikoislaatuinen rakkaus on toinen niistä kolmesta Kristuksen opetuslapsille asetetusta päävaatimuksesta, joista puhuttiin edellisen kirjoituksen alussa. Mikä auttaa meitä täyttämään jatkuvasti tämän vaatimuksen?
”Jatkamaan siinä täydemmässä määrin”
3. Minkä rakkautta koskevan kehotuksen apostoli Paavali esitti?
3 Tämä huomattava rakkaus oli havaittavissa Kristuksen seuraajien keskuudessa ensimmäisellä vuosisadalla, ja se nähdään Kristuksen aitojen opetuslasten keskuudessa myös nykyään. Apostoli Paavali kirjoitti ensimmäisen vuosisadan kristityille: ”Veljellisestä rakkaudesta meidän ei tarvitse kirjoittaa teille, sillä Jumala on opettanut teidät rakastamaan toisianne, ja tehän osoitatte tätä rakkautta kaikkia veljiä kohtaan.” Silti Paavali kehotti lisäksi ”jatkamaan siinä täydemmässä määrin”. (1. Tessalonikalaisille 3:12; 4:9, 10.) Meidänkin pitäisi suhtautua vakavasti Paavalin kehotukseen ja pyrkiä osoittamaan rakkautta toisiamme kohtaan ”täydemmässä määrin”.
4. Erityisesti keihin meidän pitäisi Paavalin ja Jeesuksen sanojen mukaan kiinnittää huomiota?
4 Samassa henkeytetyssä kirjeessä Paavali kannusti uskonveljiään: ”Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja.” (1. Tessalonikalaisille 5:14.) Eräässä toisessa yhteydessä hän muistutti kristityille, että niiden, jotka ovat ”vahvoja, pitää kantaa niiden heikkouksia, jotka eivät ole vahvoja” (Roomalaisille 15:1). Jeesuskin antoi ohjeita niiden auttamisesta, jotka ovat heikkoja. Ennustettuaan, että Pietari hylkäisi hänet hänen pidätysyönään, hän sanoi Pietarille: ”Kun sinä kerran olet palannut, vahvista veljiäsi.” Miksi se oli tarpeen? Koska nämäkin olisivat hylänneet Jeesuksen ja tarvitsisivat niin ollen apua. (Luukas 22:32; Johannes 21:15–17.) Jumalan sana neuvoo siis meitä osoittamaan rakkautta myös niitä kohtaan, jotka ovat hengellisesti heikkoja ja ovat ehkä menettäneet yhteytensä kristilliseen seurakuntaan (Heprealaisille 12:12). Miksi meidän pitäisi tehdä niin? Saamme vastauksen kahdesta Jeesuksen esittämästä eloisasta kuvauksesta.
Kadonnut lammas ja kadonnut kolikko
5, 6. a) Mitkä kaksi lyhyttä kuvausta Jeesus kertoi? b) Mitä nämä kuvaukset paljastavat Jehovasta?
5 Opettaakseen kuulijoilleen, miten Jehova suhtautuu niihin, jotka ovat eksyneet, Jeesus kertoi kaksi lyhyttä kuvausta. Ensimmäinen koski paimenta. Jeesus sanoi: ”Kuka ihminen teistä, jolla on sata lammasta ja joka kadottaa niistä yhden, ei jätä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää taakseen erämaahan ja lähde kadonneen perään, kunnes hän löytää sen? Ja sen löydettyään hän panee sen hartioilleen ja iloitsee. Ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa koolle ja sanoo heille: ’Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.’ Minä sanon teille, että näin on taivaassa enemmän iloa yhdestä syntisestä, joka katuu, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät tarvitse katumusta.” (Luukas 15:4–7.)
6 Toinen kuvaus koski naista. Jeesus sanoi: ”Kuka nainen, jolla on kymmenen drakhman kolikkoa, ei sytytä lamppua, jos hän kadottaa yhden drakhman kolikon, ja lakaise taloaan ja etsi huolellisesti, kunnes hän löytää sen? Ja sen löydettyään hän kutsuu koolle naiset, jotka ovat hänen ystäviään ja naapureitaan, ja sanoo: ’Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin sen drakhman kolikon, jonka olin kadottanut.’ Minä sanon teille: näin nousee ilo Jumalan enkelien keskuudessa yhdestä syntisestä, joka katuu.” (Luukas 15:8–10.)
7. Mitkä kaksi asiaa kuvaukset kadonneesta lampaasta ja kadonneesta kolikosta meille opettavat?
7 Mitä voimme oppia näistä lyhyistä kuvauksista? Ne osoittavat 1) miten meidän pitäisi suhtautua niihin, jotka ovat tulleet heikoiksi, ja 2) mitä meidän pitäisi tehdä heidän auttamisekseen. Tarkastelemme nyt näitä seikkoja.
Kadonneita mutta arvokkaita
8. a) Miten paimen ja nainen suhtautuivat siihen, minkä he olivat kadottaneet? b) Mitä heidän reaktionsa kertovat meille siitä, miten he suhtautuivat puuttuvaan omaisuuteen?
8 Molemmissa kuvauksissa oli kadotettu jotain, mutta pane merkille, miten omistajat reagoivat. Paimen ei sanonut: ”Mitäpä yhdestä lampaasta, kun minulla on vielä 99 jäljellä! Tulen kyllä toimeen ilman sitä.” Nainen ei sanonut: ”Miksi murehtia yhtä kolikkoa? Tyydyn niihin yhdeksään, jotka minulla on vielä jäljellä.” Sen sijaan paimen etsi kadonnutta lammastaan, ikään kuin se olisi ollut hänen ainokaisensa. Ja nainen suri kolikon katoamista, ikään kuin hänellä ei olisi ollut muita kolikoita. Molemmissa tapauksissa se, mikä puuttui, pysyi omistajan silmissä arvokkaana. Mitä tämä valaisee?
9. Mitä paimenen ja naisen tuntema huoli kuvaa?
9 Pane merkille, mitä Jeesus kummassakin tapauksessa sanoo lopuksi: ”Näin on taivaassa enemmän iloa yhdestä syntisestä, joka katuu”, ja: ”Minä sanon teille: näin nousee ilo Jumalan enkelien keskuudessa yhdestä syntisestä, joka katuu.” Sekä paimenen että naisen tuntema huoli heijastaa siis omalla pienellä tavallaan Jehovan ja hänen taivaallisten luomustensa tunteita. Se, mikä oli kadotettu, pysyi kallisarvoisena paimenen ja naisen silmissä, ja vastaavasti ne jotka ovat ajautuneet pois ja kadottaneet kosketuksen Jumalan kansaan, pysyvät kallisarvoisina Jehovan silmissä (Jeremia 31:3). Nämä yksilöt saattavat olla hengellisesti heikkoja, mutta he eivät silti välttämättä ole kapinallisia. Heikkoudestaan huolimatta he saattavat yhä jossain määrin noudattaa Jehovan vaatimuksia (Psalmit 119:176; Apostolien teot 15:29). Siksi Jehova on nykyään samoin kuin menneisyydessäkin haluton ’heittämään heitä pois kasvojensa edestä’ (2. Kuninkaiden kirja 13:23).
10, 11. a) Millaisina haluamme nähdä ne, jotka ovat ajelehtineet pois seurakunnasta? b) Miten voimme ilmaista huolemme heistä, kuten Jeesuksen kaksi kuvausta osoittavat?
10 Jehovan ja Jeesuksen tavoin mekin olemme syvästi huolissamme niistä, jotka ovat heikkoja ja joita ei enää näy kristillisessä seurakunnassa (Hesekiel 34:16; Luukas 19:10). Hengellisesti heikko yksilö on meidän näkökulmastamme katsottuna kadonnut lammas – ei toivoton tapaus. Emme ajattele: ”Miksi murehtia jonkun heikon takia? Seurakunta tulee mainiosti toimeen ilman häntä.” Sen sijaan pidämme Jehovan tavoin arvokkaina niitä, jotka ovat ajelehtineet pois mutta haluavat palata.
11 Miten sitten voimme ilmaista huolemme? Jeesuksen kaksi kuvausta osoittavat, että voimme tehdä sen 1) ottamalla aloitteen, 2) olemalla hellävaraisia ja 3) näkemällä vaivaa. Katsotaanpa näitä piirteitä yksi kerrallaan.
Ota aloite
12. Mitä se, että paimen lähtee ”kadonneen perään”, kertoo hänen asenteestaan?
12 Ensimmäisessä näistä kahdesta kuvauksesta Jeesus sanoo, että paimen lähtee ”kadonneen perään”. Paimen ottaa aloitteen käsiinsä ja ponnistelee määrätietoisesti löytääkseen puuttuvan lampaan. Vaikeudet, vaarat ja matkan pituus eivät pidättele häntä. Päinvastoin paimen ei anna periksi, ennen kuin ”hän löytää sen”. (Luukas 15:4.)
13. Miten vanhan ajan uskolliset miehet reagoivat heikkojen tarpeisiin, ja miten voimme jäljitellä tällaisia raamatullisia esimerkkejä?
13 Rohkaisun tarpeessa olevan auttaminen vaatii samaten usein sitä, että vahvempi ottaa aloitteen. Vanhan ajan uskolliset miehet ymmärsivät tämän. Esimerkiksi kun kuningas Saulin poika Jonatan huomasi, että hänen läheinen ystävänsä Daavid tarvitsi rohkaisua, Jonatan ”nousi – – ja meni Daavidin luo Horesiin voidakseen vahvistaa hänen kättään Jumalassa” (1. Samuelin kirja 23:15, 16). Kun käskynhaltija Nehemia satoja vuosia myöhemmin näki, että jotkut hänen juutalaisista veljistään olivat heikentyneet, hänkin ’nousi heti’ ja kannusti heitä ’pitämään mielessään Jehovan’ (Nehemia 4:14). Mekin haluamme nykyään ’nousta’ – ottaa aloitteen – vahvistaaksemme niitä, jotka ovat heikkoja. Mutta keiden seurakunnassa pitäisi tehdä niin?
14. Keiden kristillisessä seurakunnassa pitäisi tarjota apua niille, jotka ovat heikkoja?
14 Erityisesti kristityillä vanhimmilla on velvollisuus ’vahvistaa heikot kädet, lujittaa horjuvat polvet’ ja sanoa ”sydämeltään huolestuneille: ’Olkaa lujat. Älkää pelätkö.’” (Jesaja 35:3, 4; 1. Pietarin kirje 5:1, 2.) Huomaa kuitenkin, ettei Paavalin kehotusta: ”Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja” annettu ainoastaan vanhimmille. Hänen sanansa oli sen sijaan suunnattu koko ”tessalonikalaisten seurakunnalle”. (1. Tessalonikalaisille 1:1; 5:14.) Avun tarjoaminen niille, jotka ovat heikkoja, kuuluu siis kaikille kristityille. Kuvauksen paimenen tavoin jokaisen kristityn pitäisi haluta lähteä ”kadonneen perään”. On tietysti tehokkainta tehdä tämä yhteistoiminnassa vanhinten kanssa. Voisitko sinä tehdä jotain jonkun seurakunnassasi olevan heikon auttamiseksi?
Ole hellävarainen
15. Mikä saattaa selittää sen, mitä paimen teki?
15 Mitä paimen tekee, kun hän lopulta löytää kadonneen lampaan? ”Hän panee sen hartioilleen.” (Luukas 15:5.) Miten koskettava ja paljonpuhuva yksityiskohta! Lammas on voinut harhailla monta päivää ja yötä tuntemattomalla seudulla ja voinut olla jopa alttiina saalistavien leijonien hyökkäyksille (Job 38:39, 40). Ravinnon puute epäilemättä heikentää lammasta. Se on yksinkertaisesti liian heikko jaksaakseen omin voimin ylittää esteet, jotka se kohtaa matkallaan takaisin tarhaan. Siksi paimen kumartuu, nostaa lampaan hellävaraisesti ylös ja kantaa sen kaikkien esteiden yli takaisin laumaan. Miten voimme heijastaa tämän paimenen huolehtivaisuutta?
16. Miksi meidän pitäisi jäljitellä hellyyttä, jota paimen osoitti eksynyttä lammasta kohtaan?
16 Ihminen, joka on kadottanut yhteyden seurakuntaan, saattaa olla hengellisessä mielessä lopen uupunut. Paimenesta eroon joutuneen lampaan tavoin hän on voinut harhailla päämäärättömästi tämän vihamielisen maailman keskellä. Vailla tarhan, kristillisen seurakunnan, suojaa, hän on entistä suojattomampi Panettelijan hyökkäyksille, hänen joka ”vaeltaa ympäri niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä” (1. Pietarin kirje 5:8). Hengellisen ravinnon puutekin on heikentänyt häntä. Näin ollen hän on omassa voimassaan todennäköisesti liian heikko ylittämään niitä esteitä, joita hän kohtaa matkallaan takaisin seurakuntaan. Siksi meidän täytyy niin sanoaksemme kumartua nostamaan tämä heikentynyt yksilö hellävaraisesti ylös ja kantaa hänet takaisin (Galatalaisille 6:2). Miten voimme tehdä sen?
17. Miten voimme jäljitellä apostoli Paavalia, kun vierailemme jonkun heikon luona?
17 Apostoli Paavali sanoi: ”Jos joku on heikko, enkö minä jaa hänen heikkouttaan?” (2. Korinttilaisille 11:29, The New English Bible; 1. Korinttilaisille 9:22.) Paavali tunsi empatiaa toisia kohtaan, heikot mukaan lukien. Me haluamme osoittaa samanlaista myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat heikkoja. Kun vierailet hengellisesti heikon kristityn luona, vakuuta hänelle, että hän on arvokas Jehovan silmissä ja että toiset todistajat kaipaavat häntä kovasti (1. Tessalonikalaisille 2:17). Kerro hänelle, että he ovat valmiita tukemaan häntä ja halukkaita olemaan hänelle kuin ”veli, joka on syntynyt ahdingon varalle” (Sananlaskut 17:17; Psalmit 34:18). Sydämestä lähtevät sanamme voivat hellävaraisesti ja vähä vähältä nostaa häntä siinä määrin, että hän pystyy palaamaan laumaan. Mitä meidän pitäisi tehdä seuraavaksi? Kuvaus naisesta ja kadonneesta kolikosta opastaa meitä.
Näe vaivaa
18. a) Miksi kuvauksen nainen ei katsonut tilannetta toivottomaksi? b) Millaista vaivaa nainen näki ja millaisin tuloksin?
18 Nainen joka kadottaa kolikon, tietää tilanteen olevan vaikea mutta ei toivoton. Jos kolikko olisi pudonnut laajalle, pensaikkoiselle alueelle tai syvään, mutapohjaiseen järveen, hän olisi luultavasti katsonut toivottomaksi etsiä sitä. Mutta koska hän tietää, että kolikon täytyy olla jossain talon sisäpuolella, niin että sen voi löytää, hän aloittaa perinpohjaisen ja työlään etsinnän (Luukas 15:8). Ensin hän sytyttää lampun saadakseen pimeään taloonsa valoa. Sitten hän lakaisee lattian luudallaan siinä toivossa, että kuulisi kolikon kilahtavan. Lopuksi hän tutkii huolellisesti jokaisen nurkan ja sopen, kunnes hopeakolikko välähtää lampun valossa. Naisen vaivannäkö palkitaan!
19. Mitä naisen toimet kuvauksessa kadonneesta kolikosta voivat opettaa meille heikkojen auttamisesta?
19 Kuten tämä kuvauksen yksityiskohta meille muistuttaa, raamatullinen velvollisuus auttaa heikkoa kristittyä ei mene yli kykyjemme. Samalla tajuamme, että se vaatii vaivannäköä. Sanoihan apostoli Paavali efesolaisvanhimmille: ”Teidän täytyy näin vaivaa nähden auttaa niitä, jotka ovat heikkoja.” (Apostolien teot 20:35a.) Muista, että nainen ei löydä kolikkoa pelkästään vilkaisemalla talossa ympärilleen ohimennen sinne tänne tai satunnaisesti vain silloin tällöin. Ei, vaan hän onnistuu siksi, että hän etsii järjestelmällisesti, ”kunnes hän löytää sen”. Samoin kun me pyrimme elvyttämään hengellisesti heikon ihmisen, meidän täytyy nähdä vaivaa ja pitää tarkoitus mielessämme. Mitä voimme tehdä?
20. Miten heikkoja voidaan auttaa?
20 Miten voimme auttaa heikkoa kehittämään uskoa ja arvostusta? Henkilökohtainen raamatuntutkistelu jonkin sopivan kristillisen julkaisun välityksellä voi antaa hänelle juuri sen, mitä hän tarvitsee. Johtaessamme raamatuntutkistelua heikolle voimme antaa hänelle jatkuvaa ja perusteellista apua. Palvelusvalvoja voisi todennäköisesti parhaiten ratkaista, kuka antaisi tarvittavaa apua. Hän saattaa ehdottaa, mitä aiheita voitaisiin tutkia ja mistä julkaisusta olisi eniten hyötyä. Samoin kuin kuvauksen nainen käyttää etsinnässään hyödyllisiä välineitä, meilläkin on nykyään välineitä, joiden avulla voimme hoitaa Jumalalta saamamme velvollisuuden auttaa heikkoja. Kaksi uutta välinettämme eli julkaisuamme ovat tässä erityisen hyödyllisiä, nimittäin kirjat Palvo ainoaa tosi Jumalaa ja Lähesty Jehovaa. *
21. Miten heikkojen auttamisesta koituu siunauksia kaikille?
21 Heikkojen auttamisesta koituu siunauksia kaikille. Apua saanut on onnellinen päästessään jälleen tosi ystävien pariin. Me saamme sitä sydämestä lähtevää iloa, jota vain antaminen voi tuottaa (Luukas 15:6, 9; Apostolien teot 20:35b). Koko seurakunnan lämpö kasvaa, kun jokainen jäsen on rakkaudellisesti kiinnostunut toisista. Ja ennen kaikkea kunniaa saavat huolehtivaiset Paimenemme Jehova ja Jeesus, kun heidän halunsa tukea heikkoja heijastuu heidän maallisista palvelijoistaan (Psalmit 72:12–14; Matteus 11:28–30; 1. Korinttilaisille 11:1; Efesolaisille 5:1). Miten hyviä syitä meillä siis onkaan säilyttää ’rakkaus keskuudessamme’!
[Alaviite]
^ kpl 20 Julkaissut Jehovan todistajat.
Osaatko selittää?
• Miksi rakkauden osoittaminen on olennaisen tärkeää meille jokaiselle?
• Miksi meidän pitäisi osoittaa rakkauttamme niitä kohtaan, jotka ovat heikkoja?
• Mitä opimme kadonnutta lammasta ja kadonnutta kolikkoa koskevista kuvauksista?
• Mitä käytännön askeleita voimme ottaa heikon auttamiseksi?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuvat s. 16, 17]
Auttaessamme heikkoja otamme aloitteen, olemme hellävaraisia ja näemme vaivaa
[Kuva s. 16, 17]
Heikkojen auttamisesta koituu siunauksia kaikille