Mitä Herran illallinen merkitsee sinulle?
Mitä Herran illallinen merkitsee sinulle?
”Se, joka syö tätä leipää tai juo Herran maljaa arvottomasti, tulee olemaan syyllinen Herran ruumiiseen ja vereen nähden.” (1. KORINTTILAISILLE 11:27)
1. Mikä on tärkein vuodelle 2003 suunniteltu tilaisuus, ja mistä se sai alkunsa?
VUODEN 2003 tärkein tilaisuus on suunniteltu pidettäväksi 16. huhtikuuta auringonlaskun jälkeen. Jehovan todistajat kokoontuvat silloin viettämään Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistoa. Kuten edellisessä kirjoituksessa osoitettiin, Jeesus asetti tämän muistonvieton, jota sanotaan myös Herran illalliseksi, sen jälkeen kun hän ja hänen apostolinsa olivat viettäneet pesahia 14. nisankuuta vuonna 33. Muistonvieton vertauskuvat, happamaton leipä ja punaviini, kuvaavat Kristuksen synnitöntä ruumista ja hänen vuodatettua vertaan: ainoaa uhria, joka voi lunastaa ihmiskunnan perisynnistä ja kuolemasta (Roomalaisille 5:12; 6:23).
2. Mikä varoitus on kirjoitettu 1. Korinttilaiskirjeen 11:27:ään?
2 Muistonvieton vertauskuviin osaa ottavien täytyy nauttia niitä arvollisesti. Apostoli Paavali teki sen selväksi kirjoittaessaan kristityille muinaiseen Korinttiin, jossa Herran illallista ei vietetty asianmukaisesti (1. Korinttilaisille 11:20–22). Paavali kirjoitti: ”Se, joka syö tätä leipää tai juo Herran maljaa arvottomasti, tulee olemaan syyllinen Herran ruumiiseen ja vereen nähden.” (1. Korinttilaisille 11:27.) Mitä nämä sanat merkitsevät?
Jotkut viettivät sitä arvottomasti
3. Millä tavoin monet korinttilaiskristityt käyttäytyivät Herran illallisella?
3 Monet korinttilaiskristityt osallistuivat muistonviettoon arvottomasti. Heidän keskuudessaan oli jakaumia, ja ainakin jossain vaiheessa jotkut toivat mukanaan illallisensa ja söivät sen ennen kokousta tai sen aikana. Usein nämä vielä söivät ja joivat liikaa. He eivät olleet henkisesti eivätkä hengellisesti valppaita. Tämä teki heidät syyllisiksi ”Herran ruumiiseen ja vereen nähden”. Jotkut puolestaan eivät olleet nauttineet illallista lainkaan, ja heidän tuli nälkä, mikä häiritsi heidän keskittymistään. Monet siis ottivat osaa vertauskuviin tuntematta kunnioitusta ja tajuamatta täysin tilaisuuden vakavuutta. Ei ihme, että he aiheuttivat itselleen tuomion! (1. Korinttilaisille 11:27–34.)
4, 5. Miksi niiden, joilla on tapana ottaa osaa muistonvieton vertauskuviin, on hyvin tärkeää tutkia itseään?
4 Vuosittain muistonvieton lähestyessä niiden, joilla on tapana ottaa osaa vertauskuviin, on hyvin tärkeää tutkia itseään. Osallistuakseen tähän yhteysateriaan asianmukaisesti heidän täytyy olla hengellisesti terveessä tilassa. Jokaisella joka osoittaa epäkunnioitusta, jopa ylenkatsetta, Jeesuksen uhria kohtaan, on vaara joutua ’karsittavaksi pois Jumalan kansasta’ sellaisen israelilaisen tavoin, joka otti osaa yhteysateriaan epäpuhtaassa tilassa (3. Mooseksen kirja 7:20; Heprealaisille 10:28–31).
5 Paavali vertasi muistonviettoa muinaisen Israelin yhteysateriaan. Hän puhui osanottajien yhteisestä osallisuudesta Kristukseen ja sanoi sitten: ”Ette voi juoda Jehovan maljaa ja demonien maljaa, ette voi ottaa osaa ’Jehovan pöytään’ ja demonien pöytään.” (1. Korinttilaisille 10:16–21.) Jos joku, joka yleensä ottaa osaa muistonvieton vertauskuviin, tekee vakavan synnin, hänen tulee tunnustaa tämä Jehovalle ja myös pyytää seurakunnan vanhimmilta hengellistä apua (Sananlaskut 28:13; Jaakobin kirje 5:13–16). Jos hän todella katuu ja tuottaa katumukseen sopivaa hedelmää, hänen osallistumisensa vertauskuvien nauttimiseen ei olisi arvotonta (Luukas 3:8).
Läsnäolo kunnioittavina tarkkailijoina
6. Ainoastaan keille Jumala on suonut edun ottaa osaa Herran illalliseen?
6 Pitäisikö niiden, jotka nykyään tekevät hyvää Kristuksen 144000 veljen jäännökselle, ottaa osaa Herran illalliseen? (Matteus 25:31–40; Ilmestys 14:1.) Ei pitäisi. Jumala on suonut tämän edun vain niille, jotka hän on voidellut pyhällä hengellä olemaan ”perijätovereita Kristuksen kanssa” (Roomalaisille 8:14–18; 1. Johanneksen kirje 2:20). Mitä sitten on sanottava niiden asemasta, jotka toivovat saavansa elää ikuisesti maailmanlaajuisessa paratiisissa Valtakunnan hallinnon alaisuudessa? (Luukas 23:43; Ilmestys 21:3, 4.) Koska he eivät ole Jeesuksen perijätovereita eikä heillä ole taivaallista toivoa, he ovat muistonvietossa kunnioittavina tarkkailijoina (Roomalaisille 6:3–5).
7. Mistä ensimmäisen vuosisadan kristityt tiesivät, että heidän piti ottaa osaa muistonvieton vertauskuviin?
7 Ensimmäisellä vuosisadalla tosi kristityt voideltiin pyhällä hengellä. Monet heistä pystyivät käyttämään yhtä tai useampaa hengen ihmelahjaa, esimerkiksi puhumaan kielillä. Heidän ei siksi ollut vaikea tietää, että heidät oli voideltu hengellä ja että heidän piti ottaa osaa muistonvieton vertauskuviin. Meidän aikanamme tämä voidaan kuitenkin ratkaista esimerkiksi seuraavien henkeytettyjen sanojen perusteella: ”Kaikki ne, joita Jumalan henki johdattaa, ovat Jumalan poikia. Sillä te ette saaneet orjuuden henkeä, joka aiheuttaa jälleen pelkoa, vaan te saitte pojaksioton hengen, jonka avulla huudamme: ’Abba, Isä!’” (Roomalaisille 8:14, 15.)
8. Keitä edustavat Matteuksen 13. luvussa mainitut ”vehnä” ja ”rikkakasvit”?
8 Satojen vuosien kuluessa aidot voidellut kasvoivat kuin ”vehnänä” ”rikkakasvien” eli valekristittyjen valtaamalla pellolla (Matteus 13:24–30, 36–43). ”Vehnä” tuli 1870-luvulta lähtien yhä ilmeisemmäksi, ja joitakin vuosia myöhemmin voidelluille kristityille valvojille sanottiin: ”Vanhimpien – – [tulee] esittää nämä asianhaarat ja ehdot [muistonviettoon kokoontuville]: 1) usko [Kristuksen] vereen ja 2) vihkiytyminen Herralle ja hänen palvelukseensa kuolemaan asti. Sitten heidän tulisi kehoittaa kaikkia, joilla on sellainen mielentila, ja jotka ovat vihkiytyneet, yhtymään heidän kanssaan viettämään Herran – – kuoleman juhlaa.” (Raamatun tutkielmia, VI osa, Uusi luomus *, s. 565.)
”Muiden lampaiden” etsintä
9. Millä tavalla ”suuri joukko” ymmärrettiin selvemmin vuonna 1935, ja miten tämä vaikutti joihinkuihin, jotka olivat ottaneet osaa muistonvieton vertauskuviin?
9 Aikanaan Jehovan järjestö alkoi kiinnittää huomiota Kristuksen voideltujen seuraajien ohella myös muihin. Huomattavaa kehitystä tapahtui 1930-luvun puolivälissä. Sitä ennen Jumalan kansa oli pitänyt Ilmestyksen 7:9:n ”suurta joukkoa” toisarvoisena hengellisenä luokkana, joka yhdistettäisiin 144000:een kuolleista herätettyyn voideltuun taivaassa, ikään kuin Kristuksen morsiamen morsiusneitoina tai seuralaisina (Psalmit 45:14, 15; Ilmestys 7:4; 21:2, 9). Mutta 31. toukokuuta 1935 pidettiin Jehovan todistajien konventissa Washingtonissa puhe, jossa selitettiin Raamatun mukaisesti, että ”suurella joukolla” tarkoitetaan ”muita lampaita”, jotka elävät lopun aikana (Johannes 10:16). Tuon konventin jälkeen jotkut, jotka olivat aikaisemmin ottaneet osaa muistonvieton vertauskuviin, lakkasivat ottamasta niihin osaa, koska he tajusivat, ettei heidän toivonsa ollut taivaallinen vaan maallinen.
10. Miten kuvailisit nykyisten ”muiden lampaiden” toivoa ja velvollisuuksia?
10 Erityisesti vuodesta 1935 lähtien on etsitty niitä, joista tulee ”muita lampaita” ja jotka uskovat lunnaisiin, vihkiytyvät Jumalalle ja tukevat voideltua ”pientä laumaa” Valtakunnan saarnaamistoiminnassa (Luukas 12:32). Nämä muut lampaat toivovat saavansa elää ikuisesti maan päällä, mutta kaikissa muissa suhteissa he muistuttavat nykyään elävää Valtakunnan perillisten jäännöstä. Kuten muinaisen Israelin muukalaisasukkaat, jotka palvoivat Jehovaa ja alistuivat Lain alaisuuteen, nykyiset muut lampaat hyväksyvät kristilliset velvollisuudet, esimerkiksi hyvän uutisen saarnaamisen hengellisen Israelin jäsenten mukana (Galatalaisille 6:16). Samoin kuin kenestäkään muukalaisasukkaasta ei voinut tulla Israelin kuningasta eikä pappia, kukaan näistä muista lampaista ei kuitenkaan sellaisenaan voi hallita taivaallisessa Valtakunnassa eikä palvella pappina (5. Mooseksen kirja 17:15).
11. Miksi vihkiytymisen ajankohta voisi vaikuttaa siihen, mikä toivo ihmisellä on?
11 Tultaessa 1930-luvun puoliväliin kävi siis yhä selvemmäksi, että taivaallinen luokka oli suurimmalta osaltaan valittu. Nyt on vuosikymmenien ajan etsitty muita lampaita, joilla on maallinen toivo. Jos joku voideltu osoittautuu uskottomaksi, hänen tilalleen 144000:n joukkoon kutsuttaisiin todennäköisesti joku sellainen, joka on kauan palvellut Jumalaa uskollisesti yhtenä muista lampaista.
Miksi erheellisiä olettamuksia
12. Missä tilanteessa tulisi lakata ottamasta osaa muistonvieton vertauskuviin ja miksi?
12 Voidellut kristityt ovat ehdottoman varmoja siitä, että heillä on taivaallinen kutsu. Mutta entä jos jotkut, joilla ei ole tätä kutsua, ovat ottaneet osaa muistonvieton vertauskuviin? Koska he tajuavat nyt, ettei heillä ole koskaan ollut taivaallista toivoa, heidän omatuntonsa varmasti pakottaa heidät lakkaamaan ottamasta osaa. Jumala ei katsoisi suosiollisesti ihmiseen, jos hän esiintyy ikään kuin hänet olisi kutsuttu taivaalliseksi kuninkaaksi ja papiksi, vaikka tietää, ettei hänellä todellisuudessa ole sellaista kutsua (Roomalaisille 9:16; Ilmestys 20:6). Jehova teloitti leeviläisen Korahin siksi, että tämä tavoitteli julkeasti Aaronin suvulle kuuluvaa pappeutta (2. Mooseksen kirja 28:1; 4. Mooseksen kirja 16:4–11, 31–35). Jos jollekulle kristitylle valkenee, että hän on ottanut väärin osaa muistonvieton vertauskuviin, hänen tulee lakata nauttimasta niitä ja rukoilla nöyrästi Jehovan anteeksiantoa (Psalmit 19:13).
13, 14. Miksi jotkut saattaisivat erheellisesti olettaa, että heillä on taivaallinen kutsu?
13 Miksi jotkut voisivat erheellisesti olettaa, että heillä on taivaallinen kutsu? Aviopuolison kuolema tai jokin muu murhenäytelmä voisi saada heidät menettämään kiinnostuksensa maanpäällistä elämää kohtaan. Tai he saattavat haluta päästä taivaaseen, koska joku heidän läheinen ystävänsä tunnustautuu voidelluksi kristityksi. Jumala ei tietenkään ole määrännyt ketään houkuttelemaan toisia tämän edun saavien joukkoon. Eikä hän voitele Valtakunnan perillisiä panemalla heidät kuulemaan ääniä, jotka välittäisivät tähän liittyviä sanomia.
14 Väärä uskonnollinen käsitys, jonka mukaan kaikki hyvät ihmiset menevät taivaaseen, voisi saada jotkut ajattelemaan, että heillä on taivaallinen kutsu. Siksi meidän täytyy varoa, etteivät menneet väärät näkemykset tai muut seikat vaikuta meihin. Jotkut voisivat kysyä itseltään esimerkiksi, käyttävätkö he tunteisiinsa vaikuttavia lääkkeitä tai onko heillä taipumusta voimakkaisiin tunteisiin, jotka he voisivat tulkita väärin.
15, 16. Miksi jotkut saattaisivat päätellä väärin olevansa voideltuja?
15 Joidenkuiden voisi olla hyvä kysyä itseltään: ”Haluanko olla huomattava? Tahdonko kiihkeästi saada valtaa nyt tai tulevana Kristuksen perijätoverina?” Kun Valtakunnan perillisiä kutsuttiin ensimmäisellä vuosisadalla, kaikilla heistä ei ollut vastuullista asemaa seurakunnassa. Eivätkä ne, joilla on taivaallinen kutsu, pyri huomattavaan asemaan eivätkä kerskaile siitä, että he ovat voideltuja. He osoittavat niiltä odotettavaa nöyryyttä, joilla on ”Kristuksen mieli” (1. Korinttilaisille 2:16).
16 Jotkut ovat voineet päätellä, että heillä on taivaallinen kutsu, koska he ovat hankkineet paljon Raamatun tuntemusta. Hengellä voiteleminen ei kuitenkaan tuo epätavallista ymmärrystä. Esimerkiksi Paavalin piti opettaa ja neuvoa eräitä voideltuja (1. Korinttilaisille 3:1–3; Heprealaisille 5:11–14). Jumalalla on järjestely hengellisen ravinnon jakelemiseksi kaikille kansaansa kuuluville (Matteus 24:45–47). Kenenkään ei siksi pitäisi ajatella, että voideltuna kristittynä oleminen tekee hänet viisaammaksi kuin ne, joilla on maallinen toivo. Hengellä voiteleminen ei näy siitä, että on taitava vastaamaan raamatullisiin kysymyksiin, todistamaan tai pitämään raamatullisia puheita. Myös monet sellaiset kristityt, joilla on maallinen toivo, ovat päteviä näissä asioissa.
17. Mistä ja kenestä hengellä voiteleminen riippuu?
17 Jos joku uskonveli tekee taivaallista kutsua koskevia kysymyksiä, vanhin tai joku muu kypsä kristitty voi keskustella asiasta hänen kanssaan. Kukaan yksilö ei kuitenkaan voi ratkaista tätä asiaa toisen puolesta. Sen jolla todella on tämä kutsu, ei tarvitse kysyä toisilta, onko hänellä tuo toivo. Voidellut ”on synnytetty uudelleen, ei turmeltuvasta vaan turmeltumattomasta tuottavasta siemenestä, elävän ja pysyvän Jumalan sanan välityksellä” (1. Pietarin kirje 1:23). Henkensä ja Sanansa välityksellä Jumala istuttaa ”siemenen”, ja se tekee ihmisestä ”uuden luomuksen”, jolla on taivaallinen toivo (2. Korinttilaisille 5:17). Valinnan tekee Jehova. Voitelu ”ei siis riipu siitä, joka tahtoo, eikä siitä, joka juoksee, vaan Jumalasta” (Roomalaisille 9:16). Mistä sitten ihminen voi varmasti tietää, että hänellä on taivaallinen kutsu?
Miksi he ovat varmoja?
18. Miten Jumalan henki todistaa voideltujen hengen kanssa?
18 Jumalan hengen todistus vahvistaa voidelluille kristityille, että heillä on taivaalliset odotteet. Paavali kirjoitti: ”Te saitte pojaksioton hengen, jonka avulla huudamme: ’Abba, Isä!’ Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Jos siis olemme lapsia, olemme myös perillisiä: tosiaankin Jumalan perillisiä, mutta perijätovereita Kristuksen kanssa, edellyttäen että kärsimme yhdessä, jotta meidät myös yhdessä kirkastettaisiin.” (Roomalaisille 8:15–17.) Pyhä henki vaikuttaa voideltuihin niin, että heidän henkensä eli vallitseva asenteensa panee heidät soveltamaan itseensä sen, mitä Raamatussa sanotaan Jehovan hengellisistä lapsista (1. Johanneksen kirje 3:2). Jumalan henki saa heidät tajuamaan, että he ovat hänen poikiaan, ja synnyttää heissä ainutlaatuisen toivon (Galatalaisille 4:6, 7). Ikuinen elämä maan päällä täydellisenä ihmisenä perheenjäsenten ja ystävien parissa olisi suurenmoista, mutta Jumala ei ole antanut heille sitä toivoa. Hän on henkensä välityksellä saanut heissä aikaan niin voimakkaan taivaallisen toivon, että he ovat halukkaita uhraamaan kaikki maalliset siteensä ja odotteensa (2. Korinttilaisille 5:1–5, 8; 2. Pietarin kirje 1:13, 14).
19. Mikä osa uudella liitolla on voidellun kristityn elämässä?
19 Voidellut kristityt ovat varmoja siitä, että heillä on taivaallinen toivo ja heidät on otettu uuteen liittoon. Jeesus mainitsi sen, kun hän asetti muistonvieton ja sanoi: ”Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa minun vereni perusteella, joka vuodatetaan teidän puolestanne.” (Luukas 22:20.) Uuden liiton osapuolina ovat Jumala ja voidellut (Jeremia 31:31–34; Heprealaisille 12:22–24). Jeesus on välittäjä. Uusi liitto, jonka saattoi voimaan Kristuksen vuodatettu veri, otti paitsi juutalaisista myös muista kansakunnista kansan Jehovan nimelle ja teki sen osaksi Abrahamin ”siementä” (Galatalaisille 3:26–29; Apostolien teot 15:14). Tämä ”ikuinen liitto” mahdollistaa kaikkien hengellisten israelilaisten herättämisen kuolleista elämään kuolemattomina taivaassa (Heprealaisille 13:20).
20. Mihin Kristuksen kanssa tehtyyn liittoon voidellut otetaan?
20 Voidellut ovat vakuuttuneita toivostaan. Heidät on otettu myös toiseen liittoon, valtakuntaliittoon. Jeesus Kristus sanoi heidän osallisuudestaan hänen kanssaan: ”Juuri te olette – – pysyneet minun kanssani minun koettelemuksissani, ja minä teen liiton teidän kanssanne, niin kuin Isäni on tehnyt liiton minun kanssani, valtakunnasta.” (Luukas 22:28–30.) Tämä Kristuksen ja hänen kuningastoveriensa välinen liitto pysyy voimassa ikuisesti (Ilmestys 22:5).
Muistonvietto – siunattua aikaa
21. Miten voimme hyötyä suuresti muistonvieton ajoista?
21 Muistonvieton ajat tuovat tullessaan monia siunauksia. Voimme hyötyä tälle ajalle laaditusta raamatunlukuaikataulusta. Lisäksi se on erityisen sopivaa aikaa rukoilla, mietiskellä Jeesuksen maanpäällistä elämää ja kuolemaa sekä osallistua Valtakunnan saarnaamiseen (Psalmit 77:12; Filippiläisille 4:6, 7). Itse tilaisuus muistuttaa meitä rakkaudesta, jota Jumala ja Kristus osoittivat Jeesuksen lunastusuhrin yhteydessä (Matteus 20:28; Johannes 3:16). Tämä järjestely antaa meille toivoa ja lohtua, ja sen pitäisi vahvistaa meitä päätöksessämme jatkaa Kristuksen esimerkin mukaista vaellusta (2. Mooseksen kirja 34:6; Heprealaisille 12:3). Lisäksi muistonvieton pitäisi vahvistaa meitä täyttämään vihkiytymisemme Jumalan palvelijoina ja seuraamaan hänen rakasta Poikaansa uskollisesti.
22. Mikä on Jumalan suurin lahja ihmiskunnalle, ja mikä on yksi tapa osoittaa arvostusta sitä kohtaan?
22 Miten hyviä lahjoja Jehova antaakaan meille! (Jaakobin kirje 1:17.) Meillä on hänen Sanansa opastus, hänen henkensä apu ja ikuisen elämän toivo. Jumalan suurin lahja on Jeesuksen uhri voideltujen ja kaikkien muiden uskovien syntien puolesta (1. Johanneksen kirje 2:1, 2). Miten paljon Jeesuksen kuolema siis merkitsee sinulle? Tuletko olemaan niiden joukossa, jotka osoittavat kiitollisuutta sen johdosta kokoontumalla yhteen viettämään Herran illallista auringonlaskun jälkeen 16. huhtikuuta 2003?
[Alaviite]
^ kpl 8 Julkaissut Jehovan todistajat; ei enää varastossa.
Mitä vastaat?
• Keiden pitäisi ottaa osaa muistonvieton vertauskuviin?
• Miksi ”muut lampaat” ovat Herran illallisella ainoastaan kunnioittavina tarkkailijoina?
• Mistä voidellut kristityt tietävät, että heidän pitäisi ottaa osaa leipään ja viiniin Kristuksen kuoleman muistonvietossa?
• Mitä on hyvä tehdä muistonvieton aikoihin?
[Tutkistelukysymykset]
[Kaavio/Kuvat s. 18]
(Ks. painettu julkaisu)
Läsnäolijoita muistonvietossa
MILJOONAA
15597746
15
14
13147201
13
12
11
10
9
8
7
6
5
4925643
4
3
2
1
878303
63146
1935 1955 1975 1995 2002
[Kuva s. 18]
Oletko läsnä Herran illallisella tänä vuonna?
[Kuvat s. 21]
Muistonvieton aikoihin on hyvä lisätä Raamatun lukemista ja osallistumista Valtakunnan saarnaamiseen