He selviytyivät voittoisina vainosta

FRIEDA JESS syntyi vuonna 1911 Tanskassa, mistä hän muutti vanhempiensa kanssa Pohjois-Saksaan Husumiin. Vuosia myöhemmin hän sai työpaikan Magdeburgista, ja vuonna 1930 hänet kastettiin raamatuntutkijaksi (Jehovan todistajien silloinen nimitys). Hitler astui valtaan vuonna 1933, mistä lähtien Frieda kärsi huonoa kohtelua 23 vuoden ajan ei ainoastaan yhden vaan kahden totalitaarisen hallituksen käsissä.

Maaliskuussa 1933 Saksan hallitus järjesti valtiopäivävaalit. Tri Detlef Garbe, Hampurin lähellä sijaitsevan Neuengammen keskitysleirin muistomuseon johtaja, selittää: ”Kansallissosialistit halusivat pakottaa suuren enemmistön tukemaan valtakunnankansleriaan ja Führeriään, Adolf Hitleriä.” Jehovan todistajat noudattivat Jeesuksen kehotusta pysyä poliittisesti puolueettomina ja erossa maailmasta, joten he eivät äänestäneet. Tämä johti siihen, että todistajien toiminta kiellettiin. (Johannes 17:16.)

Frieda jatkoi kristillistä toimintaansa salaa ja auttoi jopa Vartiotorni-lehden painamisessa. ”Osa lehdistä salakuljetettiin keskitysleireihin toisille uskoville”, hän kertoo. Vuonna 1940 hänet pidätettiin ja Gestapo kuulusteli häntä, minkä jälkeen hän vietti useita kuukausia yksinäissellissä. Miten hän kesti? Hän kertoo: ”Rukous oli turvani. Aloin rukoilla aikaisin aamulla ja rukoilin monta kertaa päivässä. Rukous antoi minulle voimaa ja auttoi minua olemaan huolestumatta liikaa.” (Filippiläisille 4:6, 7.)

Frieda vapautettiin, mutta vuonna 1944 Gestapo pidätti hänet uudelleen. Tällä kertaa hänet tuomittiin seitsemäksi vuodeksi Waldheimin vankilaan. Frieda jatkaa: ”Vanginvartijat panivat minut töihin joidenkin muiden naisten kanssa pesuhuoneisiin. Olin usein erään tšekkoslovakialaisen vangin kanssa, joten puhuin hänelle paljon Jehovasta ja uskostani. Nuo keskustelut pitivät minut vahvana.”

Vapaana muttei kauan

Neuvostojoukot vapauttivat Waldheimin vankilan vangit toukokuussa 1945, ja Frieda pääsi palaamaan Magdeburgiin ja jatkamaan sananpalvelustaan, mutta ei pitkäksi aikaa. Todistajia alettiin jälleen kohdella huonosti, tällä kertaa Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeen vallanpitäjien toimesta. Hannah Arendt -instituutissa työskentelevä Gerald Hacke kirjoittaa: ”Jehovan todistajat kuuluivat niihin harvoihin sosiaalisiin ryhmiin, joita molemmat Saksaa  hallinneet diktatuurit vainosivat lähes yhtäjaksoisesti.”

Miksi syrjintä alkoi uudelleen? Jälleen kerran pääsyynä oli kristillinen puolueettomuus. Vuonna 1948 Itä-Saksassa järjestettiin kansanäänestys, ja kuten Hacke selittää, ”pohjimmainen syy [Jehovan todistajien vainoon] oli se, että he eivät osallistuneet kansanäänestykseen”. Jehovan todistajien toiminta kiellettiin Itä-Saksassa elokuussa 1950. Satoja pidätettiin, myös Frieda.

Frieda joutui jälleen oikeuteen, ja hänet tuomittiin vankilaan kuudeksi vuodeksi. ”Tällä kertaa olin toisten uskovien kanssa, ja heidän seuransa oli suureksi avuksi.” Kun hän pääsi vapaaksi vuonna 1956, hän muutti Länsi-Saksaan. Frieda on nyt 90-vuotias ja asuu Husumissa, missä hän palvelee edelleen tosi Jumalaa Jehovaa.

Frieda koki vainoa 23 vuoden ajan kahden diktatuurin alaisuudessa. ”Natsit yrittivät tuhota fyysisen terveyteni; kommunistit yrittivät murtaa minut henkisesti. Mikä antoi minulle tarvittavan voiman? Se että minulla oli hyvät raamatuntutkimistottumukset vapaudessa, rukoilin jatkuvasti ollessani eristyksissä, olin yhdessä toisten uskovien kanssa aina kun mahdollista ja kerroin uskostani toisille joka tilaisuudessa.”

Fasismi Unkarissa

Toinen maa, jossa Jehovan todistajat kestivät syrjintää kymmeniä vuosia, on Unkari. Joitakuita vainottiin ei kahden vaan kolmen totalitaarisen hallituksen alaisuudessa. Yksi heistä on Ádám Szinger. Hän syntyi Unkarissa Paksissa vuonna 1922, ja hänet kasvatettiin protestantiksi. Vuonna 1937 hänen kotonaan kävi raamatuntutkijoita, ja hän osoitti heti kiinnostusta heidän sanomaansa kohtaan. Se mitä hän oppi Raamatusta, sai hänet vakuuttuneeksi siitä, että hänen oman kirkkonsa opetukset eivät perustuneet Raamattuun. Niinpä hän erosi protestanttisesta kirkosta ja aloitti sananpalveluksen raamatuntutkijoiden yhteydessä.

Fasismi valtasi alaa Unkarissa. Santarmit näkivät Ádámin monesti saarnaamassa talosta taloon ja pidättivät hänet kuulusteluja varten. Todistajien olot vaikeutuivat jatkuvasti, ja vuonna 1939 heidän toimintansa kiellettiin. Vuonna 1942 Ádám pidätettiin, vietiin vankilaan ja piestiin pahoin. Mikä auttoi häntä 19-vuotiaana kestämään tuon kärsimyksen ja kuukaudet vankilassa? ”Kun olin vielä kotona, tutkin Raamattua huolellisesti ja sain selkeän käsityksen Jehovan tarkoituksista.” Ádám kastettiin viimein Jehovan todistajaksi vasta kun hän pääsi vankilasta. Se tapahtui yön pimeydessä elokuussa 1942 eräässä joessa lähellä hänen kotiaan.

Vankilassa Unkarissa, työleirillä Serbiassa

Toisen maailmansodan aikana Unkari asettui Saksan rinnalle Neuvostoliittoa vastaan, ja syksyllä vuonna 1942 Ádám kutsuttiin sotapalvelukseen. Hän kertoo: ”Sanoin, että se, mitä olin oppinut Raamatusta, esti minua palvelemasta armeijassa. Selitin puolueettoman kantani.” Hänet tuomittiin 11 vuodeksi vankilaan. Hän ei kuitenkaan ollut Unkarissa kauan.

Vuonna 1943 noin 160 Jehovan todistajaa koottiin yhteen, lastattiin proomuihin ja kuljetettiin Tonavaa pitkin Serbiaan. Ádám oli heidän joukossaan. Serbiassa nämä vangit olivat Hitlerin kolmannen valtakunnan alaisuudessa. Heidät suljettiin Borissa sijaitsevaan työleiriin ja pakotettiin työskentelemään kuparikaivoksessa. Noin vuoden kuluttua heidät kuljetettiin takaisin Unkariin, missä neuvostojoukot vapauttivat Ádámin keväällä 1945.

Kommunistihallinnon alainen Unkari

Vapautta ei kuitenkaan kestänyt kauan. 1940-luvun lopulla Unkarin kommunistivallanpitäjät asettivat rajoituksia Jehovan todistajien toiminnalle aivan niin kuin fasistit ennen sotaa. Vuonna 1952 Ádám, joka oli tuolloin 29-vuotias aviomies ja kahden lapsen isä, pidätettiin ja asetettiin syytteeseen, kun hän jälleen kerran kieltäytyi sotapalveluksesta. Ádám selitti oikeudelle: ”Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen kieltäytynyt sotapalveluksesta.  Sodan aikana jouduin vankilaan ja minut karkotettiin Serbiaan samasta syystä. Kieltäydyn liittymästä armeijaan omantunnonsyistä. Olen Jehovan todistaja ja pysyn poliittisesti puolueettomana.” Ádám tuomittiin vankilaan kahdeksaksi vuodeksi, mutta myöhemmin tuomio lyhennettiin neljäksi vuodeksi.

Ádám kärsi syrjinnästä aina 1970-luvun puoliväliin saakka, yli 35 vuotta siitä lähtien, kun raamatuntutkijat kävivät hänen vanhempiensa luona ensi kertaa. Koko tuona aikana kuusi tuomioistuinta tuomitsi hänet yhteensä 23 vuodeksi vankeuteen ja hän oli ainakin kymmenessä eri vankilassa ja leirissä. Hän kesti jatkuvaa vainoa kolmen järjestelmän alaisuudessa: ennen sotaa häntä vainosivat Unkarissa fasistit, Serbiassa saksalaiset kansallissosialistit ja kylmän sodan aikana jälleen Unkarissa kommunistit.

Ádám asuu edelleen kotikaupungissaan Paksissa ja palvelee Jumalaa uskollisesti. Onko hänellä jonkinlaisia erikoiskykyjä, joiden ansiosta hän saattoi kestää nuo vastoinkäymiset niin menestyksellisesti? Ei ole. Hän selittää:

”Raamatun tutkiminen, rukoileminen ja kanssakäyminen toisten uskovien kanssa oli elintärkeää. Mutta haluaisin painottaa kahta muutakin seikkaa. Ensinnäkin Jehova on voiman Lähde. Läheinen suhde häneen oli pelastukseni. Toiseksi pidin mielessäni Roomalaiskirjeen 12. luvun, jossa sanotaan: ’Älkää itse kostako.’ En siksi koskaan kantanut kaunaa. Minulla oli monta kertaa tilaisuus antaa takaisin niille, jotka vainosivat minua, mutta en koskaan tehnyt niin. Meidän ei pitäisi käyttää Jehovan antamaa voimaa pahan maksamiseen pahalla.”

Kaiken vainon loppu

Frieda ja Ádám voivat nyt palvoa Jehovaa esteittä. Mutta mitä tällaiset kokemukset paljastavat uskonnollisesta vainosta? Että se on turhaa – ainakin silloin, kun se suunnataan aitoja kristittyjä vastaan. Jehovan todistajien vainoaminen kulutti paljon voimavaroja ja tuotti suurta kärsimystä, mutta se ei täyttänyt tarkoitustaan. Nykyään Jehovan todistajat kukoistavat niissä Euroopan osissa, joissa nuo kaksi mahtavaa diktatuuria olivat ennen vallassa.

Miten todistajat reagoivat vainoon? Kuten Friedan ja Ádámin kertomukset osoittavat, he noudattivat seuraavaa Raamatun neuvoa: ”Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita jatkuvasti paha hyvällä.” (Roomalaisille 12:21.) Voiko hyvä tosiaan voittaa pahan? Kyllä, silloin kun siihen liittyy vahva usko Jumalaan. Jehovan todistajien voitto Euroopassa esiintyneestä vainosta oli Jumalan hengen voitto. Se osoitti, millainen hyvään ohjaava voima usko on – usko jonka pyhä henki saa aikaan nöyrissä kristityissä. (Galatalaisille 5:22, 23.) Tämä on asia, jota kaikkien olisi hyvä pysähtyä miettimään nykyisessä väkivaltaisessa maailmassa.

[Kuvat s. 5]

Frieda Jess (nykyään Thiele) pidätyksen aikoihin ja nykyään

[Kuvat s. 7]

Ádám Szinger vangitsemisen aikoihin ja nykyään