”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä”

Ennen ja nykyään: Hän teki elämässään täyskäännöksen

MATSEPANGIN elämä oli kurjaa ja tarkoituksetonta. Hän oli nuori tyttö ja asui Lesothossa, maassa joka sijaitsee Etelä-Afrikan sydämessä. Vaikka hän saikin katolisen kasvatuksen, häntä ei autettu pääsemään lähelle Jumalaa. Sen sijaan nunnat houkuttelivat hänet rahan avulla harjoittamaan moraalittomuutta ja käyttivät häntä hyväkseen vuosien ajan.

Tästä syystä Matsepang pettyi uskontoihin eikä kyennyt uskomaan rakkaudelliseen Luojaan, joka todella välittäisi luomistaan ihmisistä. Laiminlyönnit ja hyväksikäyttö jättivät häneen syviä tunneperäisiä haavoja, ja hänellä oli voimakkaita arvottomuuden tunteita. Hänestä kasvoi hyvin väkivaltainen ja aggressiivinen. Tämä johti rikolliseen elämäntapaan.

Matsepang liittyi lopulta joukkoon, joka ryösti ihmisiä junissa. Hänet pidätettiin ja tuomittiin vankilaan Etelä-Afrikassa. Myöhemmin hänet karkotettiin kotimaahansa Lesothoon, missä hän jatkoi juopottelua ja vietti edelleen rikollista, väkivaltaista ja moraalitonta elämää.

Ollessaan aivan pohjalla Matsepang rukoili epätoivoissaan apua Jumalalta. Hän lupasi: ”Jumala, jos selviän tästä, yritän palvella sinua parhaani mukaan.”

Pian kaksi Jehovan todistajien lähetystyöntekijää tuli puhumaan hänelle, ja he tarjoutuivat tutkimaan hänen kanssaan Raamattua. Tutkistelun edetessä hän havaitsi, ettei Jumala ole välinpitämätön. Hän tajusi, että Saatana, ”valheen isä”, yrittää ovelasti ja petollisesti herättää joissakuissa arvottomuuden tunteita ja saada heidät uskomaan, ettei Jehova voisi koskaan rakastaa heitä (Johannes 8:44; Efesolaisille 6:11).

Matsepang sai paljon lohtua siitä tiedosta, että voimme nauttia terveestä omanarvontunnosta, jos kadumme syntistä menneisyyttämme, anomme Jumalalta anteeksiantoa ja pyrimme miellyttämään häntä. Hänelle selitettiin, että ”Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme” ja että hän saattaa nähdä meidät hyvinkin erilaisina kuin me itse (1. Johanneksen kirje 3:19, 20).

Matsepangia ilahdutti seuraavien psalmista Daavidin sanojen lukeminen: ”Jehova on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on musertunut henki.” (Psalmit 34:18.) Matsepang, jolla oli ”musertunut henki”, oppi ymmärtämään, että Jehova ei hylkää palvelijoitaan, vaikka jotkut heistä masentuisivatkin ja tuntisivat itsensä merkityksettömiksi. Hänen sydäntään lämmitti tieto siitä, että Jumala huolehtii  kaikista lampaistaan ja tukee heitä vaikeina aikoina (Psalmit 55:22; 1. Pietarin kirje 5:6, 7). Häntä koskettivat erityisesti sanat ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä” (Jaakobin kirje 4:8).

Jumalan sanan Raamatun voima kävi pian ilmeiseksi Matsepangin elämässä. Hän alkoi käydä säännöllisesti kristillisissä kokouksissa ja hylkäsi epäraamatulliset tapansa. Mitä tästä seurasi? Hän ei enää tunne olevansa arvoton saamaan osakseen Jumalan rakkautta ja suosiota. Sen jälkeen kun hänet kastettiin Jehovan todistajaksi, hän on käyttänyt tuhansia tunteja kristillisessä sananpalveluksessa Valtakunnan hyvän uutisen julistajana. Menneisyyden jättämistä arvista huolimatta hänen elämänsä on nyt onnellista ja merkityksellistä. Miten vaikuttava osoitus Raamatun voimasta muuttaa elämäämme parempaan päin! (Heprealaisille 4:12.)

[Huomioteksti s. 9]

”Jumala, jos selviän tästä, yritän palvella sinua parhaani mukaan”

[Tekstiruutu s. 9]

Raamatun periaatteet toiminnassa

Muun muassa seuraavat Raamatun periaatteet ovat lohduttaneet niitä, joita on kohdeltu huonosti:

”Kun levottomuutta herättävät ajatukseni lisääntyivät minussa, sinun lohdutuksesi alkoivat hyväillä sieluani.” (Psalmit 94:19.) Jehovan sanassa olevat ”lohdutukset” ovat suuri apu. Kun mietiskelemme niitä ja pidämme ne mielessämme rukoillessamme, ne rauhoittavat levottomuutta herättäviä ajatuksiamme ja rakentavat luottamustamme siihen, että Jumala on myötätuntoinen Ystävämme.

”Hän [Jehova] parantaa ne, joiden sydän on särkynyt, ja sitoo heidän kipeät kohtansa.” (Psalmit 147:3.) Jos olemme kiitollisia Jehovan armosta ja siitä, että hän antaa Jeesuksen lunastusuhrin peittää syntimme, voimme lähestyä Jehovaa luottavaisina eikä meidän tarvitse enää tuntea itseämme kelpaamattomiksi. Tämä voi antaa meille vertaansa vailla olevaa lohtua ja mielenrauhan.

”Kukaan ei voi tulla minun [Jeesuksen Kristuksen] luokseni, ellei Isä, joka on lähettänyt minut, vedä häntä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” (Johannes 6:44.) Jehova itse vetää meitä Poikansa luokse ja antaa meille ikuisen elämän toivon pyhän henkensä ja Valtakunnan saarnaamistyön välityksellä.