Varhaiskristityt ja Mooseksen laki

”Laista on tullut meidän kasvattajamme, joka johtaa Kristukseen.” (GALATALAISILLE 3:24)

1, 2. Miten ne israelilaiset hyötyivät, jotka noudattivat huolellisesti Mooseksen lakia?

VUONNA 1513 eaa. Jehova antoi israelilaisille lakikokoelman. Hän sanoi kansalle, että jos se tottelisi hänen ääntään, hän siunaisi sitä ja se saisi viettää onnellista, täysipainoista elämää (2. Mooseksen kirja 19:5, 6).

² Tuo lakikokoelma, jota sanottiin Mooseksen laiksi tai yksinkertaisesti ”Laiksi”, oli ”pyhä ja vanhurskas ja hyvä” (Roomalaisille 7:12). Se edisti sellaisia hyveitä kuin huomaavaisuutta, rehellisyyttä, moraalisuutta ja naapurisopua (2. Mooseksen kirja 23:4, 5; 3. Mooseksen kirja 19:14; 5. Mooseksen kirja 15:13–15; 22:10, 22). Laki kannusti juutalaisia myös rakastamaan toisiaan (3. Mooseksen kirja 19:18). Lisäksi heitä kiellettiin seurustelemasta pakanoiden kanssa ja ottamasta vaimoja näiden ihmisten joukosta, jotka eivät olleet Lain alaisuudessa (5. Mooseksen kirja 7:3, 4). Mooseksen laki oli kuin erottava ”väliseinä” juutalaisten ja pakanoiden välillä, sillä se esti Jumalan kansaa saastumasta pakanoiden ajattelusta ja tavoista (Efesolaisille 2:14, 15; Johannes 18:28).

3. Miten Laki vaikutti, kun kerran kukaan ei pystynyt noudattamaan sitä täydellisesti?

³ Tunnollisimmatkaan juutalaiset eivät kuitenkaan pystyneet noudattamaan Jumalan lakia täydellisesti. Odottiko Jehova heiltä liikaa? Ei odottanut. Laki annettiin Israelille muun muassa ”tekemään rikkomukset ilmeisiksi” (Galatalaisille 3:19). Laki sai vilpittömät juutalaiset tajuamaan, että he tarvitsivat kipeästi Lunastajaa. Kun hän saapui, uskolliset juutalaiset iloitsivat. Heidän vapautumisensa synnin ja kuoleman kirouksesta oli lähellä! (Johannes 1:29.)

4. Missä mielessä Laki oli ’kasvattaja, joka johti Kristukseen’?

⁴ Mooseksen lain piti olla tilapäinen järjestely.  Kirjoittaessaan kristityille veljilleen apostoli Paavali kuvaili sitä ”kasvattajaksi, joka johtaa Kristukseen” (Galatalaisille 3:24). Muinoin kasvattaja meni lasten mukana kouluun ja tuli heidän kanssaan sieltä pois. Hän ei yleensä itse opettanut; hän vain johdatti lapset opettajan luo. Samoin Mooseksen lain oli tarkoitus johtaa jumalaapelkäävät juutalaiset Kristuksen luo. Jeesus lupasi, että hän olisi seuraajiensa kanssa ”kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti” (Matteus 28:20). Siksi kun kristillinen seurakunta oli muodostettu, ”kasvattajaa” eli Lakia ei enää tarvittu (Roomalaisille 10:4; Galatalaisille 3:25). Jotkut juutalaiskristityt olivat kuitenkin hitaita tajuamaan tätä hyvin tärkeää totuutta. Siksi he noudattivat edelleen joitakin Lain piirteitä vielä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeenkin. Toiset kuitenkin mukautuivat uuteen tilanteeseen. He ovat hyvänä esimerkkinä meille nykyään. Katsotaanpa, miten.

Kristillisen opin innostavia kehitysvaiheita

5. Mitä ohjeita Pietari sai näyssä, ja miksi hän oli järkyttynyt?

⁵ Kristitty apostoli Pietari sai vuonna 36 huomattavan näyn. Taivaallinen ääni käski häntä teurastamaan ja syömään sellaisia lintuja ja maaeläimiä, joita pidettiin Lain alaisuudessa epäpuhtaina. Pietari oli järkyttynyt! Hän ei ollut koskaan ”syönyt mitään saastaista” eikä ”epäpuhdasta”. Mutta ääni käski häntä: ”Älä sinä enää kutsu saastaiseksi sitä, minkä Jumala on puhdistanut.” (Apostolien teot 10:9–15.) Pietari ei pitänyt järkähtämättä kiinni Laista vaan korjasi näkemyksensä. Tämä sai hänet tajuamaan hämmästyttäviä asioita Jumalan tarkoituksista.

6, 7. Minkä ansiosta Pietari tuli siihen tulokseen, että hän saattoi nyt saarnata pakanoille, ja mitä muuta hän todennäköisesti päätteli?

⁶ Tapahtui seuraavasti: Pietarin majapaikkaan tuli kolme miestä pyytämään, että hän lähtisi heidän kanssaan Cornelius-nimisen harrasmielisen ympärileikkaamattoman pakanan kotiin. Pietari kutsui nämä miehet sisään ja piti heitä vierainaan. Ymmärrettyään saamansa näyn merkityksen Pietari lähti seuraavana päivänä heidän mukaansa Corneliuksen kotiin. Siellä Pietari antoi perusteellisen todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta. Siinä vaiheessa Pietari sanoi: ”Tosiaankin minä havaitsen, että Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” Ei ainoastaan Cornelius vaan myös hänen sukulaisensa ja läheiset ystävänsä uskoivat Jeesukseen, ja silloin ”tuli pyhä henki kaikkien niiden päälle, jotka kuulivat sanan”. Havaitessaan Jehovan käden olevan kaiken takana Pietari ”käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä”. (Apostolien teot 10:17–48.)

⁷ Minkä ansiosta Pietari tuli siihen tulokseen, että pakanoista, jotka eivät olleet alistuneet Mooseksen lakiin, saattoi nyt tulla Jeesuksen Kristuksen seuraajia? Hänellä oli hengellistä tarkkanäköisyyttä. Koska Jumala oli osoittanut hyväksymyksensä ympärileikkaamattomille pakanoille vuodattamalla heidän päälleen henkeään, Pietari tajusi, että heidät voitiin kastaa. Samalla Pietari ilmeisesti ymmärsi, että Jumala ei odottanut pakanakristittyjen noudattavan Mooseksen lakia, ennen kuin heidät voitiin kastaa. Jos olisit elänyt siihen aikaan, olisitko ollut Pietarin tavoin valmis korjaamaan näkemystäsi?

Jotkut jatkoivat ”kasvattajan” seuraamista

8. Mitä Pietarin näkemyksestä poikkeavaa näkemystä ympärileikkauksesta jotkut Jerusalemin kristityt edistivät ja miksi?

⁸ Lähdettyään Corneliuksen kodista Pietari meni Jerusalemiin. Sikäläinen seurakunta oli kuullut, että ympärileikkaamattomat pakanat olivat ”ottaneet vastaan Jumalan sanan”, ja uutinen herätti monissa juutalaisissa opetuslapsissa levottomuutta (Apostolien teot 11:1–3). Vaikka ”ympärileikkausta kannattavat” myönsivätkin, että pakanoista saattoi tulla Jeesuksen seuraajia, heidän mielestään näiden ei-juutalaisista kansoista olevien ihmisten piti ehdottomasti noudattaa Lakia voidakseen  pelastua. Toisaalta niillä alueilla, joilla pakanoita oli enemmistö ja juutalaiskristittyjä oli vähän, ympärileikkaus ei välttämättä herättänyt kiistaa. Nuo kaksi näkökantaa olivat vallalla noin 13 vuotta (1. Korinttilaisille 1:10). Se oli varmasti koettelevaa noille varhaiskristityille, etenkin juutalaisalueilla asuville pakanoille!

9. Miksi oli hyvin tärkeää selvittää ympärileikkauskysymys?

⁹ Kysymys kärjistyi lopulta äärimmilleen vuonna 49, kun Jerusalemista tuli kristittyjä Syyrian Antiokiaan, jossa Paavali saarnasi. He alkoivat opettaa, että pakanakäännynnäiset piti ympärileikata Lain mukaisesti. Syntyi melkoisesti erimielisyyttä ja kiistelyä heidän sekä Paavalin ja Barnabaan välillä! Ellei kysymystä selvitettäisi, jotkut kristityt – olivatpa he taustaltaan juutalaisia tai pakanoita – väistämättä kompastuisivat. Niinpä sovittiin, että Paavali menisi muutamien muiden kanssa Jerusalemiin ja pyytäisi kristillistä hallintoelintä ratkaisemaan asian lopullisesti. (Apostolien teot 15:1, 2, 24.)

Vilpittömistä mielipide-eroista yksimielisyyteen!

10. Mitä seikkoja hallintoelin tarkasteli, ennen kuin se teki ratkaisun pakanoiden asemasta?

¹⁰ Kokouksessa, joka kutsuttiin koolle, jotkut ilmeisesti puhuivat ympärileikkauksen puolesta, kun taas toiset esittivät vastakkaisen kannan. Ratkaisua eivät kuitenkaan sanelleet vain tunteet. Kun oli väitelty paljon, apostolit Pietari ja Paavali kuvailivat tunnusmerkkejä, joita Jehova oli tehnyt ympärileikkaamattomien keskuudessa. He selittivät, että Jumala oli vuodattanut pyhää henkeä ympärileikkaamattomien pakanoiden päälle. Tosiasiassa he kysyivät, onko kristillisellä seurakunnalla oikeus hylätä ne, jotka Jumala on ottanut vastaan. Sitten opetuslapsi Jaakob luki Raamatusta kohdan, joka auttoi kaikkia läsnäolijoita ymmärtämään Jehovan tahdon asiassa. (Apostolien teot 15:4–17.)

11. Millä ei ollut vaikutusta, kun ratkaistiin ympärileikkausasiaa, ja mikä osoittaa Jehovan siunanneen ratkaisun?

¹¹ Kaikkien silmät olivat nyt kohdistettuina hallintoelimeen. Kallistaisiko siihen kuuluvien juutalainen tausta ratkaisun ympärileikkauksen puolelle? Näin ei käynyt. Nämä uskolliset miehet noudattivat päättäväisesti Raamattua ja Jumalan pyhän hengen johtoa. Kuultuaan kaikki asiaan liittyvät todisteet hallintoelin sopi yksimielisesti siitä, ettei pakanakristittyjen tarvinnut ympärileikkauttaa itseään eikä tulla Mooseksen lain alaisuuteen. Saatuaan tästä tiedon veljet iloitsivat, ja seurakunnat alkoivat ’kasvaa lukumääräisesti päivä päivältä’. Nuo kristityt, jotka alistuivat selvään teokraattiseen ohjaukseen, saivat järkevän, raamatullisen vastauksen. (Apostolien teot 15:19–23, 28, 29; 16:1–5.) Eräs tärkeä kysymys jäi kuitenkin vielä vaille vastausta.

 Entä juutalaiskristityt?

12. Mikä kysymys jäi ratkaisematta?

¹² Hallintoelin oli ilmaissut selvästi, että pakanakristittyjä ei tarvinnut ympärileikata. Mutta entä juutalaiskristityt? Hallintoelimen ratkaisu ei ollut koskenut suoranaisesti kysymyksen tätä puolta.

13. Miksi oli väärin väittää, että pelastuminen edellytti Mooseksen lain noudattamista?

¹³ Jotkut juutalaiskristityt, jotka olivat ”palavan innokkaita Lain puolesta”, ympärileikkasivat edelleen lapsensa ja noudattivat joitakin Lain piirteitä (Apostolien teot 21:20). Toiset menivät vielä pitemmälle ja jopa väittivät kivenkovaan, että juutalaiskristittyjen piti noudattaa Lakia voidakseen pelastua. Tässä he erehtyivät pahan kerran. Miten kukaan kristitty voisi esimerkiksi uhrata eläinuhrin syntiensä sovittamiseksi? Kristuksen uhri oli tehnyt sellaiset uhrit vanhentuneiksi. Entä se Lain vaatimus, jonka mukaan juutalaisten piti välttää seurustelemasta läheisesti pakanoiden kanssa? Innokkaiden kristittyjen evankelistojen olisi ollut hyvin vaikeaa noudattaa noita rajoituksia ja samalla toteuttaa tehtäväänsä opettaa pakanoille kaikki, mitä Jeesus oli opettanut. (Matteus 28:19, 20; Apostolien teot 1:8; 10:28.) *  Mikään ei osoita, että tätä asiaa olisi selvitetty hallintoelimen kokouksessa. Seurakuntaa ei silti jätetty vaille apua.

14. Millaista ohjausta Paavalin henkeytetyt kirjeet antoivat Lain suhteen?

¹⁴ Ohjausta ei annettu hallintoelimen kirjeessä vaan apostolien kirjoittamissa henkeytetyissä kirjeissä. Esimerkiksi apostoli Paavali lähetti voimakkaan sanoman juutalaisille ja pakanoille Roomaan. Hän selitti heille osoittamassaan kirjeessä, että todellinen juutalainen ”on sellainen sisäisesti, ja hänen ympärileikkauksensa on sydämen ympärileikkaus hengen vaikutuksesta” (Roomalaisille 2:28, 29). Samassa kirjeessä Paavali todisti erään kuvauksen avulla, että kristityt eivät olleet enää Lain alaisuudessa. Hän perusteli asiaa sillä, että nainen ei voinut olla naimisissa yhtaikaa kahden miehen kanssa. Mutta jos hänen aviomiehensä kuolisi, hän olisi vapaa menemään uudelleen naimisiin. Sitten Paavali sovelsi kuvauksen siihen, että voidellut kristityt eivät voineet olla Mooseksen lain alaisia ja samanaikaisesti kuulua Kristukselle. Heidän piti tulla ”kuolleiksi Laille”, jotta heidät voitaisiin yhdistää Kristukseen. (Roomalaisille 7:1–5.)

Hitaita ymmärtämään asian ydintä

15, 16. Miksi jotkut juutalaiskristityt eivät ymmärtäneet sitä, miten Lakiin piti suhtautua, ja mitä tämä osoittaa hengellisesti valppaana pysymisen tarpeellisuudesta?

¹⁵ Lakia koskeva Paavalin perustelu oli aukoton. Miksi jotkut juutalaiskristityt eivät sitten ymmärtäneet asiaa? Ensinnäkin heiltä puuttui hengellistä tarkkanäköisyyttä. He eivät esimerkiksi nauttineet vahvaa hengellistä  ruokaa (Heprealaisille 5:11–14). He eivät myöskään käyneet säännöllisesti kristillisissä kokouksissa (Heprealaisille 10:23–25). Myös itse Laki oli luonteeltaan sellainen, että joidenkuiden saattoi olla vaikea ymmärtää tilannetta. Laki keskittyi sellaiseen, mikä voitiin nähdä, mitä voitiin tunnustella ja kosketella käsin: se käsitteli esimerkiksi temppeliä ja papistoa. Ihmisen, jolta puuttui hengellisyyttä, oli helpompi hyväksyä Laki kuin omaksua näkymättömiin todellisuuksiin keskittyvän kristillisyyden syvällisiä periaatteita (2. Korinttilaisille 4:18).

¹⁶ Kirjeessään galatalaisille Paavali esitti vielä yhden syyn siihen, miksi eräät kristityiksi tunnustautuvat noudattivat innokkaasti Lakia. Hän selitti näiden miesten haluavan, että heitä arvostettaisiin, että heidät nähtäisiin valtauskonnon jäseninä. He eivät halunneet erottua ympäristöstä vaan olivat valmiita tinkimään melkein mistä tahansa ollakseen osa siitä. Heitä kiinnosti enemmän ihmisten hyväksynnän kuin Jumalan hyväksynnän saaminen. (Galatalaisille 6:12.)

17. Milloin oikea näkemys Lain noudattamisesta tuli täysin selväksi?

¹⁷ Tutkittuaan huolellisesti Paavalin ja muiden kirjoituksia, jotka Jumala oli henkeyttänyt, ymmärtäväiset kristityt tekivät oikeita päätelmiä Laista. Kuitenkin vasta vuonna 70 oikea näkemys Mooseksen laista tuli aivan selväksi kaikille juutalaiskristityille. Silloin Jumala antoi tuhota Jerusalemin, sen temppelin ja sen pappeuteen liittyvät asiakirjat. Nyt kukaan ei enää pystynyt noudattamaan kaikkia Lain piirteitä.

Opetuksen soveltaminen nykyään

18, 19. a) Mitä asenteita meidän täytyy omaksua ja mitä asenteita karttaa, jotta pysyisimme hengellisesti terveinä? b) Mitä Paavalin esimerkki opettaa meille sen ohjauksen noudattamisesta, jota saamme vastuullisilta veljiltä? (Ks. sivun 24 tekstiruutua.)

¹⁸ Tarkasteltuasi näitä ammoisia tapahtumia saatat miettiä: Jos olisin elänyt siihen aikaan, miten olisin suhtautunut, kun Jumalan tahtoa paljastettiin edistyvästi? Olisinko pitänyt itsepintaisesti kiinni perinteisistä näkemyksistä? Vai olisinko odottanut kärsivällisesti, kunnes oikea ymmärrys olisi selvinnyt? Ja olisinko sen selvittyä kannattanut sitä koko sydämestäni?

¹⁹ Emme tietenkään voi olla varmoja siitä, miten olisimme reagoineet, jos olisimme eläneet silloin. Voimme kuitenkin kysyä itseltämme: Miten suhtaudun Raamatun ymmärtämistä koskeviin selvennyksiin, kun niitä esitetään nykyään? (Matteus 24:45.) Yritänkö soveltaa Raamattuun perustuvia ohjeita niin, etten noudata ainoastaan lain kirjainta vaan myös sen henkeä? (1. Korinttilaisille 14:20.) Odotanko kärsivällisesti Jehovaa, kun vastaukset avoinna oleviin kysymyksiin tuntuvat viipyvän? Meidän on erittäin tärkeää käyttää täysin hyödyksemme sitä hengellistä ravintoa, jota on nykyään saatavilla, ”jottemme koskaan ajelehtisi pois” (Heprealaisille 2:1). Kuunnelkaamme huolellisesti, kun Jehova antaa ohjausta Sanansa, henkensä ja maallisen järjestönsä välityksellä. Jos teemme siten, Jehova siunaa meitä antamalla meille loputtoman elämän, joka on sekä onnellista että tyydyttävää.

[Alaviite]

Miten vastaisit?

• Missä mielessä Mooseksen laki oli kuin ”kasvattaja, joka johtaa Kristukseen”?

• Miten selittäisit eroavuudet siinä, miten Pietari ja ”ympärileikkauksen kannattajat” suhtautuivat totuuden ymmärtämisessä tehtyihin korjauksiin?

• Mitä olet oppinut tavasta, jolla Jehova paljastaa totuutta nykyään?

[Tutkistelukysymykset]

[Tekstiruutu/Kuva s. 24]

Paavali kohtaa nöyrästi koetuksen

Menestyksellisen lähetysmatkan jälkeen Paavali saapui Jerusalemiin vuonna 56. Siellä häntä odotti koetus. Seurakuntaan oli kantautunut tietoja, joiden mukaan hän oli opettanut, että Laki oli kumottu. Vanhimmat pelkäsivät, että tämä Paavalin suorasukaisuus kompastuttaisi äskettäin kääntyneitä juutalaiskristittyjä ja että nämä saattaisivat päätellä kristittyjen halveksivan Jehovan järjestelyjä. Seurakunnassa oli neljä juutalaiskristittyä, jotka olivat tehneet juhlallisen lupauksen, kenties nasiirilupauksen. Täyttääkseen tuon juhlallisen lupauksen vaatimukset heidän piti mennä temppeliin.

Vanhimmat pyysivät Paavalia menemään noiden neljän miehen kanssa temppeliin ja huolehtimaan heidän kuluistaan. Paavali oli kirjoittanut ainakin kaksi henkeytettyä kirjettä, joissa hän oli todistellut, ettei pelastuakseen tarvinnut noudattaa Lakia. Hän otti kuitenkin huomioon toisten omantunnon. Hän oli kirjoittanut aiemmin: ”Lain alaisille minusta tuli kuin lain alainen – – voittaakseni lain alaiset.” (1. Korinttilaisille 9:20–23.) Vaikkei Paavali koskaan tinkinyt Raamatun keskeisistä periaatteista, hänestä tuntui, että hän voi noudattaa vanhinten ehdotusta (Apostolien teot 21:15–26). Hänen ei ollut väärin tehdä niin. Lupauksia koskevassa järjestelyssä ei ollut mitään epäraamatullista, ja temppeliä oli käytetty puhtaaseen palvontaan, ei epäjumalanpalvelukseen. Koska Paavali ei halunnut antaa aihetta kompastumiseen, hän suostui pyyntöön (1. Korinttilaisille 8:13). Epäilemättä tämä vaati Paavalilta melkoisesti nöyryyttä, mikä lisää arvostustamme häntä kohtaan.

[Kuva s. 22, 23]

Joidenkin vuosien ajan kristityillä oli toisistaan poikkeavia näkemyksiä Mooseksen laista