Herran ehtoollisella on suuri merkitys sinulle

ONKO Herran ehtoollisella suurta ja pysyvää merkitystä sinulle? Saadaksesi vastauksen tähän kysymykseen tarkastellaanpa ensin, millaisen merkityksen Jeesus Kristus itse antoi tälle poikkeukselliselle tapahtumalle.

Nisankuun 14. päivän iltana vuonna 33 Jeesus kokoontui 12 apostolinsa kanssa Jerusalemiin erääseen ylähuoneeseen viettämään vuotuista pesah-juhlaa. Pesah-aterian jälkeen petollinen Juudas lähti huoneesta kavaltaakseen Jeesuksen (Johannes 13:21, 26–30). Läsnä olivat 11 uskollista apostolia, kun Jeesus asetti ”Herran illallisen” (1. Korinttilaisille 11:20). Sitä voidaan sanoa myös Jeesuksen kuoleman muistojuhlaksi, sillä hän käski seuraajiaan: ”Tehkää tämä minun muistokseni.” Tämä on ainoa juhla, jota kristittyjä käsketään viettämään. (1. Korinttilaisille 11:24, vuoden 1938 kirkkoraamattu.)

Monissa paikoissa ihmiset pystyttävät muistomerkin tai omistavat tietyn päivän jonkun tärkeän henkilön tai jonkin merkittävän tapahtuman muistolle. Tässä tapauksessa Jeesus asetti muistoaterian, joka auttaisi hänen opetuslapsiaan pitämään mielessään tuon tärkeän päivän merkitykselliset tapahtumat. Tuo muistoateria muistuttaisi sen viettäjiä sukupolvesta toiseen kaiken sen syvällisestä merkityksestä, mitä Jeesus teki tuona iltana, ja erityisesti hänen käyttämiensä vertauskuvien merkityksestä. Millaisia vertauskuvia Jeesus käytti, ja mitä ne kuvaavat? Luodaanpa katsaus Raamatun kertomukseen tuon illan tapahtumista.

Pyhät vertauskuvat

”Hän otti leivän, esitti kiitoksen, taittoi sen ja antoi heille ja sanoi: ’Tämä tarkoittaa minun ruumistani, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.’” (Luukas 22:19.)

Kun Jeesus otti leivän ja sanoi, että ”tämä tarkoittaa minun ruumistani”, hän osoitti, että tuo happamaton leipä kuvasi eli symboloi hänen omaa synnitöntä liharuumistaan, jonka hän antoi ”maailman elämän puolesta” (Johannes 6:51). Joissakin käännöksissä sanotaan: ”Tämä on [kreik. es·tinʹ] minun ruumiini”, mutta Thayerin Uuden testamentin sanakirjassa todetaan, että tämän verbin merkitys on usein ’merkitä, tarkoittaa’ (Greek-English Lexicon of the New Testament). Se välittää ajatuksen vertauskuvallisuudesta. (Matteus 26:26, engl. viitelaitoksen alaviite.)

Sama pätee viinimaljaan. Jeesus sanoi: ”Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa minun vereni perusteella, joka vuodatetaan teidän puolestanne.” (Luukas 22:20.)

 Matteuksen kertomuksessa Jeesus sanoi maljasta: ”Tämä tarkoittaa minun vertani, ’liiton verta’, joka vuodatetaan monien puolesta syntien anteeksi antamiseksi.” (Matteus 26:28.) Jeesus käytti maljassa olevaa viiniä oman verensä vertauskuvana. Hänen vuodatetun verensä perusteella voitiin solmia ”uusi liitto” hengellä voideltujen opetuslasten kanssa, jotka hallitsisivat hänen kanssaan taivaassa kuninkaina ja pappeina. (Jeremia 31:31–33; Johannes 14:2, 3; 2. Korinttilaisille 5:5; Ilmestys 1:5, 6; 5:9, 10; 20:4, 6.)

Viini on muistutus myös siitä, että Jeesuksen vuodatettu veri on peruste ”syntien anteeksi antamiselle”. Tämän ansiosta ne, jotka ottavat osaa muistoateriaan, voidaan kutsua taivaalliseen elämään Kristuksen perijätovereiksi. Ymmärrettävästikin leipää ja viiniä nauttivat muistoaterialla vain siihen rajalliseen joukkoon kuuluvat, jotka ovat saaneet tämän taivaallisen kutsun. (Luukas 12:32; Efesolaisille 1:13, 14; Heprealaisille 9:22; 1. Pietarin kirje 1:3, 4.)

Mikä sitten on kaikkien niiden Jeesuksen seuraajien osa, jotka eivät ole mukana uudessa liitossa? Nämä ovat Herran ”muita lampaita”, joiden odotteena ei ole hallita hänen kanssaan taivaassa vaan elää ikuisesti maan päällä paratiisissa (Johannes 10:16; Luukas 23:43; Ilmestys 21:3, 4). Uskollisten kristittyjen ”suurena joukkona” he ”suorittavat – – [Jumalalle] pyhää palvelusta yötä päivää” ja ovat mielellään läsnä Herran ehtoollisella arvostavina tarkkailijoina. He julistavatkin sekä sanoin että teoin: ”Pelastuksesta saamme kiittää Jumalaamme, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsaa.” (Ilmestys 7:9, 10, 14, 15.)

Kuinka usein?

”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (Luukas 22:19.)

Kuinka usein Kristuksen kuoleman muistojuhlaa tulisi viettää? Jeesus ei antanut siitä täsmällisiä ohjeita. Koska hän kuitenkin asetti Herran illallisen nisankuun 14. päivän iltana, israelilaisten vuosittain viettämänä pesahina, on ilmeistä, että sitäkin oli tarkoitus viettää vuosittain. Aivan niin kuin israelilaiset juhlivat kerran vuodessa vapautumistaan Egyptin orjuudesta, kristityt viettävät kerran vuodessa juhlaa synnin ja kuoleman orjuudesta vapautumisen muistoksi. (2. Mooseksen kirja 12:11, 17; Roomalaisille 5:20, 21.)

Ei ole mitenkään epätavallista viettää jonkin merkittävän tapahtuman muistoa kerran vuodessa. Esimerkiksi aviopari viettää hääpäiväänsä tai kansakunta juhlii jotain historiansa tärkeää tapahtumaa tavallisesti kerran vuodessa tuon tapahtuman vuosipäivänä. On kiinnostavaa, että monia kristityiksi tunnustautuvia kutsuttiin satoja vuosia Jeesuksen päivien jälkeen kvartodesimaaneiksi eli ”neljästoistalaisiksi”, koska he viettivät Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa kerran vuodessa, nisankuun 14. päivänä.

Yksinkertainen mutta merkityksellinen

Apostoli Paavali selitti, että viettämällä Herran ehtoollista Jeesuksen opetuslapset ”[julistaisivat] Herran kuolemaa” (1. Korinttilaisille 11:26). Tämä muistojuhla keskittyisi siis siihen ratkaisevan tärkeään osaan, joka Jeesuksella oli kuolemansa vuoksi Jumalan tarkoituksen toteutumisessa.

 Pysymällä uskollisena kuolemaan saakka Jeesus Kristus vahvisti sen, että Jehova Jumala on viisas ja rakkaudellinen Luoja ja vanhurskas Hallitsija. Aadam ei säilyttänyt uskollisuuttaan, mutta vastoin Saatanan väitteitä Jeesus todisti, että ihmisen on mahdollista pysyä uskollisena Jumalalle jopa äärimmäisen paineen alaisena (Job 2:4, 5).

Herran ehtoollinen myös muistuttaa Jeesuksen uhrautuvan rakkauden arvosta. Jeesus pysyi täysin tottelevaisena Isälleen ankarista koettelemuksista huolimatta. Siksi hän saattoi luovuttaa oman täydellisen ihmiselämänsä, jotta Aadamin synnin hirvittävät seuraukset voitaisiin tehdä tyhjäksi. Kuten Jeesus itse selitti, hän tuli ”antamaan sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia” (Matteus 20:28). Tämän ansiosta kaikki, jotka uskovat Jeesukseen, voivat saada syntinsä anteeksi ja saada ikuisen elämän sopusoinnussa Jehovan alkuperäisen maata koskevan tarkoituksen kanssa. (Roomalaisille 5:6, 8, 12, 18, 19; 6:23; 1. Timoteukselle 2:5, 6.) *

Kaikki tämä tähdentää myös Jehovan suurta ansaitsematonta hyvyyttä, jota hän osoitti mahdollistaessaan ihmiskunnan pelastuksen. Raamatussa sanotaan: ”Siinä Jumalan rakkaus tehtiin ilmeiseksi meidän tapauksessamme, että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, jotta me saisimme elämän hänen välityksellään. Rakkaus on tässä, ei siinä että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovitusuhriksi meidän syntiemme edestä.” (1. Johanneksen kirje 4:9, 10.)

Jeesuksen kuoleman muistojuhla on tosiaankin suurenmoinen tilaisuus. Se on sopivan yksinkertainen ja helppo järjestää, jotta sitä voidaan viettää kautta maailman hyvin erilaisissa olosuhteissa, mutta silti sopivan vertauskuvallinen, jotta se toimisi aikojen saatossa merkityksellisenä muistutuksena.

Merkitys sinulle

Herramme Jeesuksen Kristuksen uhrikuolema vaati sekä häneltä että hänen Isältään Jehovalta suuria uhrauksia. Täydellisenä ihmisenä Jeesus ei perinyt kuolemaa niin kuin me (Roomalaisille 5:12; Heprealaisille 7:26). Hän olisi voinut elää ikuisesti. Hänen henkeään ei olisi voitu viedä, ei edes pakolla, ellei  hän olisi sallinut sitä. Hän sanoi: ”Kukaan ei ole ottanut – – [henkeäni] minulta pois, vaan minä annan sen omasta aloitteestani.” (Johannes 10:18.)

Jeesus kuitenkin uhrasi täydellisen ihmiselämänsä halukkaasti, jotta ”hän kuolemallaan tekisi tyhjäksi sen, jolla on kuoleman aiheuttamiskeinot, toisin sanoen Panettelijan, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta olivat orjuuden alaisia koko elämänsä ajan” (Heprealaisille 2:14, 15). Kristuksen uhrautuva rakkaus käy ilmi myös siitä kuolintavasta, johon hän alistui. Hän tiesi tarkalleen, miten hän kärsisi ja kuolisi. (Matteus 17:22; 20:17–19.)

Muistoateria muistuttaa meitä lisäksi taivaallisen Isämme Jehovan vertaansa vailla olevasta rakkaudenosoituksesta. Koska Jehova ”on hyvin hellä kiintymyksessään ja sääliväinen”, hänelle on täytynyt olla äärimmäisen tuskallista kuulla ja nähdä Jeesuksen ”voimakkaat huudot ja kyyneleet” Getsemanen puutarhassa samoin kuin tämän sadistinen ruoskinta, julma paaluun naulitseminen ja hidas, tuskallinen kuolema. (Jaakobin kirje 5:11, engl. viitelaitoksen alaviite; Heprealaisille 5:7; Johannes 3:16; 1. Johanneksen kirje 4:7, 8.) Jo pelkkä ajatus tuottaa monille tuskaa vielä nykyäänkin, satoja vuosia myöhemmin.

Ajattele, miten kalliin hinnan Jehova Jumala ja Jeesus Kristus maksoivat meidän syntisten puolesta (Roomalaisille 3:23). Huomaamme joka päivä sen piinallisen tosiasian, että olemme syntisiä ja epätäydellisiä, mutta Jeesuksen lunastusuhrin perusteella voimme anoa Jumalalta anteeksiantoa (1. Johanneksen kirje 2:1, 2). Tämä taas mahdollistaa sen, että voimme puhua Jumalalle vapaasti ja nauttia puhtaasta omastatunnosta. (Heprealaisille 4:14–16; 9:13, 14.) Lisäksi meillä on toivo elää paratiisimaan päällä kautta ikuisuuden (Johannes 17:3; Ilmestys 21:3, 4). Nämä ja monet muut siunaukset ovat kaikki Jeesuksen ylivertaisen uhrauksen ansiota.

Osoita arvostusta Herran ehtoollista kohtaan

Herran ehtoollinen on selvästikin oivallinen osoitus ”Jumalan verrattomasta ansaitsemattomasta hyvyydestä”. Lunastusjärjestely puolestaan on Jehova Jumalan ”sanoin kuvaamaton ilmainen lahja”, jonka Jeesuksen uhrautuva rakkaus teki mahdolliseksi. (2. Korinttilaisille 9:14, 15.) Eikö tämä Jumalan hyvyys, jota hän on osoittanut Jeesuksen Kristuksen välityksellä, herätäkin sinussa syvää ja kestävää kiitollisuutta?

Olemme varmoja, että herättää. Siksi toivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi viettämään yhdessä Jehovan todistajien kanssa Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa. Tänä vuonna tuo tilaisuus on keskiviikkona 16. huhtikuuta, auringonlaskun jälkeen. Paikkakuntasi Jehovan todistajat kertovat sinulle mielellään tarkemmin, mihin kellonaikaan ja missä tämä tärkeä tilaisuus pidetään.

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 6]

”TÄMÄ ON MINUN RUUMIINI” VAI ”TÄMÄ TARKOITTAA MINUN RUUMISTANI” – KUMPI?

Kun Jeesus sanoi: ”Minä olen – – ovi” ja ”Minä olen tosi viiniköynnös”, kukaan ei ajatellut, että hän olisi kirjaimellinen ovi tai viiniköynnös (Johannes 10:7; 15:1). Samaten kun vuoden 1938 kirkkoraamattu sanoo Jeesuksen sanoneen: ”Tämä malja on uusi liitto”, emme päättele, että malja itsessään oli uusi liitto. Siksi myös silloin, kun Jeesus sanoi, että leipä oli hänen ruumiinsa, leipä kiistatta tarkoitti eli kuvasi hänen ruumistaan. Tästä syystä Charles B. Williamsin käännös sanoo: ”Tämä edustaa minun ruumistani.” (Luukas 22:19, 20.)

[Kuva s. 5]

Happamaton leipä ja viini kuvaavat sopivasti Jeesuksen synnitöntä ruumista ja vuodatettua verta

[Kuva s. 7]

Muistoateria muistuttaa Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen osoittamasta suuresta rakkaudesta