Korkein oikeus tukee tosi palvontaa ”Araratin maassa”

Harmaatukkainen armenialainen kolmen lapsen isä seisoo maansa korkeimman oikeuden edessä. Hänen vapautensa on vaakalaudalla, samoin kuin monien muiden, jotka uskovat hänen tavallaan. Oikeus kuuntelee, kun hän selittää uskonkäsityksiään lainaten Raamattua. Luodaanpa nyt katsaus niihin kehitysvaiheisiin, jotka johtivat tähän oikeuskäsittelyyn ja tosi palvonnan suureen voittoon tuossa maassa.

ARMENIA sijaitsee Turkin itäpuolella ja rajoittuu pohjoisessa laajaan Kaukasusvuoristoon. Siellä asuu yli kolme miljoonaa ihmistä. Pääkaupungista Jerevanista avautuu vaikuttava näkymä kaksihuippuiselle Araratille, jolle Nooan arkki perimätiedon mukaan pysähtyi maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen jälkeen (1. Mooseksen kirja 8:4). *

Jehovan todistajat ovat toimineet Armeniassa vuodesta 1975 lähtien. Armenian itsenäistyttyä entisestä Neuvostoliitosta vuonna 1991 sinne perustettiin valtion uskontoasiainneuvosto  huolehtimaan uskonnollisten järjestöjen rekisteröinnistä. Tämä neuvosto on kuitenkin toistuvasti kieltäytynyt rekisteröimästä Jehovan todistajia. Pääasiallisena syynä on ollut heidän kristillinen puolueettomuutensa. Vuodesta 1991 lähtien onkin tuomittu ja useimmissa tapauksissa myös vangittu yli sata armenialaista nuorta todistajaa heidän asepalvelusta koskevan raamatullisen kantansa takia.

Lisäksi uskontoasiainneuvosto pyysi valtakunnansyyttäjänvirastoa tutkimaan Ljova Margarjanin uskonnollista toimintaa. Veli Margarjan on kristitty vanhin ja erään ydinvoimalan uuttera lakimies. Hänet pantiin lopulta syytteeseen Armenian rikoslain artiklan 244 perusteella, joka on erään Neuvostoliitossa Hruštševin aikana säädetyn lain jäänne ja jonka tarkoitus oli hankaloittaa Jehovan todistajien ja muiden uskonnollisten ryhmien toimintaa ja viime kädessä tehdä niistä loppu.

Tuon lain mukaan sellaisen uskonnollisen ryhmän organisoiminen tai johtaminen, joka uskonkäsitysten saarnaamisen varjolla houkuttelee nuoria rekisteröimättömän uskontokunnan kokouksiin ja kannustaa jäseniään laiminlyömään kansalaisvelvollisuuksiaan, on rikos. Väitteensä tueksi syyttäjä korosti sitä, että kokouksissa, joita veli Margarjan on johtanut Metsamorin kaupungissa, on ollut läsnä alaikäisiä lapsia. Syyttäjä väitti myös, että veli Margarjan on pakottanut nuoria seurakunnan jäseniä kieltäytymään asepalveluksesta.

Oikeudenkäynti alkaa

Oikeudenkäynti alkoi Armavirin aluetuomioistuimessa tuomari Manvel Simonjanin johdolla perjantaina 20. heinäkuuta 2001. Se jatkui hyvän matkaa elokuun puolelle. Lopulta syyttäjän todistajat myönsivät kuulustelussa, että valtion turvallisuusministeriön (aiemmin KGB) agentit olivat sanelleet osan veli Margarjanin vastaisista kirjallisista lausunnoista ja pakottaneet heidät allekirjoittamaan ne. Muuan nainen myönsi, että eräs turvallisuusministeriön viranomainen oli käskenyt häntä väittämään, että ”Jehovan todistajat ovat hallituksemme ja uskontomme vastaisia”. Nainen tunnusti, ettei hän tuntenut yhtäkään Jehovan todistajaa henkilökohtaisesti ja että hän oli ainoastaan kuullut syytöksiä heitä vastaan Armenian televisiossa.

Veli Margarjan todisti vuorollaan, että alaikäiset lapset ovat läsnä Jehovan todistajien kokouksissa vanhempiensa luvalla. Hän selitti myös, että asepalvelukseen osallistuminen on henkilökohtainen ratkaisu. Syyttäjän ristikuulustelu jatkui useita päiviä. Veli Margarjan vastasi uskonkäsityksiään koskeviin kysymyksiin tyynesti Raamatun avulla, ja syyttäjä tarkisti jakeet omasta Raamatustaan.

Syyskuun 18. päivänä 2001 tuomari julisti Margarjanin syyttömäksi todeten, että hänen toiminnassaan ”ei ollut jälkeäkään rikoksesta”. Yhdysvaltalainen uutistoimisto AP julkaisi oikeudenkäynnistä paljonpuhuvan raportin. Siinä sanottiin: ”Eräs Armeniassa toimiva Jehovan todistajien johtaja vapautettiin tänään syytteistä, jotka koskivat käännyttämistä ja nuorten pakottamista  kieltäytymään asepalveluksesta. Kaksikuukautisen oikeudenkäynnin jälkeen oikeus totesi todisteet tätä johtajaa, Levon Markariania [Ljova Margarjania], vastaan riittämättömiksi. Hänet olisi voitu tuomita vankilaan viideksi vuodeksi. – – Vaikka Armenian perustuslaki takaa uskonnonvapauden, uusien ryhmien on vaikea rekisteröityä ja säännöt suosivat vallalla olevaa Armenian apostolista kirkkoa.” Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ) kommentoi tapausta lehdistötiedotteessaan 18.9.2001: ”ETYJ-toimisto on tyytyväinen päätökseen, mutta pahoittelee edelleen, että syyte ylipäätään nostettiin.”

Syyttäjäpuoli jatkaa

Syyttäjäpuoli kuitenkin valitti päätöksestä, minkä jälkeen seurasi muutoksenhakuoikeudenkäynti, joka kesti neljä kuukautta. Kun oikeudenkäynnin alussa oli veli Margarjanin vuoro antaa lausuntonsa, yksi tuomarikollegion tuomareista teki hänelle ensimmäisen kysymyksen. Hän ryhtyi vastaamaan, mutta puheenjohtajana toiminut tuomari keskeytti hänet haastavaan sävyyn. Sen jälkeen tämä tuomari ei antanut veli Margarjanin vastata yhteenkään kysymykseen loppuun saakka. Hän myös määräsi syitä selittämättä useimmat niistä kysymyksistä, jotka puolustus esitti veli Margarjanille, jätettäväksi pois pöytäkirjasta. Oikeussali oli täynnä Jehovan todistajia vastustavia uskonnollisia fanaatikkoja, jotka herjasivat veli Margarjania oikeudenkäynnin aikana. Istunnon jälkeen oikeudenkäynnistä esitettiin televisiossa useita valheellisia ja vääristeltyjä raportteja, joissa väitettiin muun muassa, että veli Margarjan oli itse asiassa myöntänyt syyllisyytensä.

Suunnilleen oikeudenkäynnin puolivälissä kolmijäsenisen tuomarikollegion puheenjohtaja yllätti läsnäolijat ottamalla esiin valtion uskontoasiainneuvoston lähettämän kirjeen, jossa syyttäjänvirastoa vaadittiin ryhtymään toimiin veli Margarjania vastaan. Tämä järkytti oikeudenkäynnissä läsnä olleita kansainvälisiä tarkkailijoita, sillä hakiessaan Euroopan neuvoston jäsenyyttä  Armenia oli tunnustanut velvollisuutensa ”taata, että kaikki kirkot tai uskonnolliset yhdyskunnat, varsinkin ne joita ei pidetä ’perinnäisinä’, saavat harjoittaa uskontoaan ilman syrjintää”.

Seuraavina viikkoina oikeudenkäynti jatkui ja ilmapiiri kiristyi. Vastustajat häiritsivät Jehovan todistajia ja hyökkäsivät heidän kimppuunsa niin oikeustalon sisä- kuin ulkopuolellakin. Todistajanaisia potkittiin sääriin. Kun erään Jehovan todistajan kimppuun hyökättiin mutta hän kieltäytyi maksamasta samalla mitalla, häntä iskettiin takaapäin selkärankaan niin että hän joutui sairaalahoitoon.

Tällä välin oikeudenkäyntiin nimitettiin uusi puheenjohtaja. Vaikka jotkut yleisön joukosta yrittivät pelotella puolustusasianajajaa, tämä uusi puheenjohtaja piti järjestyksen yllä ja jopa määräsi poliisin saattamaan ulos erään uhkauksia syytävän naisen.

Armenian korkeimpaan oikeuteen

Viimein 7. maaliskuuta 2002 muutoksenhakutuomioistuin vahvisti aiemman oikeuden päätöksen. Kiinnostavaa kyllä valtion uskontoasiainneuvosto hajotettiin päivää ennen tämän päätöksen antamista. Syyttäjäpuoli valitti päätöksestä jälleen, tällä kertaa Armenian korkeimpaan oikeuteen, kassaatio-oikeuteen. Syyttäjät pyysivät oikeutta palauttamaan jutun uusintakäsittelyyn ”langettavan tuomion antamiseksi”.

Kuusijäseninen tuomarikollegio, jonka puheenjohtajana toimi tuomari Mher Hatšatrjan, kokoontui 19. huhtikuuta 2002 kello 11. Avauspuheenvuorossaan yksi syyttäjistä ilmaisi suuren närkästyksensä siitä, että kaksi edellistä tuomioistuinta eivät olleet todenneet veli Margarjania syylliseksi. Nyt vuorostaan syyttäjä keskeytettiin, ja neljä tuomaria kuulusteli häntä tiukasti. Yksi tuomari moitti syyttäjää ankarasti siitä, että tämä oli yrittänyt vaikuttaa oikeuteen liittämällä veli Margarjanin vastaiseen syytteeseen saarnaamistyön ja Jehovan todistajien rekisteröimättömyyden, joista kumpaakaan ei määritellä rikokseksi artiklassa 244. Sen jälkeen hän luonnehti syyttäjien toimintaa ”vainoksi rikossyytteen nojalla”. Toinen tuomari mainitsi useita Euroopassa ratkaistuja oikeustapauksia, joissa Jehovan todistajat oli tunnustettu ”tunnetuksi uskontokunnaksi”, jolla on oikeus Euroopan ihmisoikeussopimuksen antamaan suojaan. Tällöin eräs oikeussalissa oleva pappi huusi, että Jehovan todistajat jakavat kansan. Oikeus käski häntä pysymään vaiti.

Sitten tuomarit kutsuivat Ljova Margarjanin yleisön joukosta, mikä oli ennennäkemätön teko tältä korkeimmalta oikeudelta. Veli Margarjan antoi erinomaisen todistuksen Jehovan todistajien kristillisestä kannasta moniin asioihin (Markus 13:9). Lyhyen neuvottelun jälkeen tuomarit palasivat saliin, ja oikeus vahvisti yksimielisesti vapauttavan päätöksen. Veli Margarjan oli silmin nähden helpottunut. Oikeus totesi kirjallisessa päätöksessään: ”Tätä [Ljova Margarjanin] toimintaa ei – – katsota rikokseksi nykyisessä laissa, ja tällainen syyte sotii Armenian perustuslain 23. artiklaa vastaan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9. artiklaa vastaan.”

Päätöksen vaikutukset

Jos syyttäjäpuoli olisi onnistunut tavoitteessaan, syytteitä olisi voitu nostaa muitakin Jehovan todistajien seurakuntien vanhimpia vastaan kaikkialla Armeniassa. Toivottavasti tämä selvä oikeuden päätös estää sellaisen häirinnän. Epäsuotuisaa päätöstä olisi myös voitu käyttää verukkeena Jehovan todistajien rekisteröinnin epäämiselle jatkossakin. Onneksi oikeus on nyt tehnyt tämän tekosyyn käyttämisen mahdottomaksi.

Aika näyttää, suodaanko tämän maan yli 7000:lle Jehovan todistajalle vielä laillinen tunnustus. Tällä haavaa tosi palvonta on kuitenkin yhä voimissaan ”Araratin maassa”.

[Alaviite]

[Kuva s. 12]

Ljova Margarjan oikeudessa

[Kuva s. 13]

Veli Margarjan perheensä kanssa