Kun saarnaaminen on erityisen mieleen painuvaa

”Aurinko porottaa. Vuoristotie näyttää päättymättömältä. Ylitettyämme monia esteitä saavumme vihdoin määränpäähämme, kaikkein kaukaisimpaan kylään. Väsymys vaihtuu iloksi, kun koputamme ensimmäiseen oveen ja meidät otetaan lämpimästi vastaan. Päivän päätyttyä olemme levittäneet kaiken mukanamme olleen kirjallisuuden ja aloittaneet useita raamatuntutkisteluja. Ihmiset ovat innokkaita oppimaan. Nyt meidän täytyy lähteä, mutta lupaamme tulla takaisin.”

TÄLLAISET kokemukset ovat tavallisia erään tienraivaajien ryhmän keskuudessa Meksikossa. He ovat päättäneet osallistua innokkaasti sen tehtävän täyttämiseen, jonka Jeesus Kristus antoi opetuslapsilleen: ”Te tulette olemaan todistajiani – – maan ääriin asti.” (Apostolien teot 1:8.) Meksikossa järjestetään erikoiskampanjoita, niin sanottuja tienraivaajien kierroksia, jotta Jumalan valtakunnan hyvää uutista voitaisiin saarnata alueilla, joita ei ole määrätty millekään seurakunnalle ja joita ei sen vuoksi käydä läpi säännöllisesti. Yleensä nämä alueet sijaitsevat syrjäseuduilla tai ne ovat vaikeapääsyisiä. Apua annetaan myös sellaisille eristyksissä oleville seurakunnille, joilla on hyvin suuri alue.

Jehovan todistajien haaratoimisto selvittää, millaisia tarpeita kullakin alueella on, ja päättää sitten, minne tienraivaajien kierroksia järjestetään. * Tämän jälkeen alueelle lähetetään erikoistienraivaajien ryhmiä käymään se läpi. Heille annetaan käyttöön autot, joilla voi ajaa päällystämättömillä teillä hankalassa maastossa. Autot toimivat samalla kirjallisuusvarastoina ja tarvittaessa myös majapaikkoina.

Kutsu otetaan alttiisti vastaan

Lokakuusta 1996 lähtien muitakin hyvän uutisen julistajia on kutsuttu mukaan tähän toimintaan erikoistienraivaajien rinnalle. Valtakunnan julistajat ja vakituiset tienraivaajat, jotka haluavat palvella tarvealueella, liittyvät kampanjaan eri vaiheissa. Jotkut määrätään reitin varrella oleviin seurakuntiin pitämään huolta alueesta ja kasvattamaan herännyttä kiinnostusta. Monet nuoret julistajat ja tienraivaajat ovat ottaneet tämän kutsun vastaan, ja he ovat saaneet erittäin rohkaisevia kokemuksia.

Esimerkiksi Abimael, nuori kristitty veli, jolla oli hyväpalkkainen työ eräässä matkapuhelinyrityksessä, päätti osallistua saarnaamistoimintaan näillä kaukaisilla alueilla. Kun hänen työnantajansa saivat tietää, että hän aikoi sanoa itsensä irti, he tarjosivat hänelle ylennystä ja palkankorotusta. Työtoverit painostivat häntä ottamaan tarjouksen vastaan, sillä heidän mielestään tilaisuus oli ainutlaatuinen ja olisi järjetöntä jättää se käyttämättä. Abimael oli kuitenkin päättänyt olla mukana erikoiskampanjassa kolme kuukautta. Palveltuaan ensin tuon ajan hän päätti jäädä erääseen eristyksissä olevaan seurakuntaan, missä Valtakunnan julistajia kaivataan kipeästi. Nyt hän tekee vaatimatonta työtä, ja hän on oppinut yksinkertaistamaan elämäänsä.

Julissa-nimisen todistajan piti puolestaan matkustaa 22 tuntia bussilla päästäkseen määräalueelleen. Viimeisellä matkaosuudella  kävi niin, että hän myöhästyi päivän viimeisestä bussista. Paikalla oli kuitenkin avopakettiauto, joka kuljetti työntekijöitä. Julissa keräsi rohkeutta ja kysyi, pääsisikö hän kyytiin. Ainoana naisena sellaisen miesjoukon keskellä häntä ymmärrettävästikin pelotti. Mutta kun hän alkoi saarnata eräälle nuorelle miehelle, hän tajusi, että tämäkin oli Jehovan todistaja! Julissa kertoo: ”Kaiken lisäksi kävi ilmi, että pakettiauton kuljettaja palveli vanhimpana siinä seurakunnassa, johon minut oli määrätty!”

Mukana myös vanhempia julistajia

Tämä toiminta ei ole ainoastaan nuoria varten. Vanhempi sisar nimeltä Adela oli aina halunnut käyttää enemmän aikaa saarnaamistyöhön. Tilaisuus siihen avautui, kun hän sai kutsun osallistua tähän erikoistoimintaan. Hän kertoo: ”Pidin määräalueestani niin paljon, että pyysin seurakunnan vanhimmilta, että saisin jäädä sinne. Olen iloinen siitä, että vaikka minulla on jo ikää, minusta voi olla edelleen hyötyä Jehovalle.”

Kiitollisuus Jehovaa kohtaan ja rakkaus lähimmäisiin sai myös 60-vuotiaan Marthan tekemään järjestelyjä, niin että hän saattoi osallistua kampanjaan. Kun hän huomasi, että hänen ryhmänsä ei pystynyt tavoittamaan kaikkia ihmisiä, koska välimatkat olivat niin pitkät ja alueen maasto vaikeaa, hän osti tienraivaajien käyttöön auton. Tämän ansiosta Raamatun totuudesta voitiin kertoa laajemmalla alueella ja useammille ihmisille.

Sydäntä lämmittävä vastaanotto

Näihin erikoiskampanjoihin osallistuvien tavoitteena on ’tehdä opetuslapsia’. He ovatkin saaneet erinomaisia tuloksia. Syrjäseutujen asukkaat ovat kuulleet Raamatun elämää pelastavia totuuksia. (Matteus 28:19, 20.) Monia raamatuntutkisteluja on aloitettu. Niistä huolehtivat joko alueella asuvat tai sinne jääneet julistajat. Joissain tapauksissa on muodostettu julistajien ryhmiä tai jopa perustettu pieniä seurakuntia.

Magdaleno ja hänen toverinsa matkustivat kaukaiselle määräalueelleen bussilla. Matkalla he käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja saarnasivat kuljettajalle. ”Mies kertoi, että todistajia oli käynyt hänen kotonaan viikkoa aiemmin hänen poissa ollessaan. Kun hän sitten oli tullut takaisin, hänen perheensä oli kertonut kuulemastaan. Selitimme hänelle, että me emme olleet sieltä päin vaan  olimme tulleet maan eri osavaltioista osallistuaksemme tähän erikoiskampanjaan ja että olimme kaikki itse maksaneet oman matkamme. Hämmästyksissään kuljettaja sanoi, että hän alkaisi tutkia Raamattua perheensä kanssa vielä samalla viikolla. Hän jopa tuki työtämme siten, että hän ei perinyt meiltä maksua matkasta.”

Magdalenoon teki vaikutuksen myös se, miten Chiapasin vuoristoalueen alkuperäisasukkaat ottivat heidät vastaan. ”Vaimoni ja minä saimme kertoa Valtakunnan sanomasta 26 nuorelle, jotka kävivät presbyteerisessä kirkossa. Koko ryhmä kuunteli tarkkaavaisesti puoli tuntia. He ottivat esiin Raamattunsa, ja me annoimme heille perusteellisen todistuksen Jehovan tarkoituksista. Suurimmalla osalla ihmisistä on oma tzeltalinkielinen Raamattu.” Alueella aloitettiin useita edistyviä raamatuntutkisteluja.

Vastustus hiipuu

Eräässä Chiapasissa sijaitsevassa kylässä ei joidenkin asukkaiden vastustuksen vuoksi ollut kerrottu Raamatun sanomaa yli kahteen vuoteen. Kokoaikainen evankelista Teresa huomasi, että jotkut todistajat arkailivat saarnata siellä. ”Kaikkien yllätykseksi ihmiset olivatkin halukkaita kuuntelemaan. Kun lopetimme saarnaamisen, alkoi sataa kaatamalla. Etsiessämme suojaa tulimme vieraanvaraisen Sebastián-nimisen miehen talolle. Hän päästi meidät sisään suojaan sateelta. Sisällä kysyin, joko hänen luonaan oli käyty. Hän sanoi, ettei ollut, joten ryhdyin todistamaan hänelle ja aloitin raamatuntutkistelun kirjasta Tieto joka johtaa ikuiseen elämään. * Kun lopetimme, Sebastián pyysi kyyneleet silmissään, että tulisimme takaisin tutkimaan hänen kanssaan.”

Eräs toinen Chiapasissa käynyt tienraivaajien ryhmä raportoi: ”Jehovan avulla saimme hyviä tuloksia. Ensimmäisellä viikolla aloitimme 27 tutkistelua; toisella viikolla kutsuimme ihmisiä katsomaan videota Raamattu – sen voima elämässäsi. Läsnä oli kuusikymmentä ihmistä. Kaikki pitivät videosta valtavasti. Lopuksi ehdotimme ryhmätutkistelun aloittamista. Yllätykseksemme tässä kylässä muodostettiin kaksi tutkisteluryhmää.”

”Kun olimme käyneet määräalueet läpi, palasimme kylään vahvistamaan kiinnostuneita ja katsomaan, miten raamatuntutkisteluryhmät pärjäsivät. Kutsuimme heidät yleisökokoukseen ja Vartiotornin tutkisteluun. Kylässä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi suurta paikkaa kokousten pitämiseen. Henkilö,  joka oli tarjonnut kotinsa tutkisteluryhmän käyttöön, osoitti talonsa takapihaa ja sanoi, että kokoukset voidaan pitää siellä.”

Tuona viikonloppuna sekä vierailevat tienraivaajat että kiinnostuneet auttoivat innokkaasti pihan valmistelemisessa kokousta varten. Ensimmäisessä kokouksessa oli läsnä 103 henkeä. Nyt tuossa kylässä johdetaan 40:tä raamatuntutkistelua.

”Hieno kokemus”

Ne jotka ovat osallistuneet tähän toimintaan, ovat saaneet erinomaisia tuloksia saarnaamistyössä, ja lisäksi he ovat hyötyneet paljon myös itse. María, nuori tienraivaaja joka osallistui yhteen kampanjaan, kertoo tunnoistaan näin: ”Se oli hieno kokemus kahdesta syystä. Iloni saarnaamistyössä lisääntyi, ja suhteeni Jehovaan läheni. Kerran kun kiipesimme ylös vuorenrinnettä, olimme ihan poikki. Pyydettyämme apua Jehovalta koimme sen, mitä sanotaan Jesajan 40:29–31:ssä: ’Jehovaan toivonsa panevat saavat uutta voimaa.’ Pääsimme siis perille ja johdimme tutkisteluja ihmisille, jotka ottivat meidät lämpimästi vastaan.”

Toinen nuori tienraivaaja, 17-vuotias Claudia, kertoo: ”Olen hyötynyt paljon. Olen oppinut pätevämmäksi palveluksessa, mikä on tuonut minulle paljon iloa, ja tämä on saanut minut asettamaan hengellisiä tavoitteita. Olen myös kypsynyt hengellisesti. Kotona äiti teki puolestani kaiken. Nyt kun minulla on enemmän kokemusta, minusta on tullut vastuullisempi. Olin esimerkiksi tosi nirso ruoan suhteen, mutta nyt kun minun on täytynyt sopeutua erilaisiin olosuhteisiin, en enää valita ruoasta. Tämä palvelusmuoto on auttanut minua solmimaan todella hyviä ystävyyssuhteita. Jaamme kaiken, mitä meillä on, ja autamme toisiamme.”

Iloinen elonkorjuu

Millaisia tuloksia nämä erikoiskampanjat ovat tuottaneet? Alkuvuoteen 2002 mennessä noin 28300 tienraivaajaa oli osallistunut näihin tienraivaajien kierroksiin. He olivat johtaneet yli 140000:ta raamatuntutkistelua ja käyttäneet yli kaksi miljoonaa tuntia saarnaamistyöhön. Auttaakseen ihmisiä oppimaan Raamatun totuuden he olivat levittäneet lähes 121000 kirjaa ja 730000 lehteä. Ei ole epätavallista, että jotkut tienraivaajat johtavat 20:tä tai useampaa raamatuntutkistelua.

Ne joille tällaista hyvyyttä on osoitettu, ovat syvästi kiitollisia siitä, että Raamatun sanoman tuomiseksi heillekin on nähty näin paljon vaivaa. Köyhyydestään huolimatta monet vaatimalla vaativat, että julistajat ottavat vastaan lahjoituksia. Eräs köyhä 70-vuotias nainen antaa luonaan käyville tienraivaajille aina jotain. Jos he kieltäytyvät ottamasta sitä vastaan, hän itkee. Muuan vähävarainen perhe taas sanoo tienraivaajille, että kana on muninut erityisesti heitä varten, ja kehottaa heitä ottamaan munat.

Mikä tärkeintä nämä vilpittömät ihmiset osoittavat aitoa arvostusta hengellisiä asioita kohtaan. Esimerkiksi eräs nuori nainen kävelee yksin kolme ja puoli tuntia päästäkseen kristillisiin kokouksiin, eikä hän ole poissa yhdestäkään kokouksesta. Muuan iäkäs kiinnostunut nainen teki matkaa polvivaivoistaan huolimatta kaksi tuntia saadakseen raamatullista opetusta matkavalvojan vierailun aikana. Jotkut, jotka eivät ole osanneet lukea eivätkä kirjoittaa, ovat halunneet oppia nämä taidot, jotta he voisivat hyötyä raamatullisesta opetuksesta enemmän. Heidän vaivannäköään on siunattu runsaasti.

Apostolien teoissa Luukas kuvailee apostoli Paavalin näkemää näkyä: ”Eräs makedonialainen mies seisoi ja esitti hänelle hartaan pyynnön ja sanoi: ’Tule yli Makedoniaan ja auta meitä.’” Paavali noudatti kutsua halukkaasti. Nykyään monet ovat samassa hengessä lähteneet julistamaan hyvää uutista Meksikon syrjäseuduille, ”maan ääriin asti”. (Apostolien teot 1:8; 16:9, 10.)

[Alaviitteet]

[Kuva s. 9]

Monet meksikolaiset todistajat ovat osallistuneet erikoiskampanjoihin