Kristus puhuu seurakunnille
Kristus puhuu seurakunnille
”Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään.” (ILMESTYS 2:1)
1, 2. Miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita siitä, mitä Kristus sanoi seitsemälle Vähän-Aasian seurakunnalle?
JEHOVAN ainosyntyinen Poika Jeesus Kristus on kristillisen seurakunnan Pää. Pitääkseen johtonsa alaisuudessa olevien voideltujen seuraajiensa seurakunnan moitteettomana Kristus sekä kiittää että oikaisee heitä (Efesolaisille 5:21–27). Tästä on esimerkkejä Ilmestyksen luvuissa 2 ja 3, joissa esitetään Jeesuksen voimakkaita ja rakkaudellisia sanomia seitsemälle Vähän-Aasian seurakunnalle.
2 Ennen kuin apostoli Johannes kuuli sanat, jotka Jeesus esitti seitsemälle seurakunnalle, hän sai näyn ”Herran päivästä” (Ilmestys 1:10). Tuo ”päivä” alkoi, kun messiaaninen Valtakunta perustettiin vuonna 1914. Se mitä Kristus sanoi seurakunnille, on siksi erittäin tärkeää näinä viimeisinä päivinä. Hänen antamansa rohkaisu ja neuvot auttavat meitä selviytymään näistä kriittisistä ajoista (2. Timoteukselle 3:1–5).
3. Mikä on niiden ”tähtien”, ”enkelien” ja ”kultaisten lampunjalkojen” kuvaannollinen merkitys, jotka apostoli Johannes näki?
3 Johannes näki kirkastetun Jeesuksen Kristuksen, joka ”pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään” ja ”kävelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan” eli seurakunnan keskellä. ”Tähdet” tarkoittavat ”niiden seitsemän seurakunnan enkeleitä”. (Ilmestys 1:20; 2:1.) Tähdet kuvaavat joskus henkiluomuksia eli enkeleitä, mutta Kristus ei panisi ihmistä kirjoittamaan muistiin henkiluomuksille tarkoitettuja sanomia. Siksi on johdonmukaista, että näillä ”tähdillä” tarkoitetaan hengellä voideltuja valvojia tai vanhimmistoja. Sana ”enkelit” liittyy heidän tehtäväänsä sanansaattajina. Koska Jumalan järjestö on kasvanut, ”uskollinen taloudenhoitaja” on nimittänyt valvojiksi myös Jeesuksen ”muihin lampaisiin” kuuluvia päteviä miehiä (Luukas 12:42–44; Johannes 10:16).
4. Miten vanhimmat hyötyvät huomion kiinnittämisestä siihen, mitä Kristus sanoo seurakunnille?
4 ”Tähdet” ovat Jeesuksen oikeassa kädessä, hänen voimansa, valvontansa, suosionsa ja suojeluksensa piirissä. Siksi he ovat hänelle tilivelvollisia. Tarkan huomion kiinnittäminen sanoihin, jotka hän esitti kullekin seitsemästä seurakunnasta, auttaa nykyajan vanhimpia näkemään, miten he voivat käsitellä samanlaisia tilanteita. Tietysti kaikkien kristittyjen on tarpeellista kuunnella Jumalan Poikaa (Markus 9:7). Mitä siis voimme oppia kuunnellessamme, kun Kristus puhuu seurakunnille?
Efesoksen enkelille
5. Millainen kaupunki Efesos oli?
5 Jeesus kiitti ja ojensi Efesoksen seurakuntaa (lue Ilmestyksen 2:1–7). Artemis-jumalattarelle oli pystytetty valtava temppeli tähän Vähän-Aasian länsirannikolla sijaitsevaan vauraaseen kaupunkiin, joka oli kaupankäynnin ja uskonnollisen elämän keskus. Vaikka Efesos oli täynnä moraalittomuutta, väärää uskontoa ja taikuuden harjoittamista, Jumala siunasi apostoli Paavalin ja muiden sananpalvelusta tuossa kaupungissa (Apostolien tekojen 19. luku).
6. Miten uskolliset kristityt ovat nykyään muinaisen Efesoksen kristittyjen kaltaisia?
6 Kristus kiitti Efesoksen seurakuntaa seuraavin sanoin: ”Minä tiedän sinun tekosi ja sinun vaivannäkösi ja kestävyytesi ja sen, ettet voi sietää pahoja ja että olet pannut koetukselle ne, jotka sanovat olevansa apostoleita mutta eivät ole, ja olet todennut heidät valehtelijoiksi.” Jeesuksen tosi seuraajien seurakunnat tunnetaan nykyäänkin hyvistä teoista, ahkeruudesta ja kestävyydestä. He eivät suvaitse valeveljiä, jotka haluavat esiintyä apostoleina (2. Korinttilaisille 11:13, 26). Efesolaisten tavoin nykyajan uskolliset kristityt eivät ”voi sietää pahoja”. Säilyttääkseen Jehovan palvonnan puhtaana ja suojellakseen seurakuntaa he eivät siksi ojenna toveruuden kättä katumattomille luopioille (Galatalaisille 2:4, 5; 2. Johanneksen kirje 8–11).
7, 8. Mikä vakava ongelma oli Efesoksen seurakunnassa, ja miten voisimme käsitellä vastaavan tilanteen?
7 Efesoksen kristityillä oli kuitenkin vakava ongelma. ”Se minulla on sinua vastaan”, sanoi Jeesus, ”että olet jättänyt sen rakkauden, joka sinulla ensin oli.” Seurakunnan jäsenten piti sytyttää uudelleen ensi rakkautensa Jehovaa kohtaan (Markus 12:28–30; Efesolaisille 2:4; 5:1, 2). Meidänkin täytyy varoa menettämästä ensi rakkauttamme Jumalaan (3. Johanneksen kirje 3). Entä jos esimerkiksi rikkauksien tai huvitusten tavoittelusta on tulossa elämämme tärkein asia? (1. Timoteukselle 4:8; 6:9, 10.) Silloin meidän pitäisi rukoilla hartaasti Jehovalta apua, jotta hän korvaisi nuo taipumukset syvään juurtuneella rakkaudella häneen ja kiitollisuudella kaiken sen johdosta, mitä hän ja hänen Poikansa ovat tehneet hyväksemme (1. Johanneksen kirje 4:10, 16).
8 Kristus kehotti efesolaisia: ”Muista sen tähden, mistä olet langennut, ja kadu ja tee entisiä tekoja.” Entä jos he eivät toimisi näin? ”Jos et tee”, Jeesus sanoi, ”niin minä tulen luoksesi, ja minä siirrän lampunjalkasi pois paikaltaan.” Jos kaikki lampaat menettäisivät ensi rakkautensa, ”lampunjalkaa” eli seurakuntaa ei enää olisi. Olkaamme siksi innokkaita kristittyjä ja tehkäämme kovasti työtä, jotta seurakunta loistaisi edelleen hengellisesti (Matteus 5:14–16).
9. Miten pitäisi suhtautua lahkolaisuuteen?
9 Efesolaisia oli aihetta kiittää siitä, että he vihasivat ”Nikolaoksen lahkon tekoja”. Tämän lahkon alkuperästä, opetuksista ja tavoista ei tiedetä mitään varmaa sen lisäksi, mitä Ilmestyksessä sanotaan. Joka tapauksessa koska Jeesus tuomitsi ihmisten seuraamisen, meidän on vihattava lahkolaisuutta, kuten Efesoksen kristityt vihasivat (Matteus 23:10).
10. Mitä kokevat ne, jotka ottavat vaarin siitä, mitä henki sanoo?
10 ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä henki sanoo seurakunnille”, sanoi Kristus. Ollessaan maan päällä Jeesus puhui Jumalan hengen vaikutuksen alaisena (Jesaja 61:1; Luukas 4:16–21). Meidän pitäisi näin ollen kiinnittää huomiota siihen, mitä Jumala sanoo nykyään hänen kauttaan pyhän hengen välityksellä. Hengen johtamana Jeesus lupasi: ”Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.” Voidelluille, jotka ottavat vaarin siitä, mitä henki sanoo, tämä merkitsee kuolemattomuutta taivaallisessa ”Jumalan paratiisissa” eli itse Jehovan läsnäolossa. ”Suureen joukkoon” kuuluvat, jotka samoin kuuntelevat, mitä henki sanoo, saavat nauttia maallisesta paratiisista, jossa he juovat ”elämän veden virrasta” ja parantuvat sen varrella kasvavien ”puiden lehtien” avulla (Ilmestys 7:9; 22:1, 2; Luukas 23:43).
11. Miten saatamme pystyä edistämään rakkautta Jehovaa kohtaan?
11 Efesolaiset olivat menettäneet ensi rakkautensa, mutta entä jos samanlainen tilanne kehittyisi seurakunnassa nykyään? Meidän tulisi edistää yksilöinä rakkautta Jehovaan puhumalla hänen rakkaudellisista teistään. Voimme ilmaista kiitollisuutemme siitä rakkaudesta, jota Jumala on osoittanut järjestämällä lunnaat rakkaan Poikansa välityksellä (Johannes 3:16; Roomalaisille 5:8). Voimme sopivassa yhteydessä mainita Jumalan rakkauden, kun esitämme kokouksissa vastauksia ja ohjelmanosia. Voimme osoittaa oman rakkautemme Jehovaa kohtaan ylistämällä hänen nimeään kristillisessä sananpalveluksessa. (Psalmit 145:10–13.) Sanoillamme ja toimillamme voimme tehdä paljon sytyttääksemme uudelleen seurakunnan ensi rakkauden tai vahvistaaksemme sitä.
Smyrnan enkelille
12. Mitä historia paljastaa Smyrnasta ja sen uskonnollisista tavoista?
12 Smyrnan seurakunta sai kiitosta Kristukselta, ”’Ensimmäiseltä ja Viimeiseltä’, josta tuli kuollut ja joka heräsi jälleen eloon” ylösnousemuksen välityksellä (lue Ilmestyksen 2:8–11). Smyrna (nykyään Ízmir Turkissa) oli rakennettu Vähän-Aasian länsirannikolle. Kreikkalaiset olivat asuttaneet kaupungin, mutta lydialaiset tuhosivat sen noin vuonna 580 eaa. Aleksanteri Suuren seuraajat rakensivat Smyrnan uudelleen toiseen paikkaan. Siitä tuli osa Aasia-nimistä Rooman provinssia, ja se oli kukoistava kauppakeskus, joka oli tunnettu upeista julkisista rakennuksistaan. Siellä oli keisari Tiberiuksen temppeli, ja siksi siitä tuli yksi keisarinpalvonnan keskuksista. Palvojien piti polttaa hyppysellinen suitsuketta ja sanoa: ”Keisari on Herra.” Kristityt eivät voineet mukautua siihen, sillä heille ”Jeesus on Herra”. Siksi he kärsivät ahdistusta. (Roomalaisille 10:9.)
13. Vaikka Smyrnan kristityt olivat aineellisesti köyhiä, missä mielessä he olivat rikkaita?
13 Ahdistuksen lisäksi Smyrnan kristityt kärsivät köyhyydestä, mikä mahdollisesti johtui sen taloudellisista seuraamuksista, että he eivät osallistuneet keisarinpalvontaan. Jehovan nykyisetkään palvelijat eivät ole immuuneja tällaisille koettelemuksille (Ilmestys 13:16, 17). Aineellisesti köyhinäkin ne, jotka ovat Smyrnan kristittyjen kaltaisia, ovat hengellisesti rikkaita, ja todellisuudessa juuri sillä on merkitystä! (Sananlaskut 10:22; 3. Johanneksen kirje 2.)
14, 15. Millaista lohtua voidellut voivat saada Ilmestyksen 2:10:stä?
14 Useimmat Smyrnassa asuvat juutalaiset olivat ”Saatanan synagoga”, koska he noudattivat epäraamatullisia perinteitä, hylkäsivät Jumalan Pojan ja pilkkasivat hänen hengestä siinneitä seuraajiaan (Roomalaisille 2:28, 29). Voidellut voivat kuitenkin saada suurta lohtua Kristuksen seuraavista sanoista: ”Älä pelkää sitä, mitä olet kärsimäisilläsi. Katso! Panettelija tulee jatkuvasti heittämään joitakuita teistä vankilaan, jotta teidät pantaisiin täysin koetukselle ja teillä olisi ahdistusta kymmenen päivää. Osoittaudu uskolliseksi aina kuolemaan saakka, niin annan sinulle elämän kruunun.” (Ilmestys 2:10.)
15 Jeesus ei pelännyt kuolla siksi, että hän kannatti Jehovan suvereeniutta (Filippiläisille 2:5–8). Vaikka Saatana käy nykyään sotaa voideltua jäännöstä vastaan, siihen kuuluvat eivät pelkää, mitä heidän täytyy kärsiä ryhmänä: ahdistusta, vankeutta tai väkivaltainen kuolema (Ilmestys 12:17). He tulevat olemaan maailman voittajia. Ja kuihtuvan kukkaseppeleen sijasta, jota pakanoiden kisojen voittajat kantoivat kruununa, Kristus lupaa kuolleista herätettäville voidelluille ”elämän kruunun”, jonka he saavat kuolemattomina luomuksina taivaassa. Mikä verrattoman kallisarvoinen lahja!
16. Mikä kiistakysymys meidän tulisi pitää mielessämme, jos olemme sellaisen seurakunnan yhteydessä, joka muistuttaa muinaista Smyrnan seurakuntaa?
16 Entä jos me – onpa toivomme taivaallinen tai maallinen – olemme sellaisen seurakunnan yhteydessä, joka muistuttaa muinaista Smyrnan seurakuntaa? Auttakaamme silloin uskonveljiämme pitämään mielessä pääsyy, jonka vuoksi Jumala sallii vainoa: kaikkeudensuvereeniutta koskeva kiistakysymys. Jokainen nuhteettomuutensa säilyttävä Jehovan todistaja osoittaa, että Saatana on valehtelija ja että ihminen voi vainottunakin puolustaa horjumatta Jumalan oikeutta hallita Kaikkeuden Suvereenina (Sananlaskut 27:11). Kannustakaamme toisia kristittyjä kestämään vainoa, koska siten meillä on jatkuvasti ”etu pelottomasti suorittaa hänelle [Jehovalle] pyhää palvelusta uskollisesti ja vanhurskaasti hänen edessään kaikki päivämme”, jopa ikuisesti (Luukas 1:68, 69, 74, 75).
Pergamonin enkelille
17, 18. Millaisen palvonnan keskus Pergamon oli, ja mitä saattoi seurata, jos kieltäytyi osallistumasta sellaiseen epäjumalanpalvelukseen?
17 Pergamonin seurakunnalle annettiin sekä kiitosta että oikaisua (lue Ilmestyksen 2:12–17). Pergamon, joka sijaitsi noin 80 kilometrin päässä Smyrnasta pohjoiseen, oli pakanauskonnon kyllästämä kaupunki. Kaldealaiset tietäjät (tähdistäennustajat) olivat nähtävästi paenneet Babylonista sinne. Sairaita virtasi Pergamonissa sijaitsevaan kuuluisaan temppeliin, joka oli omistettu Asklepiokselle, lääkintätaidon jumalalle. Pergamonia, jossa oli keisari Augustuksen palvontaan omistettu temppeli, on nimitetty ”keisarikultin pääkeskukseksi valtakunnan alkuaikoina” (Encyclopædia Britannica, 1959, 17. osa, s. 507).
18 Pergamonissa oli Zeukselle omistettu alttari. Kaupungissa palvottiin Panettelijan vaikutuksesta myös ihmisiä. Ei ihme, että seurakunnan sanottiin asuvan siellä, missä ”Saatanan valtaistuin” oli! Kieltäytyminen palvomasta keisaria saattoi tietää kuolemaa Jehovan suvereeniuden kannattajille. Maailma on yhä paholaisen vallassa, ja nykyään jumaloidaan kansallisia vertauskuvia (1. Johanneksen kirje 5:19). Ensimmäiseltä vuosisadalta nykyaikaan saakka monet uskolliset kristityt ovat kuolleet marttyyreina Antipaan tavoin, jonka Kristus sanoi olevan ”se todistajani, se uskolliseni, joka tapettiin vierellänne”. Jehova Jumala ja Jeesus Kristus varmasti muistavat tällaiset uskolliset palvelijat. (1. Johanneksen kirje 5:21.)
19. Mitä Bileam teki, ja mitä kaikkien kristittyjen täytyy varoa?
19 Kristus puhui myös ”Bileamin opetuksesta”. Aineellista voittoa ahnehtiva väärä profeetta Bileam yritti kirota Israelin. Kun Jumala käänsi Bileamin kirouksen siunaukseksi, tämä toimi yhteistyössä Moabin kuninkaan Balakin kanssa ja houkutteli useita israelilaisia epäjumalanpalvelukseen ja sukupuoliseen moraalittomuuteen. Kristittyjen vanhinten täytyy olla yhtä lujia vanhurskauden puolesta kuin oli Pinehas, joka vastusti Bileamin toimia. (4. Mooseksen kirja 22:1–25:15; 2. Pietarin kirje 2:15, 16; Juudaan kirje 11.) Tosiasiassa kaikkien kristittyjen täytyy varoa epäjumalanpalvelusta ja sukupuolisen moraalittomuuden tunkeutumista seurakuntaan (Juudaan kirje 3, 4).
20. Jos joku kristitty alkaa helliä luopionäkemyksiä, mitä hänen pitäisi tehdä?
20 Pergamonin seurakunta oli suuressa vaarassa, koska se suvaitsi keskuudessaan niitä, jotka pitivät kiinni ”Nikolaoksen lahkon opetuksesta”. Kristus sanoi seurakunnalle: ”Kadu. Jos et, niin minä tulen sinun luoksesi nopeasti, ja minä käyn sotaa heitä vastaan suuni pitkällä miekalla.” Lahkolaiset haluavat aiheuttaa kristityille hengellistä vahinkoa, ja ne, jotka ovat taipuvaisia edistämään jakaumia ja lahkoja, eivät peri Jumalan valtakuntaa (Roomalaisille 16:17, 18; 1. Korinttilaisille 1:10; Galatalaisille 5:19–21). Jos joku kristitty alkaa hautoa luopionäkemyksiä ja haluaa levittää niitä, hänen pitäisi ottaa vaari Kristukselta tulevasta varoituksesta! Välttyäkseen tuholta hänen pitäisi katua ja etsiä seurakunnan vanhimmilta hengellistä apua (Jaakobin kirje 5:13–18). On hyvin tärkeää toimia ripeästi, sillä Jeesus tulee nopeasti panemaan tuomion täytäntöön.
21, 22. Ketkä nauttivat ”kätkettyä mannaa”, ja mitä sillä kuvataan?
21 Uskollisten voideltujen kristittyjen ja heidän vilpittömien tovereittensa ei tarvitse pelätä tulevaa tuomiota. Siunaukset odottavat kaikkia niitä, jotka noudattavat Jumalan pyhän hengen ohjauksessa annettuja Jeesuksen neuvoja. Esimerkiksi ne voidellut, jotka voittavat maailman, kutsutaan syömään ”kätkettyä mannaa” ja heille annetaan ”valkoinen pikkukivi”, johon on kirjoitettu ”uusi nimi”.
22 Jumala antoi mannaa israelilaisten ylläpidoksi niiden 40 vuoden aikana, jotka he vaelsivat erämaassa. Osa tuosta ”leivästä” pidettiin kultaisessa ruukussa liiton arkun sisällä, ja näin se oli kätkettynä tabernaakkelin kaikkeinpyhimmässä, jossa yliluonnollinen valo kuvasi Jehovan läsnäoloa (2. Mooseksen kirja 16:14, 15, 23, 26, 33; 26:34; Heprealaisille 9:3, 4). Kenenkään ei sallittu syödä tuota kätkettyä mannaa. Ylösnousemuksessaan Jeesuksen voidellut seuraajat pukeutuvat kuitenkin kuolemattomuuteen, jota kuvataan ”kätketyn mannan” syömisellä (1. Korinttilaisille 15:53–57).
23. Mitä ”valkoinen pikkukivi” ja ”uusi nimi” merkitsevät?
23 Roomalaisissa tuomioistuimissa musta pikkukivi tiesi epäsuotuisaa tuomiota, kun taas valkoinen merkitsi syyttömäksi julistamista. Se että Jeesus antaa ”valkoisen pikkukiven” voittaville voidelluille kristityille, osoittaa, että hän pitää heitä viattomina ja puhtaina. Koska roomalaiset käyttivät pikkukiviä myös pääsylippuina tärkeisiin tilaisuuksiin, ”valkoinen pikkukivi” voi tarkoittaa sitä, että voidellulla on pääsy taivaassa pidettäviin Karitsan häihin (Ilmestys 19:7–9). ”Uusi nimi” merkitsee ilmeisesti kunniaa tulla yhdistetyksi Jeesuksen kanssa perijätovereiksi taivaallisessa Valtakunnassa. Tämä kaikki rohkaisee varmasti voideltuja samoin kuin niitä heidän kanssaan Jehovaa palvelevia, jotka toivovat saavansa elää paratiisimaassa!
24. Miten meidän pitäisi suhtautua luopumukseen?
24 On viisasta muistaa, että luopiot saattoivat Pergamonin seurakunnan vaaralle alttiiksi. Jos samanlainen tilanne uhkaa sen seurakunnan hengellistä hyvinvointia, jonka yhteydessä me olemme, torjukaamme tyystin luopumus ja vaeltakaamme edelleen totuudessa (Johannes 8:32, 44; 3. Johanneksen kirje 4). Koska väärät opettajat tai luopumukseen taipuvaiset yksilöt voivat turmella koko seurakunnan, meidän täytyy säilyttää luja asenne luopumusta vastaan sallimatta koskaan jumalattoman suostuttelun estää meitä tottelemasta totuutta (Galatalaisille 5:7–12; 2. Johanneksen kirje 8–11).
25. Mille seurakunnille osoitettuja Kristuksen sanomia käsitellään seuraavassa kirjoituksessa?
25 Ne tarkastelemamme kiitokset ja neuvot, jotka kirkastettu Jeesus Kristus esitti kolmelle Vähän-Aasian seitsemästä seurakunnasta, ovat todella ajatuksia herättäviä! Hänellä on pyhän hengen johtamana kuitenkin paljon sanottavaa myös neljälle muulle seurakunnalle. Näitä sanomia, jotka osoitettiin Tyatiraan, Sardeeseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan, käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.
Miten vastaisit?
• Miksi meidän tulee kiinnittää huomiota siihen, mitä Kristus sanoo seurakunnille?
• Miten voisimme auttaa sytyttämään uudelleen seurakunnan ensi rakkauden?
• Miksi voidaan sanoa, että muinaisessa Smyrnassa asuneet aineellisesti köyhät kristityt olivat todellisuudessa rikkaita?
• Miten meidän tulee suhtautua luopioajatteluun sen tilanteen valossa, joka vallitsi Pergamonin seurakunnassa?
[Tutkistelukysymykset]
[Kartta s. 10]
(Ks. painettu julkaisu)
KREIKKA
VÄHÄ-AASIA
Efesos
Smyrna
Pergamon
Tyatira
Sardes
Filadelfia
Laodikea
[Kuva s. 12]
”Suuri joukko” saa elää maallisessa paratiisissa
[Kuvat s. 13]
Vainotut kristityt ovat maailman voittajia