Kukin istuu viikunapuunsa alla

VARJO on kuumina kesinä arvossaan Lähi-idän maissa. Mitä tahansa puuta, joka tarjoaa suojan auringonpaahteelta, pidetään kallisarvoisena, varsinkin jos se kasvaa oman kodin tuntumassa. Leveälehtinen ja laajaoksistoinen viikunapuu antaa enemmän varjoa kuin melkeinpä mikään muu sikäläinen puu.

Erään Raamatun kasveja käsittelevän kirjan mukaan viikunapuun ”varjon sanotaan olevan virkistävämpi ja viileämpi kuin teltan varjo” (Plants of the Bible). Viikunapuut, jotka kasvoivat muinaisessa Israelissa viinitarhojen reunoilla, tarjosivat maatyöläisille ihanteellisia levähdyspaikkoja.

Pitkän kuuman päivän päätteeksi perhe saattoi istua viikunapuunsa alla ja nauttia yhdessäolosta. Lisäksi viikunapuu palkitsee omistajansa suurella määrällä ravitsevia hedelmiä. Siksi oman viikunapuun alla istuminen kuvasi kuningas Salomon päivistä lähtien rauhaa, hyvinvointia ja runsautta (1. Kuninkaiden kirja 4:24, 25).

Jo satoja vuosia aiemmin profeetta Mooses kuvaili Luvattua maata viikunoiden maaksi (5. Mooseksen kirja 8:8). Todisteeksi maan hedelmällisyydestä kaksitoista vakoojaa toivat israelilaisten leiriin viikunoita ja muita hedelmiä (4. Mooseksen kirja 13:21–23). Eräs Raamatun maissa 1800-luvulla kierrellyt matkailija kertoi, että viikunapuu oli tuon alueen yleisimpiä puita. Ei siis ihme, että viikunat ja viikunapuut mainitaan Raamatussa niin usein.

Puu joka tuottaa kaksi satoa

Viikunapuu sopeutuu useimpiin maaperiin, ja se kestää Lähi-idän pitkiä, kuivia kesiä laajan juuristonsa ansiosta. Poikkeuksellista viikunapuussa on se, että se tuottaa varhaissadon kesäkuussa ja pääsadon tavallisesti elokuusta eteenpäin (Jesaja 28:4). Israelilaiset söivät varhaisviikunat yleensä tuoreeltaan, mutta kuivasivat myöhemmän sadon  käytettäväksi vuoden mittaan. Kuivatuista viikunoista voitiin puristaa pyöreitä kakkuja, joihin lisättiin joskus manteleita. Nämä viikunakakut olivat käteviä, ravitsevia ja herkullisia.

Ymmärtäväinen nainen Abigail antoi Daavidille 200 kakkua puristettuja viikunoita. Epäilemättä hän ajatteli, että ne olisivat ihanteellista ravintoa pakosalla oleville miehille. (1. Samuelin kirja 25:18, 27.) Puristettuja viikunoita käytettiin myös lääkkeenä. Kuningas Hiskialla olleen hengenvaarallisen paiseen päälle pantiin puristetuista, kuivatuista viikunoista tehty haude, vaikkakin paraneminen johtui pääasiassa siitä, että Jumala puuttui asioihin. * (2. Kuninkaiden kirja 20:4–7.)

Antiikin aikoina kuivattuja viikunoita pidettiin suuressa arvossa koko Välimeren seudulla. Saadakseen Rooman senaatin aloittamaan kolmannen puunilaissodan Karthagoa vastaan valtiomies Cato heilutti kädessään viikunaa. Rooman parhaat kuivatut viikunat tulivat Kariasta Vähästä-Aasiasta, minkä vuoksi latinassa alettiin käyttää kuivatuista viikunoista sanaa carica. Nykyään tuo alue kuuluu Turkille, ja siellä tuotetaan edelleenkin erinomaisia kuivattuja viikunoita.

Israelilaiset maanviljelijät istuttivat viikunapuita usein viinitarhoihin, mutta kaatoivat tuottamattomat puut. Hyvää maata oli liian vähän tuhlattavaksi hedelmättömille puille. Jeesuksen vertauksessa tuottamattomasta viikunapuusta maanviljelijä sanoi viinitarhurille: ”Jo kolmena vuonna olen tullut etsimään hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se! Miksi se tosiaankaan saisi pitää maata hyödyttömänä?” (Luukas 13:6, 7.) Koska hedelmäpuista verotettiin Jeesuksen aikana, tuottamaton puu oli myös ei-toivottu taloudellinen taakka.

Viikunat olivat tärkeä osa israelilaisten ruokavaliota. Siksi huono viikunasato – joka saattoi johtua Jehovan epäsuotuisasta tuomiosta – oli suuri onnettomuus (Hoosea 2:12; Aamos 4:9). Profeetta Habakuk sanoi: ”Vaikkei viikunapuukaan ehkä kuki eivätkä viiniköynnökset ehkä tuota satoa, vaikka oliivipuun tuotto voi osoittautua suorastaan epäonnistuneeksi eivätkä penkereetkään juuri tuota ravintoa, – – kuitenkin minä puolestani tahdon riemuita Jehovassa, tahdon iloita pelastukseni Jumalassa.” (Habakuk 3:17, 18.)

Uskottoman kansan vertauskuva

Raamattu puhuu viikunoista tai viikunapuista joskus kuvaannollisesti. Esimerkiksi Jeremia vertasi Juudan uskollisia pakkosiirtolaisia korilliseen hyviä viikunoita, varhaisviikunoihin jotka tavallisesti syötiin tuoreina. Uskottomia pakkosiirtolaisia verrattiin taas huonoihin viikunoihin, joita ei voinut syödä ja jotka täytyisi heittää pois. (Jeremia 24:2, 5, 8, 10.)

Vertauksessaan tuottamattomasta viikunapuusta Jeesus valaisi Jumalan kärsivällisyyttä juutalaisia kohtaan. Kuten edellä kerrottiin, hän puhui eräästä miehestä, jolla oli viikunapuu viinitarhassaan. Puu ei ollut tuottanut hedelmää kolmeen vuoteen, ja omistaja aikoi kaadattaa  sen. Mutta viinitarhuri sanoi: ”Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi, kunnes minä kaivan sen ympärystää ja panen lantaa, ja jos se sitten tuottaa hedelmää tulevaisuudessa, niin hyvä, mutta jos ei, niin sinun on kaadettava se.” (Luukas 13:8, 9.)

Kun Jeesus esitti tämän vertauksen, hän oli jo saarnannut juutalaisten keskuudessa kolme vuotta ja yrittänyt kasvattaa kansassa uskoa. Jeesus tehosti toimintaansa, ikään kuin ”lannoitti” tuota kuvaannollista viikunapuuta ja antoi sille mahdollisuuden tuottaa hedelmää. Viikkoa ennen Jeesuksen kuolemaa kävi kuitenkin ilmeiseksi, että enemmistö kansasta oli hylännyt Messiaan (Matteus 23:37, 38).

Jeesus valaisi kansan huonoa hengellistä tilaa viikunapuun avulla erään toisenkin kerran. Matkalla Betaniasta Jerusalemiin neljä päivää ennen kuolemaansa hän näki viikunapuun, jossa oli paljon lehtiä mutta ei yhtäkään hedelmää. Koska varhaisviikunat ilmaantuvat yhtä aikaa lehtien kanssa ja joskus jo ennen lehtiä, hedelmien puute osoitti, että puu oli arvoton. (Markus 11:13, 14.) *

Terveeltä näyttävän mutta tuottamattoman viikunapuun tavoin juutalaisilla oli petollinen ulkokuori. Kansa ei ollut tuottanut Jehovaa miellyttävää hedelmää, ja lopulta se hylkäsi hänen oman Poikansa. Jeesus kirosi tuon hedelmättömän viikunapuun, ja seuraavana päivänä opetuslapset huomasivat, että se oli jo kuihtunut. Kuivunut puu kuvasi osuvasti sitä, että Jumala poistaisi pian juutalaiset valitun kansan asemasta. (Markus 11:20, 21.)

”Oppikaa nyt viikunapuusta”

Jeesus opetti viikunapuun avulla myös tärkeän seikan läsnäolostaan. Hän sanoi: ”Oppikaa nyt viikunapuusta kuvauksena tämä: Niin pian kuin sen nuori oksa mehevöityy ja työntää esiin lehtiä, te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin myös te, kun näette kaikki nämä, tietäkää, että hän on lähellä, ovilla.” (Matteus 24:32, 33.) Viikunapuun kirkkaanvihreät lehdet ovat näkyvä ja varma kesän merkki. Samoin Jeesuksen suuri profetia, joka on merkitty muistiin Matteuksen 24. lukuun, Markuksen 13. lukuun ja Luukkaan 21. lukuun, todistaa selvästi, että hän on nyt läsnä taivaallisen Valtakunnan voimassa. (Luukas 21:29–31.)

Koska me elämme tällaista ratkaisevaa aikaa, haluamme varmasti oppia viikunapuusta. Jos opimme siitä ja pysymme hengellisesti hereillä, meillä on toivo kokea seuraavan suurenmoisen lupauksen täyttymys: ”He istuvat todella kukin viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla, eikä kukaan saata heitä vapisemaan, sillä niin on puhunut armeijoiden Jehovan suu.” (Miika 4:4.)

[Alaviitteet]