Lukijoiden kysymyksiä

Miksi Vartiotornissa 1.4.2002 sanottiin sivulla 11 kappaleessa 7, että uusien juutalaisten uskovien vesikaste helluntaina vuonna 33 oli vertauskuva siitä, että ”he olivat henkilökohtaisesti vihkiytyneet Jumalalle Kristuksen välityksellä”, kun aiemman näkemyksen mukaisesti juutalaisten kaste ei vuosina 33–36 vaatinut henkilökohtaista vihkiytymistä?

Vuonna 1513 eaa. Jehova Jumala antoi israelilaisille mahdollisuuden tulla hänelle pyhäksi kansakunnaksi sillä ehdolla, että he tottelisivat tarkoin hänen ääntään ja pitäisivät hänen liittonsa. He vastasivat: ”Kaiken, mitä Jehova on puhunut, me haluamme tehdä.” (2. Mooseksen kirja 19:3–8; 24:1–8.)

Lupautuessaan pitämään Mooseksen välittämän lakiliiton israelilaiset vihkiytyivät Jumalalle. Myöhemmät juutalaisten sukupolvet syntyivät vihkiytyneeseen kansakuntaan. Niiden juutalaisten kasteeseen, joista tuli Jeesuksen Kristuksen seuraajia vuoden 33 helluntaista lähtien, sisältyi kuitenkin enemmän kuin Jumalan palvelukseen tarjoutuminen vihkiytyneen kansakunnan jäseninä. Se kuvasi heidän vihkiytymistään Jehova Jumalalle Jeesuksen Kristuksen välityksellä uudessa suhteessa häneen. Miten niin?

Sen jälkeen kun pyhä henki oli vuodatettu niiden noin 120 opetuslapsen päälle, jotka olivat kokoontuneet Jerusalemiin erääseen ylähuoneeseen vuoden 33 helluntaina, apostoli Pietari nousi seisomaan ja alkoi saarnata juutalaisten ja käännynnäisten joukolle, joka oli kerääntynyt katsomaan, mitä oli tapahtunut. Annettuaan perusteellisen todistuksen hän sanoi tunnontuskia kärsiville juutalaisille: ”Katukaa, ja kastettakoon kukin teistä Jeesuksen Kristuksen nimessä syntienne anteeksi antamiseksi.” Pietarin seuraavat kehotukset johtivat siihen, että ”ne, jotka sydämestään omaksuivat hänen sanansa, kastettiin, ja sinä päivänä tuli lisää noin kolmetuhatta sielua”. (Apostolien teot 2:1–41.)

Eivätkö Pietarin kehotuksesta kasteella käyneet juutalaiset jo olleet vihkiytyneen kansan jäseniä, joilla oli erikoissuhde Jumalaan? Eivät. Apostoli Paavali kirjoitti, että Jumala ”on ottanut – – [Lain] pois tieltä naulitsemalla sen kidutuspaaluun” (Kolossalaisille 2:14). Kristuksen vuonna 33 tapahtuneen kuoleman välityksellä Jehova Jumala  poisti lakiliiton, jonka perusteella israelilaiset olivat olleet vihittyjä hänelle. Jumala hylkäsi nyt kansan, joka oli hylännyt hänen oman Poikansa. ”Se, mikä – – [oli] Israel lihallisessa suhteessa”, ei voinut enää pitää itseään Jumalalle vihkiytyneenä kansakuntana. (1. Korinttilaisille 10:18; Matteus 21:43.)

Lakiliitto lakkautettiin vuonna 33, mutta aika, jona Jumala osoitti erikoissuosiota ja -huomiota juutalaisille, ei päättynyt tuolloin. * Tuon ajan oli määrä jatkua vuoteen 36 saakka, jolloin Pietari saarnasi harrasmieliselle italialaiselle Corneliukselle ja hänen huonekunnalleen sekä muille pakanoille (Apostolien teot 10:1–48). Millä perusteella Jehova osoitti nyt suosiotaan myös muille kuin juutalaisille?

Danielin 9:27:ssä sanotaan, että Messiaan ”on pidettävä liitto voimassa monille yhden viikon ajan”. Liitto, joka pidettiin voimassa seitsemän vuoden eli ”yhden viikon” ajan siitä lähtien, kun Jeesus kävi kasteella ja aloitti julkisen palveluksensa Messiaana vuonna 29, oli Abrahamin kanssa tehty liitto. Ollakseen tuossa liittosuhteessa ihmisen piti olla yksinkertaisesti Abrahamin heprealainen jälkeläinen, mutta tuo yksipuolinen liitto ei tehnyt hänestä Jehovalle vihittyä. Siksi juutalaiset uskovat, jotka menivät kasteelle Pietarin puheen jälkeen helluntaina vuonna 33, eivät lakiliiton poistamisen jälkeen olleet Jumalalle vihittyjä, vaikka he saivatkin osakseen erikoishuomiota luonnollisina juutalaisina. Heidän täytyi vihkiytyä Jumalalle henkilökohtaisesti.

Niiden juutalaisten ja käännynnäisten, jotka halusivat mennä kasteelle helluntaina vuonna 33, oli vihkiydyttävä henkilökohtaisesti toisestakin syystä. Apostoli Pietari kehotti kuulijoitaan katumaan ja tarjoutumaan kastettaviksi Jeesuksen nimessä. Tämä vaati sitä, että he luopuisivat maailman tavoista ja tunnustaisivat Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi, Ylimmäiseksi Papiksi ja siksi, joka istuu Jumalan oikealla puolella taivaassa. Heidän täytyi huutaa avukseen Jehova Jumalan nimeä saadakseen pelastuksen Kristuksen Jeesuksen välityksellä, mihin sisältyi Kristukseen uskominen ja hänen tunnustamisensa heidän Johtajakseen. Peruste suhteen saamiselle Jumalaan ja syntien anteeksiannolle oli nyt muuttunut täysin. Uskovien juutalaisten piti hyväksyä tämä uusi järjestely yksilöinä: heidän täytyi vihkiytyä Jumalalle ja osoittaa vihkiytymisensä julkisesti tulemalla kastetuksi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Vesikaste oli vertauskuva heidän vihkiytymisestään Jumalalle ja saattoi heidät uuteen suhteeseen hänen kanssaan Jeesuksen Kristuksen välityksellä. (Apostolien teot 2:21, 33–36; 3:19–23.)

[Alaviite]