Vakaana kohti voittoa elämän kilpajuoksussa

JOS joutuisit matkustamaan halki myrskyisen meren, niin millaisella aluksella mieluiten tekisit tuon matkan? Haluaisitko hataran jollan vai astuisitko kernaimmin tukevaan, hyvin rakennettuun laivaan? Epäilemättä valitsisit laivan, koska se selviytyisi paremmin rajusta aallokosta.

Keskellä tätä myrskyisää ja vaarallista asiainjärjestelmää moni asia uhkaa keikauttaa purtemme nurin. Nuoret esimerkiksi saattavat joskus menettää suuntatajunsa ja kärsiä epävarmuudesta tämän maailman hämmentävien ideoiden ja muotivirtausten pyörteissä. Aivan äskettäin kristilliselle tielle lähteneet voivat tuntea kulkunsa vielä melko epävakaaksi. Jopa joidenkin vakaiden, vuosikausia Jumalaa uskollisesti palvelleiden kristittyjen kestokyky saattaa olla koetuksella, koska heidän odotuksensa eivät ole vielä täysin toteutuneet.

Tällaiset tunteet eivät ole mitään uutta. Jehovan uskollisten palvelijoiden, kuten Mooseksen, Jobin ja Daavidin, tasapaino horjui toisinaan (4. Mooseksen kirja 11:14, 15; Job 3:1–4; Psalmit 55:4). Heidän elämänkulustaan kävi kuitenkin selvästi ilmi, että he olivat vakaasti päättäneet omistaa antaumuksensa Jehovalle. Heidän erinomainen esimerkkinsä kannustaa meitäkin pysymään vakaina, vaikka Saatana Panettelija haluaakin suistaa meidät pois ikuisen elämän kilpajuoksusta (Luukas 22:31). Miten siis voimme pysyä vakaina, ”vahvoina uskossa”? (1. Pietarin kirje 5:9.) Entä miten voimme vahvistaa uskonveljiämme?

Jehova haluaa meidän olevan vakaita

Jos olemme uskollisia Jehovalle, hän on aina valmis auttamaan meitä, jotta pysyisimme lujina. Psalmista Daavid joutui monesti vaikeisiin tilanteisiin, mutta hän pani toivonsa Jumalaan ja saattoi siksi laulaa: ”[Jehova] ryhtyi myös tuomaan minua ylös pauhaavasta kuopasta, liejuisesta pohjasakasta. Sitten hän nosti jalkani kalliolle, hän teki askeleeni vakaiksi.” (Psalmit 40:2.)

Jehova vahvistaa meitä ”uskon hyvässä taistelussa”, niin että voimme ”hankkia lujan otteen ikuiseen elämään” (1. Timoteukselle 6:12). Hän antaa meille myös keinot pysyä lujina ja voittaa hengellinen sotamme. Apostoli Paavali kehotti kristittyjä tovereitaan ’voimistumaan edelleen Herrassa ja hänen voimansa väkevyydessä’ ja ’pukemaan ylleen Jumalan koko sota-asun’, jotta he voisivat ”pysyä lujina Panettelijan vehkeilyjä vastaan” (Efesolaisille 6:10–17). Mutta mikä voisi saattaa meidät pois tasapainosta? Entä miten voimme torjua vaarallisia voimia, jotka pyrkivät horjuttamaan meitä?

Varo sellaista mikä horjuttaisi sinua

On viisasta muistaa seuraava elintärkeä seikka: ratkaisumme vaikuttavat lopulta kristilliseen  lujuuteemme joko myönteisesti tai kielteisesti. Nuorten on tehtävä esimerkiksi ammattia, lisäkoulutusta ja avioliittoa koskevia ratkaisuja. Aikuisten on ehkä päätettävä, muuttaako toiselle paikkakunnalle tai ottaako tehtäväkseen enemmän työtä. Me teemme joka päivä ratkaisuja, jotka koskevat ajan käyttöä ja monia muita asioita. Mikä auttaa meitä tekemään viisaita valintoja, jotka lujittavat meitä Jumalan palvelijoina? Eräs kokenut kristitty sanoi: ”Tehdessäni ratkaisuja pyydän Jehovalta apua. On varmasti tärkeää ottaa vastaan neuvot, joita saamme Raamatusta, kristillisten kokousten ohjelmista, vanhimmilta ja Raamattuun perustuvista julkaisuista, ja noudattaa niitä.”

Kun teemme ratkaisuja, meidän on hyvä kysyä itseltämme: ”Olenko viiden tai kymmenen vuoden kuluttua tyytyväinen ratkaisuihin, jotka nyt teen, vai kadunko niitä? Pyrinkö varmistautumaan siitä, että ratkaisuni eivät horjuta minua hengellisesti vaan edistävät hengellistä kasvuani?” (Filippiläisille 3:16.)

Koska jotkut kastetut yksilöt ovat antaneet periksi kiusauksille tai päästäneet itsensä ajautumaan lähelle Jumalan lakien rikkomista, heidän kulkunsa on muuttunut epävakaaksi. Jotkut jotka on erotettu seurakunnasta siksi, että he ovat jatkaneet katumattomina syntistä menettelyä, ovat ponnistelleet kovasti päästäkseen takaisin seurakuntaan, mutta sitten heidät on jouduttu taas erottamaan – joskus melko pian – samanlaisen väärinteon vuoksi. Mahtaako syynä olla se, että he eivät ole rukoilleet Jumalalta apua voidakseen ’inhota pahaa ja pysyä kiinni hyvässä’? (Roomalaisille 12:9; Psalmit 97:10.) Meidän kaikkien täytyy ’tehdä jatkuvasti suoria polkuja jaloillemme’ (Heprealaisille 12:13). Tarkastellaanpa siksi joitakin seikkoja, jotka voivat auttaa meitä säilyttämään hengellisen lujuutemme.

Pysy vakaana kristillisen toiminnan avulla

Tasaisen vauhdin säilyttämistä elämän kilpajuoksussamme edistää se, että saarnaamme innokkaasti Valtakuntaa. Kristillinen sananpalveluksemme on tosiaankin arvokas apukeino, joka pitää sydämemme ja mielemme keskittyneenä Jumalan tahdon tekemiseen ja lujasti kohdistuneena ikuisen elämän palkintoon. Paavali kehottikin korinttilaisia: ”Rakkaat veljeni, tulkaa vakaiksi, järkähtämättömiksi, sellaisiksi, joilla on aina runsaasti tehtävää Herran työssä, koska tiedätte, että vaivannäkönne ei ole turhaa Herran yhteydessä.” (1. Korinttilaisille 15:58.) ”Vakaa” merkitsee ’paikallaan kestävästi pysyvää’. ”Järkähtämätöntä” vastaava alkukielen sana voi tarkoittaa ’paikoiltaan hievahtamatonta’. Se että olemme uutteria sananpalveluksessamme, voi siis osaltaan lujittaa meitä jatkamaan vaellustamme kristittyinä. Kun autamme toisia tuntemaan Jehovan, saamme elämällemme tarkoituksen ja tunnemme tyydytystä (Apostolien teot 20:35).

Pauline-niminen kristitty, joka on ollut yli 30 vuotta lähetystyössä ja muussa kokoaikaisessa saarnaamistoiminnassa, toteaa: ”Sananpalvelus on suojaksi, koska todistaessani toisille tulen yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että minulla on totuus.” Samanlainen vakaumus vahvistuu myös siten, että osallistuu säännöllisesti muihin kristillisiin toimiin: käy palvontaan tarkoitetuissa kokouksissa, tutkii ahkerasti Raamattua ja niin edelleen.

Rakkaudellinen veljesseura lujittaa meitä

Se että olemme osa tosi palvojien maailmanlaajuista järjestöä, voi suuresti lujittaa meitä. On todellinen siunaus olla tällaisen rakkaudellisen, maailmanlaajuisen veljesseuran yhteydessä (1. Pietarin kirje 2:17). Me taas voimme puolestamme lujittaa uskonveljiämme.

Mietihän, miten Job, oikeamielinen mies, auttoi toisia. Jopa petollinen lohduttaja Elifas joutui myöntämään: ”Jokaista kompastuvaa sanasi nostivat, ja notkuvia polvia sinä lujitit.” (Job 4:4.) Miten on meidän laitamme? Meillä on yksilöinä velvollisuus auttaa hengellisiä veljiämme ja sisariamme kestämään Jumalan palveluksessa. Ollessamme heidän seurassaan voimme toimia seuraavien sanojen hengessä: ”Vahvistakaa heikot kädet ja lujittakaa horjuvat polvet.” (Jesaja 35:3.) Miksi et siis ottaisi tavoitteeksesi vahvistaa ja rohkaista yhtä tai kahta  kristittyä veljeäsi tai sisartasi joka kerta, kun tapaat heitä? (Heprealaisille 10:24, 25.) Kun kannustat heitä kiittämällä heitä siitä, että he ponnistelevat jatkuvasti miellyttääkseen Jehovaa, voit auttaa heitä kulkemaan vakaina kohti voittoa elämän kilpajuoksussa.

Kristityt vanhimmat voivat tehdä paljon hyvää kannustamalla uudempia. He voivat esimerkiksi esittää hyödyllisiä ehdotuksia ja antaa tervehenkisiä raamatullisia neuvoja sekä työskennellä heidän kanssaan kenttäpalveluksessa. Apostoli Paavali tarttui aina tilaisuuksiin vahvistaa toisia. Hän kaipasi nähdä Rooman kristittyjä voidakseen auttaa heitä vahvistumaan hengellisesti (Roomalaisille 1:11). Hän piti rakkaita filippiläisveljiään ja -sisariaan ’ilonaan ja kruununaan’ ja kehotti heitä ’pysymään lujina tällä tavoin Herrassa’ (Filippiläisille 4:1). Kuultuaan tessalonikalaisveljiensä vaikeuksista Paavali lähetti Timoteuksen ’lujittamaan heitä ja lohduttamaan heitä, jotta kukaan ei olisi horjunut ahdistuksissa’ (1. Tessalonikalaisille 3:1–3).

Apostolit Paavali ja Pietari tunnustivat palvojatoveriensa uskolliset ponnistelut ja arvostivat niitä (Kolossalaisille 2:5; 1. Tessalonikalaisille 3:7, 8; 2. Pietarin kirje 1:12). Älkäämme mekään keskittäkö huomiotamme veljiemme heikkouksiin vaan heidän hyviin ominaisuuksiinsa ja siihen menestykselliseen taisteluun, jota he käyvät pysyäkseen vakaina ja kunnioittaakseen Jehovaa.

Jos olemme kielteisiä tai arvostelevia, voimme tahtomattamme tehdä joillekuille vaikeammaksi pysyä lujina uskossa. Siksi on hyvä muistaa, että veljemme ovat ”kiusattuja ja sysittyjä” nykyisessä asiainjärjestelmässä (Matteus 9:36). Kristillisestä seurakunnasta heidän pitäisi voida odottaa löytävänsä lohdutusta ja virvoitusta. Tehkäämme siksi jokainen parhaamme rakentaaksemme uskonveljiämme ja auttaaksemme heitä pysymään vakaina.

Jotkut saattavat toisinaan kohdella meitä tavalla, joka voisi horjuttaa meitä. Annammeko kärkevän huomautuksen tai epäystävällisen teon hidastaa vauhtiamme Jehovan palveluksessa? Älkäämme koskaan antako kenenkään saada meitä lankeamaan lujittuneisuudestamme! (2. Pietarin kirje 3:17.)

Jumalan lupaukset lujittavat meitä

Jehovan lupaus suurenmoisesta tulevaisuudesta Valtakunnan hallinnon alaisuudessa antaa meille toivon, joka auttaa meitä pysymään vakaina (Heprealaisille 6:19). Ja varmuus siitä, että Jumala täyttää aina lupauksensa, kannustaa meitä ’pysymään valveilla ja pysymään lujina uskossa’ (1. Korinttilaisille 16:13; Heprealaisille 3:6). Näennäinen viivästys joidenkin Jumalan lupausten täyttymisessä voi koetella uskoamme. Meidän on siksi äärimmäisen tärkeää pitää varamme, etteivät väärät opetukset johda meitä harhaan ja ettemme horjahda pois toivostamme (Kolossalaisille 1:23; Heprealaisille 13:9).

Israelilaiset tuhoutuivat, koska he eivät uskoneet Jehovan lupauksiin, ja heidän huonon esimerkkinsä pitäisi olla meille varoituksena (Psalmit 78:37). Älkäämme olko heidän kaltaisiaan vaan olkaamme vakaita ja palvelkaamme Jumalaa täysin selvillä työmme kiireellisyydestä näinä viimeisinä päivinä. ”Elän jokaisen päivän ikään kuin Jehovan suuri päivä koittaisi  huomenna”, sanoi eräs kokenut vanhin (Joel 1:15).

Jehovan suuri päivä on tosiaan lähellä. Meillä ei kuitenkaan ole mitään pelättävää niin kauan kuin pysymme lähellä Jumalaa. Jos noudatamme uskollisesti hänen vanhurskaita normejaan ja pysymme vakaina, voimme juosta menestyksellisesti kilpajuoksun ikuisen elämän saamiseksi (Sananlaskut 11:19; 1. Timoteukselle 6:12, 17–19).

[Kuva s. 23]

Autatko parhaasi mukaan toisia kristittyjä pysymään vakaina?

[Kuvan lähdemerkintä s. 21]

The Complete Encyclopedia of Illustration/J. G. Heck